Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuoruuden holtiton riskikäyttäytyminen kaduttaa nyt aikuisena
13.05.2024 |
Muita jotka katuvat nuoruuden holtitonta riskikäyttätymistä?
Kommentit (266)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi nykynuoret ei tee tuollaisia asioita
Mä olen kauhulla katsonut näitä pieniä, nuoria tyttöjä jotka kauppakeskuksessa hengaa itseään huomattavasti vanhempien poikien/nuorien miehien kanssa. Siinä kikatteleva teini saattaa kiertää sylistä toiseen kopeloitavana ihan kaikkien nähden ja kun tytöt lähtee vessaan/röökille/jonnekin niin nämä pojat/nuoret miehet naureskelee ja kutsuu tyttöjä "whoreiksi" ja "spermanaamoiksi".
Ja vartijat/järkkärit ei voi mitään muuta kuin tulla korkeintaan seisoskelemaan siihen johonkin näköyhteydelle joka sitten siirtää ongelman toisaalle.
Kuolema kadulla kulkee. (Kouluhallituksessa epäilemättä riemuitaan nuorison mädättämisen etenemisestä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu nyt olevan joitakin melko huonosti naamioituja lahkolaisten synnintunnon herättely-yrityksiä. Minkähän vuoksi?
Uusmoralismi elää ja voi hyvin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te sitten olette tehneet? Moni nuori tekee tyhmyyksiä...
Harrastin seksiä suurinpiirtein kaikkien kanssa, ketkä tajusi vain ehdottaa.
Ja samaan aikaan monet tuntevat elämänsä menneen pilalle kun eivät uskaltaneet hyppiä kukasta kukkaan tai eivät saaneet irtosuhteita.
Ehkä katumusta elämättä jääneestä elämästä.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi sellainen elämä olisi elämätöntä, joka on rauhallista ja seesteistä? Toinen samanlainen fraasi on "Et tiedä oikeasta elämästä mitään", jos sattuu olemaan ihminen, joka on välttynyt pahemmilta traumoilta, alkoholismilta, huumeiden käytöltä, vankilalta... ? Tasainen, harkitusti kiltti elämä on ihan yhtä o i k e a a elämää kuin kaikki muutkin tyylit elää.
"Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi sellainen elämä olisi elämätöntä, joka on rauhallista ja seesteistä? Toinen samanlainen fraasi on "Et tiedä oikeasta elämästä mitään", jos sattuu olemaan ihminen, joka on välttynyt pahemmilta traumoilta, alkoholismilta, huumeiden käytöltä, vankilalta... ? Tasainen, harkitusti kiltti elämä on ihan yhtä o i k e a a elämää kuin kaikki muutkin tyylit elää. "
Varmaan se koetaan usein aika tylsäksi tavaksi elää. Ja tosiaan moni katuu sitten vanhempana ettei tullut tehtyä asioita nuorena. Itse ainakin tällaisiin jatkuvasti törmään. Mutta jos sinulle toimii niin hyvä juttu, jokainen eläkööt niinkuin haluaa.
Ja harva oikeasti mitenkään pahasti traumatisoituu, alkoholisoituu, saati joutuu vankilaan. Ihminen on aika sopeutuva olio vaikka nykyisin kaikesta yritetäänkin vääntää väkisin trauman ja terapian tarvetta
Varmaan monen asian osaisin nyt tehdä toisin. Silloinen minäni ei osannut. Mitä sitä katumaan. Oppia kaikki on elämässä. Ei täällä koskaan olla valmiita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, voisipa mennä ajassa taaksepäin. Pilasin elämäni 15-vuotiaana.
Tämä! Olen aina omassa mielessäni saastainen nuoruuden kännisekoiluiden vuoksi...
Nimenomaan omassa mielessäsi. Muuten ne asiat on jo ollutta ja mennyttä ja joka aamu on uusi aamu syntyä uudesti puhtaalta pöydältä.
Juorut kiertää ja moni tietää niistä asioista
Missä ihmeessä asut? Ei täällä Helsingissä ainakaan tuommoisista kukaan juorua. Eikä sitä useimmissa piireissä pidetä mitenkään huonona asiana, jos joku tiedetäänkin seksuaalisesti hyvin aktiivisena naisena.
Jos oikea
Eri tiet ja eri määrä, minne kulkijan ne vie.
Helvettiin tie päättyy väärä, elämään vie kaita tie.
