Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Neuvokaa anoppi-ongelmassa
02.05.2024 |
Anoppini on käytännössä katkaissut välinsä minuun. Ei halua tavata, edes lapsiamme. Ei halua tulla käymään, ei halua meitä sinne. Poikaansa tapaa välillä, mutta vain niin, että minä ja lapset emme ole paikalla. Miehen vanhemmat on eronnut, miehen isä käy meillä kyllä välillä. Mutta syynä tähän välirikkoon on se, etten ole antanut anoppini päättää joistakin meidän kotiin ja perheeseen liittyvistä asioista. En esimerkiksi antanut hänen valita meille verhoja ja muutamia (isoja) sisustusesineitä, koska ne ei sopineet meidän kodin tyyliin (hänen sisustusmaku on aika erilainen) ja olivat myöskin käytettyinä jo vähän nuhjuisia. Ja en ole antanut hänen päättää mitään lapsiimme liittyviä asioita kuten missä iässä kiinteät aloitetaan, mikä syöttötuoli meillä on käytössä (ergonomialtaan hyvä), millaisia kenkiä meidän lapset käyttää (edellytän, että niissä on hyvä lesti), mitkä turvaistuimet meillä on autossa (edellytän että riittävän uudet ja plus-testatut, ei siis 10 vuotta vanhoja kirppislöytöjä). Listaa voisi jatkaa pitkäänkin. En ole kuitenkaan anopille sanonut pahasti näistä asioista, olen vain todennut ihan ystävälliseen sävyyn, että ikävä kyllä sinä et voi päättää tällaisista asioista meillä vaan minä teen nämä päätökset. Hän ei nyt tämän kaiken seurauksena halua siis olla kanssani tekemisissä, on kai loukkaantunut kun ei saa päättää meidän lasten asioita. Miten tätä asiaa pitäisi lähteä ratkomaan, kun itse en tunne tehneeni mitenkään väärin häntä kohtaan enkä aio myöskään muuttaa kantaani asiassa?
Kommentit (608)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos anoppi on hoivannut ja passannut poikaansa tämän nuoruudessa, voi olla vähän tyhjä olo anopilla, kun tullut tarpeettomaksi. Jospa miniä ei ottaisi anopin ohjeita niin tosissaan. Joo, joo. Katsotaan, katsotaan. Epämieluisat tuomiset laittaisi kaappiin, toteaisi ettei nyt heti tarvitse. Veisi hissukseen keräyskontteihin tms.
Sukupolvilla on vähän erilainen maku ja kommunikointi. Tuossa hiljattain jonkun synttärit olivat ihan pilalla anopin tuoman kuivakakun vuoksi; ei sopinut kattaukseen.On epäkohteliasta viedä toisten juhliin kakkupöytään kakku ellei siitä ole sovittu etukäteen. En tunne tapausta josta kirjoitat, voihan olla että oli sovittu että anoppi leipoo juhliin kakun.
Epäkohteliasta? Takavuosina oli erittäin kohteliasta viedä tuliaisiksi kakku, sekä äitini että iso
Mä oon kohta 50, en muista tällaista tapaa. On kyllä toooosi takavuosina ollut tämä tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein näissä anoppi vs. miniä-riidoissa on kyse jostain ihan mitättömistä asioista. Molemmat ovat herkkiä toisen sanomisille, kuvitellaan omia rivien välistä, ei kuunnella toista, liioitellaan asioita. Tärkein eli rauhallinen järkevä keskustelu asioista unohdetaan täysin.
Miehet jättäytyvät usein riitojen ulkopuolelle koska ihan sama mitä sanot tai teet niin saat jonkun vihat niskoille. Eivätkä he tajua miksi akat räyhää joistain hemmetin kuivakakuista ja talvihaalareista.
