Se on päivähoitoa, ei varhaiskasvatusta
Jos vanhempi opiskelee tai käy työssä, lapsi tarvitsee päivähoitoa, varhaiskasvatuksen antaa vanhemmat.
Jos vanhempi on kotona vaikkapa työnhakijana niin ei lapsen tarvitse silloin olla päivähoidossa eikä myöskään silloin kun perheessä on vauva.Tuo on minusta aivan kamalaa et keskitytään vauvaan ja toinen/toiset viedään vieraalle hoitoon.Terve ihminen pystyy pyörittämään arjen kuviot.
Suomessa on mahdollisuus varhaiskasvattaa omaa lasta kotihoidontuella 3- vuotiaaksi.
Liiaksi raha määrittää miten lapsiin keskitytään.
Ahnehditaan maallista ja paiskitaan niska limassa rahan kiilu silmissä.
Satsatkaa omien lasten varhaisvuosiin ne kiirii vinhaa vauhtia, teillä on tehtävä, olla omien pikkuisten kanssa ja antaa heille hoivaa ja vahvat eväät elämään.Ei sitä mikään ns.varhaiskasvatus kykene samaa luottamusta valamaan, päiväkotimaailma on raadollista pienille.Se on kilpajuoksua jo taaperosta asti.
Kotihoidossa oleville leikki-ikäisille on kerhoja.
Kommentit (5)
Kun yhteiskunnan rahat loppuvat niin palataan kalliista maisterivetoisista varhaiskasvatuslaitoksista lastenvahtien aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vanhempien mielestä. Mutta kukaan varhaiskasvattaja tuskin suostuisi palaamaan joksikin entisajan hoitotädiksi. Tai esittämään väitteen, että kasvatustieteellinen koulutus on turha ja että kuka tahansa kouluttamaton vanhempi pystyy antamaan lapselle laadukkaan varhaiskasvatuksen.
Jokainen vanhempi pystyy antamaan laadukkaan varhaiskasvatuksen, paremman kuin vieras henkilö.
Se on perusturva, koti, lämpö, rakkaus, ravinto.
Se on vanhemman syli ja silitys, se on turvan antaminen ja huolehtiminen.
Se on hyvän ja pahan eroittaminen, se on rajojen laittaminen ja oikeaan ohjaaminen.
Se on perustaitojen luonnollinen opetus, kiitos, anteeksi, ole hyvä.Se on minäkuvan vahvistamista, tunteiden säätelyjen harjoittamista, pettymyksen sietokyvyn harjoittelua.
Se on elämää arjessa ja pyhässä.
Miks ihmeessä lapset viedään vieraalle taholle jossa alkaa kilpajuoksu ja pärjäämisen "taistelu"
Jokainen vanhempi osaa lukea lapselle, lorutella ja sylitellä, lauleskella jne.
Jokainen osaa laittaa lapsile askarteluja, muovailuvahaa, vesivärejä esille joista voi kehitellä toimintaa.
Jokainen vanhempi osaa ulkoilla lapsen kans pari kertaa päivässä ja ottaa päivänokoset.
Se on kauaskantoista ihmisen elämässä kun saa hyvät lähtökohdat kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vanhempien mielestä. Mutta kukaan varhaiskasvattaja tuskin suostuisi palaamaan joksikin entisajan hoitotädiksi. Tai esittämään väitteen, että kasvatustieteellinen koulutus on turha ja että kuka tahansa kouluttamaton vanhempi pystyy antamaan lapselle laadukkaan varhaiskasvatuksen.
Jokainen vanhempi pystyy antamaan laadukkaan varhaiskasvatuksen, paremman kuin vieras henkilö.
Se on perusturva, koti, lämpö, rakkaus, ravinto.
Se on vanhemman syli ja silitys, se on turvan antaminen ja huolehtiminen.
Se on hyvän ja pahan eroittaminen, se on rajojen laittaminen ja oikeaan ohjaaminen.
Se on perustaitojen luonnollinen opetus, kiitos, anteeksi, ole hyvä.Se on minäkuvan vahvistamista, tunteiden säätelyjen harjoittamista, pettymyksen sietokyvyn harjoittelua.
Se on elämää arjessa ja pyhässä.
Miks ihmeessä lapset viedään vieraalle taholle jossa alkaa kilpajuoksu ja pärjäämisen "taistelu"
Jokainen vanhempi osaa lukea lapselle, lorutella ja sylitellä, lauleskella jne.
Jokainen osaa laittaa lapsile askarteluja, muovailuvahaa, vesivärejä esille joista voi kehitellä toimintaa.
Jokainen vanhempi osaa ulkoilla lapsen kans pari kertaa päivässä ja ottaa päivänokoset.
Se on kauaskantoista ihmisen elämässä kun saa hyvät lähtökohdat kotoa.
Mitä vakaopet sitten opiskelevat yliopistossa jopa 5 vuotta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vanhempien mielestä. Mutta kukaan varhaiskasvattaja tuskin suostuisi palaamaan joksikin entisajan hoitotädiksi. Tai esittämään väitteen, että kasvatustieteellinen koulutus on turha ja että kuka tahansa kouluttamaton vanhempi pystyy antamaan lapselle laadukkaan varhaiskasvatuksen.
Jokainen vanhempi pystyy antamaan laadukkaan varhaiskasvatuksen, paremman kuin vieras henkilö.
Se on perusturva, koti, lämpö, rakkaus, ravinto.
Se on vanhemman syli ja silitys, se on turvan antaminen ja huolehtiminen.
Se on hyvän ja pahan eroittaminen, se on rajojen laittaminen ja oikeaan ohjaaminen.
Se on perustaitojen luonnollinen opetus, kiitos, anteeksi, ole hyvä.Se on minäkuvan vahvistamista, tunteiden säätelyjen harjoittamista, pettymyksen sietokyvyn harjoittelua.
Se on elämää arjessa ja pyhässä.
Miks ihmeessä lapset viedään vieraalle taholle jossa alkaa kilpajuoksu ja pärjäämisen "taistelu"
Jokainen vanhempi osaa lukea lapselle, lorutella ja sylitellä, lauleskella jne.
Jokainen osaa laittaa lapsile askarteluja, muovailuvahaa, vesivärejä esille joista voi kehitellä toimintaa.
Jokainen vanhempi osaa ulkoilla lapsen kans pari kertaa päivässä ja ottaa päivänokoset.
Se on kauaskantoista ihmisen elämässä kun saa hyvät lähtökohdat kotoa.
Mitä vakaopet sitten opiskelevat yliopistossa jopa 5 vuotta?
Sitäpä sitä saakin ihmetellä:))
Lasten parissa työskentelyssä tarvitaan luontaista lempeyttä ja leikkisyyden lahjaa, sitä ei ammeneta mistään "tieteestä" vaan joillakin ihmisillä sitä on vaan luonnostaan.
Kirjanoppineet jotka toteuttavat arjessa jotain kaavamaisia ohjeita ovat mielestäni kaukana luontaisesta kasvatuksesta.
Kukaan ei ole niin aistiva kuin pieni lapsi.On tärkeää millaisia ihmisiä on luomassa turvaa pienenä.
Ehkä vanhempien mielestä. Mutta kukaan varhaiskasvattaja tuskin suostuisi palaamaan joksikin entisajan hoitotädiksi. Tai esittämään väitteen, että kasvatustieteellinen koulutus on turha ja että kuka tahansa kouluttamaton vanhempi pystyy antamaan lapselle laadukkaan varhaiskasvatuksen.