Opettaja vertaili vanhoja koulukirjojaan nykyisiin ja yllättyi: Vaatimustason lasku on ällistyttävä

Lol, teinit on niin tyhmiä

Ennen peruskoulussa myös harjoitettiin tällaista palikkamatikkaa joka aineessa, joten kenelläkään ei tullut mieleen huudella kuten tässä ketjussa että mihin jotain prosenttilaskuja tarvitsee. Nykyään tosin ei kouluissa tehdä enää puolta suurempaa taikinaa koska ei voi olettaa että koululaisilla riittäisi motoriikka ja kärsivällisyys leipomiseen. Tai vaikka lisäämään neulesilmukoita, koska neulominenkin on liian vaikeaa. Mutta kuten kaikesta huomaa niin mihin sitä motoriikkaa tai kärsivällisyyttä tarvitsee, niihin on omat laitteet 😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prosenttilaskuista viis, kun niitä varten on ohjelmat ja laskimet. Sen sijaan pitäisi panostaa elämänhallintataitoihin. Laskut avataan ja maksetaan eräpäivään mennessä, ne eivät katoa sillä, että jätetään huomioimatta. Vessanpönttö pestään säännöllisesti ja suihkun lattiakaivo myös. Irtoripsiä, tatuointeja ym. käydään otattamassa vasta sitten, kun on ostettu kuukauden ruuat ja maksettu vuokrat ym. Töissä pitää käydä aina, kun niin on sovittu, myös silloin, kun aamulla väsyttää. Kerrostalossa ei asuta yksin, eikä naapureilla välttämättä ole sama musiikkimaku tai vuorokausirytmi kuin sulla, joten eletään niiden järjestyssääntöjen mukaan. Jos otetaan koira, se lenkitetään monta kertaa päivässä, eikä vaan kuseteta siihen kerrostalon rapun eteen. Aamulla syödään aamupalaa, eikä juoda niitä överikalliita energiajuomia, joihin e

Jotenin häilyvä tuo koulun vastuu nykyään. Vaikka on vanhempien omia vastuualueita, joita kaikki eivät toteuta ehkä kiitettävästi ei kai se tarkoita, että yhteiskunta saa suorittaa verovaroin katettuja palveluja miten nyt huvittaa? Mitä on tapahtunut selkeillä opetyssuunnitelmille?

Ja akateemisten taitojen sysääminen enemmän vanhemmille näyttäytyy kyllä jo pelleilynä.

Jos vanhempi joutuu toimimaan opettajana on jotain pielessä. Opettaja saa palkan siitä että opettaa ne akateemiset taidot mahdollisimman hyvin. 

Vanhemman tehtävä auttaa läksyissä, eikä niissäkään pitäisi aina olla tarve vanhemman jatkuvaan läsnäoloon, jos opettaja on opettanut hyvin. Miksi meillä on verovaroin katettu koulu, jos se olisi vain joku puuhastelukerho?

Esim. eskaria perusteltiin aina kouluunvalmistavana. Nykyään ei tuollaisia taitoja kuulemma pidetä tärkeänä tai ei ainakaan akateemisia taitoja ne eivöt kuulu suunnitelmaan eskarissa. 

Pitäisikö siis vanhemman opettaa ne eskaritaidot nykyään vai mitä tuo muutos tarkoittaa? Eli ääkkösten tapailut ja numeroilla leikkimisen. 

Vierailija kirjoitti:

Noh... kun itse olin yläasteella, niin esim. matikasta tuli paljon läksyjä kotiin. Nyt poikani ehtii laskea kaikki läksyt jo koulussa. Matikan numero on sama eli kiitettävällä tasolla.

Totta, mutta ehtiminen ei oikein ole kriteeri, Kyllä ne näppärimmät laskivat laskut ennenkin jo koulussa. Nykyään menee myös useissa kouluissa niin paljon aikaa kaikkeen muuhun kuten kurinpitoon, että siinä opetusta odotellessa ehtii näppärä tekemään vaikka toisen aineen läksyjä. Keskittymiskyky vaan on monella jo niin mennyttä ettei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Odottanut vertailua johonkin 80-luvun kirjoihin eikä niinkään vielä noin uusiin?

Se se vasta olisi nöyryyttävää nykytenaville. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkelaskut on erikseen, ne kyllä opetetaan niissä kouluissa, joihin kuuluukin.

Jossa yli 60 % opiskelijoista ei vaan tahdo oppia niitä, koska on ne niin vaikeita. Läpihän ne pääsee joka tapauksessa, koska toisen asteen tutkinto on opiskelijan oikeus.

