Puoliso kertoo terapiassa vain omat näkemyksensä
Mies on käynyt terapiassa keskustelemassa, koska hänellä on mm. masennusta ja vaikeuksia elämänhallinnan kanssa. Pari päivää sitten mies sanoi, että terapeutin mielestä ei ole hyvä, että kotona säännöt vaihtuvat koko ajan. Olin vähän ihmeissäni, että mitkä säännötmitään järkevää vastausta en saanut, mies vain räyhäsi että säännöt, ne säännöt. Mielestäni meillä nyt mitään erikoisia sääntöjä ole, vain normaalit käytöstavat ja että tyyliin omat sotkut siivotaan jne.
Nyt aloin miettimään, että mitähän tarinaa se mies siellä terapiassa kertoo? Tokihan hänellä on täysi oikeus oma näkemyksensä kertoa, mutta ehkä terapeutin olisi hyvä tietää mitä se todellisuus on täällä kotona sääntöjen ja muiden osalta. Miehellä kun on viime vuosina tullut tavaksi kertoa tarinaa asiasta kuin asiasta eli oma näkemyksensä tapahtumista, jotka eroavat todellisista tapahtumista. Esim mies itse räyhää ja tiuskii minulle, mutta parin päivän päästä asia on miehen päässä kääntynyt niin, että se olinkin minä joka tiuski ja räyhäsi ja alkaa syytellä minua huonosta käytöksestä, jota en siis ole edes tehnyt. Oma negatiivinen toiminta siis käännetään toisen tekemäksi.
Ettei vain nyt kävisi niin, että miehen kertomusten perusteella terapeutti toteaa kaiken johtuvan kurjista kotioloista ja miehen todelliset ongelmat jäävät hoitamatta? Tiedän, että näistä säännöistä on turha enää miehen kanssa yrittää keskustella, hän usein heittää jotain tälleen epämääräisesti mistä en pääse pääse kärryille - eikä sitten suostu asiasta enempää kertomaan.
Kommentit (268)
Kun itse kävin terapiassa ja puhuin parisuhdeongelmista, terapeutti oli aina kumppanini puolella ja katsoi asioita hänen kannaltaan. Esimerkiksi kun valitin siitä että toinen pitää koko ajan mykkäkoulua eikä suostu kertomaan syytä, terapeutti oli sitä mieltä, että minun pitää vain kysyä kumppanilta, haluaako hän puhua asiasta vai ei. Ja jos ei halua, niin sitten ei puhuta.
Kirjan Why does he do that kirjoittanut parisuhdeväkivaltaisten miesten terapeutti kirjoittaa siinä kirjassa, että nuo miehet usein pahenevat terapiassa, eivät parane. Koska heillä ongelmien alkusyy on ylikorostunut oikeutuksentunne ja itsekeskeisyys, niin sehän paisuu entisestään prosessissa, jossa mies on terapian keskipiste ja puhuu vain itsestään. Kuulemma osa heidän asiakkaistaan teki juuri niin, että puheli terapiassa innolla ja sitten menikin kotiin ja pahoinpiteli vaimon samantien. Ap lue se kirja.
Minun kokemukseni on, että tuo on ihan yleisesti yksi terapian heikkous, että siellä tarkastellaan ihmistä hyvin itsekeskeisesti. Eikä moraali näyttele minkäänlaista osaa.
Jos otetaan tuo yllä oleva esimerkki, että mies pahoinpitelee vaimoaan, niin terapiassa sitä käsitellään siltä kannalta, että on aivan ymmärrettävää, että vaimon nalkutuksesta (esimerkiksi) tuli paha mieli, ja sitten kiehahti. Kenellä tahansa kiehahtaisi ja kenellä tahansa saattaa kiehahtaessa nyrkki heilahtaa. Ja terapiassa aina vain ymmärretään, että tulihan siinä sitten lyötyäkin, kun keitti niin kovasti.
Ja se terapian heikkous jatkuu siinä, kun pahoinpitelijälle ei sanota, että hän on tehnyt väärin, että hänen tekonsa on moraalitonta ja se on myös laitonta. Terapeutin tehtävä kun ei ole moralisoida. Vaan terapiassa vain ymmärretään, että näin kävi ja se on ihan luonnollista.
Tästä terapian heikosta kohdasta joutuu sitten kärsimään koko lähipiiri, jotkut saavat osakseen terapiassa valkopestyä väkivaltaa, toiset maksavat vielä kalliimmin.
Vierailija kirjoitti:
Ei terapeutin tarvitse tietää, että häntä vedätetään. Hänellä on eettinen velvollisuus hoitaa potilaitaan. Mitä terapeutin sitten pitäisi tehdä, kun valehtelu selviää, vaikka potilas ei itse halunnut tuoda sitä ilmi?
Terapeutti tekee työtään sen tiedon/ tarinan valossa, mitä hänelle kerrotaan.
Totta kai terapeutin tarvitsee tietää, että häntä vedätetään! Sillä kuten sanot, niin hänellä on eettinen velvollisuus HOITAA potilaitaan, ei saattaa heitä entistäkin huonompaan jamaan. Ja jos terapeuttia vedätetään, niin hän hoidollaan vain vahvistaa potilaan ongelmia. Eikä se ole ammattietiikan mukaista.
