Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Neuvokaa anoppi-ongelmassa
02.05.2024 |
Anoppini on käytännössä katkaissut välinsä minuun. Ei halua tavata, edes lapsiamme. Ei halua tulla käymään, ei halua meitä sinne. Poikaansa tapaa välillä, mutta vain niin, että minä ja lapset emme ole paikalla. Miehen vanhemmat on eronnut, miehen isä käy meillä kyllä välillä. Mutta syynä tähän välirikkoon on se, etten ole antanut anoppini päättää joistakin meidän kotiin ja perheeseen liittyvistä asioista. En esimerkiksi antanut hänen valita meille verhoja ja muutamia (isoja) sisustusesineitä, koska ne ei sopineet meidän kodin tyyliin (hänen sisustusmaku on aika erilainen) ja olivat myöskin käytettyinä jo vähän nuhjuisia. Ja en ole antanut hänen päättää mitään lapsiimme liittyviä asioita kuten missä iässä kiinteät aloitetaan, mikä syöttötuoli meillä on käytössä (ergonomialtaan hyvä), millaisia kenkiä meidän lapset käyttää (edellytän, että niissä on hyvä lesti), mitkä turvaistuimet meillä on autossa (edellytän että riittävän uudet ja plus-testatut, ei siis 10 vuotta vanhoja kirppislöytöjä). Listaa voisi jatkaa pitkäänkin. En ole kuitenkaan anopille sanonut pahasti näistä asioista, olen vain todennut ihan ystävälliseen sävyyn, että ikävä kyllä sinä et voi päättää tällaisista asioista meillä vaan minä teen nämä päätökset. Hän ei nyt tämän kaiken seurauksena halua siis olla kanssani tekemisissä, on kai loukkaantunut kun ei saa päättää meidän lasten asioita. Miten tätä asiaa pitäisi lähteä ratkomaan, kun itse en tunne tehneeni mitenkään väärin häntä kohtaan enkä aio myöskään muuttaa kantaani asiassa?
Kommentit (608)
Vierailija kirjoitti:
Onpas teillä kiiltokuvaperheitä mielikuvituksessa. Pojat ei koskaan haistatelleet äidilleen ja uhmailleet vaan kilttejä mamin poikia.
No mun pojat kyllä uskalsivat vastustaa kalkkiksia mutta nyt aikuisina kyllä eivät ole katkaisseet välejä äitiinsä. En tiedä ovatko miniät vaatineet.
Kyllä pojat ärjyy mulle jos heidän mielestään pitäis tehdä toisin jossain vaikka auton kanssa tai kesämökin kanssa.
Miten joku voi vaatia että hänen puolisonsa katkaisee välinsä lapsuuden perheeseensä kun rouva tahtoo vaan oman sukunsa kanssa seurustella.
Samaa mieltä, narsistiminiä nauttii sairaasti kun saa tuottaa surua anopille koska miniän lapsuus ollut traumaattinen ja kasvatettu väärin perustein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ne haalarit. Minun äitini bravuuri oli antaa lapsille talvihaalarit joululahjaksi. Ei siinä mitään, mutta a) lapset tarvitsee talvivaatteet ennen joulua ja b) olisi ollut paljon järkevämpää antaa vaikka "lahjakortti" että lapset käy mummon kanssa heti joulun jälkeen ostamassa ne haalarit alesta puolet halvemmalla.
Sen lisäksi hän antoi aina liian pieniä vaatteita ja aina vääränmalliset leveät, lyhytlahkeiset niin että se haalari oli hoikalla pitkäjalkaisella lapsella kuin caprit joissa purjeosa keskellä.
Tiedän että vaikeeta ulkopuolisen hahmottaa kasvavan lapsen kulloistakin kokoa jos näkee lasta harvoin. Olen itse ostanut joskus väärää kokoa ja mallia ja se on harmillista! Mieluummin ostaisin oikean koon mutta kuten kaikki tietää vaatemalleissa ja valmistajien koko-taulukoissa on eroja.
Jos veisit lapselle vaatteen joka on liian pieni, ja sinulta pyydettäisiin kuittia että vaate voidaan vaihtaa sopivaan, suututko? Mulle anoppi suutui, kun kehtasin moista edes ehdottaa! Siihen taas marttyyrikohtaus kuinka kyllä hän tietää että koko on oikea, kun kaupassa sanottiin että kolmevuotias käyttää kokoa x. Tuskin se kaupan täti tiesi, että lahjottava lapsi kasvaa käyrällä +2 ja on mallia roteva.
