Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äidin/anopin muistilappu
17.05.2024 |
Kesä tulee ja nuorempi polvikin ehkä piipahtaa. Älä kysy mitään, jos kertovat jotain, sano aikun kiva tai onpa ikävää. Älä mitään sano uudesta autosta, asunnon vaihdosta, työpaikoista. Muista kehua lapset. Mutta älä sano oletpa kasvanut tai viiksen alut jo. Se on pahansuopaa arvostelua. Muista antaa lahjoiksi asiat joihin olet saanut luvan. Muista tarkkaan kaikkien ruokamieltymykset, oikea levite, maidonkorvike, leipä, kuka ei syö lihaa, kuka taas on carnivore. Vaikka näkisit heidät kerran vuodessa. Muista katsoa perään katsottavat lapset jotta vanhemmat pääsevät istumaan iltaa jonnekin.
Älä puhu omista asioistasi mitään, se on valittamista ja ruikuttamista ja narsismia. Voitte jatkaa listaa, varmaan jotain unohdin.
Kommentit (388)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alahan jo sonnustautua hilupilttuisiin tanssin merkeissä helluntaiheilaa etsimään.
Kyllä! Boomerin mielestä tanssi on synnillinen harrastus, jota harrastetaan vain koska ollaan kiimassa ja vailla seksikumppania. 🤣 Sitähän olet jo ehtinyt kovasti kauhistella, kun äideillä voi olla yhteisiä liikuntaharrastuksia isojen lastensa kanssa, mutta tanssi varmaan menee jo täysin yli ymmärryksen.
Kuule, sinähän olet aivan sivistyksestä jäljessä. Etkö tiedä, että boomerithan harrastivat ja pitivät yllä lavatanssikulttuuria aikoinaan sankoin joukoin. Monet avioliitot alkoivat tanssipaikoilta. "Meren yllä on tummuva yö...." Tunteet puhuivat.
Eli kuten ketjuboomerimme asian ilmaisisi, kiimaista ja syntistä parinhakua. Kenelläkään ei ole viina ja seksi niin kovasti mielessä kuin boomerilla
Eihän se tanssiminen ja parinhaku, sen enempää kuin seksikåän mitään syntiä ole. Ja Jeesuskin muutti veden viiniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta kyllä tutulta. Kun käyn vanhemmillani niin äiti yleensä kysyy lähinnä että onko mulla laihis päällä. Tarkoittaa sitä että yleensä tuolloin hän varaa parsakaalia tai pakastewokkia mulle (perunan/riisin/pastan/leivän korvaajaksi). Sen tarkempaa ei ole ruuan suhteen, syön mitä äiti on laittanut. Poikani kun menee sinne hoitoon niin sanotaan lähinnä lapsen nukkumaanmenoaika. Allergioita tai erityisruokavaliota ei ole.
Ne on haastavia asioita nämä perhesuhteet. Haasteellista on myös nuuhkia ilmaa ja arvella, olisiko enempi mieleen jutella elämisen asioista yleisellä tasolla vai odotetaanko henkilökohtaisempaa otetta.
- Äiti oli aina utelemassa kaikkee.
-Äitiä ei kiinnostanut meidän kuulumiset.
Se kuuluisa kultainen keskitie ja herkät tuntosarvet. Ja vaikka vilpittömästi parhaansa koettaa, pieleen voi mennä sittenkin. Minua on ihan oikeasti alkanut jännittää jälkikasvun vierailut. Ja kovasti heitä kuitenkin odotan ja toivon, että tapasimme.
Vierailija kirjoitti:
Ne on haastavia asioita nämä perhesuhteet. Haasteellista on myös nuuhkia ilmaa ja arvella, olisiko enempi mieleen jutella elämisen asioista yleisellä tasolla vai odotetaanko henkilökohtaisempaa otetta.
- Äiti oli aina utelemassa kaikkee.
-Äitiä ei kiinnostanut meidän kuulumiset.
Se kuuluisa kultainen keskitie ja herkät tuntosarvet. Ja vaikka vilpittömästi parhaansa koettaa, pieleen voi mennä sittenkin. Minua on ihan oikeasti alkanut jännittää jälkikasvun vierailut. Ja kovasti heitä kuitenkin odotan ja toivon, että tapasimme.
Miten oma äitisi? Tenttasi, kuulusteli, arvosteli ja kertoi eteenpäin sinun asiasi? Ja tuntui ihan kivalle ja normaalille.
Näussä keskusteluissa täällä vauvalla on usein valitettu: äiti/anoppi ei kysele mitään, hän ei ole kiinnostunut minusta.
Raja on äärimmäisen vaikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herranpieksut sentään. Yritin lukea tätä ketjua, mutta en saanut kunnolla selvää, mistä täällä oikein keskustellaan.
Kauheeta haukkumista puolin ja toisin.
Tarviiko teidän keskenänne puhua mistään, jos se kerran noin vaikeeta on?
Minulla on ihan tuore miniä ja toistaiseksi on pystytty juttelemaan ihan tavallisista asioista. Kovasti jutellaan koirista, koska se on meille kummallekin läheinen aihe. Kovin usein ei nähdäkään kun ollaan eri paikkakunnilla.
Muistan kyllä omasta nuoruudestani, kun yksi ystäväni piti kauheaa vihanpitoa anoppiinsa nähden. En koskaan saanut häneltä kunnollista kuvaa asiasta, että mistä kiikasti. Lapset oli kyllä paljon anopin hoidossa, että siihen tehtävään kelpasi kyllä. Oma äitinsä ei ottanut niitä, kun ne oli ylivilkkaita. Ainakin niin hän sanoi.
Tuo on oikeastaan ainoa anoppi / miniä -vihatilanne, johon olen törmännyt.
Alue: Aihe vapaa
Voi sinua, pikku Joukahainen.