Kyllä, kyse on usein pienistä asioista, toistuvista sellaisista, alussa. Se ongelma ei ole se yksittäinen pieni asia, se ongelma on kun asiasta sanoo, esim sanomalla "ei kiitos" niin tästä vedetään niin suuret raivarit että siitä kuulee koko suku ja puolet naapurustosta. Se ongelma on, kun on pienestä asiasta sanonut niin mennään jo tekemään isompia vahinkoja, ihan vain kostoksi, esim tahallaan syöttämällä allergiselle lapselle allergisoivia ruokia, kuskaamalla lasta ilman turvaistuinta jne jne mitä nämä mummot nyt sitten keksiikään. Jos mies tietää että äitinsä on ihan sekopää, niin miksi hän ei suojele perhettään? Miksi? Koska hän pelkää että äiti suuttuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein näissä anoppi vs. miniä-riidoissa on kyse jostain ihan mitättömistä asioista. Molemmat ovat herkkiä toisen sanomisille, kuvitellaan omia rivien välistä, ei kuunnella toista, liioitellaan asioita. Tärkein eli rauhallinen järkevä keskustelu asioista unohdetaan täysin.
Miehet jättäytyvät usein riitojen ulkopuolelle koska ihan sama mitä sanot tai teet niin saat jonkun vihat niskoille. Eivätkä he tajua miksi akat räyhää joistain hemmetin kuivakakuista ja talvihaalareista.
Kyllä, kyse on usein pienistä asioista, toistuvista sellaisista, alussa. Se ongelma ei ole se yksittäinen pieni asia, se ongelma on kun asiasta sanoo, esim sanomalla "ei kiitos" niin tästä vedetään niin suuret raivarit että siitä kuulee koko suku ja puolet naapurustosta. Se ongelma on, kun on pienestä asiasta sanonut niin mennään jo tekemään isompia vahinkoja, ihan vain kostoksi, esim
Se ongelma on hyvin pitkälle siinä, kun se mies on pienestä pitäen opetettu äiti hyvällä tuulella, joska äidin mielen pahoittaminen on pahinta mitä maailmassa voi tehdä. Oikeesti vaatii siltä mieheltä (tai tyttäreltä) paljon, että pistää narsistiselle vanhemmalle rajat ja sanoo, että tästä et tule yli. Et nyt etkä koskaan.
Se ongelma on hyvin pitkälle siinä, kun se mies on pienestä pitäen opetettu äiti hyvällä tuulella, joska äidin mielen pahoittaminen on pahinta mitä maailmassa voi tehdä. Oikeesti vaatii siltä mieheltä (tai tyttäreltä) paljon, että pistää narsistiselle vanhemmalle rajat ja sanoo, että tästä et tule yli. Et nyt etkä koskaan.
Mun mies ei edes tiennyt, että tuo ei ole normaalia. Siis että vanhempia pitää pyrkiä miellyttämään henkeen ja vereen. Valehteleminen on ok, ja se on ok että itselle tulee täysin paska olo tai vaimo kärsii tai lapset.
Äitienpäivä tulossa, menen mökille nauttimaan elämästä ja pojat tietävät, että heillä ei ole mitään asiaa elämääni häiritsemään. Miniät soittelevat ennen toukokuun loppua, että koska mökki on vapaa, heillä olisi tarve päästä lomalle. Vastaan iloisesti, että mökkejä on Suomi täynnä, ei meidän tarvitse tätä samaa kaikkien käyttää.
Hyvä suhde anoppiin tarkoittaa sitä, että anoppi saa olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas teillä kiiltokuvaperheitä mielikuvituksessa. Pojat ei koskaan haistatelleet äidilleen ja uhmailleet vaan kilttejä mamin poikia.
No mun pojat kyllä uskalsivat vastustaa kalkkiksia mutta nyt aikuisina kyllä eivät ole katkaisseet välejä äitiinsä. En tiedä ovatko miniät vaatineet.
Kyllä pojat ärjyy mulle jos heidän mielestään pitäis tehdä toisin jossain vaikka auton kanssa tai kesämökin kanssa.
Miten joku voi vaatia että hänen puolisonsa katkaisee välinsä lapsuuden perheeseensä kun rouva tahtoo vaan oman sukunsa kanssa seurustella.
Vierailija kirjoitti:
Onpas teillä kiiltokuvaperheitä mielikuvituksessa. Pojat ei koskaan haistatelleet äidilleen ja uhmailleet vaan kilttejä mamin poikia.
