Yrittäkää ymmärtää, että onnettomuuksia sattuu, vaikka olisikin tarkka
On aivan luonnollista, että kamalat onnettomuusuutiset järkyttävät ja haluaa uskoa, että ITSE ei voisi tehdä sellaisia virheitä, jotka johtavat samanlaiseen onnettomuuteen.
Mutta oikeasti: vaikka kuinka olisi huolellinen ja tarkka, voi tapahtua onnettomuus.
Kukaan ei tarkkaile jälkikasvuaan 100% ajasta lähietäisyydeltä. Ja vaikka tarkkailisikin, lapsi voi vaikka liukastua ja lyödä päänsä.
Totta kai pitää pyrkiä huolellisuuteen ja välttämään vaaroja. Mutta ei myös kannata tuudittautua kuvittelemaan, että siten eliminoi täysin " huonon tuurin" ja mahdollisuuden tapaturmiin.
Minusta onnettomuusuutisiin vihalla ja syyttelyllä reagoiminen on siksi kurjaa. Tottahan mahdolliset laiminlyönnit on syytä selvittää, muttei ole av-mammojen asia alkaa hutkia asianosaisia tiedotusvälineiden välittämien puutteellisten tietojen perusteella. Tuomioistuimessa ratkotaan aikanaan, onko laiminlyöntejä tapahtunut.
Otetaan sen sijaan vaarin varoittavista esimerkeistä.
Kommentit (107)
Yhden työkaverin ainoa lapsi kuoli aikoinaan taaperoikäisenä tapaturmassa. En ole ikinä kehdannut kysyä tarkemmin, koska asia on yhä hänelle tuskallinen. Nyt hän on jo eläkkeellä, eli lapsi olisi jo aikuinen - mutta aihe siis on edelleen työkaverilleni pahin trauma.
Sitä paitsi: liiallinen tuudittautuminen " tuota ei voisi koskaan tapahtua minulle" -ajatteluun on VAARALLISTA.
että koska tahansa voisi käydä huonosti:
- lapsi kaatua ja vammautua lopuksi ikäänsä.
- lapsi tukehtua ruokaansa ja kuolla.
- rattijuoppo tai joku hurjastelija ajaa päälle.
Mitä vaan.
Nää pelokkaat mammat taitaa olla just niitä, jotka sitten täällä hyökkäilee onnettomuustapauksissa vanhempien ym. päälle ja syyttää niitä laiminlyönneistä.
Ärsyttää hirveästi, kun jotkut alkavat syyllistämään heti vahingon sattuessa vanhempia ikään kuin heille ei voisi koskaan sattua mitään pahaa. Ehkä se on vain defenssimekanismi, ettei tarvitsisi pelätä omien lastensa puolesta. Minä yritän olla aina supervarovainen, mutta siltikin lapsillani on ollut vaarallisia tilanteita.
Kerran anoppini oli lapsenvahtina eikä tajunnut miten nopeasti lapsemme oli oppinut juoksemaan. Lapsi juoksi suoraan autotielle, mutta auto ehti väistää. Kerran mieheni lensi portaat alas vauvamme kanssa, mutta onneksi sai suojattua vauvan lennossa ja vahingoittui vain itse lievästi. Monta kertaa olen ottanut molempien muksujen suista ties minkälaisia tikkuja. Itsellänikin on ollut kerran hengenlähtö lähellä sammuessani opiskeluaikana lumihankeen. Siksi sanommekin yhteen ääneen joka ilta lastemme kanssa: " Levolle lasken luojani, armias ole suojani. Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi, Aamen"
Joen ja mökin välissä on aita. Kaupungissa muutimme pois merenrannasta, koska taloyhtiö ei suostunut aitaamaan rantaa. Meidän ja vilkkaan kadun välissä on aita.
että on ihme ettei meidän lapsille ole sattunut mitään vakavampaa kuin naarmut polvissa (ja siitä olen tietenkin todella kiitollinen)
Meillä kun on neljä tyttöä ja kaikki alle 5v joten menoa riittää ja jokainen päivä on erilainen.
Milloin joku neideistä on tarjonnut pienimmäiselle suuhun kokonaisen keksin tai ison palan banaania.
Milloin esikoisen kynät ovat hujan hajan ja kuopus on kontannut hurjaa kyytiä kynä suussa.
Milloin joku lapsista on kirmannut kuin päätön kana suoraan uima-altaaseen,silloin kun me vanhemmat ollaan kuivattu ja puettu vaatteita toisille.
Milloin lapset ovat saunassa saaneet villit riehumis hepulit toistensa kanssa hassutellessaan (äiti ja isä on tietysti saunassa mukana)
Vauhtia ja menoa riittää ja saadaankin olla onnellisia että kaikki on kunnossa, mutta välillä sitä pysähtyy miettimään että mitä jos..