Joskus olen epäillyt, että anoppi on käynyt vähän näpistelemässä lahjoja, kun kuittia ei löydy, ja usein on laput irti vaatteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ongelma on hyvin pitkälle siinä, kun se mies on pienestä pitäen opetettu äiti hyvällä tuulella, joska äidin mielen pahoittaminen on pahinta mitä maailmassa voi tehdä. Oikeesti vaatii siltä mieheltä (tai tyttäreltä) paljon, että pistää narsistiselle vanhemmalle rajat ja sanoo, että tästä et tule yli. Et nyt etkä koskaan.
Mun mies ei edes tiennyt, että tuo ei ole normaalia. Siis että vanhempia pitää pyrkiä miellyttämään henkeen ja vereen. Valehteleminen on ok, ja se on ok että itselle tulee täysin paska olo tai vaimo kärsii tai lapset.
Oi, kuin mun näppikseltä. Kaikessa olisi pitänyt vaan niellä kiukku, kun ei se äiti mitään pahaa tarkoita. Aina olisi pitänyt joustaa ettei äiti mieltänsä pahoita. Kun kysyin että eikö se haittaa että mä pahoitan mieleni, niin tilanne meni vaikeaksi. Kun käytiin pariterapiassa, mieheni sil
Tulee paha olo kun näen että miniä kasvattaa nyt lastaan juuri noin. Itse en ollut noin julma lapselleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas teillä kiiltokuvaperheitä mielikuvituksessa. Pojat ei koskaan haistatelleet äidilleen ja uhmailleet vaan kilttejä mamin poikia.
No mun pojat kyllä uskalsivat vastustaa kalkkiksia mutta nyt aikuisina kyllä eivät ole katkaisseet välejä äitiinsä. En tiedä ovatko miniät vaatineet.
Kyllä pojat ärjyy mulle jos heidän mielestään pitäis tehdä toisin jossain vaikka auton kanssa tai kesämökin kanssa.
Miten joku voi vaatia että hänen puolisonsa katkaisee välinsä lapsuuden perheeseensä kun rouva tahtoo vaan oman sukunsa kanssa seurustella.
Samaa mieltä, narsistiminiä nauttii sairaasti kun saa tuottaa surua anopille koska miniän lapsuus ollut traumaattinen ja kasvatettu väärin perustein.
Samaa ajattelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ne haalarit. Minun äitini bravuuri oli antaa lapsille talvihaalarit joululahjaksi. Ei siinä mitään, mutta a) lapset tarvitsee talvivaatteet ennen joulua ja b) olisi ollut paljon järkevämpää antaa vaikka "lahjakortti" että lapset käy mummon kanssa heti joulun jälkeen ostamassa ne haalarit alesta puolet halvemmalla.
Sen lisäksi hän antoi aina liian pieniä vaatteita ja aina vääränmalliset leveät, lyhytlahkeiset niin että se haalari oli hoikalla pitkäjalkaisella lapsella kuin caprit joissa purjeosa keskellä.
Tiedän että vaikeeta ulkopuolisen hahmottaa kasvavan lapsen kulloistakin kokoa jos näkee lasta harvoin. Olen itse ostanut joskus väärää kokoa ja mallia ja se on harmillista! Mieluummin ostaisin oikean koon mutta kuten kaikki tietää vaatemalleissa ja valmistajien koko-taulukoissa on eroja.
Sitä ei sitten voi lapsen äidiltä kysyä niitä kokotietoja tai esimerkiksi kuunnella kun äiti sanoo että senjasen merkin haalari on hyvä ko lapselle, eikä se Halosen D-mitoitettu.
Ja tietenkään kuittia ei voi antaa äidille että jos koko menee pieleen, vaatteen saa palautettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ne haalarit. Minun äitini bravuuri oli antaa lapsille talvihaalarit joululahjaksi. Ei siinä mitään, mutta a) lapset tarvitsee talvivaatteet ennen joulua ja b) olisi ollut paljon järkevämpää antaa vaikka "lahjakortti" että lapset käy mummon kanssa heti joulun jälkeen ostamassa ne haalarit alesta puolet halvemmalla.
Sen lisäksi hän antoi aina liian pieniä vaatteita ja aina vääränmalliset leveät, lyhytlahkeiset niin että se haalari oli hoikalla pitkäjalkaisella lapsella kuin caprit joissa purjeosa keskellä.
