Puoliso kertoo terapiassa vain omat näkemyksensä
Mies on käynyt terapiassa keskustelemassa, koska hänellä on mm. masennusta ja vaikeuksia elämänhallinnan kanssa. Pari päivää sitten mies sanoi, että terapeutin mielestä ei ole hyvä, että kotona säännöt vaihtuvat koko ajan. Olin vähän ihmeissäni, että mitkä säännötmitään järkevää vastausta en saanut, mies vain räyhäsi että säännöt, ne säännöt. Mielestäni meillä nyt mitään erikoisia sääntöjä ole, vain normaalit käytöstavat ja että tyyliin omat sotkut siivotaan jne.
Nyt aloin miettimään, että mitähän tarinaa se mies siellä terapiassa kertoo? Tokihan hänellä on täysi oikeus oma näkemyksensä kertoa, mutta ehkä terapeutin olisi hyvä tietää mitä se todellisuus on täällä kotona sääntöjen ja muiden osalta. Miehellä kun on viime vuosina tullut tavaksi kertoa tarinaa asiasta kuin asiasta eli oma näkemyksensä tapahtumista, jotka eroavat todellisista tapahtumista. Esim mies itse räyhää ja tiuskii minulle, mutta parin päivän päästä asia on miehen päässä kääntynyt niin, että se olinkin minä joka tiuski ja räyhäsi ja alkaa syytellä minua huonosta käytöksestä, jota en siis ole edes tehnyt. Oma negatiivinen toiminta siis käännetään toisen tekemäksi.
Ettei vain nyt kävisi niin, että miehen kertomusten perusteella terapeutti toteaa kaiken johtuvan kurjista kotioloista ja miehen todelliset ongelmat jäävät hoitamatta? Tiedän, että näistä säännöistä on turha enää miehen kanssa yrittää keskustella, hän usein heittää jotain tälleen epämääräisesti mistä en pääse pääse kärryille - eikä sitten suostu asiasta enempää kertomaan.
Kommentit (268)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapeutit kyllä tietävät, että monet asiakkaiden sanomiset ovat pahasti vääristyneitä kuvauksia siitä mitä tapahtui
Terapiassa käy nimenomaan ihmisiä joilla on vääristyneitä ajatusmalleja ja hankaluuksia vuorovaikutuksessa jne.
Jos terapia etenee hyvin, niin kyllä miehen pitäisi sitten pystyä myöntämään myös oma huono käytöksensä
Kyllä. Eri asia on, kannattaako tätä edistystä jäädä odottelemaan. Yhteiset lapset eikä maksa pyytämättä edes osuuttaan vuokrasta. Huudot siihen päälle. Itse lähtisin.
Niin, ei välttämättä kannata. Ja jotainhan se kertoo myös aloittajasta, että on tällaisen miehen kanssa päätynyt yhteen ja minkälaista käytöstä sietää
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvät ihmiset. Onko se nyt jokin sääntö, jos esim lautaset ovat keittiössä vuodesta toiseen samassa kaapissa? Eikö se vain helpota elämää, että kaikki perheenjäsenet tietävät mistä ne lautaset löytyvät?
Ja jos on puolisonsa kanssa eri mieltä jostain säännöstä niin eikö olisi kohtuullista, että hän kertoisi mistä on kyse ja mikä mättää? Vai pitääkö toisen olla ajatustenlukija?
Ja jos todellisuudessa tapahtuu niin että mies räyhää minulle, niin onko se ok että mies väittää minun räyhänneen? Kaikilla on oikeus mielipiteeseen, mutta eikö kuitenkin pitäisi elää ihan oikeassa todellisuudessa?
Kannatti tosiaan kirjoittaa tällaiselle palstalle :(
-ap
Tuo, mitä kirjoitat ei kuulosta kohtuuttomalta. Se, että sinulla on tarve mennä kertomaan miehen terapeutille, miten asiat oikeasti ovat taas kuulostaa kontrolloivalta. Ihan kuin kuvittelisit, että kun vain saat oman mielipiteesi sanottua riittävän usein, niin asiat korjaantuvat.
