Nuoruuden holtiton riskikäyttäytyminen kaduttaa nyt aikuisena

Vierailija kirjoitti:

Merkillistä, että sitä saa katua ja harmitella jälkeenpäin kuinka on valinnut väärän alan itselleen tai kuinka meni kimppaan väärän miehen kanssa tai jopa sitäkin, että meni tekemään lapsia. Ihan ok, että harmittaa ja tsemppiä satelee. Sekin on sallittua, että katuu kännissä auton rattiin lähtemistä tai seinään piirtämistä ja tappeluun osallistumista muiden painostuksesta.

Sen sijaan sitä ei saisi katua ja harmitella, että oli nuorena turhankin estoton humalapäissään ja antoi kroppansa ihan kenen tahansa käyttöön ihan vain siksi, että tunsi edes hetken olevansa suosittu.

Alussa listaamasi asiat on sellaisia, että todennäköisesti vaikuttavat nykyhetkessä konkreettisesti, esim. väärällä alalla tai väärän miehen kanssa oleminen, tai se että on lapsi vaikkei oikeasti haluaisi ja jaksaisi. 

Kännissä auton rattiin lähtöä, tappelemista tms. on tervettä katua hetki, ja ottaa opikseen. Koska siinä vaarantaa muita ihmisiä käytöksellään ja se on sitä kautta väärin. Ei näitäkään kuitenkaan kannata jäädä pitkäksi aikaa märehtimään. Katuu, oppii, jatkaa elämäänsä.

Samaa suosittelen näille liikaa estottomuuttaan katuville. Sen kun sitten kadutte, mutta tehty ei millään määrällä märehtimistä muutu tekemättömäksi, joten parempi suunnata nokka kohti tulevaisuutta ja pois sieltä menneen vatvonnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kadu. Luulen että olisin oireillut myöhemmin jos en olisi päässyt kokemaan itse aikanaan.

Voin vahvistaa omalta osaltani tätä käsitystä. Oma nuoruuteni ja varsinkin se tärkein teini-ikä meni liiallisen pelon vallassa. Ei uskaltanut ottaa riskejä, mennä paikkoihin, tavata ihmisiä ja lähestyä tyttöjä. Se kaduttaa tosi paljon vieläkin.

Meinaat että "riskikäyttäytyminen" on yhtä kuin johonkin nuorisotalolle parin kaljan jälkeen meno tyttöjä bongailemaan? Olisitko mieluummin oireillut pelon takia niin, että masentuisit ja alkaisit lintsata koulusta, mikä tietenkin vain pahentaisi ketjureaktiota, kun nyt ahdistavien kotiolojen lisäksi luokkatoverit ja koulun aikuiset alkavat suhtautua kuin roskaan. Päädyt välttelemään aikuisia viettämällä aikaa sinut seuraasi kelpuuttavien "kavereiden" kanssa, jotka

Hei. En tietysti tarkalleen tiedä mitä aloittaja tarkoitti riskikäyttäytymisellä. Ei se tietysti ole hyvä, jos henki ja terveys on uhattuna.

Jotenkin se oma tulkintani on, että usein varsinkin naiset katuvat ihan jo sellaista perusryyppäilyä ja yhdenillansuhteita nuoruudestaan. Enkä minä sitäkään väheksy, jos se aiheuttaa katumista myöhemmin, niin todella ikäväähän sekin on.

Siinä on varmasti paljon eroa, että mistä sukupuoliroolista tätä maailmaa katselee. Omasta puolestani olisin halunnut nuoruuden, jossa on kokeiluja, epäonnistumisia, onnistumisia, pettymyksiä ja voittoja. Nyt tuntuu, että se oma nuoruus jäi liiallisen pelon vuoksi elämättä.

Miksi niin moni on sitä mieltä, että ihmisen "oma-arvo" sijaitsee jalkojen välissä? Jos on joskus jossain hetkessä halunnut seksiä jonkun kanssa, niin mitä sitten ja miksi sitä pitää märehtiä vielä vuosikymmenienkin päästä? En ihan oikeasti ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että vamhempani antoivat minun seurustella. 15 veenä 21v miehen kanssa. Mitä liikkuu tuollaisien vanhempien päässä?!? Tämä altisti myöhemminkin liian vanhoille miehille. Pitkän aikaa tuo hävetti, mutta kun ymmärsin että olin uhri, ja vanhempani kelvottomia(vaikka naureskelivat vain että itsepä läksit) niin pääsin häpeästä.

