Neuvokaa anoppi-ongelmassa

Sinähän sait mitä halusit, anoppi ei häiritse sinua, eikä lapsiasi.  Mitä vielä valitat?6372

Annat olla, ja mies käy lasten kanssa kylässä äidillään. Tuskin se niitä lapsia oven taakse jättää, jos mies menee niiden kanssa äitiään tapaamaan.

Luettelemasi kotiinne ja lapsiinne liittyvät asiat eivät kuulu anopille pätkääkään. Kiukutelkoon keskenään. Mitä miehesi sanoo äitinsä sekoilusta?

Vierailija kirjoitti:

Annat olla, ja mies käy lasten kanssa kylässä äidillään. Tuskin se niitä lapsia oven taakse jättää, jos mies menee niiden kanssa äitiään tapaamaan.

Tiedän, että anoppini puhuu muille sukulaisilleen, että minä olen kamala miniä enkä kelpuuta häntä meidän elämään. (Eli antaa täysin väärän kuvan asioista muille, haukkuu minua selkäni takana eikä kerro omasta osuudestaan tilanteeseen mitään). Voin kai minä antaa tilanteen olla, mutta kyllähän tämä ikävältä tuntuu. Ap

Miksi ihmeessä miehesi on tuollaisen kanssa tekemisissä???

Vierailija kirjoitti:

Luettelemasi kotiinne ja lapsiinne liittyvät asiat eivät kuulu anopille pätkääkään. Kiukutelkoon keskenään. Mitä miehesi sanoo äitinsä sekoilusta?

Mies on puolellani asioissa sikäli kyllä, että ei hänenkään mielestä hänen äiti voi tuollaisia asioita päättää eikä ne äidilleen kuulu. Mutta mies ei halua keikuttaa venettä, ei aiheuttaa epäsopua, ei loukata äitiään niin siksi hän ei halua puuttua asiaan ollenkaan, välttelee siis koko aihetta ja antaa tilanteen olla sellaisena kuin se nyt on. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä miehesi on tuollaisen kanssa tekemisissä???

Mies haluaa olla äitinsä kanssa tekemisissä. Ei hänen äiti paha ihminen ole ja nämä ongelmat alkoi vasta kun meidän esikoinen syntyi. Mies on ainoa lapsi, ei hän halua äitiään hylätä. Ap

Oletko kysynyt anopilta miksi hän haluaisi päättää teidän asioistanne? Mikä syy siis hänellä on?

Ap, anna olla.

Jos tuntuu ikävältä, kannattaa huomata, että olet hyvinkin varmasti omasta näkökulmastasi 'todennut ystävälliseen sävyyn', mutta kommunikaatiossa on aina kaksi osapuolta ja nyt se toinen ei selvästi ole kokenut toteamuksiasi ihan samoin.

Tuossa aapeen kuvauksessa omasta toteamuksesta (valitettavasti sinä et voi meillä päättää) erityisesti tulee mieleen se kun miten naapuri toteaa toiselle että onpa kiva jos olet lakannut hakkaamasta vaimoasi - toteamukseen sisältyy jo syytös, eikä tällaista sisältöä VOI oikeasti esittää mihinkään ystävälliseen sävyyn.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt anopilta miksi hän haluaisi päättää teidän asioistanne? Mikä syy siis hänellä on?

En. Ei minun mielestä minun tarvitse alkaa häneltä tuollaisia kysymään, hänen syillä ei ole niin väliä, koska ei ne syyt oikeuta asiaa mitenkään oli ne mitä vain. Minusta riittää, että olen ystävällisesti mutta suoraan todennut, että hän ei voi meidän asioista päättää. Ap

Onkojan se nyt asiallista suuttua jos anoppi sanoo mielipiteitään tai ehkä tarjoo vanhoja verhojaan.   Voihan ihan asiallisesti keskustella eri tavaroiden merkeistä ja omista vaatimuksistaan tuotteiden kohdalla menemättä anopin silmille.