Et vastannut, miksi olet miehesi kanssa yhdessä.
Yksilöterapiaan ei lähtökohtaisesti oteta ollenkaan mukaan ulkopuolisia ihmisiä. Asiakkaalla on oikeus itse päättää, mitä kertoo, miten ja milloin. Terapiasuhteen muodostuminen on herkkä asia.
Mutta ammattitaitoinen terapeutti ymmärtää kyllä, ettei asiakas kerro asioista objektiivisesti eikä asiakkaan kertoma ole koko totuus.
Eikä se terapiassakävijä välttämättä kerro terapeutistakaan objektiivisesti, joten ap ei voi tietää, mitä terapeutti oikeasti on sanonut.
Ap, antaisin asian olla. Et voi vaikuttaa miehesi terapiaan etkä siihen, hyötyykö hän siitä.
Eihän terapiassa varsinaisesti voikaan kertoa kuin omista kokemuksistaan. Samoin kuin siellä ei voi hoitaa ketään muuta kuin itseään. Ehkä voisit ehdottaa miehellesi, että hän voisi yhdessä terapeutin kanssa miettiä uudelleen, miten hän sanoittaisi tuon tarpeen.
Yksilöterapia on tarkoitettu subjektiiviseksi ja sitä myötä turvalliseksi paikaksi käsitellä asioita.
Tässä keskitytään nyt väärään asiaan: sillä ei ole hittoakaan väliä mitä terapiassa on väitetysti sanottu tai kerrottu sinun käytöksestäsi, vaan ongelma on se että mies käyttää terapiaa aseena sinua vastaan.
Täältä ei saa kuin pahan mielen. Mistä minä olisin voinut tietää, että mukava ja kiva mies muuttuu tuollaiseksi vuosien kuluessa? Totta kai, kaikki on aina minun syytäni, niinhän se mieskin väittää.
En ilmeisesti ilmaissut itseäni tarpeeksi selvästi. Mies saa puhua terapiassa mitä haluaa. En ole sinne änkemässä kertomaan omia mielipiteitäni, vaan todellisia tapahtumia miehen toiminnasta. Ihan vain sen takia, jotta terapeutti pääsisi selville miehen voinnista ja mies saisi apua itselleen.Mutta tämä ei selvästikään teidän mielestänne ole hyvä ajatus.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Täältä ei saa kuin pahan mielen. Mistä minä olisin voinut tietää, että mukava ja kiva mies muuttuu tuollaiseksi vuosien kuluessa? Totta kai, kaikki on aina minun syytäni, niinhän se mieskin väittää.
En ilmeisesti ilmaissut itseäni tarpeeksi selvästi. Mies saa puhua terapiassa mitä haluaa. En ole sinne änkemässä kertomaan omia mielipiteitäni, vaan todellisia tapahtumia miehen toiminnasta. Ihan vain sen takia, jotta terapeutti pääsisi selville miehen voinnista ja mies saisi apua itselleen.Mutta tämä ei selvästikään teidän mielestänne ole hyvä ajatus.
-ap
Oppikirjaesimerkki marttyyrin sisäisestä monologista. "totta kai, kaikki on aina minun syytäni" "selvästikään teidän mielestänne". En usko että mies on puhdas pulmunen mutta ap, katso peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Täältä ei saa kuin pahan mielen. Mistä minä olisin voinut tietää, että mukava ja kiva mies muuttuu tuollaiseksi vuosien kuluessa? Totta kai, kaikki on aina minun syytäni, niinhän se mieskin väittää.