Kaita tie on vaivalloista, siksi harvat löytää sen.
Helpompaa on käydä toista, joukoss naurain, kiroillen.
"Eri tiet ja eri määrä, minne kulkijan ne vie.
Helvettiin tie päättyy väärä, elämään vie kaita tie.
Kaita tie on vaivalloista, siksi harvat löytää sen.
Helpompaa on käydä toista, joukoss naurain, kiroillen. "
Onpahan siinäkin taas ylimielinen, muita halveksuva ja jopa vihaava elämänasenne puettu nätisti runoon ja jeesuksen uskoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ootte viisastunu vanhemmiten kun kadutte nuoruuden temppuja. ja ootte lopettaneet ne hölmöilyt. se on hyvä ,jotkut jää kiinni teinibiletykseen ja alkoholiin se on ikävämpi asia. itse olin arka ja pelokas teini,vietin nuoruuteni ,kotona lukien kirjoja pääasiassa ja nyt harmittaa ,etten ollut sosiaalisempi ja aktiivisempi kun oli nuori.olisin voinut tehdä kesätöitä, ulkoilla,kavereita hankkia ehkä ja opiskella enemmän ja kokeilla eri asioita...nyt meni näin ja takaisin ei pääse...toisaalta säästyin kyllä ikäviltä jutuilta kun olin aika kiltti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kaduttaa, vaikka hölmöilyistä on pian 30 vuotta. Join alaikäisenä paljon alkoholia ja oli todella paljon irtosuhteita. Olin tosi ruma ja hain kai jonkinnäköistä hyväksyntää sillä touhullani. Oikeasti mulle vain naurettiin.
Nyt olen kunnollinen perheenäiti, ja tunnen valtavaa ahdistusta kun muistelen tuota aikaa. Voi kunpa sen saisi vain pois, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Ehkä Sinua auttaisi jos voisit keskustella kokeneen luotettavan vanhemman sielunhoitajan kanssa jonka julistaman kaduttujen syntien anteeksiannon Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä voisit ottaa vastaan omalle osallesi.
Olisikohan alapeukuttajilla sellainen mieli josta Iso Kirja sanoo että itse he eivät mene sisälle ja ovat sisällemenijöitä [jopa] estämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadu. Luulen että olisin oireillut myöhemmin jos en olisi päässyt kokemaan itse aikanaan.
Voin vahvistaa omalta osaltani tätä käsitystä. Oma nuoruuteni ja varsinkin se tärkein teini-ikä meni liiallisen pelon vallassa. Ei uskaltanut ottaa riskejä, mennä paikkoihin, tavata ihmisiä ja lähestyä tyttöjä. Se kaduttaa tosi paljon vieläkin.
Meinaat että "riskikäyttäytyminen" on yhtä kuin johonkin nuorisotalolle parin kaljan jälkeen meno tyttöjä bongailemaan? Olisitko mieluummin oireillut pelon takia niin, että masentuisit ja alkaisit lintsata koulusta, mikä tietenkin vain pahentaisi ketjureaktiota, kun nyt ahdistavien kotiolojen lisäksi luokkatoverit ja koulun aikuiset alkavat suhtautua kuin roskaan. Päädyt välttelemään aikuisia viettämällä aikaa sinut seuraasi kelpuuttavien "kavereiden" kanssa, jotka eivät kaihda päihteitä ja laittomuuksia ja elämä on sekavaa. Kadehditko nuoria, joille fyysinen kontakti tapahtuu lähes sammumiskunnossa, ja harvemmin kenenkään sellaisen kanssa kenestä pidät, mutta epävarmuuttasi ja yksinäisyyttäsi et uskalla kieltäytyäkään? Tämä aiheuttaa lisää pahaa oloa, joka on helppo turruttaa päihteillä. Ja sekavissa oloissa kohtaa vain enemmän huonoja kokemuksia, joista osa traumaattisia. Huomaat kuinka muu maailma suhtautuu sinuun ja kuumottavan oloisiin seuralaisiisi, etkä tunne oloasi tervetulleeksi enää normaalien joukkoon.
Riskikäyttäytyminen on sitä, että oma henki ja terveys on uhattuna, ei sitä, että saa huutoa kotona kun oli liian myöhään humputtelemassa.
