Yrittäkää ymmärtää, että onnettomuuksia sattuu, vaikka olisikin tarkka
On aivan luonnollista, että kamalat onnettomuusuutiset järkyttävät ja haluaa uskoa, että ITSE ei voisi tehdä sellaisia virheitä, jotka johtavat samanlaiseen onnettomuuteen.
Mutta oikeasti: vaikka kuinka olisi huolellinen ja tarkka, voi tapahtua onnettomuus.
Kukaan ei tarkkaile jälkikasvuaan 100% ajasta lähietäisyydeltä. Ja vaikka tarkkailisikin, lapsi voi vaikka liukastua ja lyödä päänsä.
Totta kai pitää pyrkiä huolellisuuteen ja välttämään vaaroja. Mutta ei myös kannata tuudittautua kuvittelemaan, että siten eliminoi täysin " huonon tuurin" ja mahdollisuuden tapaturmiin.
Minusta onnettomuusuutisiin vihalla ja syyttelyllä reagoiminen on siksi kurjaa. Tottahan mahdolliset laiminlyönnit on syytä selvittää, muttei ole av-mammojen asia alkaa hutkia asianosaisia tiedotusvälineiden välittämien puutteellisten tietojen perusteella. Tuomioistuimessa ratkotaan aikanaan, onko laiminlyöntejä tapahtunut.
Otetaan sen sijaan vaarin varoittavista esimerkeistä.
Kommentit (107)
Vierailija:
Olisko ollut aiheellista olla aita talon ja joen välissä? Olsiko ollut aiheellista hoitajan miettiä miten laskee lapset ulos ilman aikuista silmää? Tässä 2 asiaa jotka olisivat pitäneet olla paremmin järjestettyjä.
Kyselet asioita, joista et itsekään tiedä tarpeeksi. Ymmärtääkseni siellä pihalla oli kyllä valvoja.
Tottahan näin äkkiseltään ajattelisi, että piha olisi pitänyt aidata, mutta siitäkään emme tiedä tarpeeksi. Että kauanko olivat asuneet talossa, mitä oli talon ja joen välissä. En edes tiedä, millainen se joki on! On aika ymmärrettävää, että kahluusyvyistä rutakkoa ei älyä pitää pahana vaaratekijänä. Who knows!
Mutta miksi edes mietit moisia? Luuletko, ettei pph joudu oikeudessa vastuuseen, jos jotakin on laiminlyöty?
Odotetaan nyt vaan asioiden kehittymistä ja yritetään itse olla sillä välin mahdollisimman varovaisia.
Kahluusyvyinen se vasta riskitekijä onkin lasten kanssa! Sen nyt tietää ihan jokainen. Ja ainakin jokainen lasten kanssa työskentelevä.
Vierailija:
. No, kenties nämä eräät jalomieliset mammat palkitsevat lapsensa hoitajan, kun jonain päivänä vastaavaa sattuu heidän pikku kullanmurulleen;)
Kuulostaa niin kliseeltä, mutta on niin totta. Sitten kun sun lapsesi kuolee, niin tiedät, että ei siinä ensisurulta voimat riitä syyttelyyn. Myöhemmin sitten tietää, ettei se auta mitään.
Vierailija:
Kahluusyvyinen se vasta riskitekijä onkin lasten kanssa! Sen nyt tietää ihan jokainen. Ja ainakin jokainen lasten kanssa työskentelevä.
Sanoinkin, ettei sellaista välttämättä älyä pitää niin vaarallisena. Ei nyt spekuloida, koska ei tiedetä asiasta tarpeeksi.
Kukaan ei voi tuudittautua siihen ajatukseen, että minun lapsilleni ei voi koskaan tapahtua mitään onnettomuutta. Vaikka kasvattaisi lapsensa pumpulissa, voi lapsi tukehtua siihen pumpuliin. Jokaisen vanhemman velvollisuutena on pitää huoli siitä, että lapsella on mahdollisimman turvalliset olosuhteet, mutta sen jälkeen loppu onkin vain herran haltuun.