Tiedän että vaikeeta ulkopuolisen hahmottaa kasvavan lapsen kulloistakin kokoa jos näkee lasta harvoin. Olen itse ostanut joskus väärää kokoa ja mallia ja se on harmillista! Mieluummin ostaisin oikean koon mutta kuten kaikki tietää vaatemalleissa ja valmistajien koko-taulukoiss
Minä otan aina hintalaput pois lahjatavaroista mutta se on hankalaa jos lahjan tarvii mennä vaihtamaan eri kokoon tai toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ne haalarit. Minun äitini bravuuri oli antaa lapsille talvihaalarit joululahjaksi. Ei siinä mitään, mutta a) lapset tarvitsee talvivaatteet ennen joulua ja b) olisi ollut paljon järkevämpää antaa vaikka "lahjakortti" että lapset käy mummon kanssa heti joulun jälkeen ostamassa ne haalarit alesta puolet halvemmalla.
Sen lisäksi hän antoi aina liian pieniä vaatteita ja aina vääränmalliset leveät, lyhytlahkeiset niin että se haalari oli hoikalla pitkäjalkaisella lapsella kuin caprit joissa purjeosa keskellä.
Tiedän että vaikeeta ulkopuolisen hahmottaa kasvavan lapsen kulloistakin kokoa jos näkee lasta harvoin. Olen itse ostanut joskus väärää kokoa ja mallia ja se on harmillista! Mieluummin ostaisin oikean koon mutta kuten kaikki tietää vaatemalleissa ja valmistajien koko-taulukoiss
Meillä myös kaupan myyjä on expertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni oli muuttanut 18-vuotiaana opiskelemaan ja ihan eli itsenäistä elämään, kun hänet tapasin. Laittoi ruokansa jne.
Silti anoppi viisi vuotta myöhemmin syöksyi meille ilmoittamatta tutkimaan keittiön kaappeja, että tapanko hänen poikansa nälkään, että onko kaapissa tarpeeksi ruokaa.
Anoppi oli kyllä sujuvasti vielä hanskannut sen, että poika muutti pois kotoa opiskelemaan, mutta kriisiytyi täysin, kun me muutimme avoliittoon. En tiedä oliko hänn siihen asti kuvitellut, että poikansa muuttaa sinne kotiseudulle takaisin essun helmaan, kuten hän oli tyttärensä sitonut perusteellisesti. Anoppi oli täydellisen sietämätön!
Kun aloin lukea, melkein luulin, että olenko tämän unissani kirjoittanut, lähti niin samoista kokemuksista.
Ei minunkaan puolisoni äiti oikein ollut kärryillä siitä, mitä tapahtuu, kun poika lähtee
Voi luoja. Mun mies oli n 40 kg ylipainoinen kun tavattiin. Kun muutettiin yhteen, niin yhtäkkiä ne miehen jo ennen suhteemme alkua kerryttämät ylimääräiset kilot oli mun syytä. Anoppi opasti, että mun nyt pitää lopettaa kevytmaidon osto ja ostaa rasvatonta, että poikansa laihtuu. Melkein meni purkillinen viikossa kahvimaitona tuohon aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ongelma on hyvin pitkälle siinä, kun se mies on pienestä pitäen opetettu äiti hyvällä tuulella, joska äidin mielen pahoittaminen on pahinta mitä maailmassa voi tehdä. Oikeesti vaatii siltä mieheltä (tai tyttäreltä) paljon, että pistää narsistiselle vanhemmalle rajat ja sanoo, että tästä et tule yli. Et nyt etkä koskaan.
Mun mies ei edes tiennyt, että tuo ei ole normaalia. Siis että vanhempia pitää pyrkiä miellyttämään henkeen ja vereen. Valehteleminen on ok, ja se on ok että itselle tulee täysin paska olo tai vaimo kärsii tai lapset.
Oi, kuin mun näppikseltä. Kaikessa olisi pitänyt vaan niellä kiukku, kun ei se äiti mitään pahaa tarkoita. Aina olisi pitänyt joustaa ettei äiti mieltänsä pahoita. Kun kysyin että eikö se haittaa että mä pahoitan mieleni, niin tilanne meni vaikeaksi. Kun käytiin pariterapiassa, mieheni sil
Taas yksi joka on miehensä äiti , on kasvattanut ja koulinut pitämästä lapsuusperheeseensä yhteyttä. Miten monta teitä oikein sopii yhteen keskusteluun? Ette sentään vaadi lyömään äitiä?
Pitääkö sinun äitisi tunteita otta huomioon vaan miehesi voi ilkkua hänen ulkonäköään , koulutustaan, puheitaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä naiset on niin tietäviä ja osaavia ja miehiään pilkkaavia. "Kun tuli suureen kaupunkiin poikaressu."