 

Mulla on yksi kaveri joka on kyllä muuten ihan normaali, mutta ei osaa prosenttilaskuja. On ilmoittanut ettei tarvitsekaan, alessa voi hyvin katsoa sellaisesta kyltistä mitä joku maksaa eikä tarvitse laskea. Ei siihen ole kehdannut sanoa että jos osaa prosenttilaskun niin ei niitä tarvitse edes laskea, tiedät hyvin tarkkaan vastauksen ihan laskemattakin.

Lääkelaskut on kyllä osattava ilman yhtäkään virhettä.

Intersektionaalisen inkluusion seuraus. Koska kaikkien pitää olla yhtä hyviä ja normaaliluokkaan on otettu porukkaa, joka ei sinne kuuluisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin on. Prosenttilaskua opetettiin ennen alakoulussa, nyt kasiluokalla ja ovat silti nykyään monelle liian vaikeita.

Luulen, että juuri prosenttilaskuissa heijastuu myös lukeman ymmärtäminen.

Esim. Kännykkä myytiin 20 % tappiolla. Kuinka paljon se maksoi, kun ostohinta oli 90e? 



Tuossa ei riitä, että osaa vain laskea, vaan pitää ymmärtää mikä on tappio ja mitä tuossa ylipäätään kysytään. 

Voin tunnustaa, että prosenttilaskut ovat minulle yhä vaikeita, vaikka aikanaan kirjoitin pitkän matematiikan. Oma vahvuuteni oli kolmiuloitteinen avaruus.  

Ja ennen tuo oli kuudennen luokan tehtävä, ja lapset osasivat tuon laskea. 

Ällistyttävää tässä on se, että opettaja ei ole tätä aiemmin havainnut. Jos vertaa sitä, mitä omina kouluaikoinaan peruskoulussa vaadittiin siihen mitä omilta muksuilta vaaditaan niin tason lasku on ilmiselvää. Jos haluaa muksuilleen laadukkaan koulutuksen niin kyllä pitää itse opettaa ja vaatia kotona sitä oppimista. Ei ne lasten erot osaamisessa kodin sosioekomisenaseman mukaan tyhjästä ole syntyneet. Peruskoulu ei ole aikoihin tasoittanut erilaisista lähtökohdista tulevien lasten oppimiseroja.

Nykyään voi kysyä tekoälyltä, niin ei tarvitse ymmärtää mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin on. Prosenttilaskua opetettiin ennen alakoulussa, nyt kasiluokalla ja ovat silti nykyään monelle liian vaikeita.

 

Miten k e h a r i pitää olla, jos ei osaa kahdeksannella luokalla prosenttilaskuja?

Kaikki eivät hallitse niitä aikuisenakaan :)

 

Erään edesmenneen kaupan päällikkö ei osannut prosenttilaskua. Oli ohjeistanut alaisiaan: jos 50% aletuotteesta annetaan 20% lisäale, voivat kassalla laskea suoraan 70% alennuksen tuotteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkelaskut on erikseen, ne kyllä opetetaan niissä kouluissa, joihin kuuluukin.

Jossa yli 60 % opiskelijoista ei vaan tahdo oppia niitä, koska on ne niin vaikeita. Läpihän ne pääsee joka tapauksessa, koska toisen asteen tutkinto on opiskelijan oikeus.

 

Mulla on yksi kaveri joka on kyllä muuten ihan normaali, mutta ei osaa prosenttilaskuja. On ilmoittanut ettei tarvitsekaan, alessa voi hyvin katsoa sellaisesta kyltistä mitä joku maksaa eikä tarvitse laskea. Ei siihen ole kehdannut sanoa että jos osaa prosenttilaskun niin ei niitä tarvitse edes laskea, tiedät hyvin tarkkaan vastauksen ihan laskemattakin.

Lääkelaskut on kyllä osattava ilman yhtäkään virhettä.

 

Niinpä. Tarvittaessa sitten vaikka näytetään koe vastauksineen ja seuraavana päivänä tehdään sama koe jossa ei valmiita vastauksia. Tällä monesti saa aina jonkun läpäisemään laskukokeen. Osan kanssa tarvitaan paljon toistoja, koska on edelleen on ihan liian vaikeata muistaa niitä vastauksia enää seuraavana päivänä.

Aikoinaan, kauan sitten itsellä oli harjoitustehtävälappuja, joissa oli koottuna kansakoulusta oppikouluun pyrkijöille päässälaskutehtäviä jne. Näytin niitä joskus silloisille peruskoulun kuudennen luokan oppilaille, olivat ihan pihalla, yksikään ei onnistunut vastaamaan noihin lappujen kysymyksiin, hieman yllätti.