Itse sanoin raskaana ollessani, että ei se haittaisi, vaikka lapseni ei olisikaan aivan terve. Ihan sama asia se on hoitaa tervettä kuin sairastakin lasta. No, ei ollut ja sain opetuksen kovimman kautta.
Muistakaa armahdus ja anteeksianto myös silloin kun vanhemmat ovat tehneet jotain väärin. Jälkikäteen on aina helppo jossitella.
Mitä ihmeen spekuloimista siihen tarvitaan, kun fakta on a) kaksivuotias on päästetty yksin pihalle ja b) joen ja talon välissä ei ole aitaa.
Taidat olla lääkäri tai joku muu vastuunpakoilija ammatiltasi.
En voi ymmärtää, että joku kuvittelee olevansa niin täydellinen, että osaa ennakoida ja estää kaikki onnettomuudet. Luuleeko joku oikesti edes huomaavansa KAIKKI ne riskit mitä omasta ympäristöstä löytyykään?
Toki olen samaa mieltä, että lasta ei saisi koskaan päästä yksin rantaan tai pihalle jne. Eikö täällä kukaan ymmärrä, että tälläiseenkin asiaan voivat vaikuttaa muutkin tekijät? Joskus vaikka kaikki inhimillisesti mahdollinen tehtäisiin voi pieni lapsi jäädä auton alle tai hukkua. Täydellisyyteen voi toki pyrkiä, mutta se on mahdotonta.
Minä olen aina vahtinut lapsiani niin hyvin kuin olen ikinä pystynyt. Vaaralliset aineet ovat lukkojen takana, koskaan en ole lasta jättänyt yksin jne. mutta silti viime kesänä tyttäreni oli hengenvaarassa järven rannalla.
Olin mökilläni n. 50m päässä rannasta isoäitini, 4-vuotiaan siskonpoikani ja 3-vuotiaan tyttäreni kanssa. Lähdin käymään vessassa ja käskin mummuni vahtimaan lapsia kuin haukka. 4-vuotias kaatui kantoon ja löi päänsä, mummuni tietenkin ryntäsi hänen luokseen ja sillä aikaa tyttäreni oli saanut päähänsä lähteä laiturille. Tämä tapahtui muutamassa sekunnissa eli tyttäreni lähti juoksemaan kohti rantaa. Itse tulin vessasta näin serkkuni itkemässä ja aloin katseellani etsimään omaa tyttöäni. Hän viiletti jo puolivälissä matkaa laituria kohden, juoksin perään niin lujaa kuin pääsin ja sain tytön kiinni, mutta vasta laiturilla. Entäpä jos olisin ollut vessassa kauemmin? Mummuni keskitti ymmärrettävästä syystä hetkeksi huomioon poikaan ja olisi toki pian huomannut tyttöni, mutta se olisi voinut olla liian myöhäistä. Ja tähän kaikkeen ei kauaa mennyt.
Onnettomuus oli lähellä, kiitän vain luojaa että mitään ei tapahtunut. Enempää ei olisi voinut ihminen tehdä, emme ole täydellisiä.
Xandris:
On aivan luonnollista, että kamalat onnettomuusuutiset järkyttävät ja haluaa uskoa, että ITSE ei voisi tehdä sellaisia virheitä, jotka johtavat samanlaiseen onnettomuuteen.Mutta oikeasti: vaikka kuinka olisi huolellinen ja tarkka, voi tapahtua onnettomuus.
Kukaan ei tarkkaile jälkikasvuaan 100% ajasta lähietäisyydeltä. Ja vaikka tarkkailisikin, lapsi voi vaikka liukastua ja lyödä päänsä.
Totta kai pitää pyrkiä huolellisuuteen ja välttämään vaaroja. Mutta ei myös kannata tuudittautua kuvittelemaan, että siten eliminoi täysin " huonon tuurin" ja mahdollisuuden tapaturmiin.
Minusta onnettomuusuutisiin vihalla ja syyttelyllä reagoiminen on siksi kurjaa. Tottahan mahdolliset laiminlyönnit on syytä selvittää, muttei ole av-mammojen asia alkaa hutkia asianosaisia tiedotusvälineiden välittämien puutteellisten tietojen perusteella. Tuomioistuimessa ratkotaan aikanaan, onko laiminlyöntejä tapahtunut.
