Nuoruuden holtiton riskikäyttäytyminen kaduttaa nyt aikuisena

Voi että 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te sitten olette tehneet? Moni nuori tekee tyhmyyksiä...

Harrastin seksiä suurinpiirtein kaikkien kanssa, ketkä tajusi vain ehdottaa.

Mikä tässä nyt sitten on niin hirveää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että vamhempani antoivat minun seurustella. 15 veenä 21v miehen kanssa. Mitä liikkuu tuollaisien vanhempien päässä?!? Tämä altisti myöhemminkin liian vanhoille miehille. Pitkän aikaa tuo hävetti, mutta kun ymmärsin että olin uhri, ja vanhempani kelvottomia(vaikka naureskelivat vain että itsepä läksit) niin pääsin häpeästä.

 

Mä oisin halunnu seurustella 15veenä 21v naisen kans.

t.M

Ja riemusta kiljuen antaisit tyttäresi aikuiselle miehelle käyttöön? Niinpäniin, trolloloo

Merkillistä, että sitä saa katua ja harmitella jälkeenpäin kuinka on valinnut väärän alan itselleen tai kuinka meni kimppaan väärän miehen kanssa tai jopa sitäkin, että meni tekemään lapsia. Ihan ok, että harmittaa ja tsemppiä satelee. Sekin on sallittua, että katuu kännissä auton rattiin lähtemistä tai seinään piirtämistä ja tappeluun osallistumista muiden painostuksesta.

Sen sijaan sitä ei saisi katua ja harmitella, että oli nuorena turhankin estoton humalapäissään ja antoi kroppansa ihan kenen tahansa käyttöön ihan vain siksi, että tunsi edes hetken olevansa suosittu.

Miksi sitä pitäisi katua? Eikö ihmiset yleensä ole suht holtittomia nuorena ja rauhoittuvat vanhemmiten? Miksi olisi pitänyt olla teininä ja parikymppisenä joku pikkuaikuinen pönöttäjä? 

En kadu, kun selvisin ilman pysyviä seurauksia. 

Viinaa, huumeita, rikoksia, tappeluita, irtosuhteita.

Mua kanssa hävettää. Kännitoilailut, se kenen kanssa vaan paneskelu. Sukupuolitaudit joita sain tän seurauksena.

Vähän vanhempana, opiskeluaikoina riehuin humalassa, puhuin ihan älyttömän typeriä juttuja kännissä, jätin tekemättä tärkeitä asioita koska olin krapulassa jne.

Koska itsekin  muistan muiden törppöilyjä, kyllä nekin muistaa mun juttuja, joten siihen unohdukseenkaan ei voi tuudittautua.

En ole yhteydessä opiskelukavereihini osittain siksi, että ne muistuttavat mua ajasta joka jälkikäteen hävettää ja myös ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Mua kaduttaa, vaikka hölmöilyistä on pian 30 vuotta. Join alaikäisenä paljon alkoholia ja oli todella paljon irtosuhteita. Olin tosi ruma ja hain kai jonkinnäköistä hyväksyntää sillä touhullani. Oikeasti mulle vain naurettiin.

 

Nyt olen kunnollinen perheenäiti, ja tunnen valtavaa ahdistusta kun muistelen tuota aikaa. Voi kunpa sen saisi vain pois, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Ehkä Sinua auttaisi jos voisit keskustella kokeneen luotettavan vanhemman sielunhoitajan kanssa jonka julistaman kaduttujen syntien anteeksiannon Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä voisit ottaa vastaan omalle osallesi.

Vierailija kirjoitti:

Se että vamhempani antoivat minun seurustella. 15 veenä 21v miehen kanssa. Mitä liikkuu tuollaisien vanhempien päässä?!? Tämä altisti myöhemminkin liian vanhoille miehille. Pitkän aikaa tuo hävetti, mutta kun ymmärsin että olin uhri, ja vanhempani kelvottomia(vaikka naureskelivat vain että itsepä läksit) niin pääsin häpeästä.