Mutta kun lapselle voi sattua NIIN paljon muutakin. Etkä varmaan halua, että jos niin käy, ventovieraat ovat sinua syyttämässä hirviöksi ja huonoksi äidiksi?
käytetty muunkin suhteen. Järkeä saa käyttää muutkin!
6
Kukaan ei voi koskaan olla 100% varovainen.
Lopultakin järkevä aloitus.
Syyttely ei todellakaan kannata, vaan on vain tekopyhien äitien keino rauhoittaa itseään yrittämällä kieltää se, että joskus tapaturmia tapahtuu.
Ja joskus tapaturmia tapahtuu juuri niille kaikkein huolellisimmille ihmisille.
Ja huolimattomammat pääsevät hyvällä tuurilla ja säikäydyksellä.
Ihmisen raadollisuus paljastuu näillä palstoilla. Halutaan vain juoruta, kauhistella ja hutkia, vaikka ei tiedetä mistä oli kysymys.
Voi hyvin olla että pph yhden ainoan kerran elämänsä ja uransa aikana päästää lapset yksitellen pihalle, ja silloin pahin mahdollinen tapahtuu.
Me emme tiedä. Meillä ei ole oikeutta eikä syytä syytellä ketään.
mutta ainakaan se ei johdu sitten minun huolimattomuudestani.
6
Esim. esikoinen kaatui kävelemään opetellessaan ja löi suunsa verille (seisoin metrin päässä, mutten ehtinyt ottaa kiinni). Toisen kerran esikoinen - silloin jo 2-vuotias - kurotti vetämään teekannun sisältöineen niskaansa. Silloinkin seisoin aivan vieressä, enkä olisi ikinä uskonut, että neiti a) tulisi moista tehneeksi ja b) ylipäänsä edes ulottuisi pitkälle tiskipöydälle (kannu oli toki varosyistä kaukana pöydän reunasta).
Kuopus taas on karannut kädestä ja astunut sivulle kadulle. JOS olisi huonolla onnella osunut auto kohdalle, olisi voinut käydä huonosti.
Näitä sattuu. Mutta kai ei voi liikaa murehtiakaan, koska se vie yöunet ja tekee lapsen elämästä ankean.
Koska ainahan sitä voi kasvattaa lapsensa varmuuden vuoksi tynnyrissä, mutta sitten tämä aikuistuttuaan ei osaa itse varoa yhtikäs mitään.
Vierailija:
mutta ainakaan se ei johdu sitten minun huolimattomuudestani.6
Kukaan ei ole 100% skarppi, et sinä eikä kukaan muukaan.
Aika outoa, jos luulet olevasi. Toki voi ja pitääkin varautua niihin asioihin, joihin voi.
On vähän eri asia jos on saunassa ja joku lapsista kaatuu. KUIN JÄTTÄÄ NE SINNE KESKENÄÄN!
On eri asia jos on pihassa lasten kanssa ja mennä yksin sisään TAI päästää lapset yksi kerrallaan pihaan.
On eri asia jos on näköetäisyydellä ja seurata lasta kuin antaa mennä ja luottaa lapseen. Se KILTINKIN lapsi saattaa nähdä oravan ja lähteä perään! Tai se ujoinkin saattaa juosta lempipallon perään tielle..
Kyllä meilläkin on läheltäpiti tilanteita vaikka vieressä olenkin. MUTTA pää olisi hajalla miljoonaan kertaan jos en olisi siinä vieressä.
KOSKAAN en ole jättänyt lasta yksin hoitopöydälle. Ihan turha yrittää heittää syytä toisille jos itse on tomppeli ja luottaa siihen ettei lapsi NYTKÄÄN käänny kun se ei sitä tehnyt eilen! Itse olen JOKA KERRAN laskenut vauvan lattialle kun olen joutunut keskeyttämään ja menemään katsomaan isomman lapsen tekemisiä.