Pidän omia kokemuksiani vielä melko kesyinä verrattuina joidenkin nuorten kohtaamiin hirveyksiin, silti esimerkiksi tuo koulujuttu kaduttaa ja harmittaa edelleen. Voisin antaa kaikki teini-iän kokemukseni vastakkaisen sukupuolen kanssa pois, jos voisin korjata koulunkäynnin.
Noin 2-9-vuotiaana käyttäydyin aika haastavasti ja omaehtoisesti, mutta teininä olin aika kiltti. Mä kapinoin vasta yliopistoiässä, koska kotona asuessani oli niin kova kuri. Isä saattoi raivota ja haukkua idiootiksi ihan pienestä asiasta, vaikka jos sen yhden kerran hukkasin jotain 20 euroa tai kävelin likaisilla ulkokengillä sisällä. Tai jos aloin vaan itkemään ollessani jo uhmaiän ylittänyt. "Nyt loppu se pillittäminen!" Oli pakko oppia tukahduttamaan tunteet ja itsetunto mureni. Tosi harvoin olen enää yhteydessä isääni.
Yliopistossa vedin usein perskännejä ja sain itseasiassa mallin alkoholin käyttöön vanhemmiltani (kun olin ala-asteikäinen heillä oli usein joku tölkki kädessä myös arkipäivinä). Joskus harvoin hain alaikäiselle serkulleni tupakkaa. En kadu, koska niin monet muutkin nuoret on tehnyt näitä rikkeitä ja tyhmyyksiä vielä enemmän kuin minä. Olen kerran käynyt myös ryyppäämässä joidenkin ventovieraiden spurgujen porukoissa.
Lähemmäs kolmekymppisenä sain ekan parisuhteen, mikä tosin sai minut vähän rauhoittumaan ja vähentämään alkoholinkäyttöäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tämän takia naisten seksuaalisuutta on kontrolloitu abrahamisissa uskonnoissa jo yli 2000 vuotta. Suojeltu naisia omalta itseltään.
On ne ollu viisaita ihmisiä kun ovat tuon jo ammoin tajunneet. Nyt sitten saadaan sisältä rikki menneitä mt-potilaita.
Vierailija kirjoitti:
"Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi sellainen elämä olisi elämätöntä, joka on rauhallista ja seesteistä? Toinen samanlainen fraasi on "Et tiedä oikeasta elämästä mitään", jos sattuu olemaan ihminen, joka on välttynyt pahemmilta traumoilta, alkoholismilta, huumeiden käytöltä, vankilalta... ? Tasainen, harkitusti kiltti elämä on ihan yhtä o i k e a a elämää kuin kaikki muutkin tyylit elää. "
Varmaan se koetaan usein aika tylsäksi tavaksi elää. Ja tosiaan moni katuu sitten vanhempana ettei tullut tehtyä asioita nuorena. Itse ainakin tällaisiin jatkuvasti törmään. Mutta jos sinulle toimii niin hyvä juttu, jokainen eläkööt niinkuin haluaa.
Ja harva oikeasti mitenkään pahasti traumatisoituu, alkoholisoituu, saati joutuu vankilaan. Ihminen on aika sopeutuva olio vaikka nykyisin kaikesta yritetäänkin vääntää väkisin trauman ja terapian tarvetta
Okei, sovitaan sitten niin, että oikea termi on tylsä elämä. :) Tällä tavalla määritelty tylsä elämä ei ainakaan omalla kohdallani ole tarkoittanut sitä, etten olisi uskaltanut tehdä oikein mitään, ottaa riskejä. Olen esimerkiksi asunut parikymmentä vuotta ulkomailla, useissa eri maissa. Ja päätynyt muihinkin tavallisuudesta hieman poikkeaviin ratkaisuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te sitten olette tehneet? Moni nuori tekee tyhmyyksiä...
Harrastin seksiä suurinpiirtein kaikkien kanssa, ketkä tajusi vain ehdottaa.
Ja samaan aikaan monet tuntevat elämänsä menneen pilalle kun eivät uskaltaneet hyppiä kukasta kukkaan tai eivät saaneet irtosuhteita.
Ehkä katumusta elämättä jääneestä elämästä.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi sellainen elämä olisi elämätöntä, joka on rauhallista ja seesteistä? Toinen samanlainen fraasi on "Et tiedä oikeasta elämästä mitään", jos sattuu olemaan ihminen, joka on välttynyt pahemmilta traumoilta, alkoholismilta, huumeiden käytöltä, vankilalta... ? Tasainen, harkitusti kiltti elämä o
Tämä. Ja miksi se villi elämä olisi nimenomaan nuorena pitänyt elää? Miksei elä nyt railakkaasti, jos sellaisesta kerran haaveilee? Moni meistä nimenomaan tavoittelee tasaista, turvallista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu nyt olevan joitakin melko huonosti naamioituja lahkolaisten synnintunnon herättely-yrityksiä. Minkähän vuoksi?