En ilmeisesti ilmaissut itseäni tarpeeksi selvästi. Mies saa puhua terapiassa mitä haluaa. En ole sinne änkemässä kertomaan omia mielipiteitäni, vaan todellisia tapahtumia miehen toiminnasta. Ihan vain sen takia, jotta terapeutti pääsisi selville miehen voinnista ja mies saisi apua itselleen.Mutta tämä ei selvästikään teidän mielestänne ole hyvä ajatus.
-ap
Eihän sinun sitä ole tarvinnut tietääkin. Kunhan pystyt ratkaisemaan asiat tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Täältä ei saa kuin pahan mielen. Mistä minä olisin voinut tietää, että mukava ja kiva mies muuttuu tuollaiseksi vuosien kuluessa? Totta kai, kaikki on aina minun syytäni, niinhän se mieskin väittää.
En ilmeisesti ilmaissut itseäni tarpeeksi selvästi. Mies saa puhua terapiassa mitä haluaa. En ole sinne änkemässä kertomaan omia mielipiteitäni, vaan todellisia tapahtumia miehen toiminnasta. Ihan vain sen takia, jotta terapeutti pääsisi selville miehen voinnista ja mies saisi apua itselleen.Mutta tämä ei selvästikään teidän mielestänne ole hyvä ajatus.
-ap
Nyt heittäydyt kyllä aikamoiseksi marttyyriksi. Taidatte molemmat miehesi kanssa olla aika manipuloivia?
Vierailija kirjoitti:
Täältä ei saa kuin pahan mielen. Mistä minä olisin voinut tietää, että mukava ja kiva mies muuttuu tuollaiseksi vuosien kuluessa? Totta kai, kaikki on aina minun syytäni, niinhän se mieskin väittää.
En ilmeisesti ilmaissut itseäni tarpeeksi selvästi. Mies saa puhua terapiassa mitä haluaa. En ole sinne änkemässä kertomaan omia mielipiteitäni, vaan todellisia tapahtumia miehen toiminnasta. Ihan vain sen takia, jotta terapeutti pääsisi selville miehen voinnista ja mies saisi apua itselleen.Mutta tämä ei selvästikään teidän mielestänne ole hyvä ajatus.
-ap
Miksi sinun pitäisi päästä miehesi terapiaan kertomaan noita asioita? Eihän se ole mikään tuomioistuin. Jos kaipaatte apua kommunikointiin niin voittehan mennä pariterapiaan.
Mieheni oli pari kertaa mukana terapiakäynneillä, etten siis kokonaisuudessaan torppaa ajatusta siitä että puoliso piipahtaa käynnillä tai parilla. Mutta ei sinne kannata mennä sillä ajatuksella, että kerrot jonkin objektiivisen totuuden, koska sellaista ei ole. Mies saattaa aidosti kokea että teillä on epämääräiset säännöt ja se asia pitää selvittää, mutta ei niin että torppaat hänen kokemuksensa.
Mies saattaa olla masennuksen takia niin uupunut, että kokee nuo ns. normaalit käytössäännöt vaikkapa lautasten paikoista kaapissa säännöiksi. Ihan vaan ohiksena.
Vierailija kirjoitti:
Olen miehelle sanonut, että voin osallistua jonkun kerran hänen kanssaan vastaanotolle. Terapeutti oli kuulemma sanonut, että siitä ei ole hyötyä. Tämäkin todennäköisesti vain miehen tarinaa, mutta minkäs teet kun kyseessä on aikuinen ihminen.
-ap
Jos haluat että molempien näkökulmat tulevat terapiassa esiinja että siellä puidaan jotain kosin yhteisiä sääntöjä, teidän pitää mennä pariterapiaan. Yksilöterapiassa ihminen puhuu asioista aina ihan siitä omasta näkökulmastaan. Siltä pohjalta siis, että ihminen ei voi muuttaa toisten ihmisten käytöstä, ainoastaan omaa suhtautumistaan toisiin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Mies saattaa olla masennuksen takia niin uupunut, että kokee nuo ns. normaalit käytössäännöt vaikkapa lautasten paikoista kaapissa säännöiksi. Ihan vaan ohiksena.
