Mies on ihastunut toiseen, muttei tunnusta
Ollaan oltu 15v yhdessä ja vaikeaa (riitoja, etääntymistä) on ollut viime vuodet. Minä koen vaikeaksi ettei mies osaa puhua tunteistaan ja kohdata läsnäolevasti, ja hän kokee että minä olen jatkuvasti negatiivinen. Minua vaivaa myös seksin vähyys.
Alkuvuoden vuoden ajan olen epäillyt miehen ihastuneen kollegaansa. Tyypillisiä elkeitä kuten vaatetuksen uudistaminen, työpaikan kuntosalilla aloittaminen, ylitöiden lisääntyminen ja naisen nimen esiintyminen useammin kuin aiemmin miehen puheissa on.
Nainen on projektityöntekijä, joka lopettaa kesällä, ja mies on oman työnkuvansa ohessa ruvennut seuraamaan naisen hanketta näin loppumetreillä. Yhteisiä työmatkoja on ollut muutama, myös yön yli kestäneitä. Olen tavannut naisen, sellainen mukava ja perusnätti ikäiseni perheenäiti, ei erityisen karismaattinen vaan pikemminkin tylsä.
Hän on minua kuitenkin selvästi urheilullisempi. Olen itse yrittänyt elämäntapamuutosta viimeisen vuoden, mutta laihduttaminen on haastavaa. Tämä ja suhteemme haasteet huomioiden on ymmärrettävää, että mies tuntee vetovoimaa kollegaa kohtaan.
Kysyin mieheltä suoraan, onko hän ihastunut kun kertoi taas jotain naisen projektiin liittyen - mies ei puhu kenenkään muun työkaverin hommista. Kiisti sellaisella töksähtävällä tavalla hieman tuhahtaen nauraen ja samassa siirsi keskustelunaiheen muualle.
Heillä on ensi viikon keskiviikkona firman tykypäivä, viimeinen yhteinen ennen naisen siirtymistä muualle. Mies on ehdottanut, että lähtisin lasten kanssa mökille jo edeltä keskiviikkoillaksi, ja hän tulisi sitten perästä kun on hoitanut yhden roikkuvan kodin remppahomman helatorstaina.
Väkisinkin mietin, että mies valmistelee pettämistä.
Surettaa ja ketuttaa, ettei mies halua puhua asiasta, vaan väistää ja pakenee mielummin kuin käsittelee kasvotusten. Miten minun tulisi olla asian kanssa?
Kommentit (305)
Avaus kuulostaa siltä että miehellä välttelevä kiintymyssuhdetyyli jo lapsuudesta saakka. Ei pysty sanomaan hylkäämisen peloissaan mitä oikeasti haluaa vaan myötäilee vaikka oikeasti haluaisi muuta.
Tuollaiset miehet jotka sitten ratkovat omia pään sisäisiä ongelmiaan pettämällä ja pahimmillaan syyttäen siitä enemmän tai vähemmän puolisoaan ovat alinta pohjasakkaa mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Avaus kuulostaa siltä että miehellä välttelevä kiintymyssuhdetyyli jo lapsuudesta saakka. Ei pysty sanomaan hylkäämisen peloissaan mitä oikeasti haluaa vaan myötäilee vaikka oikeasti haluaisi muuta.
Tuollaiset miehet jotka sitten ratkovat omia pään sisäisiä ongelmiaan pettämällä ja pahimmillaan syyttäen siitä enemmän tai vähemmän puolisoaan ovat alinta pohjasakkaa mitä on.
Alanuolittaja ei pysty varmaan koskaan katsomaan peiliin ja myöntämään edes itselleen ja vielä vähemmän ihmisten edessä että on toiminut pohjasakkaa olevan ihmisen tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko sinä elämäsi tärkeimmäksi ihmiseksi miehen, joka mielummin valehtelee pettämisestä, kuin eroaa kunniallisesti?
