Äiti ei pärjää dementikon kanssa mutta ei ota vastaan apua. Neuvoja?

Vierailija kirjoitti:

Äiti on nyt vihainen kun kotihoidosta palvelukartoitus tulossa ja uhkaa ettei päästä edes sisään sossua 😡

Ap

Kannattaa olla itse paikalla, kun kartoitus tehdään. Vanhukset kertovat usein jotain ihan muuta kuin totuuden. 

Vierailija kirjoitti:

Äiti on nyt vihainen kun kotihoidosta palvelukartoitus tulossa ja uhkaa ettei päästä edes sisään sossua 😡

Ap

No, se on hänen valintansa. Aikuinen, oikeustoimikelpoinen ihminen. Kuten sinäkin. Tee omat valintasi. Ilmoita äidillesi, että et auta, etkä vastaa edes puhelimeen ennen kuin hän hyväksyy ulkopuolisen avun.

Uuvut nimittäin itse tuossa, jos annat äitisi hyppyyttää sinua miten lystää. Korkea aika päästä irti niistä essunnauhoista.

Mikä hätä tuossa jos lievä dementia? Oletan että isäsi siis osaa käydä wcssä, syödä itsenäisesti ja ottaa lääkkeeet valvotusti. Eli tarvii äitiäsi lääkkeiden oton valvonnassa. Miten ihmeessä äitisi on kuormittanut ja mitä yhteiskunnan apua tuossa tarvitaan? Ja mitä päivittäistä apua teiltä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti on nyt vihainen kun kotihoidosta palvelukartoitus tulossa ja uhkaa ettei päästä edes sisään sossua 😡

Ap

Sanot topakasti mutta rauhallisesti ja asiallisesti äidillesi että jos vänkää kartoitusta vastaan, sinä et enää auta. Et yhtään. Näin yksinkertaisesti.

En pysty koska isä kärsisi tästä. Pelkään että äiti saattaa jopa äityä väkivaltaiseksi. Toki itse tämän kieltää ja huutaa sekä kiroilee ja uhkaa porttikiellolla jos otan asiallisesti puheeksi että ei ole isälle välttämättä turvallista seuraa jos etenee sanoists tekoihin...

Ap

 

Isäsi kärsii vielä enemmän, jos nyt mahdollistat sen, että kunnollista apua ei tule.

Tao nyt nuppiisi, että niin kauan kun autat ja kuuntelet, olet äitisi mahdollistaja.

Isäsi ei muuten ole sinun vastuullasi sen enempää kuin ventovieraatkaan. Äitisi nimittäin lienee se, joka on merkitty lähiomaiseksi joka paikkaan. Joten jos olet huoli-ilmoituksen tehnyt ja siinä maininnut myös tuon äitisi väkivallanpelon, olet tehnyt sen, mitä voit.

Mä olen tästä aiheesta kirjoittanut palstalle lukuisia kertoja, mutta kirjoitanpa taas. Mä olen näin jälkikäteen pohtinut syitä siihen, miksi isäni kertakaikkiaan vastusti ulkopuolista apua. Mun apuni kyllä kelpasi ja mulle sitten soitettiinkin milloin mistäkin asiasta. Jossain vaiheessa viime vuonna havahduin siihen, että isä oli lähes aina keittänyt kahvit valmiiksi, kun menin sinne auttamaan jossain asiassa. Muistisairaan kanssa eläminen ei ole kovin mieltä virkistävää. Pitää muistuttaa monta kertaa samasta asiasta. Muistisairas saattaa olla itsepäinen ja vastustaa kaikkea, mitä pitäisi tehdä. Mahdollisuus järkevien ja mielenkiintoisten keskustelujen käymiseen puolison kanssa vähenee ja lopulta katoaa kokonaan. Mutta kun saa milloin milläkin verukkeella tyttären käymään, sitten voi homman jälkeen juoda kahvit ja jutella. Tai vaikka siinä samalla, kun tytär tekee mitä on tullut tekemään. Mun isää alkoi selvästikin vaivata juttuseuran puute ja mitä enemmän hän tarvitsi äidin kanssa apua, sitä useamminhan mä kävin siellä. Ulkopuolinen henkilö ei olisi tehnyt samaa vaan hoitanut ainoastaan sen sovitun homman ja lähtenyt sen jälkeen seuraavan asiakkaan luokse. Isä siis pelkäsi, että jos he ottavat ulkopuolista apua vastaan, mun käyntini heidän luonaan vähenevät. Kun mä tämän hoksasin, aloin toimia kuin ulkopuolinen henkilö. Menin vaan hoitamaan sen homman, jota varten isä oli pyytänyt mut sinne. En jäänyt juomaan kahvia tai vaihtamaan kuulumisia. Ja kun näitä käyntejä oli paljon, mä en sitten viitsinyt vielä sen lisäksi käydä siellä "tyttären ominaisuudessa" juttelemassa mukavia ja juomassa kahvia. 

