Nuoruuden holtiton riskikäyttäytyminen kaduttaa nyt aikuisena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin sitä itsekin naureskeli ja jopa lesotti tekemisillään, mutta sisin itki. Eikä sitä häpeäänsä tietenkään halunnut näyttää kenellekään vaan tuolle naureskelijaporukallekin vaan totesi koviksena, että kuka teistä on seuraava. 

Sitä esitti ulospäin hirveän kovaa ja vapaamielistä ym mutta todellisuudessa oli aivan rikki eikä itsevarmuudesta ollut tietoakaan. Sitä vaan jäi jotenkin tuon roolinsa vangiksi. Todellisuudessa sinkkuelämä ei enää ollut kiinnostanut aikoihin (eikä ollut kiinnostanut tuossa muodossa koskaan) vaan sitä olisi halunnut jo vakiintua ja olla se aito, tylsä ja kiltti itsensä.

 

Mielenkiintoista. Itselläni ei ole koskaan tullut mitään tällaisia sisimmän itkuja, häpeitä tai muita. 50 jo ikää, eikä tähän mennessä ole ilmennyt mitään sellaista, vain tosiaan hyviä muistoja. Ilmeisesti er

Omanarvom tunnon puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, voisipa mennä ajassa taaksepäin. Pilasin elämäni 15-vuotiaana.

 

Tämä! Olen aina omassa mielessäni saastainen nuoruuden kännisekoiluiden vuoksi...

 

Nimenomaan omassa mielessäsi. Muuten ne asiat on jo ollutta ja mennyttä ja joka aamu on uusi aamu syntyä uudesti puhtaalta pöydältä. 

Juorut kiertää ja moni tietää niistä asioista

Vierailija kirjoitti:

Miten tästä voi ikinä parantua? Hävettää niin.

Terapiaan, jos tuo oikeasti paljon vaivaa. Ei ole tavanomaista murehtia noin paljon kaukana menneisyydessä olevia juttuja, jotka loppujen lopuksi ovat vieläpä sellaisia jotka on nuoruudessa erittäin tavallisia, ei mitään poikkeuksellista. Lisäksi pitäisi opetella antamaan itselleen anteeksi myös - nykyään tiedetään että ihmisen aivot kehittyy 25-vuotiaaksi asti, joten niissä nuoruuden kohelluksissa on ollut vielä ihan biologisesti vajaakykyinen. Ei edes sama ihminen kuin nyt, aivojen kehityttyä loppuun. Samoin kuin et syytä itseäsi huonoksi ihmiseksi siksi, jos 2-vuotiaana heitit hiekkalaatikolla hiekkaa jonkun silmiin, ei ole järkeä syyttää itseään siitä jos teininä ja parikymppisenä tuli tunaroitua. Kehitysvaihe, ei ongelma.

"Omanarvom tunnon puutetta."

Jotenkin pelottavaa, että täällä suomalaiset naiset puhuu kuin jotkut vanhoillisen muslimimaan ihmiset, että naisen omanarvontunto olisi kiinni jostain seksuaalisesta pidättyvyydestä ja hillitystä käytöksestä. Mä luulin että tuosta on päästy jo vuosikymmeniä sitten eteenpäin, siihen että nainenkin saa olla seksuaalisesti vapautunut ja ainakin nuorena vähän koheltaakin, ilman häpeitä ja leimoja, saati itsensä syyttämistä. 

Mulla on paljonkin omanarvon tuntoa. Olen tyytyväinen siihen mitä olen ja miten elämäni on mennyt. Pääasiallisesti oman arvon tunteeni liittyy älyyni, uraani ja perheeseeni. Seksuaalisuuden suhteenkin olen tyytyväinen tekemisiini, koska en ole koskaan pettänyt ketään. Se että sinkkuna pidin hauskaa puolivillinä poikamiestyttönä, on täysin ok. Jos joku nyt sellaisten takia minua haluaisi leimata (en ole kuullut nykypäivänä kenenkään sellaista tekevän omissa piireissä), naurahtaisin vaan, että 1800-luku kutsuu :D )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, voisipa mennä ajassa taaksepäin. Pilasin elämäni 15-vuotiaana.

 

Tämä! Olen aina omassa mielessäni saastainen nuoruuden kännisekoiluiden vuoksi...

 

Nimenomaan omassa mielessäsi. Muuten ne asiat on jo ollutta ja mennyttä ja joka aamu on uusi aamu syntyä uudesti puhtaalta pöydältä. 