Ei miehet osaa eikä tiedä mitään, kädestä pitäen pitää opettaa kiukuttelemaan äidilleen ja rähjäämään tälle. Nynnyt miehet vaan olis kohteliaita - ehkä jo vanhallekin ihmiselle, ehkä auttaa siirtymään palvelutaloihin tms mutta eihän semmonen nynnyily sovi vaimoille. Et kyllä aikaas tuhlaa siihen ämmään, se on ero jos et oo koko ajan kyljessä kiinni.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt, mikä hinku on päästä toisen kotiin määrämään mitkä verhot laitetaan tai muut. Ja miksi siitä pitää suuttua kun eivät käy. Lasten vaatteita nyt voi vielä antaa kun tuskin kukaan niitä laatikollisia kantaa mutta se että joku määrää minkälaisen maton saat laittaa kotiisi niin se on liikaa. Toki jos haluaa ottaa niin mikäs siinä mutta jos toinen tulee asenteella et tässä on nyt nämä matot teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ongelma on hyvin pitkälle siinä, kun se mies on pienestä pitäen opetettu äiti hyvällä tuulella, joska äidin mielen pahoittaminen on pahinta mitä maailmassa voi tehdä. Oikeesti vaatii siltä mieheltä (tai tyttäreltä) paljon, että pistää narsistiselle vanhemmalle rajat ja sanoo, että tästä et tule yli. Et nyt etkä koskaan.
Mun mies ei edes tiennyt, että tuo ei ole normaalia. Siis että vanhempia pitää pyrkiä miellyttämään henkeen ja vereen. Valehteleminen on ok, ja se on ok että itselle tulee täysin paska olo tai vaimo kärsii tai lapset.
Oi, kuin mun näppikseltä. Kaikessa olisi pitänyt vaan niellä kiukku, kun ei se äiti mitään pahaa tarkoita. Aina olisi pitänyt joustaa ettei äiti mieltänsä pahoita. Kun kysyin että eikö se haittaa että mä pahoitan mieleni, niin tilanne meni
MIssä väitin että olen estänyt mieheni suhteen äitiinsä? Tänään mies vaihtoi äitinsä autoon kesärenkaat. Ikinä en ole miehelleni ilkkunut äitinsä ulkonäköä tai koulutusta tai älyn puutetta. Päin vastoin, anoppi on älykäs, laskelmoiva ja kauhea. Ilkein ihminen, jota olen ikinä tavannut. Anopin rajattomuudesta, selän takana satuilusta, meidän asioihin puuttumisesta, niistä ollaan puhuttu kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ymmärtänyt, mikä hinku on päästä toisen kotiin määrämään mitkä verhot laitetaan tai muut. Ja miksi siitä pitää suuttua kun eivät käy. Lasten vaatteita nyt voi vielä antaa kun tuskin kukaan niitä laatikollisia kantaa mutta se että joku määrää minkälaisen maton saat laittaa kotiisi niin se on liikaa. Toki jos haluaa ottaa niin mikäs siinä mutta jos toinen tulee asenteella et tässä on nyt nämä matot teille.
Usko tai älä, kyllä kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ongelma on hyvin pitkälle siinä, kun se mies on pienestä pitäen opetettu äiti hyvällä tuulella, joska äidin mielen pahoittaminen on pahinta mitä maailmassa voi tehdä. Oikeesti vaatii siltä mieheltä (tai tyttäreltä) paljon, että pistää narsistiselle vanhemmalle rajat ja sanoo, että tästä et tule yli. Et nyt etkä koskaan.
Mun mies ei edes tiennyt, että tuo ei ole normaalia. Siis että vanhempia pitää pyrkiä miellyttämään henkeen ja vereen. Valehteleminen on ok, ja se on ok että itselle tulee täysin paska olo tai vaimo kärsii tai lapset.
Oi, kuin mun näppikseltä. Kaikessa olisi pitänyt vaan niellä kiukku, kun ei se äiti mitään pahaa tarkoita. Aina olisi pitänyt joustaa ettei äiti mieltänsä pahoita. Kun kysyin että eikö se h
Miten laskit äitiään passaamaan. Ei äitien mieliksi tarvitse tehdä mitään. Jos ei miehesi huoli rahaa, anoppisi kantaa jonkun Tokmannin rojun kiitokseksi.
Vierailija kirjoitti:
Hänhän kunnioittaa nyt rajoja kun ei häiritse. Eikö mikään kelpaa?