Mitä eroa on "normaaleilla käytössäännöillä" ja "säännöillä"?
Äidilläni diagnosoitiin iän myötä lopulta harhaluuloisuushäiriö. Hän on aina tulkinnut tilaneet todella negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on oma näkökulma asiaan, sinä voit olla hyvinkin tyranni ymmärtämättä. Mutta niin on monella pariskunnalla "asioista sovitaan" vaikka oikeassa elämässä toinen sanelee ja tyrmää toisen ehdotuksen. Ja en tätä pahalla sano vaan sillä että jos asettuisit toisen asemaan, eli vaikka nauhoita itseä ja kuuntele, voi tulla yllätyksenä
Mun hyvinkin järkevä ja kuunteleva mieheni on pari kertaa tulkinnut, että olisimme sopineet jotakin, kun tosiasiassa minä olen tyrmännyt hänen ehdotuksensa. Ilmeisesti olen tehnyt sen liian kohteliaasti.
Vierailija kirjoitti:
Täältä ei saa kuin pahan mielen. Mistä minä olisin voinut tietää, että mukava ja kiva mies muuttuu tuollaiseksi vuosien kuluessa? Totta kai, kaikki on aina minun syytäni, niinhän se mieskin väittää.
En ilmeisesti ilmaissut itseäni tarpeeksi selvästi. Mies saa puhua terapiassa mitä haluaa. En ole sinne änkemässä kertomaan omia mielipiteitäni, vaan todellisia tapahtumia miehen toiminnasta. Ihan vain sen takia, jotta terapeutti pääsisi selville miehen voinnista ja mies saisi apua itselleen.Mutta tämä ei selvästikään teidän mielestänne ole hyvä ajatus.
-ap
Eli olet miehen kanssa, koska hän on vuosia sitten ollut mukava ja toivot, että hän muuttuisi uudestaan sellaiseksi. Todennäköisesti turha toivo, mutta varsinkaan sinä et muutosta omalla toiminnallasi voi edistää.
AP:n siis täytyisi mielestään päästä haukkumaan miehensä oikein terapeutille. Jep, jep!
Siis ei hän tajua, millaista helvettiä on, kun on aidosti masentunut. Se ei ole mikään "masis."
Vierailija kirjoitti:
Yksilöterapiaan ei lähtökohtaisesti oteta ollenkaan mukaan ulkopuolisia ihmisiä. Asiakkaalla on oikeus itse päättää, mitä kertoo, miten ja milloin. Terapiasuhteen muodostuminen on herkkä asia.
Mutta ammattitaitoinen terapeutti ymmärtää kyllä, ettei asiakas kerro asioista objektiivisesti eikä asiakkaan kertoma ole koko totuus.
Eikä se terapiassakävijä välttämättä kerro terapeutistakaan objektiivisesti, joten ap ei voi tietää, mitä terapeutti oikeasti on sanonut.
Ap, antaisin asian olla. Et voi vaikuttaa miehesi terapiaan etkä siihen, hyötyykö hän siitä.
Lisäksi terapiassa ei etsitä totuutta, siellä opetellaan käsittelemään omia tunteita ja ajatuksia. Ap tuntuu sotkevan keskenään rikostutkinnan ja terapian, vain ensinmainitussa totuus on tärkeä. Terapeutin ei tarvitse uskoa sanaakaan terapoitavan kertomuksesta, mutta hänen tulee suhtautua ammatillisesti siihen, mitä kerrotaan ja miten.Asiakkaan narrartiivi ei kerro parisuhteen tilasta, mutta jos ap:n mies uudestaan ja uudestaan kertoo siitä, miten vaimo rajoittaa (terapeutti kuulee: koen vaimon rajoittavan) elämää, niin terapeutti ymmärtää, että tämä kokemus voi olla asia, jota pitää työstää.
En ole ap joten en mä voi sitä määritellä mitä ap pitäisi tehdä.