Otetaan sen sijaan vaarin varoittavista esimerkeistä.
Mutta ei, minun lapset ei huku, koska eivät ikinä pääse vedenrantaan ilman valvontaa!
Vierailija:
Mitä ihmeen spekuloimista siihen tarvitaan, kun fakta on a) kaksivuotias on päästetty yksin pihalle ja b) joen ja talon välissä ei ole aitaa.Taidat olla lääkäri tai joku muu vastuunpakoilija ammatiltasi.
Etkö nyt tosiaan huomaa, miten puutteelliset tiedot sinulla ja minulla siitä tapauksesta on?
JOS et olisi tullut niin nopeasti vessasta, olisi täällä ihmetelty, millainen sikahulttio jättää pienen lapsensa valvojatta (vaikkei niin edes ollut, mutta tässä olikin kyse puutteellisista tiedoista) rantaan...
Vierailija:
En voi ymmärtää, että joku kuvittelee olevansa niin täydellinen, että osaa ennakoida ja estää kaikki onnettomuudet. Luuleeko joku oikesti edes huomaavansa KAIKKI ne riskit mitä omasta ympäristöstä löytyykään?Toki olen samaa mieltä, että lasta ei saisi koskaan päästä yksin rantaan tai pihalle jne. Eikö täällä kukaan ymmärrä, että tälläiseenkin asiaan voivat vaikuttaa muutkin tekijät? Joskus vaikka kaikki inhimillisesti mahdollinen tehtäisiin voi pieni lapsi jäädä auton alle tai hukkua. Täydellisyyteen voi toki pyrkiä, mutta se on mahdotonta.
Minä olen aina vahtinut lapsiani niin hyvin kuin olen ikinä pystynyt. Vaaralliset aineet ovat lukkojen takana, koskaan en ole lasta jättänyt yksin jne. mutta silti viime kesänä tyttäreni oli hengenvaarassa järven rannalla.
Olin mökilläni n. 50m päässä rannasta isoäitini, 4-vuotiaan siskonpoikani ja 3-vuotiaan tyttäreni kanssa. Lähdin käymään vessassa ja käskin mummuni vahtimaan lapsia kuin haukka. 4-vuotias kaatui kantoon ja löi päänsä, mummuni tietenkin ryntäsi hänen luokseen ja sillä aikaa tyttäreni oli saanut päähänsä lähteä laiturille. Tämä tapahtui muutamassa sekunnissa eli tyttäreni lähti juoksemaan kohti rantaa. Itse tulin vessasta näin serkkuni itkemässä ja aloin katseellani etsimään omaa tyttöäni. Hän viiletti jo puolivälissä matkaa laituria kohden, juoksin perään niin lujaa kuin pääsin ja sain tytön kiinni, mutta vasta laiturilla. Entäpä jos olisin ollut vessassa kauemmin? Mummuni keskitti ymmärrettävästä syystä hetkeksi huomioon poikaan ja olisi toki pian huomannut tyttöni, mutta se olisi voinut olla liian myöhäistä. Ja tähän kaikkeen ei kauaa mennyt.Onnettomuus oli lähellä, kiitän vain luojaa että mitään ei tapahtunut. Enempää ei olisi voinut ihminen tehdä, emme ole täydellisiä.
siten, että sen voidaan katsoa olevan turvallinen. Siis aidata alueet, miettiä, kannattaako joen tai vesistön äärelle rakentaa esim. päiväkotia, samoin miettiä vilkasliikenteiset alueeet jne. On siis hyvä olla huolellinen arvioidessaan hoitopaikan (ja miksei myös kodin) turvallisuustekijöitä.
Samoin olen sitä mieltä, että vaikka kaikki tehtäisiin suorastaan hätävarjelun liioittelulla, siltikään ei voida kaikkia onnettomuuksia estää. Elämä on täynnä myös odottamattomia riskejä, joihin ei voi varautua.