No en, mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen vaikea uskoa että se joskus ihana ja empaattinen mies onkin nyt karsea kpää.- Ap
No jos se on riittävän kauan katsellut tuota mainitsemaasi ominaisuutta ja sen kertomisesta huolimatta mitään muutosta ei ole tullut, niin täältä saaduin opein ei tarvi taas ja uudestaan samaa asiaa jankuttaa, vaan on katsellut ja nyt löytänyt itselleen mieluisamman. "ja hän kokee että minä olen jatkuvasti negatiivinen."
Jos sysää lapset ja kaiken muun vaimon niskoille eikä suostu mihinkään yhteiseen aktiviteettiin, niin ei ihme jos vaimo on "negatiivinen". Tästähän ap mainitsi jo monta kertaa. Mutta ei, miehessä ei mitään vikaa ikinä tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei valmistele pettämistä vaan on todennäköisesti jo pettänyt.
Enemmän miettisin sitä mitä itse haluan elämältä. Haluanko elää niin kuin nyt odottaen, että mies kiinnostuisi meidän parisuhteesta vai alanko tehdä omasta elämästäni sellaista, jossa minulla on hyvä olla. Nyt sinulla ei ole vuosiin ollut hyvä olla.
Pienten lasten kanssa sitä on ajatellut, että elämässä on tärkeämpää että osataan olla yhdessä hyviä vanhempia ja romantiikan jne kaipuu on vain jäännös jostain nuoruuden naivista kuvitelmista parisuhteessa.
Nyt kun lapset alkaa olla kouluikäisiä, huomaan että kaipaan henkistä ja fyysistä yhteyttä valtavasti. En tosin usko, että tällä kr
Miehet varmistaa että on uusi piika ja vakioseksi valmiina ja varmistettu ennenkuin uskaltavat lähteä suhteesta.
Miehet varmistaa että on uusi piika ja vakioseksi valmiina ja varmistettu ennenkuin uskaltavat lähteä suhteesta.
Piika ja vakioseksi? Onpa miesvihamielinen kommentti. Olen kyllä täysin eri mieltä kanssasi. Kyllä ne miehetkin kuule ihan kumppanuutta ja samanhenkisyyttä ensisijassa hakee ja toivoo. Seksiä nyt toki varmasti myöskin, mutta kyllähän me nyt kaikki sukupuoleen katsomatta sitä halutaan rakastetultamme.
Päivitän hieman tilannetta tänne, kun jotkut ovat kyselleet.
Perjantaina mies tuli kotiin iltakymmenen aikaan, ja sanoi heti käyneensä juttelemassa äitinsä kanssa. Anoppi oli kuulema ollut sitä mieltä, että meidän pitäisi ottaa yhteistä aikaa. Mies ehdotti, että lähtisimme torstaina mökille kahdestaan ja anoppi toisi lapset sinne lauantaiksi. Väsyneenä ja huojentuneena siitä, ettei riita jatkunut suostuin tähän, enkä puhunut mitään niistä oman ajan suunnitelmista.
Viikonloppu oli täynnä lasten harrastus- ja kaverisynttärikyydittelyä. Anoppi kysyi lauantaina, voiko viedä lapset perjantaina Linnanmäelle ja perään kirjoitti että pidä huoli itsestäsi. Mies oli vaisu, mutta selvästi enemmän läsnä kuin viime aikoina muuten. Hoiti myös sen remppajutun, josta oli aiemmin puhunut tekevänsä helatorstaina.
Eilen esikoinen kysyi nukuttaessa, kuka meidän talossa asuu jos isä ja äiti eroaa. En saanut lapsesta irti, miksi hän sellaista mietti, mutta jäi häiritsemään. Mietin olisivatko lapset kuulleet yöllisen riidan.
Tällaista meillä on ollut aiemminkin; riitoja, jotka jäävät ihan kivan arjen alle. Kuitenkaan ongelmien syntymekanismeihin ei koskaan porauduta, ja erimielisyydet repeytyvät auki sitten jossain kohtaa. Tänään menen pitkälle kävelylle metsään ja yritän miettiä, mikä minulle on suhteessa tärkeää.
- Ap
Hyvä että pohdit mitä itse haluat! Kirjoitit aiemmin, että olet yrittänyt tukahduttaa romanttiset ja seksuaaliset tarpeesi. Syy tälle on enemmän torjuvassa puolisossa kuin lapsien tulossa!!
