Lue keskustelun säännöt.
Neuvokaa anoppi-ongelmassa
02.05.2024 |
Anoppini on käytännössä katkaissut välinsä minuun. Ei halua tavata, edes lapsiamme. Ei halua tulla käymään, ei halua meitä sinne. Poikaansa tapaa välillä, mutta vain niin, että minä ja lapset emme ole paikalla. Miehen vanhemmat on eronnut, miehen isä käy meillä kyllä välillä. Mutta syynä tähän välirikkoon on se, etten ole antanut anoppini päättää joistakin meidän kotiin ja perheeseen liittyvistä asioista. En esimerkiksi antanut hänen valita meille verhoja ja muutamia (isoja) sisustusesineitä, koska ne ei sopineet meidän kodin tyyliin (hänen sisustusmaku on aika erilainen) ja olivat myöskin käytettyinä jo vähän nuhjuisia. Ja en ole antanut hänen päättää mitään lapsiimme liittyviä asioita kuten missä iässä kiinteät aloitetaan, mikä syöttötuoli meillä on käytössä (ergonomialtaan hyvä), millaisia kenkiä meidän lapset käyttää (edellytän, että niissä on hyvä lesti), mitkä turvaistuimet meillä on autossa (edellytän että riittävän uudet ja plus-testatut, ei siis 10 vuotta vanhoja kirppislöytöjä). Listaa voisi jatkaa pitkäänkin. En ole kuitenkaan anopille sanonut pahasti näistä asioista, olen vain todennut ihan ystävälliseen sävyyn, että ikävä kyllä sinä et voi päättää tällaisista asioista meillä vaan minä teen nämä päätökset. Hän ei nyt tämän kaiken seurauksena halua siis olla kanssani tekemisissä, on kai loukkaantunut kun ei saa päättää meidän lasten asioita. Miten tätä asiaa pitäisi lähteä ratkomaan, kun itse en tunne tehneeni mitenkään väärin häntä kohtaan enkä aio myöskään muuttaa kantaani asiassa?
Kommentit (608)
Vierailija kirjoitti:
Nykyään nuorissa naisissa on valitettavasti vähän kilahtaneita yksilöitä. Täällä palstalla niihin törmää ja välillä livenäkin. On niitä toki ollut ennenkin mutta silloin ne osasivat vielä jonkunlaiset käytöstavat.
Ja aikaa on kuluttaa netissä, huolimatta korkeasta koulutuksesta, vaativasta työstä ja vauvoista. Silimiinpistävää että kaikki vielä naineet itseään alempaa, kaiken maailman työläisperheiden vässyköitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahden maisteritutkinnon suorittanut ei osaa tehdä lainausta. Sen uskon että kielioppivirheet hänen silmiinsä käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään nuorissa naisissa on valitettavasti vähän kilahtaneita yksilöitä. Täällä palstalla niihin törmää ja välillä livenäkin. On niitä toki ollut ennenkin mutta silloin ne osasivat vielä jonkunlaiset käytöstavat.
Ja aikaa on kuluttaa netissä, huolimatta korkeasta koulutuksesta, vaativasta työstä ja vauvoista. Silimiinpistävää että kaikki vielä naineet itseään alempaa, kaiken maailman työläisperheiden vässyköitä.