En ole koskaan käynyt poikani kotona, en ikinä ostanut heille mitään.   Miniä jo varsin alussa sanoi että hänellä on vaativa maku, ei kannata rahoja tuhlata.   Toki mielelläni ostaisin kauniita lastenvaatteita tai leluja mutta uskon puhetta.  Kerran  sain muikkarin kun kysäisin viestin lopuksi  milloin tulette käymään. Edellisestä tapaamisesta   noin vuosi,  tiuskaisu viestissä,  älä kysele, tullaan joskus .

Niinpä yhteydet tekstiviesteissä, rahalla muistan synttärit.     Näin on sitten hyvä, en tyrkytä itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt anopilta miksi hän haluaisi päättää teidän asioistanne? Mikä syy siis hänellä on?

Anoppi on ehkä katsellut kaupoissa ja kertonut että siellä ja sen hintaista .  Ehkä edullista,  nuori äiti on loukkaantunut ja katsonut sen määräämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ap, anna olla.

 

Jos tuntuu ikävältä, kannattaa huomata, että olet hyvinkin varmasti omasta näkökulmastasi 'todennut ystävälliseen sävyyn', mutta kommunikaatiossa on aina kaksi osapuolta ja nyt se toinen ei selvästi ole kokenut toteamuksiasi ihan samoin.

 

Tuossa aapeen kuvauksessa omasta toteamuksesta (valitettavasti sinä et voi meillä päättää) erityisesti tulee mieleen se kun miten naapuri toteaa toiselle että onpa kiva jos olet lakannut hakkaamasta vaimoasi - toteamukseen sisältyy jo syytös, eikä tällaista sisältöä VOI oikeasti esittää mihinkään ystävälliseen sävyyn.

Tarkoitin ystävällisellä sanomisella sitä, että en ole sanonut pahasti, en ole huutanut, en haukkunut häntä, en suuttunut hänelle tms vaan pysynyt kohteliaana enkä lähtenyt asiasta vänkäämään. Mutta tottahan se on, että ei ole varmaan kiva olla se osapuoli, jolle sanotaan suoraan että et voi meidän asioita päättää. Mutta pakkohan se on sanoa suoraan tilanteessa, jossa toinen koko ajan yrittää niitä käydä määräämässä meillä. Ap

SINÄ päätät turvaistuimet ja syöttötuoit sekä teidä kodin sisutuksen?! Miehelläsi ei ole mitään sananvaltaa noihin asioihin? Sinä sit vissiin maksatkin ne ihan yksinäsi sitten kaikki? Samaa mieltä siitä, että anopillehan nämä asiat ei kuulu, mutta eittä ei miehellekkään?   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, anna olla.

 

Jos tuntuu ikävältä, kannattaa huomata, että olet hyvinkin varmasti omasta näkökulmastasi 'todennut ystävälliseen sävyyn', mutta kommunikaatiossa on aina kaksi osapuolta ja nyt se toinen ei selvästi ole kokenut toteamuksiasi ihan samoin.

 

Tuossa aapeen kuvauksessa omasta toteamuksesta (valitettavasti sinä et voi meillä päättää) erityisesti tulee mieleen se kun miten naapuri toteaa toiselle että onpa kiva jos olet lakannut hakkaamasta vaimoasi - toteamukseen sisältyy jo syytös, eikä tällaista sisältöä VOI oikeasti esittää mihinkään ystävälliseen sävyyn.

Tarkoitin ystävällisellä sanomisella sitä, että en ole sanonut pahasti, en ole huutanut, en haukkunut häntä, en suuttunut hänelle tms vaan pysynyt kohteliaana enkä lähtenyt asiasta vänkäämään. Mutta tottahan se on, että ei ole varmaan kiva olla s

Miehesi olisi nämä pitänyt sanoa äidilleen. Mutta koska hän on lapanen, niin tilanne on nyt sitten mikä on.

"En ole kuitenkaan anopille sanonut pahasti näistä asioista, olen vain todennut ihan ystävälliseen sävyyn, että ikävä kyllä sinä et voi päättää tällaisista asioista meillä vaan minä teen nämä päätökset."

Ulkopuolisin silmin, ei tuo sinunkaan käytös ole hyväksyttävää, jos "meillä vaan minä teen nämä päätökset".

