Äidin/anopin muistilappu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seitenkymppinen ja en ole koskaan joutunut laittamaan ruokaa kenellekään ruokarajoitteiselle tai allergiselle. Eivät lapseni ja sukulaiseni ole olleet sellaisia. Siksipä en osaakkaan laittaa ruokia sellaisille vävyille ja miniöille ,joilla on rajoitteita. On selvitty sillä ,että sanon leppoisasti tilanteen ja pyydän tuomaan sopivaa/mieluista mukana. Ei ketään se haittaa.

Toki osaan leipoa kaikenlaisia herkkuvoileipiä ja ostaa täytekakun jotka käy kenelle vaan. Se on helppoa.

Joku tietysti sanoo-opettele. Ei jaksa enää näin 76-vuotiaana.

Missä kaivossa olet asunut ikäsi? Minä olen jo 70-luvilla kesätöissä kesäsiirtolan keittiössä kokannut mm gluteenitonta ruokaa, naapurin tytöllä oli diabeteksen takia rajoituksia, laktoosi-intoleranssistakin on jauhettu

Ruuanlaitto ei kuulu googlettamiini asioihin.  Ettäkö jos ei tunne keliakiaa ei saisi osata käyttää nettiä?   Ootko vähän itsekeskeinen?

Juhlissa voi olla kyltti gluteiinoton mutta se ei minua kiinnosta enkä kysele pitoemännimtä reseptiä, ne ottaa kenelle se on tarkoitettu.

Jos syön ravintolassa ongelmaisen kanssa hän päättää syömisensä, minä omani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin? Normaaleja normaaleihin käytöstapoihin kuuluvia asioita, jotka pitäisi ymmärtää, ihan ilman muistilappujakin.

 

 

Normaaliin käytöstapoihin kuuluu kun neljä henkeä menee viikonlopuksi mökille/ toisen vanhemmille  vieraat sanelevat tarkat ehdot isäntäväelle ja määräävät toisten ostamista ruuista?   Isäntäväki sydän kurkussa koko ajan meneekö kaikki nyt oikein?

Ratkaisu: menette yhdessä kauppaan. Vieraat valitsevat, sinä maksat. Tai käyvät yksin kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seitenkymppinen ja en ole koskaan joutunut laittamaan ruokaa kenellekään ruokarajoitteiselle tai allergiselle. Eivät lapseni ja sukulaiseni ole olleet sellaisia. Siksipä en osaakkaan laittaa ruokia sellaisille vävyille ja miniöille ,joilla on rajoitteita. On selvitty sillä ,että sanon leppoisasti tilanteen ja pyydän tuomaan sopivaa/mieluista mukana. Ei ketään se haittaa.

Toki osaan leipoa kaikenlaisia herkkuvoileipiä ja ostaa täytekakun jotka käy kenelle vaan. Se on helppoa.

Joku tietysti sanoo-opettele. Ei jaksa enää näin 76-vuotiaana.

Missä kaivossa olet asunut ikäsi? Minä olen jo 70-luvilla kesätöissä kesäsiirtolan keittiössä kokannut mm gluteenitonta ruokaa, naapurin tytöllä oli diabeteksen takia r

sinulla ei siis käy ikinä vieraita, et ole yksiäkään yo-juhlia, ristiäisiä tai 50-vuotispäiviä järjestänyt?

vänkyttää ja länkyttää osaat muttet mitään muuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seitenkymppinen ja en ole koskaan joutunut laittamaan ruokaa kenellekään ruokarajoitteiselle tai allergiselle. Eivät lapseni ja sukulaiseni ole olleet sellaisia. Siksipä en osaakkaan laittaa ruokia sellaisille vävyille ja miniöille ,joilla on rajoitteita. On selvitty sillä ,että sanon leppoisasti tilanteen ja pyydän tuomaan sopivaa/mieluista mukana. Ei ketään se haittaa.

Toki osaan leipoa kaikenlaisia herkkuvoileipiä ja ostaa täytekakun jotka käy kenelle vaan. Se on helppoa.

