Tabu: olen pettynyt lapseni kummeihin/kummivalinnat kaduttavat
Valitsimme lapsellemme kummeiksi kaksi ystävääni, koska meillä vanhemmilla ei ole kummeiksi sisaruksia/muita sopivia sukulaisia (pienet suvut kummallakin). Olemme siis olleet näiden ystävien kanssa ystäviä jo useamman vuoden ennen lapsen syntymää. Emme ole toivoneet kummien olevan mitään lahja-automaatteja, vaan olemme toivoneet läsnäoloa kummilapsen elämässä. Olemme kertoneet, että nämä ystävät ovat meille tärkeitä ja toivoimme, että heillä voisi olla hyvät välit kummilapsen kanssa, kun meillä juuri sukulaisia ole eikä lapsella ole serkkujakaan. Nämä asiat kerroimme kummeille myös heitä kummeiksi pyytäessämme.
Aiemmin ystävyytemme on ollut vastavuoroista ja yhteydenpidosta ovat huolehtineet molemmat. Sittemmin tilanne on mennyt siihen, että kummit eivät enää ole meihin päin itse yhteydessä, vaan kaikki yhteydenotot tulevat meiltä heille. Me kysymme kummeilta, mitä heille kuuluu ja muistamme kummien tärkeät päivät. Kysymme kummien lasten kuulumiset. Jouluisin ja synttäreinä muistamme kummeja (tämä on meille myös tapakasvatusta, että opetamme lastamme huomioimaan toisia). Olemme kiinnostuneita kummien elämästä, kuten aikana ennen lastakin. Kummit eivät edes viestiin vastatessa kysy, mitä heidän kummilapselleen kuuluu. Toinen kummi ei ole lapsen ristiäisten jälkeen vaivautunut matkustamaan meille (asutaan kaukana toisistamme ja ristiäisistä on vuosia), vaan näemme ainoastaan silloin, jos me matkustamme kummin asuinpaikkakunnalle. Toisella kummilla voi mennä parikin viikkoa wa-viestiin vastatessa, kun ei muista vastata. Kummit muistavat lasta lahjalla syntymäpäivänä ja jouluna ja toki kiitämme aina näistä lahjoista. Lahjojen sijaan vaan mieluummin toivoisimme yhteistä aikaa. Toinen kummeista kysyi lahjatoivetta ja pyysimme, että voisiko kummi lähteä lapsen ja meidän vanhempien kanssa kummin kotipaikkakunnalla olevaan leikkipuistoon (lapsi olisi ilahtunut tästä kovasti). Tuo leikkipuistokäynti jäi toteuttamatta ja lapsi sai lahjaksi tavaran yhteisen ajan sijaan.
Välit kummien kanssa ovat muuttuneet läheisistä pintapuolisiksi, kummit eivät ole kiinnostuneita kummilapsen/meidän vanhempien kuulumisista ja näemme nykyään paljon aiempaa harvemmin (näemme 2-3 kertaa vuodessa), koska kummit eivät halua/ehdi nähdä useammin. Emme olisi kaivanneet kummeista mitään yli-ihmisiä, vaan sitä, että he olisivat kysyisivät, mitä kummilapselle kuuluu ja nähdessämme viettäneet yhteistä aikaa kummilapsen ja meidän vanhempien kanssa. Nykyisellään on olo, että kummius ei kiinnosta lapsemme kummeja ollenkaan. Ja kun joku kysyy, niin olen itsekin kummi (mm. esimerkiksi toisen kummin lapselle). Itse kummina muistan kummilapsiani, kysyn kummilasten kuulumisia ja otan yhteyttä monta kertaa vuodessa.
Anteeksi avautuminen, mutta surettaa tämä kummiasia, kun sukulaisiakaan ei lapsen elämässä juuri ole.
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo ole aika yleistä.
Monilla nyt ystävyyssuhteet vaan viilenee ajan kanssa. Harva on todella läheinen halki elämän. Tiet vie eri suuntiin ja sellaista se joskus on. Lapsen elämään voi etsiä muitakin turvallisia aikuisia. :)
Kummiksi lupautuessaan sitoutuu lapseen, kylmeni ystävyys tai ei.