No mun pojat kyllä uskalsivat vastustaa kalkkiksia mutta nyt aikuisina kyllä eivät ole katkaisseet välejä äitiinsä. En tiedä ovatko miniät vaatineet.
Kyllä pojat ärjyy mulle jos heidän mielestään pitäis tehdä toisin jossain vaikka auton kanssa tai kesämökin kanssa.
Miten joku voi vaatia että hänen puolisonsa katkaisee välinsä lapsuuden perheeseensä kun rouva tahtoo vaan oman sukunsa kanssa seurustella.
Kuka on näin väittänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas teillä kiiltokuvaperheitä mielikuvituksessa. Pojat ei koskaan haistatelleet äidilleen ja uhmailleet vaan kilttejä mamin poikia.
No mun pojat kyllä uskalsivat vastustaa kalkkiksia mutta nyt aikuisina kyllä eivät ole katkaisseet välejä äitiinsä. En tiedä ovatko miniät vaatineet.
Kyllä pojat ärjyy mulle jos heidän mielestään pitäis tehdä toisin jossain vaikka auton kanssa tai kesämökin kanssa.
Miten joku voi vaatia että hänen puolisonsa katkaisee välinsä lapsuuden perheeseensä kun rouva tahtoo vaan oman sukunsa kanssa seurustella.
Onko anoppi eli yksi ihminen sinusta siis sama kuin kokonainen perhe??? Vai tarkoitatko, että jos anoppi ei saa tahtoaan läpi, hän mustamaalaa kaikille ja estää muilta lapsuudenperheen jäseniltä yhteydenpidon??
Tutulta kuulostaa ap, olin lasten synnyttyä ihan vastaavassa tilanteessa. Miehen reaktiokin kuulostaa aivan samalta kuin omalla miehelläni. Jos yhtään lohduttaa, niin parissa vuodessa anoppi nieli harminsa ja nykyään olemme ihan hyvissä väleissä. Mies on kertonut, että anoppi alkoi kunnioittaa minua kun pidin puoleni, kun useimpien ihmisten yli äitinsä vain kävelee. En sitten tiedä kuinka paljon anoppi mahdollisesti haukkuu minua selän takana, mutta se ei varsinaisesti haittaa jos kasvotusten tullaan toimeen. Lapsille on aina ollut kiva mummi.
Tsemppiä ap, toivottavasti teilläkin tilanne rauhoittuu ajan kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se ongelma on hyvin pitkälle siinä, kun se mies on pienestä pitäen opetettu äiti hyvällä tuulella, joska äidin mielen pahoittaminen on pahinta mitä maailmassa voi tehdä. Oikeesti vaatii siltä mieheltä (tai tyttäreltä) paljon, että pistää narsistiselle vanhemmalle rajat ja sanoo, että tästä et tule yli. Et nyt etkä koskaan.
Mun mies ei edes tiennyt, että tuo ei ole normaalia. Siis että vanhempia pitää pyrkiä miellyttämään henkeen ja vereen. Valehteleminen on ok, ja se on ok että itselle tulee täysin paska olo tai vaimo kärsii tai lapset.
Oi, kuin mun näppikseltä. Kaikessa olisi pitänyt vaan niellä kiukku, kun ei se äiti mitään pahaa tarkoita. Aina olisi pitänyt joustaa ettei äiti mieltänsä pahoita. Kun kysyin että eikö se haittaa että mä pahoitan mieleni, niin tilanne meni vaikeaksi. Kun käytiin pariterapiassa, mieheni silmät avautuivat, kun ulkopuolinen henkilö sanoi, että anopin käytös ei ole normaalia, ei edes hyväksyttävän rajoissa. Siitä alkoi mieheni pitkä mutta tuskainen taival selkärangan kasvattamisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SINÄ päätät turvaistuimet ja syöttötuoit sekä teidä kodin sisutuksen?! Miehelläsi ei ole mitään sananvaltaa noihin asioihin? Sinä sit vissiin maksatkin ne ihan yksinäsi sitten kaikki? Samaa mieltä siitä, että anopillehan nämä asiat ei kuulu, mutta eittä ei miehellekkään?