Joku tietysti sanoo-opettele. Ei jaksa enää näin 76-vuotiaana.

Missä kaivossa olet asunut ikäsi? Minä olen jo 70-luvilla kesätöissä kesäsiirtolan keittiössä kokannut mm gluteenitonta ruokaa, naapurin tytöllä oli diabeteksen takia r

Mikä on gluteiinoton????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten ihan sikarasittavaa kuunnella tuntien vuodatusta jostain ihmisestä, jota ei edes tunne!

Anoppi jauhaa työkaveristaan, joka joskus 80-luvulla laittoi kirjoloheen aromisuolaa. Ja kälyn miehen äidistä, joka osti kälylle ja miehelle liian ison television ihan vaan pöyhkeilläkseen.

Ja tietenkin nämä jauhetaan moneen kertaan.

 

 

 

Vie anopille kirjalliset ohjeet miten seurassasi käyttäydytään, mitä vaadit tarjoomuksiksi ja minkämerkkinen vessapaperi.

Ihan niinkuin annat lastesi hoidosta 5 kpl A-nelosia kun menevät mummolleen yöksi.

Ei meidän lapset ole koskaan olleet siellä yökylässä tai hoidossa.

Kyllä minusta hän voisi aina käyttäytyä asialliEsti. Ei tuo miellytt

Pyh. Helpompaa, kaikille osapuolille, kun ei olla lainkaan tekemisissä, kun asiallisen käyttäytymisen käsite on hyvin erilainen sukulaisuudesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten ihan sikarasittavaa kuunnella tuntien vuodatusta jostain ihmisestä, jota ei edes tunne!

Anoppi jauhaa työkaveristaan, joka joskus 80-luvulla laittoi kirjoloheen aromisuolaa. Ja kälyn miehen äidistä, joka osti kälylle ja miehelle liian ison television ihan vaan pöyhkeilläkseen.

Ja tietenkin nämä jauhetaan moneen kertaan.

 

 

 

Vie anopille kirjalliset ohjeet miten seurassasi käyttäydytään, mitä vaadit tarjoomuksiksi ja minkämerkkinen vessapaperi.

Ihan niinkuin annat lastesi hoidosta 5 kpl A-nelosia kun menevät mummolleen yöksi.

Ei meidän lapset ole koskaan olleet siellä yökylässä tai hoidossa.

Kyllä minusta hän v

Olisi sen mummon oma etu oppia käyttäytymään.

Minusta tuo alkuperäinen lista on pääpiirteissään ihan normaalin siityksen mukaista toimintaa. Okei, en ole anoppi vielä (ja voi olla, etten koskaan tule olemaankaan, en kysele asiasta). Meillä on naapureissa, tuttavissa ja sukulaisissa ollut aina "ongelmasyöjiä" eli ihmisiä, joilla on ollut jokin ruokarajoite. On ollut diabeetikkoa (ja vuosikymmenien saatossa on diabeetikkojen ruokailuohjeistus vaihdellut reippaastikin), allergikkoa (heinänuhasta kala-allergiaan, pähkinöihin ja vaikka mihin), pieruvaivaista eli nykyään laktoosi-intolerantikkoa...

Ei ollut sukujuhlissa emännälle lainkaan ongelmaa tehdä erillistä kakkua sopivasta sokerista tai pullaa ilman maitoa, jollekin ostettiin aina tiettyjä keksejä jne. Omat isovanhempani näkivät aina erikseen vaivaa tehdäkseen jokaiselle lapsenlapselleen sopivaa ruokaa - ehkä 70-luvulla oli helpompaa, kun ei ollut vaatimusta siitä, että joka aterian piti olla ravitsemuksellisesti täydellinen ja monipuolinen. Lahjatoiveita kysyttiin ja niitä noudatettiin.