Teillä oli ylimitoitetut odotukset kummiudesta, jotka alkoivat rassaamaan ystävyyttä.
Eivät kummit yleensäkään jatkuvasti pidä yhteyttä kummilapsiinsa, itsekin lähinnä muistin synttäreinä ja jouluna kuten myös oman lapsen kummit. Jos kummeilla on muitakin kummilapsia, niin sehän käy työstä, jos rupeaa jokaisen kanssa olemaan ihan jatkuvasti tekemisissä. Yksi kummilapsi jäi kokonaan kuvioista, kun välit vanhempien kanssa menivät poikki.
En suostu enää kenenkään kummiksi, vaikka pyydettäisiin, koska se on kuitenkin aikamoinen homma, kun kummilapsia on useampi ja rahallisestikin iso juttu, kun ei mitään pieniä summia voi isoina juhlapäivinä antaa.
Mihin on kadonnut ihmisten ymmärrys siitä, että kummeilla ja ystävillä on omat menonsa ja perheensä eikä aika riitä kaikkeen?
Vierailija kirjoitti:
Teillä oli ylimitoitetut odotukset kummiudesta, jotka alkoivat rassaamaan ystävyyttä.
Eivät kummit yleensäkään jatkuvasti pidä yhteyttä kummilapsiinsa, itsekin lähinnä muistin synttäreinä ja jouluna kuten myös oman lapsen kummit. Jos kummeilla on muitakin kummilapsia, niin sehän käy työstä, jos rupeaa jokaisen kanssa olemaan ihan jatkuvasti tekemisissä. Yksi kummilapsi jäi kokonaan kuvioista, kun välit vanhempien kanssa menivät poikki.
En suostu enää kenenkään kummiksi, vaikka pyydettäisiin, koska se on kuitenkin aikamoinen homma, kun kummilapsia on useampi ja rahallisestikin iso juttu, kun ei mitään pieniä summia voi isoina juhlapäivinä antaa.
Mihin on kadonnut ihmisten ymmärrys siitä, että kummeilla ja ystävillä on omat menonsa ja perheensä eikä aika riitä kaikkeen?
Miksi olet sitoutunut useampaan kummilapseen kuin pystyt?
Vierailija kirjoitti:
Teillä oli ylimitoitetut odotukset kummiudesta, jotka alkoivat rassaamaan ystävyyttä.
Eivät kummit yleensäkään jatkuvasti pidä yhteyttä kummilapsiinsa, itsekin lähinnä muistin synttäreinä ja jouluna kuten myös oman lapsen kummit. Jos kummeilla on muitakin kummilapsia, niin sehän käy työstä, jos rupeaa jokaisen kanssa olemaan ihan jatkuvasti tekemisissä. Yksi kummilapsi jäi kokonaan kuvioista, kun välit vanhempien kanssa menivät poikki.
En suostu enää kenenkään kummiksi, vaikka pyydettäisiin, koska se on kuitenkin aikamoinen homma, kun kummilapsia on useampi ja rahallisestikin iso juttu, kun ei mitään pieniä summia voi isoina juhlapäivinä antaa.
Mihin on kadonnut ihmisten ymmärrys siitä, että kummeilla ja ystävillä on omat menonsa ja perheensä eikä aika riitä kaikkeen?
Enemmän mua ihmetyttää, miten näillä ystävistä valituilla kummeilla ei ole enää aikaa ja mielenkiintoa niille ystäville eli kummilapsen vanhemmille?
Tabu kummeihin pettyminen? - Tjaa,a, Ilahduttavaa kuulla nyt kuitenkin kuulla, että ette Ap ole odottaneetkaan kummeilta mahdottomia, Kun sen sijaan ei taida olla mikään erityinen tabu se, että moni kummi saa kokea itsensä lähinnä lahja-automaatiksi (tms). Valitettavasti, Mutta, mutta jos näette kaksi - kolme kertaa vuodessa, niin ei se nyt minusta mitenkään erityisen vähän ole.
Uskovainen mies
Unohtakaa nämä kummihommat kokonaan. Ne rikkovat vain ystävyyksiä.
Taisi olla liian isot odotukset teillä.
🇺🇦🇮🇱
Tutulta kuulostaa. Meillä sama tilanne, lapsi nyt vasta 3 v.