Ei kunnioita, vaan käyttäytyy edelleen lapsellisesti kun mustamaalaa apta perusteetta ympäriinsä näin osoittaen perusteetta mieltään. Ei myös ole kovin aikuismaista katkaista välejä myös lapsenlapsiinsa ihan yksipuolisesti siksi, kun itse ei osaa käyttäytyä. Ihan lapsellista perseilyä ja mielenosoitusta huonosta käytöksestä toiseen kehnoon käytökseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ongelma on hyvin pitkälle siinä, kun se mies on pienestä pitäen opetettu äiti hyvällä tuulella, joska äidin mielen pahoittaminen on pahinta mitä maailmassa voi tehdä. Oikeesti vaatii siltä mieheltä (tai tyttäreltä) paljon, että pistää narsistiselle vanhemmalle rajat ja sanoo, että tästä et tule yli. Et nyt etkä koskaan.
Mun mies ei edes tiennyt, että tuo ei ole normaalia. Siis että vanhempia pitää pyrkiä miellyttämään henkeen ja vereen. Valehteleminen on ok, ja se on ok että itselle tulee täysin paska olo tai vaimo kärsii tai lapset.
Oi, kuin mun näppikseltä. Kaikessa olisi pitänyt vaan niellä kiukku, kun ei se äiti mitään pahaa tarkoita. Aina olisi pitänyt joustaa ettei ä
Ei anopilla ole meille asiaa kuin kutsuttuna. Eikä hänellä ole lupaa tuoda mitään ilnan etukäteen sopimista.
Mies saa vaihtaa mun puolesta äidilleen renkaat jos haluaa. Se muutama hetki ei ole minulta pois, mä kävin tuolla aikaa lenkillä. Tässäkin on paljon tullut parannuksia ajan myötä. Aiemmin mies oli 24/7 hälytysvalmiudessa, kun anoppi juoksutti poikaansa häpeilemättä. Nämä pienet palvelukset on ok, kunhan hoitaa kotona omat hommansa. Aiemmin ei edes tajunnut että jättää kaiken minulle, kun juoksi äitinsä apuna.
On on uima-allasVierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ongelma on hyvin pitkälle siinä, kun se mies on pienestä pitäen opetettu äiti hyvällä tuulella, joska äidin mielen pahoittaminen on pahinta mitä maailmassa voi tehdä. Oikeesti vaatii siltä mieheltä (tai tyttäreltä) paljon, että pistää narsistiselle vanhemmalle rajat ja sanoo, että tästä et tule yli. Et nyt etkä koskaan.
Mun mies ei edes tiennyt, että tuo ei ole normaalia. Siis että vanhempia pitää pyrkiä miellyttämään henkeen ja vereen. Valehteleminen on ok, ja se on ok että itselle tulee täysin paska olo tai vaimo kärsii tai lapset.
Oi, kuin mun näppikseltä. Kaikessa olisi pitänyt vaan niellä kiukku, kun ei se äiti mitään
Vähän koulimista vielä lisää jotta saat karsittua kaiken äidin luona juoksemisen pois. Kyllä hänestä vielä.mies kasvaa. Joskus vaan pitää enemmän tehdä työtä jotta saa mamman pojan karaistumaan.
Minulle selvisi vasta vuosien seurustelun jälkeen yhteen muuttaessa, että miehen äiti oli huseerannut poikansa asunnossa paljon ja kaikenlaista. Oli sisustanut sitä, käynyt kiinnittämässä sinne verhot jne. Kun muutumme yhteen, niin miehen äiti yritti tottumaansa tapaan tulla miehen uuteen asuntoon (meidän yhteiseen kotiin siis, josta minä omistin yli puolet) laittamaan verhoja ja sisustamaan. Ei suostunut millään käsittämään, että miten niin ei voi tulla sisustamaan poikansa uutta kotia ja laittaa sinne verhoja, ainahan hän oli niin tehnyt. Hänen päähän ei vain mahtunut se, että ihan oikeasti asiaan ei kuulu se.
Vaikea tuossa on muuta neuvoa kuin että odota rauhassa jos anoppi tulisi järkiinsä. Jos ei tule, niin et voi mitään.
Alue: Aihe vapaa
Minun anoppi teki juuri noin, mustamaalasi miehen sisarukset meitä vastaan, kävivät haukkumassa puolison työnantajillekin poikaansa. Anopilla oli kuulemma toiset suunnitelmat pojalleen kun meidän yhteiselo.