Äiti ei pärjää dementikon kanssa mutta ei ota vastaan apua. Neuvoja?

Vierailija kirjoitti:

Sinä ihan itse valitset ja päätät mitä teet. Minä ja sisarukseni emme mahdollistaneet tuollaista käytöstä äidillemme, toki se oli lievempää kuin kertomasi. Me vain yksinkertaisesti totesimme että jos ei ota apua vastaan (ulkopuolista) niin meille EI sitten soitella eikä valiteta mitään. Jos soitti ja valitti me vuoronperään sanoimme että "eikös tästä ollut jo puhe, ÄLÄ valita meille, oma valintasi".

Jo vain rupesi jonkinajan päästä apu kelpaamaan. Eli joko mahdollistat äitisi uhriutumisen tai vedät rajat.

Osta yksityiseltä kotohoitokäyntejä isällesi.Lievästi seonneet ei vielä julkiselta saa.

Täällä kirjoittaa enimmäkseen aika nuoret itsekkään sukupolven edustajat.

Teille tiedoksi, niin aiemmin sitouduttiin puolisoon ja perheeseen paljon paremmin. En tiennyt lapsena kuin yhden eroperheen. Kavereillani tai luokallani ei kellään ollut eronneet vanhemmat. Taloyhtiössä ei kukaan ollut eronnut. 

Minkä ikäisiä sun vanhemmat on?

Se on äidin oma valinta etkä sinä voi sille yhtään mitään.

Sinä voit tehdä oman valintasi ja jättää kuuntelematta äidin uhrautumista. Siihen saakka voit aina kuunnella, kunnes se alkaa ja silloin ilmoitat, että tämä loppuu nyt.

Ei lievän eikä edes keskivaikean dementian vuoksi mihinkään laitokseen, hoivakotiin, tehostettuun asumiseen tai mihinkään muuhunkaan pääse. Vasta sitten saa paikan, kun on muutaman kerran ollut joko omaa tai toisen henkeä uhkaava tilanne.

Nyt sinun kannattaa ensin varata aika itsellesi pätevälle muistihoitajalle. Kerro hänelle ongelmasta - molempien - ja pyydä kotikäynnille. Vanhemmille tämä selitetään niin, että se on tuon ikäisille kuuluva palvelu.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa enimmäkseen aika nuoret itsekkään sukupolven edustajat.

Teille tiedoksi, niin aiemmin sitouduttiin puolisoon ja perheeseen paljon paremmin. En tiennyt lapsena kuin yhden eroperheen. Kavereillani tai luokallani ei kellään ollut eronneet vanhemmat. Taloyhtiössä ei kukaan ollut eronnut. 

 

Aiemmin ei juuri ollut valinnanvaraa. Moni kärvisteli huonossa liitossa, kun yksin olisi ollut vaikea saada omaa asuntoa ja pärjätä muutenkin yksinään.

Ei entisillä sukupolvilla ollut samaan aikaan hoidettavana raihnaiset vanhukset, pienet lapset ja vielä oma työ. Paitsi maatiloilla ja sellaisissa suurperheissä, joissa äiti ei käynyt kodin ulkopuolella töissä.

Meidän naapurissa oli vähän vastaava tilanne. Vaimo hoiti monisairasta dementitunutta miestänsä kotona ja muuttui teräskuntoisesta ja pirteästä vanhuksesta koko ajan nuutuneemmaksi. Hän muuttui ihan kotinsa vangiksi kun ei uskaltanut jättää miestään. Heillä ei käynyt apua, todennäköisesti miehen vastustuksesta johtuen. Viime syksynä naapurit havahtuivat ettei heitä ole näkynyt useampaan päivään. Tilanne lopulta johti siihen että palolaitos meni taloon väkisin ja molemmat löytyivät sieltä kuolleina. Meillä naapureilla ei ole tietoa mitä talossa oli tapahtunut. Mutta todella surullinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa enimmäkseen aika nuoret itsekkään sukupolven edustajat.