Meillä yksi kummeista epäröi jo silloin, kun häntä pyysimme kummiksi. Olisi kannattanut kuunnella tuota epäröintiä ja sanoa, että hei ei sittenkään pyydetä sua, jos mietityttää. Oma arvioni on, että jos tämä henkilö ei olisi lapsemme kummi, hän ei olisi missään tekemisissä perheemme kanssa enää nykyään. On niin kiinni omassa elämässään, ettei aikaa ja kiinnostusta enää riitä muuhun.
Onneksi kirkkoon kuulumattomana ei ole kummi ongelmia eikä tarvitse itse olla kenellekään kummi. Tuota käytäntöä ei muuten ole ev.lut,ort, ulkopuolella en tiedä onko katolisessa kirkossa kummeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä oli ylimitoitetut odotukset kummiudesta, jotka alkoivat rassaamaan ystävyyttä.
Eivät kummit yleensäkään jatkuvasti pidä yhteyttä kummilapsiinsa, itsekin lähinnä muistin synttäreinä ja jouluna kuten myös oman lapsen kummit. Jos kummeilla on muitakin kummilapsia, niin sehän käy työstä, jos rupeaa jokaisen kanssa olemaan ihan jatkuvasti tekemisissä. Yksi kummilapsi jäi kokonaan kuvioista, kun välit vanhempien kanssa menivät poikki.
En suostu enää kenenkään kummiksi, vaikka pyydettäisiin, koska se on kuitenkin aikamoinen homma, kun kummilapsia on useampi ja rahallisestikin iso juttu, kun ei mitään pieniä summia voi isoina juhlapäivinä antaa.
Mihin on kadonnut ihmisten ymmärrys siitä, että kummeilla ja ystävillä on omat menonsa ja perheensä eikä aika riitä kaikkeen?
Miksi olet sitoutunut useampaan kummilapseen kuin pystyt?
Kaikki kolme ovat jo aikuisia, että se homma on onneksi jo ohitse ja homma hoidettu kunnialla.
Minä erehdyin pyytämään lapsemme kummeiksi kahta naispuolista ystävääni, jotka olivat sinkkuja. Noh, kumpikin on sittemmin löytänyt miehen. Toinen ryhtyi uusperheen äidiksi miehensä lapsille, eikä hänestä kuulu enää koskaan. Toisella on yhä vuosien yhdessäolon jälkeen niin kova tarve viettää kaikki liikenevä aika miehensä kanssa, ettei näkeminen onnistu kuin noin puolen vuoden välein. Tämä jälkimmäinen kummi nyt vielä suunnittelee muuttoa tuon miehen kanssa toiselle puolelle Suomea. Hieman veikkaan, että jää näkemiset siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä oli ylimitoitetut odotukset kummiudesta, jotka alkoivat rassaamaan ystävyyttä.
Eivät kummit yleensäkään jatkuvasti pidä yhteyttä kummilapsiinsa, itsekin lähinnä muistin synttäreinä ja jouluna kuten myös oman lapsen kummit. Jos kummeilla on muitakin kummilapsia, niin sehän käy työstä, jos rupeaa jokaisen kanssa olemaan ihan jatkuvasti tekemisissä. Yksi kummilapsi jäi kokonaan kuvioista, kun välit vanhempien kanssa menivät poikki.
En suostu enää kenenkään kummiksi, vaikka pyydettäisiin, koska se on kuitenkin aikamoinen homma, kun kummilapsia on useampi ja rahallisestikin iso juttu, kun ei mitään pieniä summia voi isoina juhlapäivinä antaa.
Mihin on kadonnut ihmisten ymmärrys siitä, että kummeilla ja ystävillä on omat menonsa ja perheensä eikä aika riitä kaikkeen?
Enemmän mua ihmetyttää
Osasyynä on voinut olla se, että on tarrauduttu kummeihin sukulaisten puuttuessa, jolloin yhteydenpito on muuttunut vastenmieliseksi. Kun ystävyys on aina vapaaehtoista, niin ap:n viestissä oli paljon tekijöitä, joissa oli sitä henkeä, että kummien ja ystävien pitäisi tehdä sitä ja tätä, olla sellaisia ja tällaisia. Nuo eivät kuulu ystävyyteen ollenkaan ja ihmiset ottavat usein etäisyyttä aistiessaan tuollaista. 