 

 

Juorut kiertää ja moni tietää niistä asioista

Missä ihmeessä asut? Ei täällä Helsingissä ainakaan tuommoisista kukaan juorua. Eikä sitä useimmissa piireissä pidetä mitenkään huonona asiana, jos joku tiedetäänkin seksuaalisesti hyvin aktiivisena naisena. 

Jos oikeasti olet jossain ahdasmielisellä pikkupaikkakunnalla, jossa vielä nainen voi saada jonkun ikuisen huonon naisen leiman yhteisön silmissä, ehkä kannattaisi harkita muuttoa pois sieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin sitä itsekin naureskeli ja jopa lesotti tekemisillään, mutta sisin itki. Eikä sitä häpeäänsä tietenkään halunnut näyttää kenellekään vaan tuolle naureskelijaporukallekin vaan totesi koviksena, että kuka teistä on seuraava. 

Sitä esitti ulospäin hirveän kovaa ja vapaamielistä ym mutta todellisuudessa oli aivan rikki eikä itsevarmuudesta ollut tietoakaan. Sitä vaan jäi jotenkin tuon roolinsa vangiksi. Todellisuudessa sinkkuelämä ei enää ollut kiinnostanut aikoihin (eikä ollut kiinnostanut tuossa muodossa koskaan) vaan sitä olisi halunnut jo vakiintua ja olla se aito, tylsä ja kiltti itsensä.

 

Mielenkiintoista. Itselläni ei ole koskaan tullut mitään tällaisia sisimmän itkuja, häpeitä tai muita. 50 jo ikää, eikä tähän mennessä ole ilmennyt mitään sellaista, vain tosiaan hyviä muistoja. Ilmeisesti er

Ei ollut (eikä ole vieläkään moisia moraalikäsityksiä) vaan jokainen saa minusta elää elämänsä kuten tahtoo, kunhan ei loukkaa ja satuta sillä muita eikä itseään.

Minä satutin itseäni, koska en uskaltanut olla oma "nössö" itseni vaan kuvittelin että pitää olla samanlainen "menijä" ja "kovis" kuin muutkin siinä porukassa missä nuorena (aikuisena) liikuin. Itsevarmuuden puute se minun ongelmani oli ja toki myös itselleni vääränlainen seura.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmyydet sijoittui ikävuosiin 13-15. Miksi piti olla niin tyhmä 😭

Olit lapsi. Tuollaisen märehtiminen aikuisena on yhtä älytöntä kuin joku miettisi, miten on päiväkodissa 3-vuotiaana lyönyt jotain toista lasta kun oli väsynyt ja ylikuormittunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, voisipa mennä ajassa taaksepäin. Pilasin elämäni 15-vuotiaana.

 

Tämä! Olen aina omassa mielessäni saastainen nuoruuden kännisekoiluiden vuoksi...

 

Nimenomaan omassa mielessäsi. Muuten ne asiat on jo ollutta ja mennyttä ja joka aamu on uusi aamu syntyä uudesti puhtaalta pöydältä. 

 

 

Juorut kiertää ja moni tietää niistä asioista

Mitä mä oon huomannu (vaikka oon vasta 32) niin ei ihmiset muistele ja ajattele toisten virheitä vaan kaikki elää omaa elämää ja jos ei eläisi, sillon olisi jotenkin sairas.. Tässä iässä missä mä oon, kaverit on saanu jo paljon lapsia ja on vakiintunu ja perheitä perustettu jne, ei kukaa muistele enää jotain nuoruuden hölmöilyjä, varsinkaan toisten.. Tietenkin on olemassa pahantahtosia ihmisiä mutta ne voi jättää ihan omaan arvoonsa ja monen mielestä olis noloa esim. Muistuttaa toiselle jostain vanhasta virheestä

Vierailija kirjoitti:

Mua kaduttaa, vaikka hölmöilyistä on pian 30 vuotta. Join alaikäisenä paljon alkoholia ja oli todella paljon irtosuhteita. Olin tosi ruma ja hain kai jonkinnäköistä hyväksyntää sillä touhullani. Oikeasti mulle vain naurettiin.

 

Nyt olen kunnollinen perheenäiti, ja tunnen valtavaa ahdistusta kun muistelen tuota aikaa. Voi kunpa sen saisi vain pois, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.

No,mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Nyt olet perheenäiti,ja tuon opin voit siirtää imien lastesi kasvatukseen, eikö niin? Ymmärrät sen,mitä omat lapsesi käyvät läpi. 

