Lue keskustelun säännöt.
Neuvokaa anoppi-ongelmassa
02.05.2024 |
Anoppini on käytännössä katkaissut välinsä minuun. Ei halua tavata, edes lapsiamme. Ei halua tulla käymään, ei halua meitä sinne. Poikaansa tapaa välillä, mutta vain niin, että minä ja lapset emme ole paikalla. Miehen vanhemmat on eronnut, miehen isä käy meillä kyllä välillä. Mutta syynä tähän välirikkoon on se, etten ole antanut anoppini päättää joistakin meidän kotiin ja perheeseen liittyvistä asioista. En esimerkiksi antanut hänen valita meille verhoja ja muutamia (isoja) sisustusesineitä, koska ne ei sopineet meidän kodin tyyliin (hänen sisustusmaku on aika erilainen) ja olivat myöskin käytettyinä jo vähän nuhjuisia. Ja en ole antanut hänen päättää mitään lapsiimme liittyviä asioita kuten missä iässä kiinteät aloitetaan, mikä syöttötuoli meillä on käytössä (ergonomialtaan hyvä), millaisia kenkiä meidän lapset käyttää (edellytän, että niissä on hyvä lesti), mitkä turvaistuimet meillä on autossa (edellytän että riittävän uudet ja plus-testatut, ei siis 10 vuotta vanhoja kirppislöytöjä). Listaa voisi jatkaa pitkäänkin. En ole kuitenkaan anopille sanonut pahasti näistä asioista, olen vain todennut ihan ystävälliseen sävyyn, että ikävä kyllä sinä et voi päättää tällaisista asioista meillä vaan minä teen nämä päätökset. Hän ei nyt tämän kaiken seurauksena halua siis olla kanssani tekemisissä, on kai loukkaantunut kun ei saa päättää meidän lasten asioita. Miten tätä asiaa pitäisi lähteä ratkomaan, kun itse en tunne tehneeni mitenkään väärin häntä kohtaan enkä aio myöskään muuttaa kantaani asiassa?
Kommentit (608)
Minun mieheni oli muuttanut 18-vuotiaana opiskelemaan ja ihan eli itsenäistä elämään, kun hänet tapasin. Laittoi ruokansa jne.
Silti anoppi viisi vuotta myöhemmin syöksyi meille ilmoittamatta tutkimaan keittiön kaappeja, että tapanko hänen poikansa nälkään, että onko kaapissa tarpeeksi ruokaa.
Anoppi oli kyllä sujuvasti vielä hanskannut sen, että poika muutti pois kotoa opiskelemaan, mutta kriisiytyi täysin, kun me muutimme avoliittoon. En tiedä oliko hänn siihen asti kuvitellut, että poikansa muuttaa sinne kotiseudulle takaisin essun helmaan, kuten hän oli tyttärensä sitonut perusteellisesti. Anoppi oli täydellisen sietämätön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja miten se itsenäisyyttä poistaa jos pitää yhteyttä vanhempiinsa tai sisaruksiinsa tai puolison vanhempiin. ( Miehillä yleensä pakko olla vaimon seurana.)
Pitäähän ihmiset yhteyttä lapsuuskavereihin, harrastuskavereihin, käyvät ilman puolisoa harrastuksissa jne.
Miksi juuri se lapsuuskoti on puolisolle se mustasukkaisuuden aihe? Jossa ei saa varttituntia kauemmin olla.
Lue linkki.
Kysehän ei ole fyysisestä paikasta, vaan siitä, että äiti ei kykene päästämään irti, vaan yrittää pitää henkistä otetta edelleen siihen aikuiseen lapseensa. Ei pysty tajuamaan, että se perhekuvio on muuttunut. Poika/tytär ei ole enää hänen perhettään, vaan omaa perhettään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisten ei tarvitse irtaantua äidistään ja sisaristaan? He ovat monessa perheessä läsnä aika paljon, äidin kanssa suunnitellaan sisustusta ja matkoja jne.
Poikani asuivat kumpikin yli 10 v itsenäisesti omilla paikkakunnillaan, samoin miniät itsenäisiä naisia avioituessaan.
Kysyn samoin kuin joku aloittaa aina aloituksensa. Minkälainen ihminen ei ole aikuinen ja itsenäinen avioituessaan?
Tietenkin tarvitsee. Onhan tässäkin ketjussa kirjoittaneet ongelmistaan myös narsististen äitien tyttäret. No esimerkiksi tämä ap:n mies ei ole.
Siis ajat takaa sitä että kuitenkaan nimenomaan miehen vanhempiin ei saa olla yhteyksiä? Tai se on riippumista. Ettekö te huomaa logiikkaanne?
