Rakastunut viiskymppiseen naiseen, mutta haluan omia lapsia, mitä tehdä?
Olen rakastunut syvemmin kuin koskaan aiemmin, ja raastaisi vetäytyä suhteesta, mutta raastaa myös ajatus, etten saisi lainkaan omia lapsia.
Jos vetäydyn suhteesta, entä jos en sitten löydäkään ketään, jonka kanssa tehdä niitä lapsia? Olen itse 38v., tai jo lähemmäs 39. En rakastu helposti, enkä voi "vain ottaa jotain" naista, jonka kanssa tehdä lapsia.
Mitä tässä voi tehdä? Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa ja mitä seurasi?
Ja ei sitten kannata ehdotella, että jatka suhdetta, mutta tee lapset jonkun muun kanssa, koska sellaiseen ei moraalini taivu.
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Ap on tehnyt selväksi ettei halua mitään kumppanuusvanhemmuutta tai muutakaan saman suuntaista. Ap haluaa normaalin parisuhteen kautta lapsia. Turha jankata tuota samaa.
No näinhän se tietysti on. Mutta kun samaan aikaan sanoo, että ei rakastu helposti ja on nyt rakastunut siihen viisikymppiseen, niin eikös tuo käytännössä tarkoita, ettei todennäköisesti voi lapsitoivettaan toteuttaa. Eli pitää sitten vain valita ja hyväksyä, että kaikki toiveet eivät toteudu.
Miksi ei moraalisi taivu sellaiseen, että jatkat suhdetta ja (kaikkien osapuolten hyväksyessä järjestelyn) teet lapsen jonkun muun kanssa, esim. ns. kumppanuusvanhemmuus-tyylisesti? Muita vaihtoehtoja ei oikein ole, jos haluat suhdetta jatkaa ja samalla haluat lapsen. Mitä näet tällaisessa järjestelyssä vääränä? Ei monogaminen ydinperhe ole ainut oikea ratkaisu. Muunlaisetkin järjestelyt (suostumukseen perustuvat) ovat ihan yhtä ok.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei moraalisi taivu sellaiseen, että jatkat suhdetta ja (kaikkien osapuolten hyväksyessä järjestelyn) teet lapsen jonkun muun kanssa, esim. ns. kumppanuusvanhemmuus-tyylisesti? Muita vaihtoehtoja ei oikein ole, jos haluat suhdetta jatkaa ja samalla haluat lapsen. Mitä näet tällaisessa järjestelyssä vääränä? Ei monogaminen ydinperhe ole ainut oikea ratkaisu. Muunlaisetkin järjestelyt (suostumukseen perustuvat) ovat ihan yhtä ok.
En siis jaksanut lukea koko ketjua, jos oletkin jo vastannut kysymykseeni. T. Kyseisen kommentin kirjoittaja
Kenenkään ei pitäisi enää lisääntyä, kaikkein vähiten vanhoilla munasoluilla/siittiöillä varustettujen. Unohda koko lapset ja elät viimeiset vuotesi rakkaasi kanssa.
Hyvä, jos sinulla on selkeät periaatteet, ap. Mutta huomaatko itse, että rajaat ensin vaihtoehtoja pois ja sitten kiukuttelet, kun sopivia ei jää jäljelle... Minut halusi nuorempi mies ja luopui samalla lapsihaaveistaan. Hän ei voi olla varma siitä mitä löytää, ja että onnistuuko se lapsenteko. Hän vaikuttaa olevan asian kanssa sinut. Keskustelimme asiasta moneen kertaan, ja yritin olla vaikuttamatta hänen päätökseensä. Minulla omia aikuisia lapsia.
Miten tällaisesta on edes saatu näin pitkä ketju? Eihän tuossa ole muuta vaihtoehtoa kuin joko hyväksyä lapsettomuus ja valita romanttinen rakkaus, tai sitten valita hylätä nyt käsillä oleva romanttinen rakkaus ja jatkaa romanttisen rakkauden etsimistä jossa voisi saada myös lapsen.
Noin ylipäätään kyllä ihmettelen, miksi ihmiset joille oman, biologisen jälkeläisen saaminen on ehdottoman tärkeää, edes jättävät koko asian noin myöhään?
Niinku haloo: jos oman, biologisen jälkeläisen saaminen on ehdottoman tärkeää ja pakko elämässä, niin ÄLÄ JÄTÄ SITÄ +35 IKÄÄN. Se on turha sitten märistä, jos kaikki ei menekään kuten halusit.
Tässä kohtaa, missä koko maailma on näin levoton ja huomisesta ei tiedä, ollaanko keskellä sotaa vai ei, pitäisin lujasti kiinni ihmisestä, jota rakastan. Enkä todellakaan miettisi lapsien tekemistä tähän soppaan.
Nytkin saa jo pelätä lapsiensa puolesta, joutuvatko he mahdollisesti sotaan.
Okei, jos et halua "randomin sukusoluja", niin perinteiset ja lääketieteelliset hedelmöityshoidot olisivat myös nuoremman naisen kanssa poissuljettuja.
On aika epätodennäköistä, että noin 40-vuotiaana miehenä löydät suhteeseen lapsia haluavan nuoremman naisen, joka olisi valmis kieltäytymään hedelmöityshoidoista, jos niitä tarvitaan. Suosittelen, että alat mielessäsi hitaasti luopumaan lapsihaaveista riippumatta siitä, jatkatko nykyisessä suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, jos sinulla on selkeät periaatteet, ap. Mutta huomaatko itse, että rajaat ensin vaihtoehtoja pois ja sitten kiukuttelet, kun sopivia ei jää jäljelle... Minut halusi nuorempi mies ja luopui samalla lapsihaaveistaan. Hän ei voi olla varma siitä mitä löytää, ja että onnistuuko se lapsenteko. Hän vaikuttaa olevan asian kanssa sinut. Keskustelimme asiasta moneen kertaan, ja yritin olla vaikuttamatta hänen päätökseensä. Minulla omia aikuisia lapsia.