Toinenkin syy ulkopuolisen avun vastaanottamisen vastustamiseen selvisi myöhemmin. Isä pelkäsi, että jos joku ulkopuolinen saa tietää, ettei hän todellisuudessa pärjää enää äidin kanssa, äiti vietäisiin väkisin johonkin laitoshoitoon. Tammikuussa sitten tilanne meni siihen, että oli pakko soittaa ambulanssi ja äiti kiikutettiin päivystykseen. Sairaalan henkilökunnan toimesta alkoi iso pyörä pyöriä eikä isä voinut enää salata sitä tosiasiaa, että ei hän enää äidin kanssa pärjää. Pelio li pelattu ja viranomaiset tiesivät, mikä siellä on todellinen tilanne. Ja koska ulkopuolisen avun vastaanottaminen oli edellytys sille, että äiti voidaan vielä kotiuttaa, isän ei auttanut kuin suostua. 

Tuossa ei nyt ollut sulle mitään varsinaisia neuvoja, mutta sinuna miettisin, mikä voisi olla syynä äitisi haluttomuuteen ottaa ulkopuolista apua vastaan. En tunne äitiäsi, mutta sinä tunnet. Ja mullakin tosiaan kesti oma aikansa ennenkuin tajusin, ettei isälle ollut niinkään väliä sillä, kuka siellä siivoaa tai tekee jotain muita hommia vaan se, että isä tunsi itsensä yksinäiseksi ja avun tarvitseminen oli keino saada mut paikalle. Ja otinen sitten tujo jälkimmäinne. Liekö jotain häpeääkin mukana, kun on aina ollut ihminen, joka osaa, tietää, jaksaa, pystyy, pärjää jne ja sitten alkaakin olla avuntarpeessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti on nyt vihainen kun kotihoidosta palvelukartoitus tulossa ja uhkaa ettei päästä edes sisään sossua 😡

Ap

Kannattaa olla itse paikalla, kun kartoitus tehdään. Vanhukset kertovat usein jotain ihan muuta kuin totuuden. 

Mä kannatan tätä myös. Ja jos se ei syystä tai toisesta onnistu, suosittelen soittamaan kyseiselle palvelutarpeenohjaajalle etukäteen. Mä olin aikoinaan paikalla, kun vanhemmillani kävi palvelutarpeenohjaaja ja onneksi olin puhunut hänen kanssaan puhelimessa sitä ennen, koska isähän selitti ummet ja lammet, miten hyvin hän pärjää äidin kanssa. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mä olen tästä aiheesta kirjoittanut palstalle lukuisia kertoja, mutta kirjoitanpa taas. Mä olen näin jälkikäteen pohtinut syitä siihen, miksi isäni kertakaikkiaan vastusti ulkopuolista apua. Mun apuni kyllä kelpasi ja mulle sitten soitettiinkin milloin mistäkin asiasta. Jossain vaiheessa viime vuonna havahduin siihen, että isä oli lähes aina keittänyt kahvit valmiiksi, kun menin sinne auttamaan jossain asiassa. Muistisairaan kanssa eläminen ei ole kovin mieltä virkistävää. Pitää muistuttaa monta kertaa samasta asiasta. Muistisairas saattaa olla itsepäinen ja vastustaa kaikkea, mitä pitäisi tehdä. Mahdollisuus järkevien ja mielenkiintoisten keskustelujen käymiseen puolison kanssa vähenee ja lopulta katoaa kokonaan. Mutta kun saa milloin milläkin verukkeella tyttären käymään, sitten voi homman jälkeen juoda kahvit ja jutella. Tai vaikka siinä samalla, kun tytär tekee mitä on tullut tekemään. Mun isää alkoi selvästikin vaivata juttuseuran puut

Kaikki, mitä olet tällä palstalla isästäsi kertonut, viitaa ihan uskomattoman itsekeskeiseen ja itsekkääseen ihmiseen. En tajua, miten olet viitsinyt auttaa niitä.

