Äiti ei pärjää dementikon kanssa mutta ei ota vastaan apua. Neuvoja?

Vierailija kirjoitti:

Tilannepäivitystä: eilen illalla alkoi todella paha riita joka jatkui tänä aamuna. Äiti haukkui minut läpikotaisin, sanoen muun muassa "toivon että joku vanha ukko tulee ja rais kaa sut" sekä "toivottavasti kuolet, en enää ikinä halua nähdä sua"

Meiltä on nyt välit poikki ainakin toistaiseksi, tulin omaan kotiini ja täällä aion myös pysyä. Soitin vanhusten sos huollon päivystykseen ja kerroin äidin aggressiivisuudesta ja uupumisesta, lupasivat heti tänään käydä katsomassa ja viedä isän mahdollisesti pois äidin ulottuvilta.

Isä yritti viime yönä ulko-ovesta ulos kun etsi vessaa, kaksi kerta jouduin heräämään ja tuomaan isän vesaan kun äiti ei herännyt/sitä ei kiinnostaunut. Nyt saavat pärjätä kahden kesken, en enää kertakaikkiaan jaksa tätä tilannetta

ap

Jos sun äiti puhuu tuollaisia niin ei todellakaan ole normaalia. Hän on sairas. Levähdä itse nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilannepäivitystä: eilen illalla alkoi todella paha riita joka jatkui tänä aamuna. Äiti haukkui minut läpikotaisin, sanoen muun muassa "toivon että joku vanha ukko tulee ja rais kaa sut" sekä "toivottavasti kuolet, en enää ikinä halua nähdä sua"

Meiltä on nyt välit poikki ainakin toistaiseksi, tulin omaan kotiini ja täällä aion myös pysyä. Soitin vanhusten sos huollon päivystykseen ja kerroin äidin aggressiivisuudesta ja uupumisesta, lupasivat heti tänään käydä katsomassa ja viedä isän mahdollisesti pois äidin ulottuvilta.

Isä yritti viime yönä ulko-ovesta ulos kun etsi vessaa, kaksi kerta jouduin heräämään ja tuomaan isän vesaan kun äiti ei herännyt/sitä ei kiinnostaunut. Nyt saavat pärjätä kahden kesken, en enää kertakaikkiaan jaksa tätä tilannetta

ap

Jos sun äiti puhuu tuollaisia niin ei todellakaan ole normaalia. Hän on sair

Dementiaa varmaan hänelläkin. Tai uupumuksesta psykoottisuutta. 

Me teimme 3vk sitten äidistämme huoli ilmoituksen kun höperöitynyt, kerran käynyt lääkärissä, lääkkeet tarkistettiin, jotenkuten pärjää, 1kk päästä toinen aika. On luonteeltaan jääräpäisen itseni en. 

Tilannepäivitys osa 2

Isä on viety sosiaalihuollon toimesta kiireellisesti vanhusten arviointiosastolle toistaiseksi, jatkosijoituspaikasta ei vielä tietoa. Äiti saa nyt luvan pärjätä itsekseen, ainakin toistaiseksi. Miettiköön nyt, olisiko kannattanut hakea ajoissa apua...

ap

Olen raivoissani...Äiti soitti vähän aikaa sitten ja valitti, kun ensin kävi sossut ja kun äiti ei heitä päästänyt sisään niin seuraavaksi tuli poliisit. On kuulemma vaikeaa, kun nyt ei tiedä kuka laskut maksaa (vastasin että mene pankkiin) ja kun mökille ei pääse käymään nyt kun isä on laitoksessa jne jne. Ei sanallakaan pahoitellut sitä että kehtasi huutaa minulle, omalle tyttärelleen, päin naama että toivottavasti joudun rais ka tuksi...

Valitti, että joutuu varmaan myymään asuntonsa ja vastasin siihen, että sitten sinä teet niin ja löi mulle luurin korvaan :D Siinähän akka miettii, mitä kannattaa sanoa toiselle ja mitä ei. Nyt on ainakin vahvistunut itselläni se tunne, että meidän välit ei enää koskaan tule palaamaan ns normaaleiksi ja pärjätköön isän kanssa tai olkoon pärjäämättä.

Jos isä ei ymmärrä olevansa vaarassa ja haluaa palata takaisin äidin luo niin minkä sille mahaa, yrittäköön sitten selvitä kahdestaan siellä, pesen käteni koko hommasta

ap

Vierailija kirjoitti:

Äitihän tuossakohtaa olisi hoitoon saatava (toki myös isä ellei pärjää yksin) Jos voimavaroja ei ole ei siitä toisen auttamisesta/hoitamisesta mitään hyötyä ole, päinvastoin. Ensin täytyy ajatella oma jaksaminen ja sen jälkeen vasta muita.