Ilmoitin jo heti aloituksessa rajat vaihtoehdoille. Rajojen asettaminen ei ole kiukuttelua. Sen sijaan täällä on lähes väkisin työnnetty kurkusta alas noita itselleni vääriä perhemalleja ja jätetty pohdinta kahdesta asettamastani vaihtoehdosta melkein kokonaan pois.
Olisin toivonut enemmän kypsää pohdintaa ja kokemuksia esim. siitä, jäytääkö suhdetta tuo lapsiasia kuinka pahasti myöhemmin niin, että suhde kariutuu siihen? Tai onko asiasta päästy yli?
-ap
Vierailija kirjoitti:
Okei, jos et halua "randomin sukusoluja", niin perinteiset ja lääketieteelliset hedelmöityshoidot olisivat myös nuoremman naisen kanssa poissuljettuja.
On aika epätodennäköistä, että noin 40-vuotiaana miehenä löydät suhteeseen lapsia haluavan nuoremman naisen, joka olisi valmis kieltäytymään hedelmöityshoidoista, jos niitä tarvitaan. Suosittelen, että alat mielessäsi hitaasti luopumaan lapsihaaveista riippumatta siitä, jatkatko nykyisessä suhteessa.
Tässä on pointti kyllä. Lastensaanti ei ole taattua nuoremmankaan kanssa, enkä haluaisi random sukusoluja siinäkään tapauksessa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ainoa toivosi saada lapsi on löytää muutamassa vuodessa nainen joka haluaa ehdottomasti mahdollisimman pian lapsia. Ja niitä naisia on harvassa nykyään
Höpöjä. Maailma on täynnä tuollaisia naisia.
On vain oletus että markkina rajautuisi Suomeen.
Kuten joku sanoi, niin lapsen tekeminen nykymaailmaan on riskaabelia. Sodan uhka jne.
Ymmärrän ap, ettet halua lapsia kuin luomuna. Monet miehet tuntuvat ajattelevan samoin.
Tää kaikki päätöksenteko riippuu ja lähtee sun ja sen vanhemman naisen parisuhteesta. Jos olet 100 % varmasti kohdannut elämäsi rakkauden, riipu hänessä. Otatte sitten vaikka tukiperhelapsia.
Vaikka saiait perustettua perheen "vain mukavan" kanssa johon et tunne kemiaa, olisi se väärin lastesi äitiäkin kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Antti Lindmanilta voi kysyä neuvoa tai Macronilta.
Macronilla ei ole lapsia Brigitten kanssa
En pidä sinua vanhana saamaan omia lapsia. Oma mieheni oli sinua 10 vuotta vanhempi kun esikoisemme syntyi.
Isoäitini on saanut tätini yli viisikymppisenä. Silloin kun kuopukseni syntyi, huonetoverini oli yli 50, ja ensisynnyttäjä.
Jossain vaiheessa kyllästyt siihen rupsahtanut naiseen. Kannattaa se uusi parisuhde/ biologinen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, jos sinulla on selkeät periaatteet, ap. Mutta huomaatko itse, että rajaat ensin vaihtoehtoja pois ja sitten kiukuttelet, kun sopivia ei jää jäljelle... Minut halusi nuorempi mies ja luopui samalla lapsihaaveistaan. Hän ei voi olla varma siitä mitä löytää, ja että onnistuuko se lapsenteko. Hän vaikuttaa olevan asian kanssa sinut. Keskustelimme asiasta moneen kertaan, ja yritin olla vaikuttamatta hänen päätökseensä. Minulla omia aikuisia lapsia.
Ilmoitin jo heti aloituksessa rajat vaihtoehdoille. Rajojen asettaminen ei ole kiukuttelua. Sen sijaan täällä on lähes väkisin työnnetty kurkusta alas noita itselleni vääriä perhemalleja ja jätetty pohdinta kahdesta asettamastani vaihtoehdosta melkein kokonaan pois.
Olisin toivonut enemmän kypsää pohdintaa ja kokemuksia esim. siitä, jäytääkö suhdetta tuo lapsiasia kuinka pahasti myöhemmin niin, et
No minähän juuri vaivauduin kertomaan kokemuksistamme, että asiasta on päästy yli. Lisäisin tähän vielä sen, että ilmoitin miesystävälleni myös, että ymmärtäisin silti myöhemmän mielipiteen muutoksen, eli jos asiasta (lapsettomuudesta) tulisi sittenkin ongelma. Elämän loppuun asti suunnitteleminen ei vain ole oikein mahdollista, toisen puolesta tuskin luvallistakaan. Näin kasvatusalan ihmisenä minua kiinnostaisi, miten määrittelet kypsän keskustelun. Reaktiosi antaa sen kuvan, että pidät kypsyyttä synonyyminä mielipiteesi jakamiselle. Hyväksyä voi olematta samaa mieltä.
Eräs vastaava pari ratkaisi asian niin, että nuorempi mies teki lapsen lesboparin kanssa. Vaatii tietysti avarakatseisuutta kaikilta osapuolilta. Hienoa Ap, että rohkeasti mietit vaihtoehtoja, joilla yhdistää rakkaus ja lapsenkaipuu.