Olen myös sitä mieltä, että ihmisten syyllistäminen jälkikäteen on karmivaa. Voin vain kuvitella, miten hirveää se olisi, jos joku lapsista, joista itse olen vastuussa, kuolisi tapaturmaisen odottamattomasti niin, että minulla olisi jokin osuus asiaan. Se olisi suurin rangaistus, jonka ikinä ihminen voi saada. Sen jälkeen itselleen anteeksi antaminen olisi jo niin pitkän tien takana, että siihen ei todellakaan tarvittaisi enää " noitarovio-av-mammoja" .
Tämä keskustelu meni nyt taas ihan sivuraiteille! Joku kaikkivoipa jumiutui aiheeseen, josta ap:n ei ollut edes tarkoitus keskustella. Ehkä sekin kaikkivoipa peittelee jotain sillä jumiutumisellaan...
Kuntien velvollisuuden valvoa hoitopaikkojen turvallisuutta. Toivottavasti onnettomuusuutiset johtaisivat " noitarovion" sijasta johonkin hedelmällisempään käytännön muutokseen.
Aika monessa kunnassa päiväkotienkaan - saati perhepäivähoitopaikkojen - pihamaita ei ole saatettu likimainkaan säädösten vaatimalle tasolle. Aidat ovat liian matalia/niiden ali pääsee helposti. Portit eivät pidä. Leikkitelineet eivät ole turvallisia. Jne.
Kultuintopii:
Tämä keskustelu meni nyt taas ihan sivuraiteille! Joku kaikkivoipa jumiutui aiheeseen, josta ap:n ei ollut edes tarkoitus keskustella. Ehkä sekin kaikkivoipa peittelee jotain sillä jumiutumisellaan...
Näinhän sitä usein käy.
Itse menen nyt jumppaamaan kuopuksen kanssa.
Jatkakaa keskustelua.
Tiivistän vielä:
Omahyväisyys on lapsen kannalta vaarallista, koska sellaiseen tuudittautuva äiti ei ota opikseen eikä tunne tervettä pelkoa.
Omahyväisyys on myös julmaa, koska itse kullekin voisi huonolla onnella käydä huonosti. Vaikka kuinka luulisi varautuneensa kaikkeen ikävään.
Tai siis vastuu olisi ollut esimiesten jos jotain olisi sattunut, mutta tiesin etten voisi elää koskaan normaalia elämää enää jos minun vahtivuorolla jollekin jotain pahaa olisi sattunut!
Älkää hoitajat alistuko tekemään töitä huonoissa ja laittomissa olosuhteissa!
Tottakai vahinkoja voi sattua, mutta kyllähän omassa elämässään kannattaa jo karsia ne räikeimmät vahinkomahdollisuudet pois. Ei se vaadi muuta kuin hieman ajattelemista ja omien totuttujen rutiinien muuttamista turvallisempaan suuntaan. Ei todellakaan ole liikaa vaadittu.
kyllä vain. " Järjenkäytön" määritelmä vaikuttaa vain kovasti vaihtelevan ihmisten kesken.
Itse aivan äsken ehdotin, että lapseni tarhassa muutettaisiin ulko-oven lukitus niin, ettei se ole lasten avattavissa (ovi johti aitaamattomalle pihalle, 20m säteellä autotie ja syvä oja, aiemmin ovi aukesi yhdellä sormella kahvasta painamalla). Asia järjestyi nopsasti.
Kirjoitin aiheesta taaperopalstalle, jossa suurin osa ihmisistä oli kanssani samoilla linjoilla, mutta osa ihmetetteli hysteerisyyttäni, ja sain myös kuulla olevani curling-vanhempi pahimmasta päästä.
Normaali vaarojen välttäminen ei tarkoita kaikille samaa. Tiedän kyllä, etten voi estää lastani kuolemasta, mutta ilmeiset vaaranpaikat haluan välttää.
Ihmetyttää vain, että ovatko nämä ihmiset aivan tosissaan, jotka väittävät, ettei heidän lapsilleen voi sattua mitään.
taidat olla pikkaisen pehmeä.