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei ymmärrä menettäneensä ensimmäistä sijaansa poikansa elämässä miniälle. Sen käsittäminen hänelle on vain hänen käsissään. Vieraantuessaan sinusta voi jälleen tuntea olevansa poikansa tärkein nainen. Tarkoituksellista eristäytymistä.
Tuosta se näköjään teillä miniöillä kyse onkin.
Taistellaan jostain ihme "ensimmäisestä sijasta."
Väsyttävää. Mutta kai se sitten kuuluu jotenkin nuorten naisihmisten kilpailuviettiin miettiä koko ajan, että olenko nyt varmasti ykkössijalla.
Anopit on jo maailmaa nähneet ja jättäneet nuo spekuloinnit menneisyyteen.
Ei ne miehet nyt niin tärkeitä ja ainutlaatuisia ole, että niistä pitäisi kilpailla silloinkin, kun mitään kilpailuasetelmaa ei edes ole. Äiti on aina äidin sijalla ja jokaiselle ihmiselle äidillä on merkityksensä, yleensä se on myönteinen asia ja äidille yleensä halutaan hyvää. Ei äitien tarvitse asemastaan tapella.
Ei siitä anopista tykätä tarvitse ja voi sille sanoa sanottavansa vaikka kipakastikin, jos siltä tuntuu. Mutta tuollaiset esitykset, että miehen pitää nyt äitinsä olemassaolo lähestulkoon unohtaa, kun hänellä on nyt vaimo, on yksinkertaisesti typeryyttä ja kertoo vain sen miniän epävarmuudesta.
Niin vaimolla kuin äidilläkin on paikkansa miehen elämässä. Se, kumpi nyt milloinkin on mielessä päällimmäisenä, riippuu tilanteista. Onhan se miniälläkin äiti, eikä sitäkään roskikseen heitetä, kun tytär perheen perustaa.
Ajatteleeko muuten miehet koskaan, että heillä olisi joku kilpailutilanne vaimonsa isän kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miten se itsenäisyyttä poistaa jos pitää yhteyttä vanhempiinsa tai sisaruksiinsa tai puolison vanhempiin. ( Miehillä yleensä pakko olla vaimon seurana.)
Pitäähän ihmiset yhteyttä lapsuuskavereihin, harrastuskavereihin, käyvät ilman puolisoa harrastuksissa jne.
Miksi juuri se lapsuuskoti on puolisolle se mustasukkaisuuden aihe? Jossa ei saa varttituntia kauemmin olla.
Lue linkki.
Kysehän ei ole fyysisestä paikasta, vaan siitä, että äiti ei kykene päästämään irti, vaan yrittää pitää henkistä otetta edelleen siihen aikuiseen lapseensa. Ei pysty tajuamaan, että se perhekuvio on muuttunut. Poika/tytär ei ole enää hänen perhettään, vaan omaa perhettään.
Kerro minkälainen ihminen ei ole itsenäinen.
Poikani muuttivat kotoa 20 v, toinen 600 kmn päähän opiskelemaan, toinen 120 kmn päähän.
Siis he eivät ole itsenäisiä kuin soittelevat minulle joskus, saattavat joskus olla yönkin perheineen, käyvät kesämökillä ja vaikka ajavat ruohon, olen saanut lapsiinsa tutustua.
Olenpa vässyköitä kasvattanut.
Siis haluatko olla väleissä anopin kanssa vai et? Vai haluatko anopin muuttuvan mieleiseksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erro minkälainen ihminen ei ole itsenäinen.
Poikani muuttivat kotoa 20 v, toinen 600 kmn päähän opiskelemaan, toinen 120 kmn päähän.
Siis he eivät ole itsenäisiä kuin soittelevat minulle joskus, saattavat joskus olla yönkin perheineen, käyvät kesämökillä ja vaikka ajavat ruohon, olen saanut lapsiinsa tutustua.
Olenpa vässyköitä kasvattanut.
Herää kysymys, miksi samaistut noin rajusti ja aggressiivisesti takertuvaan narsistiseen äitiin...
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni oli muuttanut 18-vuotiaana opiskelemaan ja ihan eli itsenäistä elämään, kun hänet tapasin. Laittoi ruokansa jne.
Silti anoppi viisi vuotta myöhemmin syöksyi meille ilmoittamatta tutkimaan keittiön kaappeja, että tapanko hänen poikansa nälkään, että onko kaapissa tarpeeksi ruokaa.
Anoppi oli kyllä sujuvasti vielä hanskannut sen, että poika muutti pois kotoa opiskelemaan, mutta kriisiytyi täysin, kun me muutimme avoliittoon. En tiedä oliko hänn siihen asti kuvitellut, että poikansa muuttaa sinne kotiseudulle takaisin essun helmaan, kuten hän oli tyttärensä sitonut perusteellisesti. Anoppi oli täydellisen sietämätön!