Olet hassu. Meillä korkeasti koulutettuilla vaativassa työssä olevilla on usein hetki aikaa kuluttaa netissä. Itse käyn joka työpäivä ravintolassa lounaalla ja yleensä olen netissä siinä syödessäni, lukaisen uutiset ja lueskelen vauvafoorumia, se on hyvä tapa rentoutua. Välillä joku palaveri yllättäen peruuntuu ja se tunti on töissä sitten luppoaikaa, koska ei ole mitään ns. rutiinitöitä joita voisi yhtäkkiä tunnin verran tehdä (koska kaikki työt on vaativaa suunnittelutyötä, joka edellyttää pitkäjänteistä keskittymistä). Nyt tosin olen junassa matkalla kotiin eräästä neuvottelusta, joka oli toisella paikkakunnalla. Junassa on hyvä roikkua netissä. Vauvaa minulla ei ole vaan isommat lapset jo. Mistä sen vauvan keksit? T. Se kaksi maisteritutkintoa suorittanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään nuorissa naisissa on valitettavasti vähän kilahtaneita yksilöitä. Täällä palstalla niihin törmää ja välillä livenäkin. On niitä toki ollut ennenkin mutta silloin ne osasivat vielä jonkunlaiset käytöstavat.
Ja aikaa on kuluttaa netissä, huolimatta korkeasta koulutuksesta, vaativasta työstä ja vauvoista. Silimiinpistävää että kaikki vielä naineet itseään alempaa, kaiken maailman työläisperheiden vässyköitä.
Olet hassu. Meillä korkeasti koulutettuilla vaativassa työssä olevilla on usein hetki aikaa kuluttaa netissä. Itse käyn joka työpäivä ravintolassa lounaalla ja yleensä olen netissä siinä syödessäni, lukaisen uutiset ja
Itsehän kirjoitiT vauvan hoidosta. Vai on tämä vauvapalsta akateeminen tärkeitten ihmisten keskustelupalsta. Sitten olen ihan väärässä paikassa. Anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kylläkään kirjoittanut vauvan hoidosta mitään. Lapsesta kirjoitin, ikää mainitsematta. T. Se tuplamaisteri
Itsehän kirjoitiT vauvan hoidosta. Vai on tämä vauvapalsta akateeminen tärkeitten ihmisten keskustelupalsta. Sitten olen ihan väärässä paikassa. Anteeksi.
- Hän kirjoitti lapsesta, ei vauvasta
- Hommaa itsetunto, ei sitten niin tarvitse uhriutua noin paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja pyysi neuvoja anoppiongelmaan, joka oli että tämänon ottanut liikaa etäisyyttä perheeseen. Syynkin aloittaja kertoi, eli omat "ystävälliset" sanomisensa anopille. Ja mitä neuvotte te? Suurin osa vastaajista puhuu ihan muuta, mutta neuvoa välien korjaamiseen ei tule.
Minä näen nyt näin: tilanne ei ole korjautunut, eikä korjaannu, koska ap ei ole kokeillut anteeksipyytämisen ja asian edessä nöyrtymisen tietä. Ja jos edelleen aikoo toimia samoin kuin tähän asti, muutosta on turha odottaa.
Anoppia ei kuulu päästää huseeraamaan miniän talouteen, mutta voi esittää arvostuksensa kysymällä joskus neuvoa tai pyytämällä apua, jos sitä tarvitsee. Rajanveto toimii hyvin, kun sanoo sanottavansa asiallisesti ja "minä"- muodossa. Tässä ko. tapauksessa on virhe tehty käyttämällä "sinä"- muotoa, vaikkei tämän jutun "sinulla", eli anopilla kuulu olla mitään tekemistä asian ka
Eikä olekaan mitään anteeksi pyydettävää. Miksi sitä pitäisi pyytää anteeksi, ettei halua anopin sotkeutuvan kaikkeen?
Neuvojen kysymisestä:
Minä kokeilin tätä aikoinani anoppiini ja kyselin neuvoja mm. ruoanlaitosta, jotta hän saisi kokea olevansa arvostettu jossakin ja päteä. Hän ei edes laita hyvää ruokaa, mutta silti yritin.
Hänpä sitten käänsi sen niin, että oli soitellut sukulaiset läpi, miten minä en edes ruokaa osaa laittaa! Voivoi ja aikamala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja pyysi neuvoja anoppiongelmaan, joka oli että tämänon ottanut liikaa etäisyyttä perheeseen. Syynkin aloittaja kertoi, eli omat "ystävälliset" sanomisensa anopille. Ja mitä neuvotte te? Suurin osa vastaajista puhuu ihan muuta, mutta neuvoa välien korjaamiseen ei tule.