Tämä mietityttää minuakin. Jos olisin apn mies, olisin tosi harmissani.
Hienoa että miehellä on tomera äiti. Voi miniästäkin tulla jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ne haalarit. Minun äitini bravuuri oli antaa lapsille talvihaalarit joululahjaksi. Ei siinä mitään, mutta a) lapset tarvitsee talvivaatteet ennen joulua ja b) olisi ollut paljon järkevämpää antaa vaikka "lahjakortti" että lapset käy mummon kanssa heti joulun jälkeen ostamassa ne haalarit alesta puolet halvemmalla.
Sen lisäksi hän antoi aina liian pieniä vaatteita ja aina vääränmalliset leveät, lyhytlahkeiset niin että se haalari oli hoikalla pitkäjalkaisella lapsella kuin caprit joissa purjeosa keskellä.
Tiedän että vaikeeta ulkopuolisen hahmottaa kasvavan lapsen kulloistakin kokoa jos näkee lasta harvoin. Olen itse ostanut joskus väärää kokoa ja mallia ja se on harmillista! Mieluummin ostaisin oikean koon mutta kuten kaikki tietää vaatemalleissa ja valmistajien koko-taulukoissa on eroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein näissä anoppi vs. miniä-riidoissa on kyse jostain ihan mitättömistä asioista. Molemmat ovat herkkiä toisen sanomisille, kuvitellaan omia rivien välistä, ei kuunnella toista, liioitellaan asioita. Tärkein eli rauhallinen järkevä keskustelu asioista unohdetaan täysin.
Miehet jättäytyvät usein riitojen ulkopuolelle koska ihan sama mitä sanot tai teet niin saat jonkun vihat niskoille. Eivätkä he tajua miksi akat räyhää joistain hemmetin kuivakakuista ja talvihaalareista.
Kyllä, kyse on usein pienistä asioista, toistuvista sellaisista, alussa. Se ongelma ei ole se yksittäinen pieni asia, se ongelma on kun asiasta sanoo, esim sanomalla "ei kiitos" niin tästä vedetään niin suuret raivarit että siitä kuulee koko suku ja puolet naapurustosta. Se ongelma on, kun on pienestä asiasta sanonut niin mennään jo tekemään isompia vahinkoja, ihan vain kostoksi, esim
Suurin epäasiallisista asioista anopin kanssa on ollut pikkuasioita, jos tarkastellaan vain yhtä tapahtumaa. Mutta kun niitä on yhtäkkiä satoja, niin kyllä siinä huumorintaju loppuu. Esim se, että toisen kotiin raahataan toistuvasti liian pieniä, rikkinäisiä tai muuten epäsopia vaatteita, kun löyty tokmannin alelaarista/ kirppikseltä. Yksi hutiostos, ei ongelmaa. Kun niitä hutiostoksia on vaatekaapissa pari Ikea-kassillista, toistuvista kielloista huolimatta, ongelma on todellinen.
Paljon huudellaan sitä, että vanhempia pitää kunnioittaa. Mutta. Tarkoittaako se, että joku voi ikäänsä tekosyynä käyttää nuorempaa sukupolvea sylkykuppinaan? Ainaki monella ikäihmisellä tuntuu olevan kova yritys tehdä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein näissä anoppi vs. miniä-riidoissa on kyse jostain ihan mitättömistä asioista. Molemmat ovat herkkiä toisen sanomisille, kuvitellaan omia rivien välistä, ei kuunnella toista, liioitellaan asioita. Tärkein eli rauhallinen järkevä keskustelu asioista unohdetaan täysin.
Miehet jättäytyvät usein riitojen ulkopuolelle koska ihan sama mitä sanot tai teet niin saat jonkun vihat niskoille. Eivätkä he tajua miksi akat räyhää joistain hemmetin kuivakakuista ja talvihaalareista.