Kun terapeutille selviää, että potilas on valehdellut, niin hän pystyy ohjaamaan keskustelua sellaiseen suuntaan, mikä auttaa potilastakin ymmärtämään, että hänen ongelmansa eivät ainakaan parane valehtelemalla.
Ja sellaista eettistä velvollisuutta terapeutilla ei ole, että hänen pitäisi väkisin hoitaa potilasta. Hän voi aivan ongelmitta irtisanoa hoitosuhteen. Se on mahdollista, ja moni on niin tehnytkin.
Vierailija kirjoitti:
Kun itse kävin terapiassa ja puhuin parisuhdeongelmista, terapeutti oli aina kumppanini puolella ja katsoi asioita hänen kannaltaan. Esimerkiksi kun valitin siitä että toinen pitää koko ajan mykkäkoulua eikä suostu kertomaan syytä, terapeutti oli sitä mieltä, että minun pitää vain kysyä kumppanilta, haluaako hän puhua asiasta vai ei. Ja jos ei halua, niin sitten ei puhuta.
Ai karmeaa! Tuo on sitä rajojen vetämistä ja itsestä huolehtimista, mitä siellä terapiassa opetellaan.
Kuulostaa tosi terveeltä, eikö?
Onpa erikoisia näkökantoja täällä. Tai sitten tähän on osunut kaikki ukot jotka huitelee menemään niin kuin tykkää perheestään välittämättä. Käyttää oman ajan ja rahat itseensä ja odottaa että vaimo maksaa ja hoitaa kaiken kotona.
Miehesi on yksi lapsi lisää huollettavanasi. Kun otat won niin pääset paljon helpommalla.
Äläkä välitä näistä teollista, niillä ei ole muuta elämää kun tehdä toisten olo huonoksi. Skippaat nää paskat jutut.
Me käytiin miehen kanssa terapiassa. Jälkikäteen sanoi että ei ollut puhunut siellä totta, että terapeutit oli mun puolellani ja että hänen mielestään siitä ei ollut mitään apua. Ollaan vieläkin naimisissa, mutta osittain olen puun ja kuoren välissä niin kuin sinäkin. Teen enemmän ja maksan enemmän. Välillä vituttaa enemmän ja välillä vähemmän.
Ja varmasti mies löytää haukkumista minusta. En lähtisi enää terapiaan hänen kanssaan. Näkee asiat vain omalta kannaltaan. Enkä usko että muuttuu koskaan.
Olet varmaan vielä nuorempi, voit löytää vielä onnen toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Onpa erikoisia näkökantoja täällä. Tai sitten tähän on osunut kaikki ukot jotka huitelee menemään niin kuin tykkää perheestään välittämättä. Käyttää oman ajan ja rahat itseensä ja odottaa että vaimo maksaa ja hoitaa kaiken kotona.
Miehesi on yksi lapsi lisää huollettavanasi. Kun otat won niin pääset paljon helpommalla.
Äläkä välitä näistä teollista, niillä ei ole muuta elämää kun tehdä toisten olo huonoksi. Skippaat nää paskat jutut.
Me käytiin miehen kanssa terapiassa. Jälkikäteen sanoi että ei ollut puhunut siellä totta, että terapeutit oli mun puolellani ja että hänen mielestään siitä ei ollut mitään apua. Ollaan vieläkin naimisissa, mutta osittain olen puun ja kuoren välissä niin kuin sinäkin. Teen enemmän ja maksan enemmän. Välillä vituttaa enemmän ja välillä vähemmän.
Ja varmasti mies löytää haukkumista minusta. En lähtisi enää terapiaan hänen kans
Won? Teollista? Mitä helvettiä selität?
No mahdollista miehellesi (ja itsellesi eritoten) onnellisempi loppuelama ja ota ero. Mies saa sitten tehda mita haluaa eika sun tarvi maksaa sen loisimista ja raataa sen eteen kotona ja kuunnella v*ttuilua sen lisaksi. Kuulostaa ihan tajuttoman rasittavalta ukolta, miksi katselet sita enaa sekuntiakaan? Ei tuollainen ole edes lapsille hyva isa, saavat huonon miehen mallin. Ja jos olet muka miehen mielesta tyranni, niin erohan olisi sitten hanellekin helpotus, vai mita? Kumma vaan kun se mies ei oma-aloitteisesti ehdota eroa....
Tuollaiset sekundamiehet ei ole koskaan kelvanneet itselleni kun nain jo lapsena ja teinina millaista se oli. Aiti paapoi ja maksoi ja teki kaikki kotityot laiskan ja vaativan miesturhakkeen eteen. Minutkin patistettiin palvelemaan tuota kaksilahkeista ihmetta. Tajusin jo silloin ettei tuo ole minua varten. Tuollaiset on minulta lentaneet pihalle heti ensimmaisista vinkeistaan.
Sellainen helmi. Antaisin kenkää persiille tuollaiselle loiselle.