Minä näen nyt näin: tilanne ei ole korjautunut, eikä korjaannu, koska ap ei ole kokeillut anteeksipyytämisen ja asian edessä nöyrtymisen tietä. Ja jos edelleen aikoo toimia samoin kuin tähän asti, muutosta on turha odottaa.
Anoppia ei kuulu päästää huseeraamaan miniän talouteen, mutta voi esittää arvostuksensa kysymällä joskus neuvoa tai pyytämällä apua, jos sitä tarvitsee. Rajanveto toimii hyvin, kun sanoo sanottavansa asiallisesti ja "minä"- muodossa. Tässä ko. tapauksessa on virhe tehty käyttämällä "sinä"- muotoa, vaikkei tämän jutun "sinulla",
No MIKÄ sitten on ap:n ongelma? Anoppihan ei enää sotkeennu.
Oh well...Saman kokeneena sanon, että anna olla vaan. Tuo on hänen tapansa käsitellä pettymyksensä(mykkäkouluilla), etkä sinä voi asialle yhtään mitään. Hän ei kypsäksi ihmiseksi muutu vaikka päälläsi seisoisit. Anna olla vaan, elämä jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin kokeilin kerran tuota neuvojen kysymistä, kun ajattelin että se olisi hyvä tapa tutustua anoppiin paremmin ja saada hänelle olo että arvostan häntä. Kysyin eräiden ruokien laittamiseen neuvoja. Hän on ihan hyvä kokki, kuten minäkin, mutta teemme hyvin erityyppistä ruokaa, hän perinneruokia joita en osaa ja niistä kysyin. Hän kyllä neuvoi mutta ilkeili minulle koko ajan että miten minä olen niin huono etten mitään osaa ja miten en tätäkään tiedä ja onkohan sinusta tyttörukka mihinkään (olin tuolloin 37 eli en ehkä tyttö niinkään). Tuli niin ikävä olo siitä haukkumisesta että siihenpä jäi neuvojen kyselyt.
Olette kyllä niin hauskoja tärkeytenne ja viisautenne kanssa halveksiessanne miehiänne ja heidän äitiään. Uskon että töissäkin saa moni syödä lounaansa yksin kun niitä ihmissuhdevaikeuksia voi olla muuallakin kuin avioliitossa ja anopin kanssa.
Mikä vika on fiksussa ja koulutetussa naisessa jos joutuu itseään ja tasoaan alempaan avioliittoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olette kyllä niin hauskoja tärkeytenne ja viisautenne kanssa halveksiessanne miehiänne ja heidän äitiään. Uskon että töissäkin saa moni syödä lounaansa yksin kun niitä ihmissuhdevaikeuksia voi olla muuallakin kuin avioliitossa ja anopin kanssa.
Mikä vika on fiksussa ja koulutetussa naisessa jos joutuu itseään ja tasoaan alempaan avioliittoon?
Huomaatko, että se olet sinä joka halveksit, ei ne joita syytät halveksimisesta. Halveksit sekä kirjoittajia että myös heidän miehiä että appivanhempia (haukkumalla tasoa alemmiksi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette kyllä niin hauskoja tärkeytenne ja viisautenne kanssa halveksiessanne miehiänne ja heidän äitiään. Uskon että töissäkin saa moni syödä lounaansa yksin kun niitä ihmissuhdevaikeuksia voi olla muuallakin kuin avioliitossa ja anopin kanssa.
Mikä vika on fiksussa ja koulutetussa naisessa jos joutuu itseään ja tasoaan alempaan avioliittoon?
Huomaatko, että se olet sinä joka halveksit, ei ne joita syytät halveksimisesta. Halveksit sekä kirjoittajia että myös heidän miehiä että appivanhempia (haukkumalla tasoa alemmiksi).