Mä en kadu, enää. Kaduin kyllä nuorempana. Nykyään ajattelen nuoresta itsestäni, että eipä mikään ihme, että lapsuuteni kokemusten takia ryyppäsin, ajauduin huonoihin ihmissuhteisiin ja irtoseksiin. Olen hyvin myötätuntoinen sitä nuorta ihmistä kohtaan, joka jo lapsesta asti ajatteli, että kukaan ei ikinä voi häntä rakastaa ja oikein koetti päätyä tilanteisiin, joissa sai tuntea ja kuulla olevansa arvoton ja huono.

Katuminen alkoi huomattavasti vähentyä siinä vaiheessa kun sain omia lapsia ja tajusin heitä hoitaessani, miten kauheita mun omat vanhemmat oli mulle olleet. Mun käytös teininä ja nuorena aikuisena oli ihan stereotyyppistä ihmiselle, jota on laiminlyöty ja pahoinpidelty lapsena. Nykyään en kadu, mutta surullinen olen siitä, että mulla ei ole ollut turvallista kotia ja vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

"Omanarvom tunnon puutetta."

 

Jotenkin pelottavaa, että täällä suomalaiset naiset puhuu kuin jotkut vanhoillisen muslimimaan ihmiset, että naisen omanarvontunto olisi kiinni jostain seksuaalisesta pidättyvyydestä ja hillitystä käytöksestä. Mä luulin että tuosta on päästy jo vuosikymmeniä sitten eteenpäin, siihen että nainenkin saa olla seksuaalisesti vapautunut ja ainakin nuorena vähän koheltaakin, ilman häpeitä ja leimoja, saati itsensä syyttämistä. 

Mulla on paljonkin omanarvon tuntoa. Olen tyytyväinen siihen mitä olen ja miten elämäni on mennyt. Pääasiallisesti oman arvon tunteeni liittyy älyyni, uraani ja perheeseeni. Seksuaalisuuden suhteenkin olen tyytyväinen tekemisiini, koska en ole koskaan pettänyt ketään. Se että sinkkuna pidin hauskaa puolivillinä poikamiestyttönä, on täysin ok. Jos joku nyt sellaisten takia minua haluaisi leimata (en ole kuullut nykypäivä

Puolet viesteistä jonkun konservatiiviäijän kirjoittamia, se on "nykyaikaa" kun tyttöjen pitää taas muistaa olla siveitä, ennen kaikkea siveitä!

No regrats. Paljon pahempia aikusia näyttää tulleen niistä jotka eivät nuorena tehneet mitään

Monet taas eivät tunne minkäänlaista katumusta eivätkä jää vatvomaan asioita, vaikka pettäisivät kumppaniaan jatkuvasti. Nämä ihmiset rikkovat toista ihmistä lisäksi, muttei silti kaduta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, voisipa mennä ajassa taaksepäin. Pilasin elämäni 15-vuotiaana.

 

Tämä! Olen aina omassa mielessäni saastainen nuoruuden kännisekoiluiden vuoksi...

 

Nimenomaan omassa mielessäsi. Muuten ne asiat on jo ollutta ja mennyttä ja joka aamu on uusi aamu syntyä uudesti puhtaalta pöydältä. 

 

 

Juorut kiertää ja moni tietää niistä asioista

 

Missä ihmeessä asut? Ei täällä Helsingissä ainakaan tuommoisista kukaan juorua. Eikä sitä useimmissa piireissä pidetä mitenkään huonona asiana, jos joku tiedetäänkin seksuaalisesti hyvin aktiivisena naisena. 

Jos oikea

Samat porukat ne nuorena viikonlopusta toiseen pyöri samoissa kuppiloissa ja kyllä siellä nopeasti kaikki tiesi ketkä on pelkkää piIIua vailla kuten myös ne joilta sitä helpoiten saa. Tietenkin juttuja vielä väritettiin ja saatettiin väittää flaksin käyneen vaikka todellisuudessa vaan oli kävelty yhtä matkaa taksitolpalle.

Ihan älytön väite, ettei noista kukaan olisi juoruillut. Bonuksena vielä osa naisista saattoi alkaa levittää hoon mainetta sellaisestakin naisesta joka ei edes ollut mitenkään irtoseksin perään vaan ainoastaan nätti ja/tai muuten miesten suosiossa ja näin koetiin uhaksi. Ironista tuossa oli se, että yleensä nämä itse partneria vaihtaneet oli hanakoimpia moralisoimaan muiden naisten tekemisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kadu. Luulen että olisin oireillut myöhemmin jos en olisi päässyt kokemaan itse aikanaan.

Jooo! Nämä ihmiset alkaa sitten joskus 40-50v oireilla sitä elämättä jäänyttä nuoruutta. Menevät gang bängiin Himokselle, seikkailevat dildo-metsässä, tai jossain mummotunnelissa. Jossain vaiheessa ne höyryt on pakko päästellä pihalle, joko nuorena tai vanhana. Onneksi itse sen teki jo silloin nuorempana.