Nro 27: "Kaikki, mitä olet tällä palstalla isästäsi kertonut, viitaa ihan uskomattoman itsekeskeiseen ja itsekkääseen ihmiseen. En tajua, miten olet viitsinyt auttaa niitä."

Mun isän elämässä lähes kaikki on aina mennyt kuten isä on halunnut. Niin työelämässä kuin yksityiselämässäkin. Ja sen vuoksi isälle olikin niin hankalaa, kun äidin muistisairaus paheni ja äiti alkoi pistää vastaan isälle. Mä olen auttanut niitä samasta syystä kuin mitä tämän ketjun aloittajakin. Hän isänsä vuoksi ja mä äitini vuoksi. Mulla ei tosin ole koskaan ollut edes epäilystä, että isä voisi käyttää fyysistä väkivaltaa äitiä kohtaan. Äidin toive on aina ollut, että saisi olla loppuun asti kotona ja jos mä olisin nostanut kädet kokonaan pystyyn, niin laitoksessahan äiti olisi ollut jo muutaman ensimmäisen karkailukerran jälkeen, jos isä olisi joka kerta joutunut soittamaan poliisit äidin perään. 

Käyttäjä2448 kirjoitti:

Mikä hätä tuossa jos lievä dementia? Oletan että isäsi siis osaa käydä wcssä, syödä itsenäisesti ja ottaa lääkkeeet valvotusti. Eli tarvii äitiäsi lääkkeiden oton valvonnassa. Miten ihmeessä äitisi on kuormittanut ja mitä yhteiskunnan apua tuossa tarvitaan? Ja mitä päivittäistä apua teiltä? 

Isä kaatuilee, ei aina löydä esim vessaan tai omaan huoneeseen ilman apua, pissailee lattioille, unohtelee jatkuvasti asioita eli lähimuisti ei toimi. Meni lonkkaleikkausta seuranneen deliriumin jälkeen pysyvästi huonompaan kuntoon

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti on nyt vihainen kun kotihoidosta palvelukartoitus tulossa ja uhkaa ettei päästä edes sisään sossua 😡

Ap

Sanot topakasti mutta rauhallisesti ja asiallisesti äidillesi että jos vänkää kartoitusta vastaan, sinä et enää auta. Et yhtään. Näin yksinkertaisesti.

Taidat olla mies.

Onko isäsi tutkittu kunnolla? Alalla toimineena tuo diagnoosi Määrittämätön dementia hiukan käy korvaan. Onko jokin muu ongelma tai ongelmavyyhti niputettu tuohon ilman kunnollista kuvantamis-, testaus- ja haastatteludiagnostiikkaa. Ei tuollaisia määrittämättömiä pitäisi erikoissairaanhoidosta päästä läpi, paitsi ehkä jos on jokin muu tilannetta ensisijaisemmin määrittävä diagnoosi.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2448 kirjoitti:

Mikä hätä tuossa jos lievä dementia? Oletan että isäsi siis osaa käydä wcssä, syödä itsenäisesti ja ottaa lääkkeeet valvotusti. Eli tarvii äitiäsi lääkkeiden oton valvonnassa. Miten ihmeessä äitisi on kuormittanut ja mitä yhteiskunnan apua tuossa tarvitaan? Ja mitä päivittäistä apua teiltä? 

Isä kaatuilee, ei aina löydä esim vessaan tai omaan huoneeseen ilman apua, pissailee lattioille, unohtelee jatkuvasti asioita eli lähimuisti ei toimi. Meni lonkkaleikkausta seuranneen deliriumin jälkeen pysyvästi huonompaan kuntoon