Se akka ei koskaan myönnä mitään, ei ole omasta mielestään hoidon tarpeessa vaan minä olen kuulemma meistä se joka on hoidon tarpeessa...No, sitä niittää mitä kylvää, miettiköön akka nyt miten pärjää yksin. Ei voi valitettavasti pakkohoitoon viedä ihmistä joka ei tajua olevansa sairas ja tarvitsevansa apua

ap

eämä muistisairaan kanssa on raskasta, en yhtään ihmettele että ap ja äitinsä ovat molemmat uuvuksissa

sivusta

Kiinnostaisi tietää, mitä tälle aplle ja vanhemmilleen kuuluu. Itsellä oli äiti hengissä viime vuosituhannella ja moni asia ketjussa tuttua. Pahansisuisuus myös. Ilmeisesti Levyn kpl tauti, vaikkei sitä diagnosoitu.

Nyt olen itse yli 60v ja pelottaa. En vain osaa tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Et voi oikeastaan tehdä mitään jos äitisi ei halua ottaa apua vastaan

Äitikin dementoitumassa. Äiti tutkimuksiin ja molemmat  hoitopaikkajonoon.

Kunnan vanhuspalvelu kotikäynnille.

Mutta: antaa kiukutella. Älä auta. He on aikuisia.

Ei ole ap itsekään kunnossa. Teidän roskaväkityypilliset riidat ja persumaiset raiskaustoivottelut viittaa siihen, että jokainen teistä kaipaa koppia.

Vanhempasi ryyppäävät, eikö. Ja itsekin tykkäät ottaa kuppia.

Alkoholidementia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitihän tuossakohtaa olisi hoitoon saatava (toki myös isä ellei pärjää yksin) Jos voimavaroja ei ole ei siitä toisen auttamisesta/hoitamisesta mitään hyötyä ole, päinvastoin. Ensin täytyy ajatella oma jaksaminen ja sen jälkeen vasta muita.

Se akka ei koskaan myönnä mitään, ei ole omasta mielestään hoidon tarpeessa vaan minä olen kuulemma meistä se joka on hoidon tarpeessa...No, sitä niittää mitä kylvää, miettiköön akka nyt miten pärjää yksin. Ei voi valitettavasti pakkohoitoon viedä ihmistä joka ei tajua olevansa sairas ja tarvitsevansa apua

ap

Sinä olet hoidon tarpeessa. Kaikki te olette. Äitisi on läheisriippuvainen narsisti. Tyhmäkin, kun ei ole ajokorttia hommannut.

Vierailija kirjoitti:

Tilannepäivitys osa 2

Isä on viety sosiaalihuollon toimesta kiireellisesti vanhusten arviointiosastolle toistaiseksi, jatkosijoituspaikasta ei vielä tietoa. Äiti saa nyt luvan pärjätä itsekseen, ainakin toistaiseksi. Miettiköön nyt, olisiko kannattanut hakea ajoissa apua...

ap

Vain kahdessa päivässä? Jopas nopeaa. Tai trolli.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, mitä tälle aplle ja vanhemmilleen kuuluu. Itsellä oli äiti hengissä viime vuosituhannella ja moni asia ketjussa tuttua. Pahansisuisuus myös. Ilmeisesti Levyn kpl tauti, vaikkei sitä diagnosoitu.

Nyt olen itse yli 60v ja pelottaa. En vain osaa tehdä mitään.

Järjestät asiasi, teet hoitotahdon, testamentin, kuolinsiivoat kämppäsi. Ja menet muistitestiin.

Turha sun on pelätä etukäteen ja ehkä turhaan, hanki mielialahoito.

Jos on lapsia, juttelet nämä heille. Jos ei ole, varaat ajan diakoniatoimistoon/ mielenterveyshoitajalle.

Vierailija kirjoitti:

Olen raivoissani...Äiti soitti vähän aikaa sitten ja valitti, kun ensin kävi sossut ja kun äiti ei heitä päästänyt sisään niin seuraavaksi tuli poliisit. On kuulemma vaikeaa, kun nyt ei tiedä kuka laskut maksaa (vastasin että mene pankkiin) ja kun mökille ei pääse käymään nyt kun isä on laitoksessa jne jne. Ei sanallakaan pahoitellut sitä että kehtasi huutaa minulle, omalle tyttärelleen, päin naama että toivottavasti joudun rais ka tuksi...

Valitti, että joutuu varmaan myymään asuntonsa ja vastasin siihen, että sitten sinä teet niin ja löi mulle luurin korvaan :D Siinähän akka miettii, mitä kannattaa sanoa toiselle ja mitä ei. Nyt on ainakin vahvistunut itselläni se tunne, että meidän välit ei enää koskaan tule palaamaan ns normaaleiksi ja pärjätköön isän kanssa tai olkoon pärjäämättä.

Jos isä ei ymmärrä olevansa vaarassa ja haluaa palata takaisin äidin luo niin minkä sille mahaa, yrittäköön sitten selvit

ÄItisi on toimintakyvytön. Laskut pitää aikuisen osata maksaa itse, ajokortti pitää olla ja kyky ajaa liikenteessä. Yhteistä asuntoa ei voi yksin myydä jne. Vanhempasi tarvitsevat edunvalvojan ja sinä akuuttipsykiatrista apua.