Miehiäänhän täällä syyttelevät kirjoittajat, miehiä pitää kouluttaa ja opettaa, niitä vätyksiä. Eikö vaimo silloin koe olevansa yläpuolella miehensä tasoa? Saati sitten sen vain kansakoulun käyneen anopin. Joka ei osaa, tiedä eikä ymmärrä mitään.
Yksi hankala anoppi (joka ei tajua olevansa varsin hankala anoppi) on selvästi löytänyt ketjuun.
Jos joku moittii kansakoulun käyneen anoppinsa ja korostaa kahta akateemista tutkintoaan ja vaativaa työtään niin kukaan ei halveksi ketään?
Vierailija kirjoitti:
Jos joku moittii kansakoulun käyneen anoppinsa ja korostaa kahta akateemista tutkintoaan ja vaativaa työtään niin kukaan ei halveksi ketään?
Hän kirjoitti ettei hän ainakaan keksi mitä neuvoa anopiltaan kysyisi. Kun täällä lässytettiin miten miniän pitää anopin heikkoa itsetuntoa kannatella neuvopyynnöillä.
Naurettava ajatus alunperinkin kun ongelma on jo valmiiksi se että ap:n anopin tunnemaailma ei ole normaali.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku moittii kansakoulun käyneen anoppinsa ja korostaa kahta akateemista tutkintoaan ja vaativaa työtään niin kukaan ei halveksi ketään?
Se, että joku mainitsee suorittaneensa kaksi maisteritutkintoa ei ole tutkintojensa korostamista eikä kenenkään halveksimista tai moittimista tai väheksymistä. Se on ihan neutraali faktan mainitseminen ilman piilomerkityksiä. Tämän ymmärtää ainakin jokainen koulutettu ihminen. On ihan arkista ja normaalia mainita oma koulutustausta. Luultavasti suurin osa kouluttamattomistakin tämän ymmärtää. Se, että kuvittelee asiassa olevan jotain muiden moittimisia tai itsensä korostamisia kertoo kyllä vain ja ainoastaan tuosta kuvittelijasta itsestään.
Eikai normaalille aikuiselle ihmiselle tarvitse tämmöisiä teennäisiä arvostuksen osoituksia antaa kysymällä neuvoa, jos ei semmoista tarvitse. Ei lapsen perheen tehtävä ole kannatella aikuisen ihmisen itsetuntoa.
Minusta ap sanonut ystävällisesti, ongelmana nyt varmaan se, että mies ei näitä rajoja ole koskaan vetänyt ja anoppi ei tiedä, miten päin olla, kun yhtäkkiä joku sanoo vastaan. Ehkä miettisin nyt tilanteessasi, että jääkö sinä tai lapset tosiaan paitsioon, kun hän on poissa elämästänne? Usein tämmöiset ihmiset kontrolloivat myös lapsia, kun siihen on mahdollisuus.
Miehelle toki harmillista, jos haluaa äitiinsä välit säilyttää. Minusta ratkaisuna nyt tähän voisi olla se, että mies keskustelisi äitinsä kanssa asiasta ja jos tosiaan anopin on mahdotonta olla teidän elämässä niin, ettei puutu teidän päätöksiin niin sitten ainoa vaihtoehto on tulla häntä vastaan, mutta jos sinä sitä et ymmärrettävästi halua niin sitten välit pysyvät etäisinä.
Taaperoillehan opetetaan, että voi kahdesta vaihtoehdosta valita tai päättää jossain merkityksettömissä asioissa, että saa kokea tulleensa kuulluksi niin toki voitte näitäkin leikkejä kokeilla anopin kanssa, mutta ehkä sitten miettisin, että onko tämmöinen ihmissuhde terve kenellekkään. Harmillista että anoppi ei koe itseään persoonallaan riittäväksi.