Samalla tavalla olen yrittänyt elää, enkä ole vielä moitteita kuullut (paitsi puolisolta, jonka mielestä on turha nähdä vaivaa kenenkään eteen, olipa asia mikä tahansa). Kiitosta olen saanut, ja minusta on hauskaa kokeilla uusia asioita, leipoa gluteenitonta kakkua, tehdä maidotonta kasvisruokaa jne.

Mutta kai se nykyään on niin, että mielensäpahoittajia on liikkeellä enemmän kuin meitä maan hiljaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä tää voi olla nykyään näin vaikeeta? Kohtuuden rajoissa tietty isäntäväki huomioi vieraat, mutta jo viikon vierailu on niin pitkä että vieras itse tuo erityisruokavalionsa tuotteet. Käytöstapoihin en ota kantaa, kunhan ei tarkoituksella loukkaa toisia. Ja kai sitä joku voi olla sellainen, joka katsoo asiakseen loukkaantua vähän mistä tahansa.

 

Mikä helvetin viikon vierailu??? mistä sinä sen revit?

Ja normaalille ihmiselle ei ole ylivoimaista huomioida rajoitukset. Gluteeniton, laktoositon, allergiat jne.

Meillä käy mökillä kaikenmoisesti rajautunutta. Ei ole minkäänälainen ongelma huomioida ne.

Ja kyllä sekin on huonoa käytöstä, että ei vaan edes tajua olevansa törkeä.

Laktoositon on helppo, mutta gluteeniton ei enää ole. Jos vieraalla on pahoja allergioita, hän voinee silloinkin ottaa vastuuta syömisistään vierailulla? Tai niin minä tekisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seitenkymppinen ja en ole koskaan joutunut laittamaan ruokaa kenellekään ruokarajoitteiselle tai allergiselle. Eivät lapseni ja sukulaiseni ole olleet sellaisia. Siksipä en osaakkaan laittaa ruokia sellaisille vävyille ja miniöille ,joilla on rajoitteita. On selvitty sillä ,että sanon leppoisasti tilanteen ja pyydän tuomaan sopivaa/mieluista mukana. Ei ketään se haittaa.

Toki osaan leipoa kaikenlaisia herkkuvoileipiä ja ostaa täytekakun jotka käy kenelle vaan. Se on helppoa.

Joku tietysti sanoo-opettele. Ei jaksa enää näin 76-vuotiaana.

Missä kaivossa olet asunut ikäsi? Minä olen jo 70-luvilla kesätöissä kesäsiirtolan keittiössä kokannut mm gluteenitont

Kun asia loppuu siirrytään kirjoitus ja kielioppivirheisiin.

En varmaan ainoa ihminen jonka lähisuvussa ei ole keliakiaa.    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella, että minun vanhempani näkevät meitä lapsiaan ja lapsenlapsiaan viikoittain, ihan omasta halustaan. Monesti pyytävät syömään tai kysyvät saako tulla käymään. Käyvät lapsenlapsen pelejä katsomassa, toisia lapsenlapsia hoitavat myös aina tarpeen vaatiessa. Heiltä saa aina pyytää apua.

Kyllä he kyselevät kuulumisia, arkisia asioita ja muitakin, mutta eivät kysy milloin olisi vauvoja tulossa tai joko lapsenlapsella on poikaystävä (ja samalla vitsaillen perään, että "tai tyttöystävä, eihän näistä nykyään tiedä"). Ovat kannustavia ja aina meidän puolella. Ja se on vastavuoroista se.

He todennäköisesti kuormittuvat tuosta, mutta eivät sano, koska haluavat olla avuksi. Nuoret eivät ymmärrä, kuinka paljon vähemmän näennäisesti hyväkuntoiset vanhemmat ihmiset jaksavat, kuin he itse.

