Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tabu: olen pettynyt lapseni kummeihin/kummivalinnat kaduttavat
27.05.2024 |
Valitsimme lapsellemme kummeiksi kaksi ystävääni, koska meillä vanhemmilla ei ole kummeiksi sisaruksia/muita sopivia sukulaisia (pienet suvut kummallakin). Olemme siis olleet näiden ystävien kanssa ystäviä jo useamman vuoden ennen lapsen syntymää. Emme ole toivoneet kummien olevan mitään lahja-automaatteja, vaan olemme toivoneet läsnäoloa kummilapsen elämässä. Olemme kertoneet, että nämä ystävät ovat meille tärkeitä ja toivoimme, että heillä voisi olla hyvät välit kummilapsen kanssa, kun meillä juuri sukulaisia ole eikä lapsella ole serkkujakaan. Nämä asiat kerroimme kummeille myös heitä kummeiksi pyytäessämme.
Aiemmin ystävyytemme on ollut vastavuoroista ja yhteydenpidosta ovat huolehtineet molemmat. Sittemmin tilanne on mennyt siihen, että kummit eivät enää ole meihin päin itse yhteydessä, vaan kaikki yhteydenotot tulevat meiltä heille. Me kysymme kummeilta, mitä heille kuuluu ja muistamme kummien tärkeät päivät. Kysymme kummien lasten kuulumiset. Jouluisin ja synttäreinä muistamme kummeja (tämä on meille myös tapakasvatusta, että opetamme lastamme huomioimaan toisia). Olemme kiinnostuneita kummien elämästä, kuten aikana ennen lastakin. Kummit eivät edes viestiin vastatessa kysy, mitä heidän kummilapselleen kuuluu. Toinen kummi ei ole lapsen ristiäisten jälkeen vaivautunut matkustamaan meille (asutaan kaukana toisistamme ja ristiäisistä on vuosia), vaan näemme ainoastaan silloin, jos me matkustamme kummin asuinpaikkakunnalle. Toisella kummilla voi mennä parikin viikkoa wa-viestiin vastatessa, kun ei muista vastata. Kummit muistavat lasta lahjalla syntymäpäivänä ja jouluna ja toki kiitämme aina näistä lahjoista. Lahjojen sijaan vaan mieluummin toivoisimme yhteistä aikaa. Toinen kummeista kysyi lahjatoivetta ja pyysimme, että voisiko kummi lähteä lapsen ja meidän vanhempien kanssa kummin kotipaikkakunnalla olevaan leikkipuistoon (lapsi olisi ilahtunut tästä kovasti). Tuo leikkipuistokäynti jäi toteuttamatta ja lapsi sai lahjaksi tavaran yhteisen ajan sijaan.
Välit kummien kanssa ovat muuttuneet läheisistä pintapuolisiksi, kummit eivät ole kiinnostuneita kummilapsen/meidän vanhempien kuulumisista ja näemme nykyään paljon aiempaa harvemmin (näemme 2-3 kertaa vuodessa), koska kummit eivät halua/ehdi nähdä useammin. Emme olisi kaivanneet kummeista mitään yli-ihmisiä, vaan sitä, että he olisivat kysyisivät, mitä kummilapselle kuuluu ja nähdessämme viettäneet yhteistä aikaa kummilapsen ja meidän vanhempien kanssa. Nykyisellään on olo, että kummius ei kiinnosta lapsemme kummeja ollenkaan. Ja kun joku kysyy, niin olen itsekin kummi (mm. esimerkiksi toisen kummin lapselle). Itse kummina muistan kummilapsiani, kysyn kummilasten kuulumisia ja otan yhteyttä monta kertaa vuodessa.
Anteeksi avautuminen, mutta surettaa tämä kummiasia, kun sukulaisiakaan ei lapsen elämässä juuri ole.
Kommentit (128)
Kummius on oikeasti vain aika nimellinen merkintä jossain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin mieluusti kummina nähnyt kummilastani useamminkin, mutta yhteydenpito hänen vanhempiinsa - ystäviini tai sellaisiksi joskus luulemiini - osoittautui hankalaksi syistä, joita en ymmärrä. Koin myös, että minulle sälytettiin rooli lahja-automaattina ja että lahjalla piti muistaa silloinkin, kun en päässyt (=ei kutsuttu/ei päästetty) tapaamaan lasta esim. syntymäpäivänä. Päätin hankalan kummiuteni konfirmaatiolahjaan. Enimmäkseen ikäviä muistoja jäi kummiudestani.
Jos kummivalinnat kaduttavat, ketkä olisivat olleet parempia vaihtoehtoja?
Vierailija kirjoitti:
Tein virheen, kun lupauduin kummiksi vaikka se homma ei kiinnosta. Tein todella ison virheen, mutta halusin miellyttää kaveriani. Olisi pitänht sanoa kiitos ei.