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman olen huomannut, vaatimustaso on laskenut. 

Ja silti Pisa-tulokset ovat romahtaneet! Vaikka ei edes odoteta yhtä paljon kuin ennen. 

PISA-tulokset ovat romahtaneet juuri siksi, ettei vaadita yhtä paljon kuin ennen. PISA kun mittaa nimenomaan sitä lopputulosta eli osaamista.

Vierailija kirjoitti:

Intersektionaalisen inkluusion seuraus. Koska kaikkien pitää olla yhtä hyviä ja normaaliluokkaan on otettu porukkaa, joka ei sinne kuuluisi. 

Inkluusio on totta, mutta kyllä tässä on kyse siitä että ihan normaalien oppilaiden taso on jo pitkään laskenut kuin lehmän häntä. Pojat ylpeilee sillä, että eivät ole koskaan lukeneet yhtään kirjaa.

Täällä joku ammattikoulun ope kirjoitti, että hänen aloittaessaan vuosituhannen alussa tehtiin ammattikoulussa 10-20 sivua pitkä lopputyö lähdeviitteineen. Nykyisin suuri osa opiskelijoista ei osaa kirjoittaa pitkiä lauseita. Päälle sitten toki vielä se, että ammattiopiston suomenkieliseen opetukseen ei ole vaatimuksena osata suomen kieltä, koska katsotaan että kieltä oppii samalla opiskellessa. Mutta lauseita ei saa kirjoitettua ihan ne kantasuomalaiset kaverit.

Muista ala-asteella että murtoluvut tuottivat mulle päänvaivaa. Mutta pahin oli ehkä miinusmerkkisten numeroitten laskemiset. En vieläkään käsitä sitä logiikkaa miten -6 + -6 tulos voi olla jotain muuta, mitä oma pääni kertoo. Jotkut asiat eivät millään imeydy päähän, vaikka siellä olisi 1000 muuta hankalasti käsitettävää asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin on. Prosenttilaskua opetettiin ennen alakoulussa, nyt kasiluokalla ja ovat silti nykyään monelle liian vaikeita.

 

Miten k e h a r i pitää olla, jos ei osaa kahdeksannella luokalla prosenttilaskuja?

Kaikki eivät hallitse niitä aikuisenakaan :)

 

Erään edesmenneen kaupan päällikkö ei osannut prosenttilaskua. Oli ohjeistanut alaisiaan: jos 50% aletuotteesta annetaan 20% lisäale, voivat kassalla laskea suoraan 70% alennuksen tuotteesta.

No hei, ei kai niitä alveja tarvitse yrittäjän osata laskea. Asiakkaat maksaa sen mitä pyydetään, eihän nekään sitä ymmärrä.

Hiusväriä tulee hyväksi katsottu määrä millilitroja ja hapetetta puolitoista kertaa enemmän. No mihin niitä prosenttilaskuja tarvii, aina lurautan silmämääräisesti. Tervetuloa kampaamooni!

Vierailija kirjoitti:

Kouluihin tarvittaisiin takaisin jäykkä kurinalaisuus. Oppilaat tiukasti pulpetteihin ja opettajia kunnioittamaan. Häiritsijälle pois luokista pienryhmiin. 

Itse tykkäsin käydä oppikoulua. Siellä oli kuri ja järjestys. Ei tosiaankaan mitään yhdistettyjä luokkia, luokassa ei saanut vaeltaa tai muuta pelletouhua. Jos ei pärjännyt, jäi luokalleen. 

Opettajalla oli auktoriteetti ja luokissa oltiin hiljaa paikallaan kuunnelmassa. Jos ei osannut läksyjä, kun kysyttiin, se oli häpeä.

Tytär näytti ottamaansa videota nylykoulusta. Levotonta luokassa. 

Ja: Mun aikaan oppikoulussa myös musiikissa ja käsityössä oppi oikeasti. Tehtiin kauluspaita, tyköistuvat shortsit jne. Nykyoppilaat tekee helpot löysät shortsit kuminauhalla ja helpon hupparin (todella helpompi kuin kauluspaita) Tuommoisia mä tein jo kansakoulun puolella. 

 

Vaatteiden tekeminen on nykyään hauska pikku harrastus, Intiassa tehdyt vaatteet on halvempia. On parempi opettaa sellaisia taitoja joita tarvitaan.

Pidin kuudennelle luokalleni keväällä oppikouluun pyrkivien matematiikankokeen.(Siis silloin aikoinaan pyrittiin neljännen luokan kesällä oppikouluun...)

Kolmestakymmenestä oppilaasta kokeen selvitti kahdensantoista,joista osa rimaa hipoen.