 
Taitaa lapsissa olla paljon nepsynipsupiirteitä? Ei kai sitä kummiksi kohteliaisuudesta lupautuessaan aina tiedä, kuinka haastavia tapauksia onkaan tulossa.
Olette pyytäneet kummeiksi ihmisiä, jotka ovat hyvän hyvyyttään suostuneet, antavat lahjat silloin kun kuulukin ja vielä vierailevat silloin tällöin lapsenkin tavaten, ja nyt saavat valitukset niskaansa? Onpa kiittämätöntä.
Ei se kummien vika ole, ettei lapsilla ole sukulaisia, eivätkä kummit voi sellaisia korvata.
Toisia omia kummejani en nähnyt risitiäisten jälkeen, toiset olivat alkoholisteja. Oman lapsen kummit erosivat molemmat, vain toisesta kuului jotain eli aika hyvinhän teillä on yhteyttä pidetty jos miettii miten nämä monesti menevät.
Vierailija kirjoitti:
Minä erehdyin pyytämään lapsemme kummeiksi kahta naispuolista ystävääni, jotka olivat sinkkuja. Noh, kumpikin on sittemmin löytänyt miehen. Toinen ryhtyi uusperheen äidiksi miehensä lapsille, eikä hänestä kuulu enää koskaan. Toisella on yhä vuosien yhdessäolon jälkeen niin kova tarve viettää kaikki liikenevä aika miehensä kanssa, ettei näkeminen onnistu kuin noin puolen vuoden välein. Tämä jälkimmäinen kummi nyt vielä suunnittelee muuttoa tuon miehen kanssa toiselle puolelle Suomea. Hieman veikkaan, että jää näkemiset siihen.
ryhtyi äidiksi, kova tarve. Oletpahan narratiivit kehittänyt ystäviesi elämänmuutoksista heille mieluisaan suuntaan. Mitäköhän sinusta sanoisivat, muihin ripustautuva ankeuttaja ehkäpä? Veikkaan myös että näkemisenne on nähty..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo ole aika yleistä.
Monilla nyt ystävyyssuhteet vaan viilenee ajan kanssa. Harva on todella läheinen halki elämän. Tiet vie eri suuntiin ja sellaista se joskus on. Lapsen elämään voi etsiä muitakin turvallisia aikuisia. :)
Kummiksi lupautuessaan sitoutuu lapseen, kylmeni ystävyys tai ei.
No ei kyllä sitoudu. Olet outo.
"Enemmän mua ihmetyttää, miten näillä ystävistä valituilla kummeilla ei ole enää aikaa ja mielenkiintoa niille ystäville eli kummilapsen vanhemmille? "
Minua ei ihmetytä ap:n viestin perusteella. Ei kummius ole mikään isoäidin ja isoisän pesti, että jatkuvasti ollaan tekemisissä.
Tyhmänä lupauduin niin monen kummiksi aikoinaan että huh ja huh, osa oli aika etäisiäkin niin ihmettelin miksi pyysivät mutta suostuin, yllättäen en enää ole yhteyksissä kaikkien kanssa. En tajunnut kieltäytyä.
Omien lapsien kohdalla olen tyytyväinen jos kummit sitten rippijuhliin tulevat, edes joku. Raha tai lahja-automaattia vuosien varrelle en toivo, nähdään niiden kanssa kenen kanssa luontevasti sujuu yhteydenpito.
Ymmärrän hyvin, ettei kummi lähde lapsen kanssa kahdestaan puistoon. Se olisi kiusallistakin, kun kummi näkee muuten lasta vain vanhempien seurassa. Mieluummin varmaan näkee yhdessä vanhemman kanssa.
Pari kertaa vuodessa on ihan normaalia, kun asutaan eri paikkakunnilla. Moni näkee kummeja paljon harvemmin.
Eiköhän tuo ole aika yleistä.
Monilla nyt ystävyyssuhteet vaan viilenee ajan kanssa. Harva on todella läheinen halki elämän. Tiet vie eri suuntiin ja sellaista se joskus on. Lapsen elämään voi etsiä muitakin turvallisia aikuisia. :)