Ap

Onko sun äitisi kohdalla käynyt nyt niin, että hänen oma sosiaalinen elämänsä on isäsi muistisairauden vuoksi rajoittunut? Äitisi ei enää kehtaa kutsua sukulaisia tai tuttavia kylään (tuli tuosta lattialle pissaamisesta mieleen)? Äitisi ei uskalla enää jättää isääsi hetkeksikään yksin tai ainakaan niin pitkäksi aikaa, että voisi itse käydä vähän virkistäytymässä jossain? Onko hänestä tullut oman kotinsa vanki? Tämä voisi olla syy, miksi hän haluaa, että juuri sinä käyt siellä. Ja syy siihen, miksi sinä olet se, jolle hän valittaa, miten raskasta isäsi kanssa on. Jos valittaa jollekin ulkopuoliselle, joka tekee vain työtään, se ei ole sama asia kuin valittaa omalle tyttärelleen. Mä tiedän, miten raskasta tuollaisen valituksen kuunteleminen voi olla. Kun ei kukaan pysty tekemään mitään asialle. Muistisairaudet vain etenee eikä parantavaa hoitoa ole. Huonommaksi vaan menee, kun aikaa kuluu. Mä olen isälle viimeisen vuoden aikana varmaan ainakin sata kertaa sanonut, että "no se nyt vaan kuuluu tohon muistisairauteen eikä sille voi tehdä mitään..". 

Isää ei ole sen kummemmin tutkittu, yritin sanoa että eikö pitäisi päästä neurologille mutta ei lääkäri julkisella oikeastaan kommentoinut mitään 🙄 Diagnoosi siis tk-lääkäriltä jonkin aikaa lonkkaleikkauksen jälkeen kun oli vuodeosastolla. Jo 2020 todettu testissä muistinalenemaa eikä muistitestiä ole sen jälkeen uudestaan tehty.

Äidin ja isän sosiaalinen elämä on ollut minimissä jo vuosia, tykkäävät olla omissa oloissaan. Jos olen ottanut puheeksi esim mahdollisen masennuksen, molemmat kieltävät jyrkästi tämän. Ovat aina viihtyneet hyvin kaksistaan (ennen isän dementiaa)

Ap on samanlainen turhanpäiväinen valittaja kuin äitinsäkin. Vinkuu vain eikä saa mitään aikaiseksi, torjuu kaikki hyvät neuvot ja ehdotukset.

Vierailija kirjoitti:

Isää ei ole sen kummemmin tutkittu, yritin sanoa että eikö pitäisi päästä neurologille mutta ei lääkäri julkisella oikeastaan kommentoinut mitään 🙄 Diagnoosi siis tk-lääkäriltä jonkin aikaa lonkkaleikkauksen jälkeen kun oli vuodeosastolla. Jo 2020 todettu testissä muistinalenemaa eikä muistitestiä ole sen jälkeen uudestaan tehty.

Äidin ja isän sosiaalinen elämä on ollut minimissä jo vuosia, tykkäävät olla omissa oloissaan. Jos olen ottanut puheeksi esim mahdollisen masennuksen, molemmat kieltävät jyrkästi tämän. Ovat aina viihtyneet hyvin kaksistaan (ennen isän dementiaa)

Vaikka ovatkin viihtyneet aiemmin hyvin kahdestaan, niin silloin on ollut kaksi "täyspäistä" ihmistä pitämässä toisilleen seuraa. Nyt tilanne on muuttunut. Ja jos isäsi muistisairaus on sellainen, ettei äitisi uskalla jättää häntä enää yksin kotiin, äitisi kotona oleminen ei olekaan hänelle enää vapaaehtoista vaan pakko. 

Lattialle pissaamisesta sen verran, että kannattaisi mun mielestä otattaa virtsakokeet. Ettei ole virtsatieinfektio. Ja sitten voisi kokeilla myös sitä, että vessan oveen laittaa A4:sen, jossa lukee isoin kirjaimin WC. Ei välttämättä auta, mutta ei maksa mitään kokeillakaan. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 27: "Kaikki, mitä olet tällä palstalla isästäsi kertonut, viitaa ihan uskomattoman itsekeskeiseen ja itsekkääseen ihmiseen. En tajua, miten olet viitsinyt auttaa niitä."

Mun isän elämässä lähes kaikki on aina mennyt kuten isä on halunnut. Niin työelämässä kuin yksityiselämässäkin. Ja sen vuoksi isälle olikin niin hankalaa, kun äidin muistisairaus paheni ja äiti alkoi pistää vastaan isälle. Mä olen auttanut niitä samasta syystä kuin mitä tämän ketjun aloittajakin. Hän isänsä vuoksi ja mä äitini vuoksi. Mulla ei tosin ole koskaan ollut edes epäilystä, että isä voisi käyttää fyysistä väkivaltaa äitiä kohtaan. Äidin toive on aina ollut, että saisi olla loppuun asti kotona ja jos mä olisin nostanut kädet kokonaan pystyyn, niin laitoksessahan äiti olisi ollut jo muutaman ensimmäisen karkailukerran jälkeen, jos isä olisi joka kerta joutunut soittamaan poliisit äidin perään. 