Kyllä, kyse on usein pienistä asioista, toistuvista sellaisista, alussa. Se ongelma ei ole se yksittäinen pieni asia, se ongelma on kun asiasta sanoo, esim sanomalla "ei kiitos" niin tästä vedetään niin suuret raivarit että siitä kuulee koko suku ja puolet naapurustosta. Se ongelma on, kun on pienestä asiasta sanonut niin mennään jo tek
Kuinkas miniän tyhmyydelle ja ilkeydelle laitetaan rajat?? Tietämättömiä miniöitäkin on.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni oli muuttanut 18-vuotiaana opiskelemaan ja ihan eli itsenäistä elämään, kun hänet tapasin. Laittoi ruokansa jne.
Silti anoppi viisi vuotta myöhemmin syöksyi meille ilmoittamatta tutkimaan keittiön kaappeja, että tapanko hänen poikansa nälkään, että onko kaapissa tarpeeksi ruokaa.
Anoppi oli kyllä sujuvasti vielä hanskannut sen, että poika muutti pois kotoa opiskelemaan, mutta kriisiytyi täysin, kun me muutimme avoliittoon. En tiedä oliko hänn siihen asti kuvitellut, että poikansa muuttaa sinne kotiseudulle takaisin essun helmaan, kuten hän oli tyttärensä sitonut perusteellisesti. Anoppi oli täydellisen sietämätön!
Kun aloin lukea, melkein luulin, että olenko tämän unissani kirjoittanut, lähti niin samoista kokemuksista.
Ei minunkaan puolisoni äiti oikein ollut kärryillä siitä, mitä tapahtuu, kun poika lähtee isoon kaupunkiin opiskelemaan ja asettuu elämään sinne. Kun ei palaakaan essun helmoihin, johtuu se siitä, että on juuttunut minun tossuni alle. - Nämä mammat ei edes oleta, että se oma lapsi koskaan itsenäistyisi tai hänellä olisi oma tahto ja tavoitteet elämässään.
Minut on laitettu vastuuseen sekä pojan laihtumisista että lihomisista. Aina. Onneksi vuosikymmenten myötä ollaan totuttu toisiimme, vaikka edelleen aika ajoin "vastaan" aikuisen miehen ruumiillisista ulottuvuuksista hänen äidilleen. Lohdutukseni on, että muutkin miniät ovat joutuneet mummin edessä näihin outoihin vastuisiin. :D
Vierailija kirjoitti:
Äitienpäivä tulossa, menen mökille nauttimaan elämästä ja pojat tietävät, että heillä ei ole mitään asiaa elämääni häiritsemään. Miniät soittelevat ennen toukokuun loppua, että koska mökki on vapaa, heillä olisi tarve päästä lomalle. Vastaan iloisesti, että mökkejä on Suomi täynnä, ei meidän tarvitse tätä samaa kaikkien käyttää.
Hyvä suhde anoppiin tarkoittaa sitä, että anoppi saa olla rauhassa.
Hyvä laittaa rajat myös hyväksi käyttäjä-miniällekin. Jos ei anoppi miellytä on miniän turha yrittää hyötyäkään miehen suvun omaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Usein näissä anoppi vs. miniä-riidoissa on kyse jostain ihan mitättömistä asioista. Molemmat ovat herkkiä toisen sanomisille, kuvitellaan omia rivien välistä, ei kuunnella toista, liioitellaan asioita. Tärkein eli rauhallinen järkevä keskustelu asioista unohdetaan täysin.
Miehet jättäytyvät usein riitojen ulkopuolelle koska ihan sama mitä sanot tai teet niin saat jonkun vihat niskoille. Eivätkä he tajua miksi akat räyhää joistain hemmetin kuivakakuista ja talvihaalareista.
Haha, tunnistan tuosta kuvauksesta oman mieheni. Anoppi oli lapsen synnyttyä samaan tapaan rajaton kuin ap:lla ja riitahan siitä lopulta tuli. Mies yritti pysyä puolueettomana mahdollisimman pitkään, mutta lopulta äitinsä käytös oli niin härskiä, että mieskin hermostui.