Teille tiedoksi, niin aiemmin sitouduttiin puolisoon ja perheeseen paljon paremmin. En tiennyt lapsena kuin yhden eroperheen. Kavereillani tai luokallani ei kellään ollut eronneet vanhemmat. Taloyhtiössä ei kukaan ollut eronnut. 

 

Aiemmin ei juuri ollut valinnanvaraa. Moni kärvisteli huonossa liitossa, kun yksin olisi ollut vaikea saada omaa asuntoa ja pärjätä muutenkin yksinään.

Ei entisillä sukupolvilla ollut samaan aikaan hoidettavana raihnaiset vanhukset, pienet lapset ja vielä oma työ. Paitsi maatiloilla ja sellaisissa suurperheissä, joissa äiti ei käynyt kodin ulkopuolella töissä.

Tuo oli hyvä lasten ja yhteiskunnan kannalta, että sinniteltiin huonoissakin liitoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa enimmäkseen aika nuoret itsekkään sukupolven edustajat.

Teille tiedoksi, niin aiemmin sitouduttiin puolisoon ja perheeseen paljon paremmin. En tiennyt lapsena kuin yhden eroperheen. Kavereillani tai luokallani ei kellään ollut eronneet vanhemmat. Taloyhtiössä ei kukaan ollut eronnut. 

 

Aiemmin ei juuri ollut valinnanvaraa. Moni kärvisteli huonossa liitossa, kun yksin olisi ollut vaikea saada omaa asuntoa ja pärjätä muutenkin yksinään.

Ei entisillä sukupolvilla ollut samaan aikaan hoidettavana raihnaiset vanhukset, pienet lapset ja vielä oma työ. Paitsi maatiloilla ja sellaisissa suurperheissä, joissa äiti ei käynyt kodin ulkopuolella töissä.

Mun isovanhemmat syntyivät 1880-luvulla.  Kumpikaan mun vanhemmistani ei koskaan pessyt omia vanhempiaan tai vaihtaneet näille vaippaa.  Entisillä sukupolvilla vanhemmat pääsääntöisesti kuolivat hyvissä ajoin ennenkuin olisivat olleet siinä jamassa.  Lääketiede on kehittynyt valtavasti ja ihminen voidaan pitää elossa paljon pidempään kuin aiemmin. Joten ei tosiaan kannata verrata nykypäivää johonkin vuosikymmenten takaiseen aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Äiti on nyt vihainen kun kotihoidosta palvelukartoitus tulossa ja uhkaa ettei päästä edes sisään sossua 😡

Ap

Miksi et kertonut tuota aloituksessa, jonka kirjoitit 7 min aiemmin. Kuinka paljon jätät kertomatta? Tarinaa tulee tipoittain. Oletko provo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti on nyt vihainen kun kotihoidosta palvelukartoitus tulossa ja uhkaa ettei päästä edes sisään sossua 😡

Ap

Sanot topakasti mutta rauhallisesti ja asiallisesti äidillesi että jos vänkää kartoitusta vastaan, sinä et enää auta. Et yhtään. Näin yksinkertaisesti.

En pysty koska isä kärsisi tästä. Pelkään että äiti saattaa jopa äityä väkivaltaiseksi. Toki itse tämän kieltää ja huutaa sekä kiroilee ja uhkaa porttikiellolla jos otan asiallisesti puheeksi että ei ole isälle välttämättä turvallista seuraa jos etenee sanoists tekoihin...

Ap

 

Ap on smanlainen kuin äitinsä. Valittaa eikä mikään kelpaa.

Oma on asiasi, just uhraat oman elämäsi muiden hoitoon. Jos äitisi ei kelpuuta apua niin sitten ei. Valitse sutarko vai et. Minä en auttaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä sun vanhemmat on?

Lähes 80v, syntyneet 1945

Ap

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa enimmäkseen aika nuoret itsekkään sukupolven edustajat.