Sinäpä varsin positiivinen ihminen olet. Meistä on kiva nähdä läheisiä ja viettää aikaa heidän kanssaan, puolin ja toisin. Vaikea kuvitella, että siitä kukaan kuormittuisi. Kukaan ei myöskään loukkaanu, jos eivät pysty hoitamaan lapsenlapsia tai tule katsomaan peliä. Ovat paljon mökillä keskenään ja kun eivät ole, niin haluavat olla meidän kanssamme. Kuten kuvittelen, että itsekin haluan olla sitten kun omat lapset muuttavat pois kotoa, saavat omia lapsia jne. Vaikea kuvitella, että he olisivat minulle koskaan mikään rasite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seitenkymppinen ja en ole koskaan joutunut laittamaan ruokaa kenellekään ruokarajoitteiselle tai allergiselle. Eivät lapseni ja sukulaiseni ole olleet sellaisia. Siksipä en osaakkaan laittaa ruokia sellaisille vävyille ja miniöille ,joilla on rajoitteita. On selvitty sillä ,että sanon leppoisasti tilanteen ja pyydän tuomaan sopivaa/mieluista mukana. Ei ketään se haittaa.

Toki osaan leipoa kaikenlaisia herkkuvoileipiä ja ostaa täytekakun jotka käy kenelle vaan. Se on helppoa.

Joku tietysti sanoo-opettele. Ei jaksa enää näin 76-vuotiaana.

Missä kaivossa olet asunut ikäsi? Minä olen jo 70-luvilla kesätöissä

Ei tuo ole kirjoitusvirhe

tai

kielivirhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella, että minun vanhempani näkevät meitä lapsiaan ja lapsenlapsiaan viikoittain, ihan omasta halustaan. Monesti pyytävät syömään tai kysyvät saako tulla käymään. Käyvät lapsenlapsen pelejä katsomassa, toisia lapsenlapsia hoitavat myös aina tarpeen vaatiessa. Heiltä saa aina pyytää apua.

Kyllä he kyselevät kuulumisia, arkisia asioita ja muitakin, mutta eivät kysy milloin olisi vauvoja tulossa tai joko lapsenlapsella on poikaystävä (ja samalla vitsaillen perään, että "tai tyttöystävä, eihän näistä nykyään tiedä"). Ovat kannustavia ja aina meidän puolella. Ja se on vastavuoroista se.

He todennäköisesti kuormittuvat tuosta, mutta eivät sano, koska haluavat olla avuksi. Nuoret eivät ymmärrä, kuinka paljon vähemmän näennäisesti hyväkuntoiset vanhemmat ihmiset jaksavat, kuin he itse.

Lapsesi eivät ole sinun lapsiasi , runoili jo se vanha runoilija,  en yritä nyt nimeä kirjoittaa kun kuitenkin menisi ulkomuistista väärin.

Saatikka lapsenlapsesi eivät ole sinun.  Tyttäresi perheessä saat ehkä.olla läsnä ja hääriä,  poikasi perheessä voi olla toisin vaikka mielestäsi olet kuinka tahdikas ja kiltti ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seitenkymppinen ja en ole koskaan joutunut laittamaan ruokaa kenellekään ruokarajoitteiselle tai allergiselle. Eivät lapseni ja sukulaiseni ole olleet sellaisia. Siksipä en osaakkaan laittaa ruokia sellaisille vävyille ja miniöille ,joilla on rajoitteita. On selvitty sillä ,että sanon leppoisasti tilanteen ja pyydän tuomaan sopivaa/mieluista mukana. Ei ketään se haittaa.

Toki osaan leipoa kaikenlaisia herkkuvoileipiä ja ostaa täytekakun jotka käy kenelle vaan. Se on helppoa.

Joku tietysti sanoo-opettele. Ei jaksa enää näin 76-vuotiaana.

Missä kaivossa olet asunut ikäsi? Minä olen jo 70-luvilla kesätöissä

Eikö teillä ole koskaan käynyt muita vieraita kuin sinun lähisukusi?

ei yhtään miniää/vävyä/lpsen kaveria/syntymäpäivävierasta työpaiaklta??? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten ihan sikarasittavaa kuunnella tuntien vuodatusta jostain ihmisestä, jota ei edes tunne!