Jos joku näkee tilanteen vaarattomaksi niin antaa mennä! Ei ole minun lapsi. Mun lapset ei leiki auton ulkopuolella kun käynnistän autoa tai ne ei kylve kun olen toisessa huoneessa. Näen niissä vaaroja. Pesuaineet, teräaseet on kaikki korkealla -eikä kyseessä ole se että lapset olis niin villejä ettei tottele vaan se ettei siihen tarvita kuin lapsen päähänpisto maistaa miltä maistuu valkonen pulveri jota laitetaan pesukoneeseen.
siksihän lapsella pitäisi olla vanhemmat, jotka varjelevat onnettomuuksilta, jotka voidaan estää, niinkuin sinun tapauksessasi, teekannu-jupakka. Se, että osaa ennakoida, ei tarkoita samaa, kuin ylihuolehtiminen. lapsille voi toki sattua ja tapahtua, mutta kyllä aikuinen pystyy paljon ennakoimaankin.
mieltä. Kyllähän noita hällä-väliä-kyllä-se-selviää- vanhempia näkee ihan päivittäin. Meilläkin naapurissa 4-vuotias poika liikuu jatkuvasti ilman vanhempiaan pihalla, niin etteivät vanhemmat edes näe häntä, mitäs siitä että talo on aivan vilkasliikenteisen tien vierellä, kyllähän " meidän-Petteri" jo osaa. 17
Pointti ei ole se että joskus sitä sattuu! Varmaan jokanen joskus kompastuu ja veri lentää!!! Isompanakin..
MUTTA pointti oli: Valvotko vieressä ja vähennät vaaroja (myrkyt yläkaappiin ja vaikka lukko perään) vai pidätkö myrkkyjä lasten korkeudella pesuhuoneessa -koska ei oo lapset ennenkään mitään niillä tehnyt???
Ymmärrätkö?
Ei voi roikkua lapsessa kiinni ja ylisuojella, mutta voi SUOJELLA. Pään käyttö on sallittua, ja aikuisen pitäisi konttailla, ryömiä ja kurkotella lapsen korkeudella aina sitä mukaan kun lapsi alkaa kehittymään että näkee niitä kahvoja ja muita mielenkiintosia asioita!
16
Vierailija:
käytetty muunkin suhteen. Järkeä saa käyttää muutkin!6
Aina ei järki riitä, vai luuletko, että kaikki ne vanhemmat joiden lapsille on sattunut onnettomuus, ovat idiootteja? Meilläkin on poistettu ylimääräiset riskitekijät sisältä ja pihalta ja olemme lastemme kanssa koko ajan. Emme ole vieneet heitä edes päivähoitoon, vaan hoidamme mieheni kanssa kotona vuorotellen, että voisimme suoda heille mahdollisimman turvaalisen lapsuuden. Siltikään en ikinä tuudittautuisi omahyväiseen turvallisuuden tunteeseen.
Lapsen pitää antaa myös juosta ja kiivetä. Muuten hänen motoriikkansa ei pääse kehittymään. Uskallatko sinä antaa lastesi leikkiä? Tiedäthän, että lapsi voi vaikka tipahtaa kiivetessään, lyödä takaraivonsa ja loukkaantua. Oletko nyt varmasti eliminoinut KAIKKI riskitekijät.
Olen todella varovainen äiti, enkä huolimaton. Minulla on suorastaan piinallisen vilkas mielikuvitus miettiessäni mahdollisia vaaroja. Ja silti lapsilleni on tapahtunut läheltä piti -tilanteita.
Melkein sanoisin, että jos joku väittää, ettei heille ole sellaisia koskaan tapahtunut eikä voi tapahtuakaan, niin tällaisen ihmisen lapsi on sitten joko vasta kehdossa tai tällä ihmisellä on harvinaisen huono mielikuvitus, kun ei osaa miettiä, miten paljon HUONOMMIN (kuin siis mitä todellisuudessa tapahtui) kussakin tapauksessa olisi voinut tapahtua.
Ja mitä tulee suhteellisuudentajuun: niin siitä tässä on kyllä ollut kaiken aikaa nimenomaan puhe.
Että tietenkin pitää varautua. Mutta että täysin ei voi huolellinenkaan ihminen kaikkea estää.
JA koska emme tiedä esim. tuon hukkumiskuoleman tekijöitä ja olosuhteita, niin kukapa tietää, miten paljon kyse on ollut todellakin tavattoman huonosta onnesta ja missä määrin todellisesta huolimattomuudesta.
SIKSI ei pitäisi lyödä täällä kyseistä hoitajaa. Jätetään asia tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Varmasti jokainen on jättänyt vauvan hetkeksi hoitopöydälle, juonut kuumaa kahvia vauva sylissä, päästänyt huomion aivan pieneksi hetkeksi pois taaperosta ja tämä on jo kiitänyt kovaa vauhtia pois päin jolloin on ehkä tullut läheltäpiti-tilanne.
Me olemme ihmisiä kaikki. Jos jotain tapahtuisi minun lapselleni oman huolimattomuuteni takia, syyllisyys varmasti veisi mielenterveyteni. Silloin ei ehkä kestäisi lukea enää av:lta kuinka surkea äiti olen ja kuinka kukaan muu ei voisi olla niin huolimaton :(