Teille tiedoksi, niin aiemmin sitouduttiin puolisoon ja perheeseen paljon paremmin. En tiennyt lapsena kuin yhden eroperheen. Kavereillani tai luokallani ei kellään ollut eronneet vanhemmat. Taloyhtiössä ei kukaan ollut eronnut. 

Kommenttisi on täysin käsittämätön. Ikään kuin kaikki vanhemmat ilisiv edes ansainneet tuolla huomioiduiksi. On niin monenlaisia vanhempia.

Ei tarvitse uhrata omaa elämäänsä huonoa vanhempaansa hoitamalla. Mikään lakikaan ei tätä velvoita. Lapsi ei ole pyytänyt syntyä eikä näin ollen ole mitenkään velkaa vanhemmilleen, varsinkaan huonoille sellaisille.

Hyvät vanhemmat ovat asia erikseen. En voisi olla auttamatta, mutta nyt voin ja olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa enimmäkseen aika nuoret itsekkään sukupolven edustajat.

Teille tiedoksi, niin aiemmin sitouduttiin puolisoon ja perheeseen paljon paremmin. En tiennyt lapsena kuin yhden eroperheen. Kavereillani tai luokallani ei kellään ollut eronneet vanhemmat. Taloyhtiössä ei kukaan ollut eronnut. 

 

Aiemmin ei juuri ollut valinnanvaraa. Moni kärvisteli huonossa liitossa, kun yksin olisi ollut vaikea saada omaa asuntoa ja pärjätä muutenkin yksinään.

Ei entisillä sukupolvilla ollut samaan aikaan hoidettavana raihnaiset vanhukset, pienet lapset ja vielä oma työ. Paitsi maatiloilla ja sellaisissa suurperheissä, joissa äiti ei käynyt kodin ulkopuolella töissä.

Tuo oli hyvä lasten ja yhteiskunnan kannalta, että sinniteltiin huonoissakin liitoissa. 

Lasten kannalta sevei nimenomaan ole hyvä. Aikuiset tehköön itselleen mitä tykkää mutta ei lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Äiti on nyt vihainen kun kotihoidosta palvelukartoitus tulossa ja uhkaa ettei päästä edes sisään sossua 😡

Ap

Tässä hän tekee elämänsä virheen, anna tehdä. Se siis ei ole mikään sossutäti  vaan palveohjaaja joka tulee katsomaan pariskunnan tilanteen puolivuosittain. Palveluohjaajalle kerrotaan sen "huonoimman päivän" mukaiset asiat, eikä yhtään kaunistella. Hän hoiti miehelleni kaikki asiat, minun omaishoitajuuteeni liittyvät asiat, turvapuhelimen, kuljetuspalvelukortin, eläkeläisen houtotuen, miehen päiväkerhon, myöhemmin intervallijaksot, jne. jne. Tulee vaikeuksia jos ei ymmärrä ottaa vastaan mitä on tarjolla. Palveluohjaaja on omaishoitajan tuki ja turva. Minä kieltäydyin heti marttyyrin viitasta, pahin mitä tiedän. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 36: "Yllättävää. Minä olen saanut käsityksen, että reippaan ja tunnollisen lampaan isä päin vastoin on hyvin nöyrä ja palveleva, kun jaksaa olla muistisairaan vaimonsa omaishoitajana loppuun saakka. "

Hyvä kommentti. Mä en osaa sanoa, olisiko jaksanut vai ei, jos mä olisin alusta lähtien nostanut käteni pystyyn ja sanonut, että pärjätkää keskenänne. 

Vaikka sinä olet auttanutkin, niin isäsi on loppujen lopuksi ensisijaisesti huolehtinut vaimostaan. Tarkkaillut vointia ja tarvittaessa kutsunut sinut apuun. 

Itsekäs olis vaan työntänyt vaimon pois laitokseen mahdollisimman pian, kun siitä olisi alkanut olla vaivaa. 