 

Ah, iän ikuinen uhrimentaliteetti. Sillä kaikki korjaantuu 2020-luvulla

Kun mä olin nuori, vanhemmat sanoi, että kun olet 15, ja rippikoulun käynyt ja rokotettu, saat tehdä mitä huvittaa. Sitä ennen et. Ja niin minä sain. Eka miesystäväni oli 35, kun olin 15. Minkäänlaisia traumoja ei asiasta jäänyt, oli todella hyvä 4 vuotta kestänyt parisuhde se. Pari vuotta siitä asuttiinkin yhdessä. Kauempana menneisyydessä 15-vuotiaat on olleet jo vaimoja ja äitejä, ja nyt ei saisi edes seurustella. 

H00r0ttt tavalliseen tapaan katumassa tekojaan nyt vanhalla iällä. 

"Tämä. Ja miksi se villi elämä olisi nimenomaan nuorena pitänyt elää? Miksei elä nyt railakkaasti, jos sellaisesta kerran haaveilee? Moni meistä nimenomaan tavoittelee tasaista, turvallista elämää."

Vanhempana voi olla hankala löytää seuraa tuollaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenki miehenä naurattaa ku naisilla on "mulla oli nuorena huono itsetunto niin siks mulle kerty irtosuhteita niin paljon". Sukupuolet elää täysin erilaisissa maailmoissa ku jos nuorena miehenä on huono itsetunto niin sillon ei kyllä pääse panemaan yhtään ketään.

 

Juurikin näin, ja tämä tuhoaa lopun elämän pysäyttämättömästi. Kun nämä ihmisenä kasvamisen ja nuoruuden kulmakivet jäävät täysin kokematta, eipä ole paljoa intoa edetä työelämässä, kuntoilla tai sosialisoida ihmisten kanssa. Kokematon mies on tarkoitettu jäämään aina porukoiden ulkopuolelle.

 

No en ole kyllä kasvanut yhtään paremmaksi ihmiseksi sillä, että herää hikisenä darrassa jonkun puolijuopon vierestä. En vaikka niin kävi useammankin kerran. Myöskään hyvä muistoja ne eivät ole, tuskin kummallekaan osapuolelle. Kokemusta ei kerry kenellekään kännipanosta (siis sellaista, että oppisit jotain seksuaalisuudesta). En pärjää töissä tai uralla niiden takia, en saa niiden muistelemisesta puhtia päivään (enkä usko että kukaan muukaan saa). En pidä huolta terveydestäni sen takia, että panin nuorena jotain randomia, enkä se takia mene kaverin kanssa kahville tai kaljalle.

"Samat porukat ne nuorena viikonlopusta toiseen pyöri samoissa kuppiloissa ja kyllä siellä nopeasti kaikki tiesi ketkä on pelkkää piIIua vailla kuten myös ne joilta sitä helpoiten saa. Tietenkin juttuja vielä väritettiin ja saatettiin väittää flaksin käyneen vaikka todellisuudessa vaan oli kävelty yhtä matkaa taksitolpalle.

Ihan älytön väite, ettei noista kukaan olisi juoruillut. Bonuksena vielä osa naisista saattoi alkaa levittää hoon mainetta sellaisestakin naisesta joka ei edes ollut mitenkään irtoseksin perään vaan ainoastaan nätti ja/tai muuten miesten suosiossa ja näin koetiin uhaksi. Ironista tuossa oli se, että yleensä nämä itse partneria vaihtaneet oli hanakoimpia moralisoimaan muiden naisten tekemisiä."

No varmaan tuollaisessa pienessä porukassa tai saman paikan vakiasiakaskunnassa voidaan jollain tapaa tuntea ja puhua, mutta kun se puhuva porukka on pieni promille koko kaupungin väkiluvusta, niin ei sillä ole paskankaan väliä. Itsehän voi lopettaa sellaisessa porukassa pyörimisen, ja sellaisissa paikoissa. Itse en ole nuorenakaan ollut mitään porukkaihmisiä, vaan ihan itsekseni kävin, ja eri paikoissa. Ei mulla ollut ketään tuttuja jotka olisi minusta juoruilleet, ja tuskinpa yksi tavis joka kävi silloin tällöin pokaamassa seksiseuraa yöksi ehti kaupungissa suorastaan julkkikseksi tulla tästä :D 

Tiedän miltä rappio tuntuu

Vierailija kirjoitti:

Kadun. Käyn terapiassa vielä 20 vuoden jälkeen ja noista teemoista keskusteltu siellä lähes 20 vuotta

Tuo on sairasta.

Tästä aiheesta voisi tehdä lehtijutun. Vinkatkaa tämä keskustelu lehtitaloille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te sitten olette tehneet? Moni nuori tekee tyhmyyksiä...

Harrastin seksiä suurinpiirtein kaikkien kanssa, ketkä tajusi vain ehdottaa.

