Neuvokaa anoppi-ongelmassa
Anoppini on käytännössä katkaissut välinsä minuun. Ei halua tavata, edes lapsiamme. Ei halua tulla käymään, ei halua meitä sinne. Poikaansa tapaa välillä, mutta vain niin, että minä ja lapset emme ole paikalla. Miehen vanhemmat on eronnut, miehen isä käy meillä kyllä välillä. Mutta syynä tähän välirikkoon on se, etten ole antanut anoppini päättää joistakin meidän kotiin ja perheeseen liittyvistä asioista. En esimerkiksi antanut hänen valita meille verhoja ja muutamia (isoja) sisustusesineitä, koska ne ei sopineet meidän kodin tyyliin (hänen sisustusmaku on aika erilainen) ja olivat myöskin käytettyinä jo vähän nuhjuisia. Ja en ole antanut hänen päättää mitään lapsiimme liittyviä asioita kuten missä iässä kiinteät aloitetaan, mikä syöttötuoli meillä on käytössä (ergonomialtaan hyvä), millaisia kenkiä meidän lapset käyttää (edellytän, että niissä on hyvä lesti), mitkä turvaistuimet meillä on autossa (edellytän että riittävän uudet ja plus-testatut, ei siis 10 vuotta vanhoja kirppislöytöjä). Listaa voisi jatkaa pitkäänkin. En ole kuitenkaan anopille sanonut pahasti näistä asioista, olen vain todennut ihan ystävälliseen sävyyn, että ikävä kyllä sinä et voi päättää tällaisista asioista meillä vaan minä teen nämä päätökset. Hän ei nyt tämän kaiken seurauksena halua siis olla kanssani tekemisissä, on kai loukkaantunut kun ei saa päättää meidän lasten asioita. Miten tätä asiaa pitäisi lähteä ratkomaan, kun itse en tunne tehneeni mitenkään väärin häntä kohtaan enkä aio myöskään muuttaa kantaani asiassa?
Kommentit (608)
Jos synttäreille tuo kuivakakun saatesanoilla, että tässä on emännälle tuliaisena pakastusta varten kakku, jotta voitte parin viikon päästä aamukahvilla sillä herkutella, niin tuliainen on ok. Mutta jos tuo synttäreille kuivakakun (edes ääneen sanomattomana) oletuksena että se pannaan esille synttäreillä kakkupöytään niin se on epäkohteliasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
leensä on tapana viedä jotain kun mennään kylään. Ihan tavanomaisia leipä, sämpylät, nk lämpimäiset , vaikka kakkukin.
Syntymäpäiväjuhliin viedään lahja ja kukkia sille syntymäpäiväsankarille. Ole hyvä, nyt osaat vastedes käyttäytyä.
Kyllä minä olen vienyt esim mokkapaloja lastenlasten synttäreille. Lahja ei ehkä esim sinun vaativan makusi hintainen. Lapselle harvemmin viedään kukkia.
Meillä näköjään kuitenkin lämmin perhehenki ollut lastenlasten synttäreillä, ei tyyliin presidentin vastaanotto leikki-ikäisten juhlilla. (Molemmat isovanhemmat, tädit, enot, sedät, kuka on joutanut paikalle.)8
Koolla on siis ollut suku, ei perhe. Ja syntymäjuhliin ei mennä omat leivonnaiset kainalossa koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vaan, näin se oli ennenvanhaan. Tämän esilletuonti on mielestäni paikallaan siitä syystä, että kakun tuoja ja vastaanottaja ovat nyt ihan eri planeetalla.
Ja ovatkohan oikeasti nuo kaksi sukupolvea niin sukset ristissä kuin täällä Vauvalla saa käsityksen.
MILLOIN NÄIN OLI JA MISSÄ IHMEESSÄ?
Onks teillä kotona ketään joka neuvoisi miten saat capslokin pois? Mun nelivuotiaanikin osaisi jim
Milloin ja missä on muka menty syntymäpäiville omat leivonnaiset mukana? Saisiko tähän nyt vastauksen? Ja mitne helvetin vanhoja nämä pikkulasten anopit ovat?
Anoppi voi kysyä etukäteen tarvitseeko miniä apua synttäreiden tarjoiluiden tekemisessä, saisiko avuksi leipoa vaikka kakun. Se on ihan kiva kysymys! Ja siihen vastataan kyllä tai ei. Anopin tulee kunnioittaa saamaansa vastausta. Yllätyskakut synttäreille ei ole ok. Eikä kakut joista on sanottu etukäteen että älä tuo.
Vierailija kirjoitti:
Milloin ja missä on muka menty syntymäpäiville omat leivonnaiset mukana? Saisiko tähän nyt vastauksen? Ja mitne helvetin vanhoja nämä pikkulasten anopit ovat?
Kyllä nuoret miniätkin osaavat odottaa tuliaisia , monesti on ollut kirjoituksia kun isovanhemmat tulivat kylään, eivät tuoneet kuin halvan pallon taaperolle. Tarjoilut maksoivat paljon enemmän kuin pallo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin ja missä on muka menty syntymäpäiville omat leivonnaiset mukana? Saisiko tähän nyt vastauksen? Ja mitne helvetin vanhoja nämä pikkulasten anopit ovat?
Kyllä nuoret miniätkin osaavat odottaa tuliaisia , monesti on ollut kirjoituksia kun isovanhemmat tulivat kylään, eivät tuoneet kuin halvan pallon taaperolle. Tarjoilut maksoivat paljon enemmän kuin pallo.