 

Ah, iän ikuinen uhrimentaliteetti. Sillä kaikki korjaantuu 2020-luvulla

Vierailija kirjoitti:

Merkillistä, että sitä saa katua ja harmitella jälkeenpäin kuinka on valinnut väärän alan itselleen tai kuinka meni kimppaan väärän miehen kanssa tai jopa sitäkin, että meni tekemään lapsia. Ihan ok, että harmittaa ja tsemppiä satelee. Sekin on sallittua, että katuu kännissä auton rattiin lähtemistä tai seinään piirtämistä ja tappeluun osallistumista muiden painostuksesta.

Sen sijaan sitä ei saisi katua ja harmitella, että oli nuorena turhankin estoton humalapäissään ja antoi kroppansa ihan kenen tahansa käyttöön ihan vain siksi, että tunsi edes hetken olevansa suosittu.

Miten niin sitä ei "saa" katua. Tuohan on tän langan yleisin vastaus varmaan 95% naisista katuu juuri tuota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että vamhempani antoivat minun seurustella. 15 veenä 21v miehen kanssa. Mitä liikkuu tuollaisien vanhempien päässä?!? Tämä altisti myöhemminkin liian vanhoille miehille. Pitkän aikaa tuo hävetti, mutta kun ymmärsin että olin uhri, ja vanhempani kelvottomia(vaikka naureskelivat vain että itsepä läksit) niin pääsin häpeästä.

 

Mä oisin halunnu seurustella 15veenä 21v naisen kans.

t.M

Ja riemusta kiljuen antaisit tyttäresi aikuiselle miehelle käyttöön? Niinpäniin, trolloloo

Miten "käyttöön". Ongelma kuulostaa vähän isommalta kuin vain ikäerolta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että nyt kaikki hyvin. Eteenpäin katsoa, ei peruutuspeiliin,menneet ovat menneet. Elämään kuuluu monenlaista tapahtumaa.

Vaivainen kaiken kokee, viisas pääsee vähemmällä. 

Herran Jumalan pelko on viisautta, houkat sen halpana pitävät. 

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenki miehenä naurattaa ku naisilla on "mulla oli nuorena huono itsetunto niin siks mulle kerty irtosuhteita niin paljon". Sukupuolet elää täysin erilaisissa maailmoissa ku jos nuorena miehenä on huono itsetunto niin sillon ei kyllä pääse panemaan yhtään ketään.

Juurikin näin, ja tämä tuhoaa lopun elämän pysäyttämättömästi. Kun nämä ihmisenä kasvamisen ja nuoruuden kulmakivet jäävät täysin kokematta, eipä ole paljoa intoa edetä työelämässä, kuntoilla tai sosialisoida ihmisten kanssa. Kokematon mies on tarkoitettu jäämään aina porukoiden ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Mua kaduttaa, vaikka hölmöilyistä on pian 30 vuotta. Join alaikäisenä paljon alkoholia ja oli todella paljon irtosuhteita. Olin tosi ruma ja hain kai jonkinnäköistä hyväksyntää sillä touhullani. Oikeasti mulle vain naurettiin.

 

Nyt olen kunnollinen perheenäiti, ja tunnen valtavaa ahdistusta kun muistelen tuota aikaa. Voi kunpa sen saisi vain pois, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Meillä oli muutama vuosi sitten luokkajuhlat ja itselläni sama tausta. Yksi näistä luokan kuningattarista sanoi ääneen mulla suhteita riitti ja käytyi ikäviä sanoja. Olin varautunut ja sanoin on se jännä, kun nainen tuomitaan, vielä tänä päivänä, mutta miestä ei. Ja jos panetti, niin mikäs siinä on pannessa. Sopisi muillekin, ettei tarvi 30 v vanhoja juttuja muistella ikävänä.

On helppo sanoa älä murehdi. Esim käy juttelemassa jonkun kanssa ja hae itse itsellesi synninpäästöä, jos oikeasti asia vielä vaivaa

No, nyt sitten näillä eväillä eteenpäin. Elämää tämä on ja tämä on vaan nyt. Nyt noita aloittaa alusta tästä kohtaa.

