Lue keskustelun säännöt.
Puoliso kertoo terapiassa vain omat näkemyksensä
08.05.2024 |
Mies on käynyt terapiassa keskustelemassa, koska hänellä on mm. masennusta ja vaikeuksia elämänhallinnan kanssa. Pari päivää sitten mies sanoi, että terapeutin mielestä ei ole hyvä, että kotona säännöt vaihtuvat koko ajan. Olin vähän ihmeissäni, että mitkä säännötmitään järkevää vastausta en saanut, mies vain räyhäsi että säännöt, ne säännöt. Mielestäni meillä nyt mitään erikoisia sääntöjä ole, vain normaalit käytöstavat ja että tyyliin omat sotkut siivotaan jne.
Nyt aloin miettimään, että mitähän tarinaa se mies siellä terapiassa kertoo? Tokihan hänellä on täysi oikeus oma näkemyksensä kertoa, mutta ehkä terapeutin olisi hyvä tietää mitä se todellisuus on täällä kotona sääntöjen ja muiden osalta. Miehellä kun on viime vuosina tullut tavaksi kertoa tarinaa asiasta kuin asiasta eli oma näkemyksensä tapahtumista, jotka eroavat todellisista tapahtumista. Esim mies itse räyhää ja tiuskii minulle, mutta parin päivän päästä asia on miehen päässä kääntynyt niin, että se olinkin minä joka tiuski ja räyhäsi ja alkaa syytellä minua huonosta käytöksestä, jota en siis ole edes tehnyt. Oma negatiivinen toiminta siis käännetään toisen tekemäksi.
Ettei vain nyt kävisi niin, että miehen kertomusten perusteella terapeutti toteaa kaiken johtuvan kurjista kotioloista ja miehen todelliset ongelmat jäävät hoitamatta? Tiedän, että näistä säännöistä on turha enää miehen kanssa yrittää keskustella, hän usein heittää jotain tälleen epämääräisesti mistä en pääse pääse kärryille - eikä sitten suostu asiasta enempää kertomaan.
Kommentit (268)
Jokaisella on oma näkökulma asiaan, sinä voit olla hyvinkin tyranni ymmärtämättä. Mutta niin on monella pariskunnalla "asioista sovitaan" vaikka oikeassa elämässä toinen sanelee ja tyrmää toisen ehdotuksen. Ja en tätä pahalla sano vaan sillä että jos asettuisit toisen asemaan, eli vaikka nauhoita itseä ja kuuntele, voi tulla yllätyksenä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä miehen terapia ja hänen kertomuksensa siitä, mitä terapeutti on muka sanonut, omaan arvoonsa. Ei terapeutti ole objektiivinen parisuhdetuomari, vaan kommentoi miehen subjektiivista kertomusta omasta elämästään.
Kenen näkemyksiä sen miehen sitten pitäisi siellä kertoa, jos ei omiaan?
Kuulostat ainakin aika kontrolloivalta. Totuuksia on aina monta ja anna sen miehen nyt oma totuutensa edes johonkin purkaa ja luota työntekijän ammattitaitoon arvioida se, onko joskus kyse projisoinnista.
Voi huoh. Mutta inhoaisin itsekin, jos joku komentelisi mitä saisin puhua terapiassa. Siellä sitä opetellaan.
Sun mieshän on ihan sekaisin. Niinkuin miehet yleensäkin. Heitä pihalle se sääntöinensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miehelle sanonut, että voin osallistua jonkun kerran hänen kanssaan vastaanotolle. Terapeutti oli kuulemma sanonut, että siitä ei ole hyötyä. Tämäkin todennäköisesti vain miehen tarinaa, mutta minkäs teet kun kyseessä on aikuinen ihminen.
-ap
Kuulostaa niin tutulta. Omat vanhemmat ovat osaltaan käyneet yksilöterapiassa ja tuntuu välillä että fokus on aivan hukassa kun käynnit kuluvat vain kumppanin tekemisten ruotimiseen ja haukkumiseen, eikä omien ajatusten työstämiseen. Näissä tilanteissa ihmettelen kyllä, miksei terapeutti vihellä peliä poikki vaan lähtee mukaan toisen ihmisen käytöksen analysoimiseen ja tulkitsemiseen (joka ei ole edes paikalla läsnä) ja heittää tällä tavalla vettä myllyyn. Sitten näitä terapeutin kertomuksia kerrotaan totuuksina kotona ja käytetään toisen satuttamisen välineenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen miehelle sanonut, että voin osallistua jonkun kerran hänen kanssaan vastaanotolle. Terapeutti oli kuulemma sanonut, että siitä ei ole hyötyä. Tämäkin todennäköisesti vain miehen tarinaa, mutta minkäs teet kun kyseessä on aikuinen ihminen.
-ap
Minulta ainakin on kysytty haluanko mieheni mukaan keskusteluun. En usko että terapeutti sanoisi sen olevan hyödytöntä. Miksi se olisi hyödytöntä?