Olen kokenut perhearjen sekä onnettomassa liitossa että rakkaudellisessa suhteessa. Ero on valtava. Nykyisessä suhteessa ei ollut mitään ristiriitaa sen välillä että päivisin hoidettiin taaperoita ja iltaisin nautittiin toisistamme. Olen myös aivan eri kokoinen ja näköinen kuin onnettomassa suhteessani, joten ei kaikilla se kipinä pelkästä sorjasta varresta syty
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En menisi mökille ainakaan. Jos miestä ei kuuluisi kotiin niin siinäpähän yrittäisi selittää.
Tuntuu ahdistavalta ja lapselliselta ruveta pelaamaan jotain käräytysleikkejä. Ehkä myös pelottaa ajatus, että pitäisi sitten oikeasti erota.- Ap
Onko oikeasti merkittävää eroa pettääkö oikeasti vai pettäisikö heti jos silmäsi välttää?
Lisäksi, ei kuulosta siltä että kyseessä enää tässä vaiheessa on yksittäinen tyhypäiväpano, vaan paneskelua ja muuta sutinaa on jatkunut selkäsi takana jo hyvän tovin. Tuo yksi tietty kerta ei olisi mitenkään poikkeuksellinen.
Mies saattoi pelästyä että jää kiinni liian aikaisin. Voi myös yrittää pedata ettei tule huoltajuus tms kiistoja. On voinut puhua äitinsäkin mukaan juoneensa. Nyt et tule kuulemaan työkaverin nimeä enää ja pari viikkoa menee teilläkin paremmin. Sitten alkaa taas ylityöt jne. Ero tulee kesälomien jälkeen ja mies muuttaa kollegan kanssa kimppaan nopealla varoitusajalla.
miksei pettäs kun on jo kärsiny seurakset etukäteen :D on vähän vitu raskasta olla tommosessa suhteessa. se saattaa olla ihan bromans
Te ette taitaisi olla yhdessä jos kuvioissa ei olisi anoppia. Miehesi on täysin keskenkasvuinen, oikein raivostuttaa!!!
Kiitos päivityksestä ja kovasti voimia. Niitähän tuollainen tilanne ja suhde syö. Kuulostaa siltä että teillä ei tosiaan kommunikaatio toimi ja riidat jatkuvat kehänä. Suosittelen pariterapiaa ainakin jonkun aikaa, vaikka lopulta eroisittekin. Ette pääse toisistanne kuitenkaan täysin eroon lasten takia ja joudutte kommunikoimaan vanhempina.
Lapset reagoivat jo, ja sinä olet onneton, joten eihän tilanne näin ainakaan voi jatkua. Hakekaa apua ja jos se ei auta niin ero. Elämä ei lopu siihen. Itse sain elämäni takaisin eron jälkeen vaikka päätös oli silloin vaikea ja tulevaisuus pelotti.
SINÄ et ole rakastanut miestäsi pitkään aikaan. Projisoit omaa pahaa oloa ylensyöntiin ja nalkuttamiseen etkä joko läheisriippuvaisena tai materialistina uskalla jättää miestäsi. Lapsenne kärsivät varmasti ja tulevat taatusti osoittamaan kiintymyssuhdeongelmia tulevissa ihmissuhteissaan.
Vetämättömyys, välttely ja jatkuvat riidat kertovat vain ja ainostaan rakkauden loppumisesta. Pettäminen on sille sinetti.
Vierailija kirjoitti:
SINÄ et ole rakastanut miestäsi pitkään aikaan. Projisoit omaa pahaa oloa ylensyöntiin ja nalkuttamiseen etkä joko läheisriippuvaisena tai materialistina uskalla jättää miestäsi. Lapsenne kärsivät varmasti ja tulevat taatusti osoittamaan kiintymyssuhdeongelmia tulevissa ihmissuhteissaan.
Elintason romahtaminen ja sen kautta lasten altistaminen syrjäytymiselle on pätevä syy miettiä eroa kahdesti. Ei tarvitse olla mikään materialisti.