Joka päivä voit aloittaa alusta niillä avuilla joita nyt on.

Me olleen menty joka hetki niillä tiedoilla ja tuntemuksilla miltä kulloinkin on olleet käytettävissä. Niin se vaan on.

nyt on nyt.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä pitäisi katua? Eikö ihmiset yleensä ole suht holtittomia nuorena ja rauhoittuvat vanhemmiten? Miksi olisi pitänyt olla teininä ja parikymppisenä joku pikkuaikuinen pönöttäjä? 

WT-vanhempien lasten juttuja. Osaava aikuinen kasvattaa lapsensa sivistyneeksi, asialliseksi ja tahdikkaaksi ilman mitään tarpeita sekaantua alempien sosiaaliluokkien rappiolliseen päihdesekoiluun.

Vierailija kirjoitti:

Mua kaduttaa, vaikka hölmöilyistä on pian 30 vuotta. Join alaikäisenä paljon alkoholia ja oli todella paljon irtosuhteita. Olin tosi ruma ja hain kai jonkinnäköistä hyväksyntää sillä touhullani. Oikeasti mulle vain naurettiin.

 

Nyt olen kunnollinen perheenäiti, ja tunnen valtavaa ahdistusta kun muistelen tuota aikaa. Voi kunpa sen saisi vain pois, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Olisitko sitten yhtään sen parempi ihminen ilman nuoruuden kokeiluja. Päinvastoin voisi katua ettei ole nuorena elänyt ja kokenut täysillä. Luuletko olevasi ainoa sillä meitä on pilvinpimein. 😂Pahempaa se olisi sitten viiskymppisenä vasta herätä kokeiluihin. 😁 Onhan niitäkin nähty.

Jos joku nuorena vakiintui liian aikaisin niin käytiin vieraissa. Osalla kaveriporukasta suhteita tuli ja meni. Säälittää enemmän niitä joilla ei nuorena eikä sen jälkeenkään juurikaan mitään kokemuksia. Ihan turha mitään katua jos ny ei tuon kummempaa ole tullut "hölmöiltyä" 🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kadu. Luulen että olisin oireillut myöhemmin jos en olisi päässyt kokemaan itse aikanaan.

lähestyä tyttöjä. Se kaduttaa

Itse uskalsin lähestyä ihastustani. Siitä tulikin sitten yksi elämäni rajuimpia nöyryytyksiä, joka jätti pitkät jäljet ja vaikuttaa osaltaan vieläkin negatiivisesti naiskuvaani, vaikka muitakin juttuja on sen jälkeen sattunut. Tuon muistan kuitenkin parhaiten, koska se oli ensimmäinen.

Miksi antaa tuollaisen enää vaikuttaa, sitä sukupuolta olevia muita on maailmassa miljardeja. Kävi vain omalle kohdalle siis, ehkä kokemattomuuttakin, sellainen huonompi tapaus; ja pyrkien siitä oppimaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kaduttaa, vaikka hölmöilyistä on pian 30 vuotta. Join alaikäisenä paljon alkoholia ja oli todella paljon irtosuhteita. Olin tosi ruma ja hain kai jonkinnäköistä hyväksyntää sillä touhullani. Oikeasti mulle vain naurettiin.

 

Nyt olen kunnollinen perheenäiti, ja tunnen valtavaa ahdistusta kun muistelen tuota aikaa. Voi kunpa sen saisi vain pois, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Ehkä Sinua auttaisi jos voisit keskustella kokeneen luotettavan vanhemman sielunhoitajan kanssa jonka julistaman kaduttujen syntien anteeksiannon Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä voisit ottaa vastaan omalle osallesi.

🤣🤣😂

Täällä tuntuu nyt olevan joitakin melko huonosti naamioituja lahkolaisten synnintunnon herättely-yrityksiä. Minkähän vuoksi?