Ehkä pariterapia (uudella terapeutilla) tuohon lisäksi olisi hyvä vaihtoehto, niin keskustelussa tulisi molempien näkökulma esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe olevani tyranni, päinvastoin miehen käytös on toisinaan aika..tyrannimaista. Jos kysyn, että kävisikö kaupassa sillä aikaa kun minä siivoan, niin ei mene. Jos olen kaameassa flunssassa ja pyydän että hän edes tyhjentäisi tiskikoneen, niin ei tyhjennä. Joka kuukausi saan sanoa, että siirtäisi tililleni osuutensa vuokrasta. Myöskin yhteisten lasten kustannuksiin ei osallistu, ellen erikseen pyydä.
Meillä ei ole mitään sovittu, minä teen kotityöt, hoidan lasten asiat, leikkaan nurmikot ja teen lumityöt. Ihan vain siitä syystä, että mies ei osallistu näihin edes pyydettäessä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Olen miehelle sanonut, että voin osallistua jonkun kerran hänen kanssaan vastaanotolle. Terapeutti oli kuulemma sanonut, että siitä ei ole hyötyä. Tämäkin todennäköisesti vain miehen tarinaa, mutta minkäs teet kun kyseessä on aikuinen ihminen.
-ap
Aikuisemmalta hän kuulostaa kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö mielenterveyden hoidossa omaisten mukana ole toivottava ja merkittävä asia.
Ei ole koskaan tarjottu, edes lasteni kohdalla. Jos tarinoidaan omia asioita valheellisesti ja siitä seuraa ikävyyksiä muille niin poliisista on varmistettu että terapiasta saa tarkasteltavaksi kaikki asiakirjat. Vastullisuutta työhönne.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa niin tutulta. Omat vanhemmat ovat osaltaan käyneet yksilöterapiassa ja tuntuu välillä että fokus on aivan hukassa kun käynnit kuluvat vain kumppanin tekemisten ruotimiseen ja haukkumiseen, eikä omien ajatusten työstämiseen. Näissä tilanteissa ihmettelen kyllä, miksei terapeutti vihellä peliä poikki vaan lähtee mukaan toisen ihmisen käytöksen analysoimiseen ja tulkitsemiseen (joka ei ole edes paikalla läsnä) ja heittää tällä tavalla vettä myllyyn. Sitten näitä terapeutin kertomuksia kerrotaan totuuksina kotona ja käytetään toisen satuttamisen välineenä.
Mutta eihän tässä ollut mistään tällaisesta edes kyse. Kyse oli siitä, että ap:n mies kertoi kyllästyneensä ap:n sääntöihin ja ap keksi loput tarinat terapeutista ja loi uhkakuvat.
Enkä yhtään ihmettele ap:n miestä, ettei hän puolisoa sinne terapiaan halua. Puolison asenne ei nyt vaikuta siltä, että hän sinne kuuntelemaan haluaisi mennä, vaan kertomaan "oman totuuden" miehen paskasta käytöksestä. En yhtään ihmettele, että mies on turhaantunut.
Ps. Ei myöskään ole hyvän terapeutin merkki analysoida kenenkään toisen käytöstä. Sekin on kipiän merkki, että tarvitsee puolellensa tappeluun muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sen perusteella mitä kuvailet, miksi olette edes yhdessä?
Miksi jatkat miehen kanssa parisuhdetta?
Siis kenen muun näkemyksiä siellä pitäisi kertoa? :D
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on oma näkökulma asiaan, sinä voit olla hyvinkin tyranni ymmärtämättä. Mutta niin on monella pariskunnalla "asioista sovitaan" vaikka oikeassa elämässä toinen sanelee ja tyrmää toisen ehdotuksen. Ja en tätä pahalla sano vaan sillä että jos asettuisit toisen asemaan, eli vaikka nauhoita itseä ja kuuntele, voi tulla yllätyksenä
Perinteinen syyllistys. Ei mene läpi. Jos ei aikuinen ihminen ymmärrä opetella keskustelemaan ongelmista niin ongelma on hänessä eikä vastapuolessa. Kannattaa nyt lopettaa se oman elämänne ja psyykkeenne tuhoaminen. Se on yksi kaunis päivä kun voi laatia niitä sääntöjä itsenäisesti jos edes siihen kykenee.
Vierailija kirjoitti:
Siis kenen muun näkemyksiä siellä pitäisi kertoa? :D
Vaimon tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Jätä miehen terapia ja hänen kertomuksensa siitä, mitä terapeutti on muka sanonut, omaan arvoonsa. Ei terapeutti ole objektiivinen parisuhdetuomari, vaan kommentoi miehen subjektiivista kertomusta omasta elämästään.
Ei voi jättää koska ilmeisen ammattitaidoton terapeutti aiheuttaa lisävahinkoja.
Eikö mielenterveyden hoidossa omaisten mukana ole toivottava ja merkittävä asia.