Hmm, dildometsä, mikäs ja missä...? 😇

Mua jotenki miehenä naurattaa ku naisilla on "mulla oli nuorena huono itsetunto niin siks mulle kerty irtosuhteita niin paljon". Sukupuolet elää täysin erilaisissa maailmoissa ku jos nuorena miehenä on huono itsetunto niin sillon ei kyllä pääse panemaan yhtään ketään.

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenki miehenä naurattaa ku naisilla on "mulla oli nuorena huono itsetunto niin siks mulle kerty irtosuhteita niin paljon". Sukupuolet elää täysin erilaisissa maailmoissa ku jos nuorena miehenä on huono itsetunto niin sillon ei kyllä pääse panemaan yhtään ketään.

Varmaan saat joltain vanhalta homolta melaa perseeseen jos halut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Omanarvom tunnon puutetta."

 

Jotenkin pelottavaa, että täällä suomalaiset naiset puhuu kuin jotkut vanhoillisen muslimimaan ihmiset, että naisen omanarvontunto olisi kiinni jostain seksuaalisesta pidättyvyydestä ja hillitystä käytöksestä. Mä luulin että tuosta on päästy jo vuosikymmeniä sitten eteenpäin, siihen että nainenkin saa olla seksuaalisesti vapautunut ja ainakin nuorena vähän koheltaakin, ilman häpeitä ja leimoja, saati itsensä syyttämistä. 

Mulla on paljonkin omanarvon tuntoa. Olen tyytyväinen siihen mitä olen ja miten elämäni on mennyt. Pääasiallisesti oman arvon tunteeni liittyy älyyni, uraani ja perheeseeni. Seksuaalisuuden suhteenkin olen tyytyväinen tekemisiini, koska en ole koskaan pettänyt ketään. Se että sinkkuna pidin hauskaa puolivillinä poikamiestyttönä, on täysin ok. Jos joku nyt sellaisten taki

Iloisesti menee sekaisin asiat. Tässä ketjussa ei puhuta siitä, että irtoseksi olisi väärin tai että naisten pitäisi olla siveitä vaan siitä, että jokaisen pitäisi saada/voida/uskaltaa olla nuorenakin just sellainen kuin aidosti on eikä mennä mukaan, varsinkaan toistuvasti, asioihin joita ei ihan aidosti halua tehdä. Humalalla toki on oma osansa ja moni jopa oppii heti ekoista kännäilyistä sen, että silloin pitääkin sekoilla eikä olla oma itsensä. Se varsinkin ruokkii tuota, että se oma arkiminä on hyvin huomaamaton ja "tylsä" eikä yhtään suosittu, mutta kaikki tämä muuttuu kun juo sen puoli pulloa lipistä tai mesiviiniä. Sitten sitä onkin yksi suosituista ja aina löytyy joku imemään kaulan fritsuille.. 

Ihan älytöntä, että edelleen kuvitellaan kuinka kaikkien naisten pitää olla samanlaisia. Ennen piti yhdenlainen ja nyt vaikuttaa olevan toisenlainen, päinvastainen muotti jonka mukaan jokaisen pitäisi elää. Jos/kun nainen siihen ei sovi vaikka yritti, niin onkin ahdasmielinen ja tunkkaisilla moraalikäsityksillä varustettu mies joka haluaa kaikki naiset siveysvyöhön. 

Miksi nainen ei vieläkään saa olla just sellainen kuin on? Miksi se "tylsä" nainen on vääränlainen ja vielä nimenomaan naisten mielestä?

Se että vamhempani antoivat minun seurustella. 15 veenä 21v miehen kanssa. Mitä liikkuu tuollaisien vanhempien päässä?!? Tämä altisti myöhemminkin liian vanhoille miehille. Pitkän aikaa tuo hävetti, mutta kun ymmärsin että olin uhri, ja vanhempani kelvottomia(vaikka naureskelivat vain että itsepä läksit) niin pääsin häpeästä.

Vierailija kirjoitti:

Se että vamhempani antoivat minun seurustella. 15 veenä 21v miehen kanssa. Mitä liikkuu tuollaisien vanhempien päässä?!? Tämä altisti myöhemminkin liian vanhoille miehille. Pitkän aikaa tuo hävetti, mutta kun ymmärsin että olin uhri, ja vanhempani kelvottomia(vaikka naureskelivat vain että itsepä läksit) niin pääsin häpeästä.

 

Mä oisin halunnu seurustella 15veenä 21v naisen kans.

t.M