Yleinen kokemus kummiudesta tuo. Kummeiksi ilmeisesti pyydetään usein ihmisiä, joiden kanssa kovasti halutaan olla tekemisissä, mutta itse kummilla on muita tärkeämpiä ystäviä. Itsellä on tällainen kokemus, oma vika tietty, kun suostuin. Kummius loppui jo ennen kouluunmenoa, kun kummilapsen isä pyrki lähentelemään juhlissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etköhän sinä ole ihan omassa päässäsi luonut kummeille sellaisia velvollisuuksia ja kuvitelmia, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Kummi-juttu on pelkkä tapa, eikä mitään sen enempää. Anna jo olla. Ei siihen kuulu mitään velvollisuuksia.
Sano kummeus irti.Ilmoita kirkoon uudet kummiti.Onnistuu.Kipin kapin kirkko-herran virastoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä erehdyin pyytämään lapsemme kummeiksi kahta naispuolista ystävääni, jotka olivat sinkkuja. Noh, kumpikin on sittemmin löytänyt miehen. Toinen ryhtyi uusperheen äidiksi miehensä lapsille, eikä hänestä kuulu enää koskaan. Toisella on yhä vuosien yhdessäolon jälkeen niin kova tarve viettää kaikki liikenevä aika miehensä kanssa, ettei näkeminen onnistu kuin noin puolen vuoden välein. Tämä jälkimmäinen kummi nyt vielä suunnittelee muuttoa tuon miehen kanssa toiselle puolelle Suomea. Hieman veikkaan, että jää näkemiset siihen.
Mitä sitten odotat kummeilta?
Eikö ole tullut mieleen, että teille ei vastata, koska otatte aivan liian paljon yhteyttä ja tuppaatte väkisin käymään ja kanssakäymisiin lasten varjolla. Kukaan ei sellaisesta pidä, kanssakäymisen tulisi olla vastavuoroista.
Erehdyin lupautumaan tuttavien lasten kummiksi, kun he kovasti halusivat olla tekemisissä ja lapset samanikäisiä. Tämä pariskunta liimaantui kiinni kuin iilimadot kummiuden varjolla ja ilmaantui perjantaisin pihaan kyselemään mitä tehtäisiin yhdessä. Kaiken huippu oli se, kun ilmoitimme, että meille tulee vieraita eikä käy, niin he alkoivat kyselemään ketä nämä vieraat ovat ja milloin he lähtevät aivan kuin olisimme jokaisesta liikkeestä tilivelvollisia.
Siitä oppineena en ole enää kenenkään kummiksi suostunut. Ap:kin valittaa, vaikka lapset tapaavat kummia 2-3 kertaa vuodessa, vaikka asuvat kaukana. Kuinka usein oikein odotatte kanssakäymistä, kysyn vain! Jestas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummius kuuluu kaukaiseen menneisyyteen. . En itsekkään ole muistanut kummilapsiani sitten ristiäisen . No rippijuhlissa oli jotain setemonioita. Ja yo lahjat aikoinaan annoin..Eikä meidänkään lasten kummit ole pitäneet ollenkaan yhteyksiä, en tässä nyt edes muista kaikkien kummeja. Eikä se ole minusta outoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo ole aika yleistä.
Monilla nyt ystävyyssuhteet vaan viilenee ajan kanssa. Harva on todella läheinen halki elämän. Tiet vie eri suuntiin ja sellaista se joskus on. Lapsen elämään voi etsiä muitakin turvallisia aikuisia. :)
Kummiksi lupautuessaan sitoutuu lapseen, kylmeni ystävyys tai ei.
Yhtä lailla se yhteys kummilapseen saattaa katketa vaikka kummi olisi sukulainen, jos aikuisten välit jostain syystä katkeavat/hiipuvat. Kummeus on vain symbolinen tehtävä, siihen ei liity mitään oikeita virallisia velvoitteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukenut ketjua, luulen että muut ovat sanoneet samaa kuin minä.
Et siis ole tyytyväinen, vaikka kummit antavat lahjan synttärinä ja jouluna? Nykypäivänä tekstarikin on synttärinä ihan ok. Vaadit liikaa. Kuulostat aloituksen perusteella todella rasittavalta. Miten joku voi ottaa kummiasian noin vakavasti? Ihmisillä on OMAT ELÄMÄT, jestas sentään.
Olisinpa tajunnut aikoinani kieltäytyä jokaisesta kummiudesta, jälkeenpäin on kaduttanut ihan vietävästi että olen moiseen suostunut. Ja mainittakoot vielä ettei se lasten syytä todellakaan ole ollut vaan heidän vanhempien. Nimenomaan lahja-automaatiksi minut on jokaisen kohdalla valittu, jopa veljeni lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummiutta ei voi purkaa mutta kummeja voi lisätä. Kummius on määritelmän mukaan lapsen uskon vahvistamista ja kristillistä opetusta. Määritelmän mukaan ei muuta. En ole itse hoitanut ollenkaan kummiuden tehtävää miltään kantilta, kummiksi pyytävät toki tiesi sen. Mutta joku nyt kai edelleenkin pitää olla nimellisesti lapsen kummi. Älkää stressatko kummiasioilla.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole tullut mieleen, että teille ei vastata, koska otatte aivan liian paljon yhteyttä ja tuppaatte väkisin käymään ja kanssakäymisiin lasten varjolla. Kukaan ei sellaisesta pidä, kanssakäymisen tulisi olla vastavuoroista.