Ja samaan aikaan monet tuntevat elämänsä menneen pilalle kun eivät uskaltaneet hyppiä kukasta kukkaan tai eivät saaneet irtosuhteita.

Ehkä katumusta elämättä jääneestä elämästä.

No, eihän se irtosuhteiden puute mitään elämättä jäänyttä elämää ole. Monet ei harrasta irtosuhteita ikinä, koska se ei vaan sovi itselle. Muunlaisiakin suhteita on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kadu. Luulen että olisin oireillut myöhemmin jos en olisi päässyt kokemaan itse aikanaan.

Voin vahvistaa omalta osaltani tätä käsitystä. Oma nuoruuteni ja varsinkin se tärkein teini-ikä meni liiallisen pelon vallassa. Ei uskaltanut ottaa riskejä, mennä paikkoihin, tavata ihmisiä ja lähestyä tyttöjä. Se kaduttaa tosi paljon vieläkin.

Meinaat että "riskikäyttäytyminen" on yhtä kuin johonkin nuorisotalolle parin kaljan jälkeen meno tyttöjä bongailemaan? Olisitko mieluummin oireillut pelon takia niin, että masentuisit ja alkaisit lintsata koulusta, mikä tietenkin vain pahentaisi ketjureaktiota, kun nyt ahdistavien kotiolojen lisäksi luokkatoverit ja koulun aikuiset alkavat suhtautua kuin roskaan. Päädyt välttelemään aikuisia viettämällä aikaa sin

Saahan sitä haluta kaikenlaista. Varsinkin jälkikäteen. Mutta niin ne haluaisi muutkin jonkin itselle täydellisen käsikirjoituksen mukaan menneen elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadun. Käyn terapiassa vielä 20 vuoden jälkeen ja noista teemoista keskusteltu siellä lähes 20 vuotta

 

Tuo on sairasta.

Hänelle on varmaankin jäänyt traymoja. Niitähän tulee helposti esim. seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Traumoja tarttee käsitellä, että pääsee elämässä eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että vamhempani antoivat minun seurustella. 15 veenä 21v miehen kanssa. Mitä liikkuu tuollaisien vanhempien päässä?!? Tämä altisti myöhemminkin liian vanhoille miehille. Pitkän aikaa tuo hävetti, mutta kun ymmärsin että olin uhri, ja vanhempani kelvottomia(vaikka naureskelivat vain että itsepä läksit) niin pääsin häpeästä.

 

Ah, iän ikuinen uhrimentaliteetti. Sillä kaikki korjaantuu 2020-luvulla

 

Kun mä olin nuori, vanhemmat sanoi, että kun olet 15, ja rippikoulun käynyt ja rokotettu, saat tehdä mitä huvittaa. Sitä ennen et. Ja niin minä sain. Eka miesystäväni oli 35, kun olin 15. Minkäänlaisia traumoja ei asiasta jäänyt, oli todella hyvä 4 vuotta kestänyt parisuhde se. Pari vuotta siitä asuttiinkin yhdessä. Kauempana menneisyydessä 15-vuotiaat on olleet jo

Monelle on myös jäänyt traumoja, lehtijuttuja kun lukee...

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin moni on sitä mieltä, että ihmisen "oma-arvo" sijaitsee jalkojen välissä? Jos on joskus jossain hetkessä halunnut seksiä jonkun kanssa, niin mitä sitten ja miksi sitä pitää märehtiä vielä vuosikymmenienkin päästä? En ihan oikeasti ymmärrä.

Tämä! Tämä kuulostaa juuri siltä kuin jossain kunniakulttuureissa se koko suvun hiton kunnia on siellä naisten jalkojen välissä. Nyt joiden täällä kirjoittaneiden mukaan oma kunnia ja omanarvontunto on ilmeisesti siellä. Ilmeisesti näiden ihmisten mielestä nainen tosiaan on joku pelkkä seksuaalinen olento ja hänen ainoa arvonsa riittävän puhtaassa seksuaalisuudessa.

Mulle ainakin joku vähemmän fiksu yhdenillan suhden nuoruudessa on samanlainen asia kuin vaikka joku heräteostos jonka tein vaikka olisi ollut järkevämpää käyttää raha muuhun, joo ei ollut ehkä fiksuin teko, mutta elämä jatkuu, enkä sitä enää mieti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kadu. Luulen että olisin oireillut myöhemmin jos en olisi päässyt kokemaan itse aikanaan.

Jooo! Nämä ihmiset alkaa sitten joskus 40-50v oireilla sitä elämättä jäänyttä nuoruutta. Menevät gang bängiin Himokselle, seikkailevat dildo-metsässä, tai jossain mummotunnelissa. Jossain vaiheessa ne höyryt on pakko päästellä pihalle, joko nuorena tai vanhana. Onneksi itse sen teki jo silloin nuorempana.