Ei riitoja tartte tänne oksentaa varsinkin kun tiedät, mistä ne johtuu. Jäitä hattuun.

iät kiinnostaa. Sinä vaikutat max. kolmekymppiseltä (lapsellisuus näkyy), vanhempasi 90-vuotiailta(kyvyttömyys käytännön asioissa, jotka on olleet ilonamme 30 vuotta). Kumpikin arvio varmaan pielessä.

Teillä hajoaa päät varhain kun ei esim. verkkopankkia ole opittu käyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Isää ei ole sen kummemmin tutkittu, yritin sanoa että eikö pitäisi päästä neurologille mutta ei lääkäri julkisella oikeastaan kommentoinut mitään 🙄 Diagnoosi siis tk-lääkäriltä jonkin aikaa lonkkaleikkauksen jälkeen kun oli vuodeosastolla. Jo 2020 todettu testissä muistinalenemaa eikä muistitestiä ole sen jälkeen uudestaan tehty.

Äidin ja isän sosiaalinen elämä on ollut minimissä jo vuosia, tykkäävät olla omissa oloissaan. Jos olen ottanut puheeksi esim mahdollisen masennuksen, molemmat kieltävät jyrkästi tämän. Ovat aina viihtyneet hyvin kaksistaan (ennen isän dementiaa)

Keskustele äitisi kanssa, miten saisitte isän muistitesteihin ja saisitte sen diagnoosinkin kohdilleen. Varmaan kannattaa kysellä muistihoitajaa, sieltä voivat tulla tekemään testit vaikka kotiin. Ei muuten haittaisi, vaikka äitisikin ne tekisi. Kotihoidon ottamista mukaan voit yrittää perustella sillä, että kun on sisällä systeemissä, on helpompi saada apua tarvittaessa, jos sitä jostain syystä tarvitseekin enemmän yhtäkkiä. 

Eihän se ole mitään mukavaa, että oudot ihmiset hyppäävät kotona. Jos tarve ei ole suurta, eikä mitenkään pakollista juuri tiettyihin kellonaikoihin, niin silloin on se viimeinen heittopussi, jonka luo tullaan, kun on ensin käyty ne kriittisemmät paikat, missä lääkkeet on pakko antaa ajallaan jne.

Vierailija kirjoitti:

eämä muistisairaan kanssa on raskasta, en yhtään ihmettele että ap ja äitinsä ovat molemmat uuvuksissa

sivusta

Nimittely ja persuilu kertoo, ettei heillä ikinä ole ollut asiat hyvin. Matalat kognitiot lähtökohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Isää ei ole sen kummemmin tutkittu, yritin sanoa että eikö pitäisi päästä neurologille mutta ei lääkäri julkisella oikeastaan kommentoinut mitään 🙄 Diagnoosi siis tk-lääkäriltä jonkin aikaa lonkkaleikkauksen jälkeen kun oli vuodeosastolla. Jo 2020 todettu testissä muistinalenemaa eikä muistitestiä ole sen jälkeen uudestaan tehty.

Äidin ja isän sosiaalinen elämä on ollut minimissä jo vuosia, tykkäävät olla omissa oloissaan. Jos olen ottanut puheeksi esim mahdollisen masennuksen, molemmat kieltävät jyrkästi tämän. Ovat aina viihtyneet hyvin kaksistaan (ennen isän dementiaa)

Outoa ettei muutama kuukausi lonkkaleikkauksen jälkeen sitten tehty parempia tutkimuksia. Äidilläni sama tarina, leikkauksen jälkeen delirium, ja sitten tuli tutkimukset: laajat muistitutkimukset ja kuvantaminen, tarkka diagnoosi ja lääkkeet. Toki mikään ei muistisairautta poista, mutta oudolta kuulostaa jos ei määritetä tarkemmin. Oletko varma ettei isän ole ollut tarkoitus mennä tutkimuksiin?  

Aa ketju olikin vanha, en huomannut enkä lukenut ketjua loppuun ennenkuin kommentoin.

Miten kummassa tällä tarinan isällä on vielä ajokortti? 

(Vai ymmärsinkö jotain väärin, kyse mökille menosta.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eämä muistisairaan kanssa on raskasta, en yhtään ihmettele että ap ja äitinsä ovat molemmat uuvuksissa

sivusta

Nimittely ja persuilu kertoo, ettei heillä ikinä ole ollut asiat hyvin. Matalat kognitiot lähtökohtaisesti.

Ehkä, ehkä ei. Stressi ja uupumus alentavat kognitiotasoa pitkittyessään huomattavasti. Ihan normaalilta tasolta voi pudota hyvinkin alas. Niin alas, että alkuperäisen kirjoittajan äiti ei varmaan seuraavana päivänä edes muista huutaneensa tyttärelleen törkeyksiä.

 

Ap tätä tuskin enää lukee, mutta toteanpa tähän nyt jonkun muun mahdolliseksi hyödyksi.