Mieheni on pohjimmiltaan kiltti ja miellyttämisenhaluinen tyyppi, jonka on tosi vaikeaa saada suutaan auki jos pelkää toisen pahoittavan siitä mielensä. Tämä on hiertänyt parisuhdetta paljon enemmän kuin anopin toilailut ikinä. Välillä ei saa sanottua mielipidettään vaikka kysyisin sitä suoraan, ja sitten loukkaantuu pitkäksi aikaa kun häntä ei taas kuunneltu. Vuosien aikana on toki tapahtunut edistymistä, mutta olen osittain ottanut tämän esimerkkinä siitä, miten en ainakaan halua kasvattaa omaa poikaani.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ne haalarit. Minun äitini bravuuri oli antaa lapsille talvihaalarit joululahjaksi. Ei siinä mitään, mutta a) lapset tarvitsee talvivaatteet ennen joulua ja b) olisi ollut paljon järkevämpää antaa vaikka "lahjakortti" että lapset käy mummon kanssa heti joulun jälkeen ostamassa ne haalarit alesta puolet halvemmalla.
Sen lisäksi hän antoi aina liian pieniä vaatteita ja aina vääränmalliset leveät, lyhytlahkeiset niin että se haalari oli hoikalla pitkäjalkaisella lapsella kuin caprit joissa purjeosa keskellä.
Mun anoppi osti lapsille vauvaikäisenä valtavan suuria vaatteita. Että on kasvunvaraa. Kuulemma ihan hyvin voi kokoa 62 käyttävälle laittaa koon 86 bodyn, käärii vain vähän hihoja. Parin vuoden päästä alkoi tulla niitä pieniä kokoja, kun ovat niin söpöjä.
Mä tykkään käydä kirppiksillä, ja anoppi tästä innostuneena alkoi tuoda meille käsittämättömiä määriä lasten vaatteita ja koriste-esineitä. Ne vaatteet oli usein likaisia tai rikki. Yhdet haalarit oli peffasta ja polvista puhki, lisäksi vetoketju oli rikki. Mutta mä voin kuulemma korjata. En korjannut, roskiin meni. Kauhea vollotus kun ei mulle mikään kelpaa, lisäksi olen kuulemma laiska.
Vierailija kirjoitti:
Onpas teillä kiiltokuvaperheitä mielikuvituksessa. Pojat ei koskaan haistatelleet äidilleen ja uhmailleet vaan kilttejä mamin poikia.
No mun pojat kyllä uskalsivat vastustaa kalkkiksia mutta nyt aikuisina kyllä eivät ole katkaisseet välejä äitiinsä. En tiedä ovatko miniät vaatineet.
Kyllä pojat ärjyy mulle jos heidän mielestään pitäis tehdä toisin jossain vaikka auton kanssa tai kesämökin kanssa.
Miten joku voi vaatia että hänen puolisonsa katkaisee välinsä lapsuuden perheeseensä kun rouva tahtoo vaan oman sukunsa kanssa seurustella.
Meillä myös poika sanoi mielipiteensä aina kun tahtoi enkä sitä yrittänytkään estää, päinvastoin kasvatin poikani näyttämään mielipiteensä ja kasvatin hyvin kuulemma. Mutta kun löysi nykyisen naisystävänsä muuttui poikamme melkein hirviöksi äitiään kohtaan. Enää ei ole kunnioitusta, on vaan ilkeilyä, ivaamista, epärehellisyyttä ym. negatiivista. Onko miniä rikollissukunsa kanssa saanut mitätöityä hyvän kasvatuksemme?
Alue: Aihe vapaa
Niin. Ne haalarit. Minun äitini bravuuri oli antaa lapsille talvihaalarit joululahjaksi. Ei siinä mitään, mutta a) lapset tarvitsee talvivaatteet ennen joulua ja b) olisi ollut paljon järkevämpää antaa vaikka "lahjakortti" että lapset käy mummon kanssa heti joulun jälkeen ostamassa ne haalarit alesta puolet halvemmalla.
Sen lisäksi hän antoi aina liian pieniä vaatteita ja aina vääränmalliset leveät, lyhytlahkeiset niin että se haalari oli hoikalla pitkäjalkaisella lapsella kuin caprit joissa purjeosa keskellä.