Erehdyin lupautumaan tuttavien lasten kummiksi, kun he kovasti halusivat olla tekemisissä ja lapset samanikäisiä. Tämä pariskunta liimaantui kiinni kuin iilimadot kummiuden varjolla ja ilmaantui perjantaisin pihaan kyselemään mitä tehtäisiin yhdessä. Kaiken huippu oli se, kun ilmoitimme, että meille tulee vieraita eikä käy, niin he alkoivat kyselemään ketä nämä vieraat ovat ja milloin he lähtevät aivan kuin olisimme jokaisesta liikkeestä tilivelvollisia.
Siitä oppineena en ole enää kenenkään kummiksi suostunut. Ap:kin valittaa, vaikka lapset tapaavat kummia 2-3 kertaa vuodessa, vaikka asuvat kaukana. Kuinka usein oikein odotatte kanssakäymistä, kysyn vain! Jestas.
Eräät vanhemmat todellakin odottavat etttä kummia kiinnostaisi heidän pilttinsä yhtä paljon kuin heitä itseään, kokemusta on vanhemmista jotka odottivat että kummit kävisivät heillä kylässä vähintään kerran viikossa. Omaa elämää ja muita menoja meillä ei sitten saanut olla. Voin kertoa että se ystävyys loppui melko lyhyeen, kummius tai ns oletetut kummien tehtävät eivät olleet tähän suurin syy.
Kummi on vain nimi paperissa eikä se velvoita yhtään mihinkään. Hyvä kun edes saatte jonkun nimen sinne.
Ei täällä voi mitään omien toivomuksiensa kummia valkata kuin kaupan hyllyllyltä.
Työttömyys ja sairastuminen voi viedä rahatkin niin tiukoille ettei ole varaa lapsiperheen lahjoihinkaan jos eivät varat riitä edes omiin tarpeisiin. Elämäntilanteet kun tuppaavat muuttumaan.
Suhteet muuttuvat eikä millään kummikirjalla ketään voi pakottaa ja sitoa itseensä. Ihminen saa muuttaa mielensä ettei tuollaisiin vaatimuksiin halua. Ehkä vaatimuksista ei olla alussa edes puhuttu.
Olin loukkaantunut ja hämmentynyt kun kummiksi ryhtyessäni sain yllätyäen käteeni kummikirjan missä vaadittiin lapsen hoitoa.
Liikaa vaatimuksia ihmisillä.
Kummin tehtävät ev. lut. kirkon mukaan ovat tässä:
"Kummin tehtävänä on tukea kastettua hänen kristillisessä uskossaan, rukoilla hänen puolestaan, olla kristityn esikuvana ja toimia kasteen todistajana. Kummi tukee yhdessä seurakunnan kanssa vanhempia ja huoltajia kastetun kristillisessä kasvatuksessa."
Kummin tehtävä on siis kirkko-oikeudellinen alun perin eli toimia kasteen todistajana. Kaikki synttärilahjat ja muut kommervenkit ovat myöhäisempää perua. Jos kristilliseen uskoon tukemista oikeasti vaadittaisiin ja kysyttäisiin, olisi nykyistä vielä vaikeampi saada kummeja. Nytkin seurakunta joutuu välillä ottamaan kummit omista viranhaltijoistaan todistajiksi, koska kirkkoon kuuluvia kummeja ei löydy.
Pakottamalla ja velvoittamalla kummisuhteesta ei kovin hyvää kehkeydy. Lapsi voi saada läheisiä myös muista kuin kummeista ja sukulaisista. Kristillisen kummin tehtävä on siis olla kasteen todistaja ja hengellisen elämän tuki.
Vierailija kirjoitti:
Olisinpa tajunnut aikoinani kieltäytyä jokaisesta kummiudesta, jälkeenpäin on kaduttanut ihan vietävästi että olen moiseen suostunut. Ja mainittakoot vielä ettei se lasten syytä todellakaan ole ollut vaan heidän vanhempien. Nimenomaan lahja-automaatiksi minut on jokaisen kohdalla valittu, jopa veljeni lapsen.
Mikä estää lopettamasta lahjojen ostamisen. Ei siitä mitään seuraamuksia tule. Jos kysellään niin sanoo ettei tämmöinen homma enää kiinnosta eikä ole enää varaa elinkustannusten noustessa.
Minä laitan oman työttömyyden ja sairauden varalle säästöön enkä jakele avustuksia lapsiperheille kun eivät he minua auta silloin kun itse jotain apua tarvitsisin. Varmasti sanoisivat ettei heillä ole rahaa.
Alue: Aihe vapaa
Tein virheen, kun lupauduin kummiksi vaikka se homma ei kiinnosta. Tein todella ison virheen, mutta halusin miellyttää kaveriani. Olisi pitänht sanoa kiitos ei.