Eli minä kyllä kunnioitan isääsi ja hänen rakkauttaan äitiäsi kohtaan ja sitä, että jaksaa hoitaa äitiäsi kotona loppuun asti (Vaikka avun avulla, mutta suurimman osan ajasta isäsi o

Tuosta olen kyllä kanssasi samaa mieltä :) Mun pointtini edellisessä oli, että en tiedä, miten isä olisi jaksanut, jos

A) Reipasta ja tunnollista lammasta ei olisi ollut olemassakaan

B) Reipas ja tunnollinen lammas olisi asunut jossain muualla kuin naapuritalossa (esimerkiksi Seinäjoella)

C) Reipas ja tunnollinen lammas olisi pitänyt kännykkänsä öisin äänettömällä ja/tai hänellä olisi ollut sellainen työ, josta ei kesken päivän lähdetä auttamaan isää äidin hoitamisessa

Jos kaikista niistä tilanteista, mitä mä viime vuoden ja vielä tämän vuoden alussakin kävin siellä hoitamassa (päivin ja öin), isä olisi joutunut selviämään ihan itse tai soittamalla joka kerta 112:een, on ihan mahdollista, että jossain vaiheessa isä olisi todennut, että ei onnistu. Tai ainakin sitten viranomaiset olisivat todenneet, että ei onnistu. Itseasiassa helmikuussa, kun mun oma terveys prakasi eikä isä voinutkaan enää soittaa mua apuun, yhtenä päivänä isä oli sitten soittanut 112:een, kun ei pärjää äidin kanssa. Ensihoito oli käynyt, mutta todennut, ettei äidillä ole mitään sellaista syytä, miksi pitäisi toimittaa päivystykseen. Meni pari tuntia ja isä soitti uudestaan 112:een. Ensihoito tuli uudelleen, ei edelleenkään mitään sairaalahoitoa vaativaa (soiton syy taisi muistaakseni olla vaan se, ettei isä ollut saanut vaihdettua äidille kuivia vaatteita), mutta ensihoito vei sitten äidin mennessään. Ei siksi, että äiti olisi tarvinnut sairaalahoitoa, vaan siksi, että isä olisi taas muutaman tunnin päästä soittanut 112:een, kun olisi tullut taas jotain vastaavaa eikä Reipas ja tunnollinen lammas ollutkaan enää käytettävissä.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 36: "Yllättävää. Minä olen saanut käsityksen, että reippaan ja tunnollisen lampaan isä päin vastoin on hyvin nöyrä ja palveleva, kun jaksaa olla muistisairaan vaimonsa omaishoitajana loppuun saakka. "

Hyvä kommentti. Mä en osaa sanoa, olisiko jaksanut vai ei, jos mä olisin alusta lähtien nostanut käteni pystyyn ja sanonut, että pärjätkää keskenänne. 

Vaikka sinä olet auttanutkin, niin isäsi on loppujen lopuksi ensisijaisesti huolehtinut vaimostaan. Tarkkaillut vointia ja tarvittaessa kutsunut sinut apuun. 

Itsekäs olis vaan työntänyt vaimon pois laitokseen mahdollisimman pian, kun siitä olisi alkanut olla vaivaa. 

Eli minä kyllä kunnioitan isääsi ja hänen rakkauttaan äitiäsi kohtaan ja sitä, että jaksaa hoitaa äitiäsi kotona loppuun asti (Vaik

Oletan, että jos et olisi ollut apuna tai sinua ei olisi ollut olemassa, isäsi soitteluiden jälkeen oltaisiin tehty huoli-ilmoitus ja kotihoito olisi alkanut käydä. 

Isäsi olisi silti jatkanut vaimonsa kanssa kotona. 