Anoppi jauhaa työkaveristaan, joka joskus 80-luvulla laittoi kirjoloheen aromisuolaa. Ja kälyn miehen äidistä, joka osti kälylle ja miehelle liian ison television ihan vaan pöyhkeilläkseen.

Ja tietenkin nämä jauhetaan moneen kertaan.

 

 

 

Vie anopille kirjalliset ohjeet miten seurassasi käyttäydytään, mitä vaadit tarjoomuksiksi ja minkämerkkinen vessapaperi.

Ihan niinkuin annat lastesi hoidosta 5 kpl A-nelosia kun menevät mummolleen yöksi.

Ei meidän lapset ole koskaan olleet siellä yökyl

Entäpä jos hän ei isona etuna pidäkään että sinä tykkäät hänestä?  Oletko varmasti niin mukava?    Jos kuitenkin kokeilet kirjallista ohjeistusta?

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo alkuperäinen lista on pääpiirteissään ihan normaalin siityksen mukaista toimintaa. Okei, en ole anoppi vielä (ja voi olla, etten koskaan tule olemaankaan, en kysele asiasta). Meillä on naapureissa, tuttavissa ja sukulaisissa ollut aina "ongelmasyöjiä" eli ihmisiä, joilla on ollut jokin ruokarajoite. On ollut diabeetikkoa (ja vuosikymmenien saatossa on diabeetikkojen ruokailuohjeistus vaihdellut reippaastikin), allergikkoa (heinänuhasta kala-allergiaan, pähkinöihin ja vaikka mihin), pieruvaivaista eli nykyään laktoosi-intolerantikkoa...

Ei ollut sukujuhlissa emännälle lainkaan ongelmaa tehdä erillistä kakkua sopivasta sokerista tai pullaa ilman maitoa, jollekin ostettiin aina tiettyjä keksejä jne. Omat isovanhempani näkivät aina erikseen vaivaa tehdäkseen jokaiselle lapsenlapselleen sopivaa ruokaa - ehkä 70-luvulla oli helpompaa, kun ei ollut vaatimusta siitä, että joka aterian piti olla ravitsemuksellisesti täydellinen ja monipuoline

Siinä vaiheessa kun vegaaniksi julistautunut voi syödä juustokakkua tai koko porukka nappaa palan gluteenitonta suklaakakkua, heitän minä hanskat tiskiin. Ihan turha ottaa huomioon erilaisia rajoitteita, kun niistä ilmoittaneet eivät itse ole ihan niin tarkkoja siitä, onko diabeetikon annoksessa sokeria tai laktoosi-intoleraatikolla perinteistä kermavaahtoa. Minusta ei ole hauskaa ottaa monia rajoituksia huomioon ja sitten katsoa, miten niillä ei oikeastaan edes ollut väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten ihan sikarasittavaa kuunnella tuntien vuodatusta jostain ihmisestä, jota ei edes tunne!

Anoppi jauhaa työkaveristaan, joka joskus 80-luvulla laittoi kirjoloheen aromisuolaa. Ja kälyn miehen äidistä, joka osti kälylle ja miehelle liian ison television ihan vaan pöyhkeilläkseen.

Ja tietenkin nämä jauhetaan moneen kertaan.

 

 

          Toimii myös toisinpäin , eli ketä kiinnostaa vieraan jutut.

 

Sekä vieras että oma lapsi on jo ajat sitten oppinut, että ei kerro omista asioistaan yhtään mitään, koska kaikki päätyy joko kommentoivaksi tai koko suvulle/kylälle jakoon. 

Oma mies aikoinaan opasti mua, että hänen äidilleen ei tule kertoa mitään mitä en ole valmis jakamaan koko maailman kanssa. On tunnettu paikallinen uutistoimisto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä kerro mitään naapureista, sukulaisista, Luna-serkun häistä jne. Se on pahansuopaa juoruilua. Älä muistele lastesi lapsuutta, se on ilkeää vertailua ja kaiken lisäksi lapsesi puoliso ei ollut silloin osa perhettä, muistelemalla osoitat sen, että hän on ulkopuolinen.