Yllättävää. Minä olen saanut käsityksen, että reippaan ja tunnollisen lampaan isä päin vastoin on hyvin nöyrä ja palveleva, kun jaksaa olla muistisairaan vaimonsa omaishoitajana loppuun saakka. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mä olen tästä aiheesta kirjoittanut palstalle lukuisia kertoja, mutta kirjoitanpa taas. Mä olen näin jälkikäteen pohtinut syitä siihen, miksi isäni kertakaikkiaan vastusti ulkopuolista apua. Mun apuni kyllä kelpasi ja mulle sitten soitettiinkin milloin mistäkin asiasta. Jossain vaiheessa viime vuonna havahduin siihen, että isä oli lähes aina keittänyt kahvit valmiiksi, kun menin sinne auttamaan jossain asiassa. Muistisairaan kanssa eläminen ei ole kovin mieltä virkistävää. Pitää muistuttaa monta kertaa samasta asiasta. Muistisairas saattaa olla itsepäinen ja vastustaa kaikkea, mitä pitäisi tehdä. Mahdollisuus järkevien ja mielenkiintoisten keskustelujen käymiseen puolison kanssa vähenee ja lopulta katoaa kokonaan. Mutta kun saa milloin milläkin verukkeella tyttären käymään, sitten voi homman jälkeen juoda kahvit ja jutella. Tai vaikka siinä samalla, kun tytär tekee mitä on tullut tekemään. Mun isää alkoi selvästikin vaivata juttuseuran puut

Kolmas syy ulkopuolisen avun vastustamiselle voi olla se, ettei tykkää vieraan ihmisen hääräävän kotonaan. 

Nro 36: "Yllättävää. Minä olen saanut käsityksen, että reippaan ja tunnollisen lampaan isä päin vastoin on hyvin nöyrä ja palveleva, kun jaksaa olla muistisairaan vaimonsa omaishoitajana loppuun saakka. "

Hyvä kommentti. Mä en osaa sanoa, olisiko jaksanut vai ei, jos mä olisin alusta lähtien nostanut käteni pystyyn ja sanonut, että pärjätkää keskenänne. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 36: "Yllättävää. Minä olen saanut käsityksen, että reippaan ja tunnollisen lampaan isä päin vastoin on hyvin nöyrä ja palveleva, kun jaksaa olla muistisairaan vaimonsa omaishoitajana loppuun saakka. "

Hyvä kommentti. Mä en osaa sanoa, olisiko jaksanut vai ei, jos mä olisin alusta lähtien nostanut käteni pystyyn ja sanonut, että pärjätkää keskenänne. 

Vaikka sinä olet auttanutkin, niin isäsi on loppujen lopuksi ensisijaisesti huolehtinut vaimostaan. Tarkkaillut vointia ja tarvittaessa kutsunut sinut apuun. 

Itsekäs olis vaan työntänyt vaimon pois laitokseen mahdollisimman pian, kun siitä olisi alkanut olla vaivaa. 

Eli minä kyllä kunnioitan isääsi ja hänen rakkauttaan äitiäsi kohtaan ja sitä, että jaksaa hoitaa äitiäsi kotona loppuun asti (Vaikka avun avulla, mutta suurimman osan ajasta isäsi on yksin.)

Vierailija kirjoitti:

Sinä ihan itse valitset ja päätät mitä teet. Minä ja sisarukseni emme mahdollistaneet tuollaista käytöstä äidillemme, toki se oli lievempää kuin kertomasi. Me vain yksinkertaisesti totesimme että jos ei ota apua vastaan (ulkopuolista) niin meille EI sitten soitella eikä valiteta mitään. Jos soitti ja valitti me vuoronperään sanoimme että "eikös tästä ollut jo puhe, ÄLÄ valita meille, oma valintasi".

Jo vain rupesi jonkinajan päästä apu kelpaamaan. Eli joko mahdollistat äitisi uhriutumisen tai vedät rajat.

Tämä!! Ap on kuin äitinsä, uhriutuu täällä ja valittaa, mutta ei tee käytännössä mitä tarvitsisi tehdä.