Raha? Meillä vähän samaa ongelmaa ja syynä on puhtaasti raha. Eihän se kotihoito ilmaiseksi ala käydä vaan siitä nyhtaistään kuukausittain maksu, kun vielä sattuvat kuulumaan kumpikin sinne 10% parasta eläkettä saavia. Samasta syystä jotain hoitokotia ei voi edes harkita, koska "nehän vie koko eläkkeen". Kysyin taannoin, että onko tarkoitus tulla haudatuksi kolikoiden vai seteleiden kanssa. Katsoi hölmistyneenä. "Nämähän jää kaikki teille perinnöksi" eli säästää meille perintöä.... Onpa kiva. Perintöä tulee muutenkin ja en nyt soimaisi, jos vähän yrittäisi helpottaa elämäänsä tässä vaiheessa. 

Nro 56: "Oletan, että jos et olisi ollut apuna tai sinua ei olisi ollut olemassa, isäsi soitteluiden jälkeen oltaisiin tehty huoli-ilmoitus ja kotihoito olisi alkanut käydä. 

Isäsi olisi silti jatkanut vaimonsa kanssa kotona. "

Tuo olisi toki voinut olla mahdollista, mutta kotihoidosta huolimatta isä olisi silti joutunut selviämään monessa asiassa ihan itse. Koska eihän kotihoito tule heti, kun jotain ongelmaa tulee. Esimerkiksi jos äiti olisi taas kerran kolmen aikaan yöllä tehnyt lähtöä lapsuudenkotiinsa, niin soitto kotihoitoon ei olisi tarkoittanut, että kotihoidosta tullaan samantien paikalle ja jutellaan äidin kanssa pari tuntia niin, että saadaan äiti rauhoittumaan ja unohtamaan ajatus lapsuudenkotiinsa lähtemisestä. Tai tilanteet, joissa äiti on kauhuissaan vieraasta miehestä, joka on hänen asunnossaan (siis isä), ja sen vuoksi käyttäytyy aggressiivisesti, olisi pitänyt saada joku sinne rauhoittamaan tilannetta. Kotihoito tuskin olisi tullut apuun, poliisi ehkä. Kotihoito kuitenkin käy sovitusti eikä saavu paikalla parissa minuutissa,, kun sinne soitetaan. Eikä kotihoito mitenkään olisi pystynyt estämään äitiä heittäytymästä hankalaksi silloin, kun kotihoito ei ole siellä. Kotihoidon käynnit on aika lyhyitä ja muun ajan vanhusten pitää pärjätä keskenään. Nyt tilanne on toki jo toinen eli kotihoito riittää, koska äiti ei enää vähään aikaan ole pystynyt edes kävelemään. Ei tule sellaisia tilanteita kuin mitä oli koko viime vuosi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa enimmäkseen aika nuoret itsekkään sukupolven edustajat.

Teille tiedoksi, niin aiemmin sitouduttiin puolisoon ja perheeseen paljon paremmin. En tiennyt lapsena kuin yhden eroperheen. Kavereillani tai luokallani ei kellään ollut eronneet vanhemmat. Taloyhtiössä ei kukaan ollut eronnut. 

 

 

Ei entisillä sukupolvilla ollut samaan aikaan hoidettavana raihnaiset vanhukset, pienet lapset ja vielä oma työ. Paitsi maatiloilla ja sellaisissa suurperheissä, joissa äiti ei käynyt kodin ulkopuolella töissä.

Kuka ne entisten sukupolvien vanhukset ja lapset hoiti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa enimmäkseen aika nuoret itsekkään sukupolven edustajat.

Teille tiedoksi, niin aiemmin sitouduttiin puolisoon ja perheeseen paljon paremmin. En tiennyt lapsena kuin yhden eroperheen. Kavereillani tai luokallani ei kellään ollut eronneet vanhemmat. Taloyhtiössä ei kukaan ollut eronnut. 

Ei tarvitse uhrata omaa elämäänsä huonoa vanhempaansa hoitamalla. Mikään lakikaan ei tätä velvoita. Lapsi ei ole pyytänyt syntyä eikä näin ollen ole mitenkään velkaa vanhemmilleen, varsinkaan huonoille sellaisille.

Ja vanhemmat ei ole velkaa lapsilleen .Isovanhemoien ei ole mikään pakko auttaa lastelasten hoidossa.