Älä puhu säästä! Ilmastonmuutos aiheuttaa ahdistusta etkä kuitenkaan ymmärrä, mikä on normaalia vaihtelua ja mikä ilmastonmuutosta.

Älä ota puhelinta esille, se on huonoa käytöstä. Muille puhelin on keino olla yhteydessä ulkomaailmaan, sinulle tapa osoittaa, että et välitä muista.

Älä luettele innostaisi ketkä kaikki lapsillesi täysin tuntemattomat ovat kuolleet ja kerro tarinoita karmeista kohtaloista intoa puhkuen... 

Voihan sitä kuunnella kerran vuodessa jos äidillä on into puhua vaikka ei niin kiinn

Ne tarinat eivät ole mitään kivoja tarinoita. Äitini arvioi ja arvostele mielellään ihan kaikki ihmiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo alkuperäinen lista on pääpiirteissään ihan normaalin siityksen mukaista toimintaa. Okei, en ole anoppi vielä (ja voi olla, etten koskaan tule olemaankaan, en kysele asiasta). Meillä on naapureissa, tuttavissa ja sukulaisissa ollut aina "ongelmasyöjiä" eli ihmisiä, joilla on ollut jokin ruokarajoite. On ollut diabeetikkoa (ja vuosikymmenien saatossa on diabeetikkojen ruokailuohjeistus vaihdellut reippaastikin), allergikkoa (heinänuhasta kala-allergiaan, pähkinöihin ja vaikka mihin), pieruvaivaista eli nykyään laktoosi-intolerantikkoa...

Ei ollut sukujuhlissa emännälle lainkaan ongelmaa tehdä erillistä kakkua sopivasta sokerista tai pullaa ilman maitoa, jollekin ostettiin aina tiettyjä keksejä jne. Omat isovanhempani näkivät aina erikseen vaivaa tehdäkseen jokaiselle lapsenlapselleen sopivaa ruokaa - ehkä 70-luvulla oli helpompaa, kun ei ollut vaatimusta siitä, että joka aterian piti o

Vinkki:

Laadi buffet-tarjoilu niin että jokainen ottaa mitä ottaa. 

Esimerkiksi kakun voit tehdä jo valmiiksi sekä laktoosittomana ja gluteenittomana. Tai laktoosittomana ja vegaanisena. 

Älä väkerrä kaikesta jokaiselle erikseen omaa versiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo alkuperäinen lista on pääpiirteissään ihan normaalin siityksen mukaista toimintaa. Okei, en ole anoppi vielä (ja voi olla, etten koskaan tule olemaankaan, en kysele asiasta). Meillä on naapureissa, tuttavissa ja sukulaisissa ollut aina "ongelmasyöjiä" eli ihmisiä, joilla on ollut jokin ruokarajoite. On ollut diabeetikkoa (ja vuosikymmenien saatossa on diabeetikkojen ruokailuohjeistus vaihdellut reippaastikin), allergikkoa (heinänuhasta kala-allergiaan, pähkinöihin ja vaikka mihin), pieruvaivaista eli nykyään laktoosi-intolerantikkoa...

Ei ollut sukujuhlissa emännälle lainkaan ongelmaa tehdä erillistä kakkua sopivasta sokerista tai pullaa ilman maitoa, jollekin ostettiin aina tiettyjä keksejä jne. Omat isovanhempani näkivät aina erikseen vaivaa tehdäkseen jokaiselle lapsenlapselleen sopivaa ruokaa - ehkä 70-luvulla oli helpompaa, kun ei ollut vaatimusta siitä, että joka aterian piti o

Jos henkilö väittää syövänsä gluteenitonta siksi, että hänellä on keliakia ja sitten kuitenki  syö ihan tavallista kakkua, niin jatkossa en hänen takiaan gluteenitonta ostaisi. Keliakia ja muotidieetit ovat kaksi eri asiaa. 

Jos ei kelpaa se mitä tarjotaan, niin, pysyy sitten poissa!