Monia on ELÄMÄ opettanut että kun JUMALA on herättänyt synnintunnon, on nauru totaalisesti hyytynyt.
Miten luulisitte, kuinka usein mahtaa ASPERGER -teini päästä elämään railakasta nuoruutta kotibileiden, päihteiden, irtosuhteiden, pikkurikosten ja kaveriporukoiden parissa?
Tajutkaa että ne nuoruuden sekoilut on aivan normaalia aikuistumiseen kuuluvaa toimintaa ja lopettakaa se vatvominen ja rahan kaataminen terapeuteille.
Hui hai ja elämässä eteenpäin.
Nuorena kuuluu olla hieman holtiton ja ottaa riskejä. Nyt ei tarvitse jo 50-vuotiaana mietiskellä mitä kaikkea jäi tekemättä.
Aikaan kilteillä ja vastuullisilla kavereillani on juurikin nyt hirveä ikäkriisi päällä, joka näkyy mm. avioliittojen hajoamisena, masennuksena ja alkoholismin pintautumisena. Yksi näistä jopa minulle juhlissa muisteli minun nuoruuttani ja kyseli millaista se oikein oli elää sillä tavalla vapaasti. En osannut sanoa muuta kuin, että minulla se vaihe kuului nuoruuteen enkä koskaan ajatellut tekeväni mitään erityistä.
En voi myöskään väittää, että kaikki tilanteet, joihin nuorena päädyin olisivat olleet kivoja tai miellyttäviä tai että olisin selvinnyt kaikesta naarmuitta. Tai edes ilman arpia. Silti en vaihtaisi mitään siitä pois.
Nyt kun 60-vuotta näkyy tuolla tulevaisuudessa häämöttävän aion nauttia myös tästä ikäkaudesta ja siihen kuuluvista asioista samaan tapaan kuin nuoruudessani. Aika aikaansa kutakin.
Vierailija kirjoitti:
Noin 2-9-vuotiaana käyttäydyin aika haastavasti ja omaehtoisesti, mutta teininä olin aika kiltti. Mä kapinoin vasta yliopistoiässä, koska kotona asuessani oli niin kova kuri. Isä saattoi raivota ja haukkua idiootiksi ihan pienestä asiasta, vaikka jos sen yhden kerran hukkasin jotain 20 euroa tai kävelin likaisilla ulkokengillä sisällä. Tai jos aloin vaan itkemään ollessani jo uhmaiän ylittänyt. "Nyt loppu se pillittäminen!" Oli pakko oppia tukahduttamaan tunteet ja itsetunto mureni. Tosi harvoin olen enää yhteydessä isääni.
Yliopistossa vedin usein perskännejä ja sain itseasiassa mallin alkoholin käyttöön vanhemmiltani (kun olin ala-asteikäinen heillä oli usein joku tölkki kädessä myös arkipäivinä). Joskus harvoin hain alaikäiselle serkulleni tupakkaa. En kadu, koska niin monet muutkin nuoret on tehnyt näitä rikkeitä ja tyhmyyksiä vielä enemmän kuin minä. Olen kerran käynyt myös ryyppäämässä joidenkin ventovieraiden sp
Otan osaa kotiolosuhteidesi tähden. - Alkoholinkäyttö juomalla ei koskaan ole todellinen positiivinen ratkaisu mihinkään ongelmiin.
Alue: Aihe vapaa
Nuoruuden voi elää monella tavalla, ei mikään pakko elää ns.hurjaa nuoruutta. Eikä tarkoita että alkaisi myöhemmin oireilla "elämättä jäänyttä" nuoruutta.
Itse nuorena uskoin että pitää kokeilla alkoholia, pitää käydä ravintoloissa kun niihin pääsee...koska ympäröivä yhteiskunta sanoi niin. Vaikka tuntui itsestä tervanjuomiselta, alkoholia joinkin ekan kerran vasta täysi-ikäisenä. Myöhemmin olen tajunnut ettei pidä tehdä mitään mitä ei halua.