Tämä. Tiedän aina joidenkin naisten kirjoitusten "rempseyden" asteesta, että eivät ole säätäneet samalla tavalla, kuin minä (ja tähän ketjuun kirjoittelevat) nuorena. Sitten keski-iässä, kun on vähän katsottu YLE:n kinky-ohjelmia ja luettu Hesarista, miten prostituutio voimaannuttaa, kommentoidaan jotain ääliömäistä täällä, miten "seksuaalisuus on niin ihquu ja luonnollista". Enkä tässä nyt puhu sellaisista ihmisistä, joiden kirjoitustyyli on vähän persoonallinen tms.

Poltin pilveä ja paljon, kokeilin muitakin huumeita, join joka viikonloppu, kumppaneita riitti (tosin aina vain yksi kerrallaan), jouduin putkaan, vaihdoin korkeakouluopinnot nopeasti työllistävään duunariammattiin huonolla palkalla jne. En kadu yhtään mitään, kivaa on ollut tämä elämä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenki miehenä naurattaa ku naisilla on "mulla oli nuorena huono itsetunto niin siks mulle kerty irtosuhteita niin paljon". Sukupuolet elää täysin erilaisissa maailmoissa ku jos nuorena miehenä on huono itsetunto niin sillon ei kyllä pääse panemaan yhtään ketään.

 

Juurikin näin, ja tämä tuhoaa lopun elämän pysäyttämättömästi. Kun nämä ihmisenä kasvamisen ja nuoruuden kulmakivet jäävät täysin kokematta, eipä ole paljoa intoa edetä työelämässä, kuntoilla tai sosialisoida ihmisten kanssa. Kokematon mies on tarkoitettu jäämään aina porukoiden ulkopuolelle.

 

No en ole kyllä kasvanut yhtään paremmaksi ihmiseksi sillä, että herää hikisenä darrassa jonkun puolijuopon vierestä. En vaikka niin kävi useammankin kerran. Myöskään hyvä muistoja ne eivät ol

Jos panit jotain sellaista jolla jo paljon irtosuhteita on, niin ehkä se ei hänellekään paljon merkannut. Muistan kyllä itse nuorena poikana kuinka niistä parista irtosuhteestakin jäi hyvä mieli, kai se juttu oli se hyväksytyksi tulemisen kokemus, naisen tuoksu vaatteissa, vaikka itse seksihän ei koskaan mitään ihmeellistä ollut. Mutta ylensä naiset päätyivät irtosuhteisiin  juuri selllaisten kanssa joilla näitä "kaatoja" saattoi olla kolminumeroinen luku. Tuolloin itse olin hieman näille kateellinen mutta jälkikäteen todennut ettei itsestä vaan sellaiseen oliskaan. Kaikki suhteet naisten kanssa, pitkät ja lyhyet alkoi selvänä ja jonkun kerran kun erättäin humalainen tyttö kämpälleni yöksi päätyi päädyin laittamaan hänelle oman sängyn, koska en kokenut tilannetta mitenkään miellyttävänä. En tiedä pahastuiko tyttö tästä, ehkä. Mutta ymmärtääkseni hänkin joku aika tuon jälkeen lopetti juomisen, päätyi naimisiin ja ainakin yhden lapsenkin muistan kuulleen hänen saaneen

Vierailija kirjoitti:

"Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi sellainen elämä olisi elämätöntä, joka on rauhallista ja seesteistä? Toinen samanlainen fraasi on "Et tiedä oikeasta elämästä mitään", jos sattuu olemaan ihminen, joka on välttynyt pahemmilta traumoilta, alkoholismilta, huumeiden käytöltä, vankilalta... ? Tasainen, harkitusti kiltti elämä on ihan yhtä o i k e a a elämää kuin kaikki muutkin tyylit elää. "

Varmaan se koetaan usein aika tylsäksi tavaksi elää. Ja tosiaan moni katuu sitten vanhempana ettei tullut tehtyä asioita nuorena. Itse ainakin tällaisiin jatkuvasti törmään. Mutta jos sinulle toimii niin hyvä juttu, jokainen eläkööt niinkuin haluaa.

Ja harva oikeasti mitenkään pahasti traumatisoituu, alkoholisoituu, saati joutuu vankilaan. Ihminen on aika sopeutuva olio vaikka nykyisin kaikesta yritetäänkin vääntää väkisin trauman ja terapian tarvetta

Voin sanoa kokwmuksesta, että trauman kokeminen voi johtaa jossain määrin juuri siihen elämättömään elämään, koska aikaa ja energiaa menee siihen trauman käsittelyyn, sen sijaan että eläisi sitä elämää.