Missä on miehet - lapsen isä ja isoisä. 

Särähti vain korvaan. 

Vierailija kirjoitti:

Onkojan se nyt asiallista suuttua jos anoppi sanoo mielipiteitään tai ehkä tarjoo vanhoja verhojaan.   Voihan ihan asiallisesti keskustella eri tavaroiden merkeistä ja omista vaatimuksistaan tuotteiden kohdalla menemättä anopin silmille.

En ole koskaan käynyt poikani kotona, en ikinä ostanut heille mitään.   Miniä jo varsin alussa sanoi että hänellä on vaativa maku, ei kannata rahoja tuhlata.   Toki mielelläni ostaisin kauniita lastenvaatteita tai leluja mutta uskon puhetta.  Kerran  sain muikkarin kun kysäisin viestin lopuksi  milloin tulette käymään. Edellisestä tapaamisesta   noin vuosi,  tiuskaisu viestissä,  älä kysele, tullaan joskus .

Niinpä yhteydet tekstiviesteissä, rahalla muistan synttärit.     Näin on sitten hyvä, en tyrkytä itseäni.

Ei kyse ole siitä että hän olisi tarjonnut verhojaan. Vaan siitä, että hän tuli meille verhojensa kanssa ja alkoi lupaa kysymättä ripustamaan niitä (niihin ikkunoihin, joihin en oman makuni mukaan edes halua mitään verhoja). Ja siirsi meidän sisustusesineitä syrjään ja laittoi tilalle omiaan. Sekin lupaa kysymättä. Käydessään alkoi syöttämään kaksikuiselle lapselle leivänpaloja, sekin lupaa kysymättä. Kun kysyin mitä oikein teet niin hän sanoi että tämän ikäisen vauvan pitää jo syödä kiinteää ruokaa (kun sanoin että meillä noudatetaan neuvolan ohjeita, joiden mukaan kiinteät aloitetaan myöhemmin, hän sanoi höpsis ja jatkoi leivän antamista, nostin vauvan sitten siitä kokonaan pois). Ap

En oikein ymmärrä näita vauva-äitien ongelmia.  Sanotaan napautellaan anopeille mitä sattuu, annetaan ymmärtää heidän olevan tyhmiä ja tunkeilevia ja ilkeitä. Eivät ymmärrä estetiikkaa ja hienoutta.

Anopit tekevät johtopäätöksen,  vanhempina ja viisaampina, ja ottavat hajuraon.

Sitten alkaa vinkuminen,  anoppi ei hoida lapsia, anoppi suuttui jostain, minulle , hienotunteiselle ja tahdikkaalle ja asioita ymmärtävälke ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

"En ole kuitenkaan anopille sanonut pahasti näistä asioista, olen vain todennut ihan ystävälliseen sävyyn, että ikävä kyllä sinä et voi päättää tällaisista asioista meillä vaan minä teen nämä päätökset."

Ulkopuolisin silmin, ei tuo sinunkaan käytös ole hyväksyttävää, jos "meillä vaan minä teen nämä päätökset".

Missä on miehet - lapsen isä ja isoisä. 

Särähti vain korvaan. 

Jos keskustelussa on kodin asukas ja täysin ulkopuolinen, on ihan asiallista sanoa, että se kdoin asukas päättää, ei se vieras.

Vierailija kirjoitti:

"En ole kuitenkaan anopille sanonut pahasti näistä asioista, olen vain todennut ihan ystävälliseen sävyyn, että ikävä kyllä sinä et voi päättää tällaisista asioista meillä vaan minä teen nämä päätökset."

Ulkopuolisin silmin, ei tuo sinunkaan käytös ole hyväksyttävää, jos "meillä vaan minä teen nämä päätökset".

Missä on miehet - lapsen isä ja isoisä. 

Särähti vain korvaan. 

Mieheni eli lasten isä ei ole ollut paikalla noissa tilanteissa vaan jossain ulkona tai töissä tms. Siksi olen käyttänyt sanaa minä teen päätökset, et sinä. En ole sanonut missään että vain minä. Ja mitä lasten isoisä nyt tähän liittyy? Ap