Eli milloin ja missä on muka menty syntymäpäiville omat leivonnaiset mukana? Saisiko tähän nyt vastauksen? Ja mitne helvetin vanhoja nämä pikkulasten anopit ovat?
Vierailija kirjoitti:
Jos synttäreille tuo kuivakakun saatesanoilla, että tässä on emännälle tuliaisena pakastusta varten kakku, jotta voitte parin viikon päästä aamukahvilla sillä herkutella, niin tuliainen on ok. Mutta jos tuo synttäreille kuivakakun (edes ääneen sanomattomana) oletuksena että se pannaan esille synttäreillä kakkupöytään niin se on epäkohteliasta.
Muista, anoppi ei saa sanoa miniää emännäksi . Se on halventavaa, täällä opetettiin joskus joulun jälkeen. Naiset eivät ole emäntiä.
Minusta kuivakakku tai vaikka suolainen piirakka on ihan ok, mutta itse syntymäpäiväkakkua ei tuoda ellei näin ole etukäteen sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuivakakku tai vaikka suolainen piirakka on ihan ok, mutta itse syntymäpäiväkakkua ei tuoda ellei näin ole etukäteen sovittu.
Hyvien tapojen vastaista se on edelleen, vaikka sinusta, moukasta, se olisikin ok.
Syntymäpäiväjuhlille ei mennä omien tarjottavien kanssa.
Nuoret naiset ovat riidanhaluisia. Odotan jännityksellä iltaa kun ne siiderit ja viinit on juotu ja näppäimistön kannat valloillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuivakakku tai vaikka suolainen piirakka on ihan ok, mutta itse syntymäpäiväkakkua ei tuoda ellei näin ole etukäteen sovittu.
Hyvien tapojen vastaista se on edelleen, vaikka sinusta, moukasta, se olisikin ok.
Syntymäpäiväjuhlille ei mennä omien tarjottavien kanssa.
Teillä on kovin muodollisia lasten synttäreitä. ei mitään lämmintö tunnelmaa. Tuottavatko hyvän tuoton?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuivakakku tai vaikka suolainen piirakka on ihan ok, mutta itse syntymäpäiväkakkua ei tuoda ellei näin ole etukäteen sovittu.
Hyvien tapojen vastaista se on edelleen, vaikka sinusta, moukasta, se olisikin ok.
Syntymäpäiväjuhlille ei mennä omien tarjottavien kanssa.
Teillä on kovin muodollisia lasten synttäreitä. ei mitään lämmintö tunnelmaa. Tuottavatko hyvän tuoton?
Meillä kunnioitetaan hyviä käytöstapoja. Silloin myös mm. sillä lapsenlapsen äidillä on kiva olla, eikä tarvitse tulla ylikävellyksi omassa kodissaan.
Joku on kovin kierroksilla nyt. Ehkä joku rupee riitelemään, minä en.
Tää kakkukeskustelu ei liity mitenkään ap:n kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Tää kakkukeskustelu ei liity mitenkään ap:n kysymykseen.
Tismalleen samaa törkeää käytöstä, ylikävelyä ja rajattomuutta sekin on.
Usein näissä anoppi vs. miniä-riidoissa on kyse jostain ihan mitättömistä asioista. Molemmat ovat herkkiä toisen sanomisille, kuvitellaan omia rivien välistä, ei kuunnella toista, liioitellaan asioita. Tärkein eli rauhallinen järkevä keskustelu asioista unohdetaan täysin.
Miehet jättäytyvät usein riitojen ulkopuolelle koska ihan sama mitä sanot tai teet niin saat jonkun vihat niskoille. Eivätkä he tajua miksi akat räyhää joistain hemmetin kuivakakuista ja talvihaalareista.
Vierailija kirjoitti:
Usein näissä anoppi vs. miniä-riidoissa on kyse jostain ihan mitättömistä asioista. Molemmat ovat herkkiä toisen sanomisille, kuvitellaan omia rivien välistä, ei kuunnella toista, liioitellaan asioita. Tärkein eli rauhallinen järkevä keskustelu asioista unohdetaan täysin.
Tässäkin ketjussa on kyse ihan puhtaasti siitä, että perheen ulkopuolinen ihmienn ei tajua perheen rajoja, vaan ylikävelee toistuvasti ja törkeästi. Ei kunnioita edes kotirauhaa. Ja se tehdään täysin tahallaan, eikä mitään tarkoitustakaan ole kuunnella sitä ylikäveltyä tai toimia millään tasolla järkevästi.
Vierailija kirjoitti:
Usein näissä anoppi vs. miniä-riidoissa on kyse jostain ihan mitättömistä asioista. Molemmat ovat herkkiä toisen sanomisille, kuvitellaan omia rivien välistä, ei kuunnella toista, liioitellaan asioita. Tärkein eli rauhallinen järkevä keskustelu asioista unohdetaan täysin.
Miehet jättäytyvät usein riitojen ulkopuolelle koska ihan sama mitä sanot tai teet niin saat jonkun vihat niskoille. Eivätkä he tajua miksi akat räyhää joistain hemmetin kuivakakuista ja talvihaalareista.
Miehen tehtävä on yksinkertaisesti vetää perheelleen rajat ja puolustaa niitä. Vaikka sitten äitinsä suuttusikin. Mies ei ole vastuussa äitinsä tunteista.