Kaikkee viitsit keksiä . Hanki elämä.
Kyllä me aikuiset tiedämme että sinne mennään asumaan missä työ. Niknhän me itsekin lähteneet työn perässä lapsuuskodistamme joten se on ihan selvä asia. Tiedämme ettei maaseudulla paljon töitä ole.
Ja koska en asu yliopistokaupungissa lasten muutto omilleen itsestään selvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtaako avaaja olla autisti, kun haluaa yksin päättää lastensa asioista. Eikö miehellä ole yhtään sanavaltaa?
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni oli muuttanut 18-vuotiaana opiskelemaan ja ihan eli itsenäistä elämään, kun hänet tapasin. Laittoi ruokansa jne.
Silti anoppi viisi vuotta myöhemmin syöksyi meille ilmoittamatta tutkimaan keittiön kaappeja, että tapanko hänen poikansa nälkään, että onko kaapissa tarpeeksi ruokaa.
Anoppi oli kyllä sujuvasti vielä hanskannut sen, että poika muutti pois kotoa opiskelemaan, mutta kriisiytyi täysin, kun me muutimme avoliittoon. En tiedä oliko hänn siihen asti kuvitellut, että poikansa muuttaa sinne kotiseudulle takaisin essun helmaan, kuten hän oli tyttärensä sitonut perusteellisesti. Anoppi oli täydellisen sietämätön!
Kerro lisää!
Tuo, että käy tekemässä tupatarkastuksen, ei vielä anna aihetta olettaa, että äiti haluaa poikansa omiin helmoihinsa. Kyllä tuohon oletukseen pitää olla enemmän ja vahvempia perusteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopit on jo maailmaa nähneet ja jättäneet nuo spekuloinnit menneisyyteen.
Ap:n maailmaa nähnyt anoppi riehuu verhojen takia ja heittäytyy draamakuningattareksi, kun joku ystävällisesti kerran sanoo hänelle ei...
Vierailija kirjoitti:
erro minkälainen ihminen ei ole itsenäinen.
Poikani muuttivat kotoa 20 v, toinen 600 kmn päähän opiskelemaan, toinen 120 kmn päähän.
Siis he eivät ole itsenäisiä kuin soittelevat minulle joskus, saattavat joskus olla yönkin perheineen, käyvät kesämökillä ja vaikka ajavat ruohon, olen saanut lapsiinsa tutustua.
Olenpa vässyköitä kasvattanut.
Herää kysymys, miksi samaistut noin rajusti ja aggressiivisesti takertuvaan narsistiseen äitiin...
Tyhmänä yritän kartoittaa mikä on sairaalloista riippuvaisuutta. Monien mielestä kun se on täydellinen ero miehelle omasta suvustaan ettei ole vässykkä.
Ootko joku psyk.sh kun otat kantaa vaikkei sulla koskaan oo anoppia sit ollut kun kuoli 2004
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
erro minkälainen ihminen ei ole itsenäinen.
Poikani muuttivat kotoa 20 v, toinen 600 kmn päähän opiskelemaan, toinen 120 kmn päähän.
Siis he eivät ole itsenäisiä kuin soittelevat minulle joskus, saattavat joskus olla yönkin perheineen, käyvät kesämökillä ja vaikka ajavat ruohon, olen saanut lapsiinsa tutustua.
Olenpa vässyköitä kasvattanut.
Herää kysymys, miksi samaistut noin rajusti ja aggressiivisesti takertuvaan narsistiseen äitiin...
Tyhmänä yritän kartoittaa mikä on sairaalloista riippuvaisuutta. Monien mielestä kun se on täydellinen ero miehelle omasta suvustaan ettei ole vässykkä.
Ootko joku psyk.sh kun otat kantaa vaikkei sulla koskaan oo anoppia sit ollut kun k
Niin, heittäydyt tahallasi tyhmäksi ja uhriudut ja oikein piehtaroit itsesäälissä. Miksi ihmeessä?
Vierailija kirjoitti:
SINÄ päätät turvaistuimet ja syöttötuoit sekä teidä kodin sisutuksen?! Miehelläsi ei ole mitään sananvaltaa noihin asioihin? Sinä sit vissiin maksatkin ne ihan yksinäsi sitten kaikki? Samaa mieltä siitä, että anopillehan nämä asiat ei kuulu, mutta eittä ei miehellekkään?
Minä sanoisin, että SINULLEKAAN nuo asiat eivät kuulu, joten miksi edes kyselet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
erro minkälainen ihminen ei ole itsenäinen.
Poikani muuttivat kotoa 20 v, toinen 600 kmn päähän opiskelemaan, toinen 120 kmn päähän.
Siis he eivät ole itsenäisiä kuin soittelevat minulle joskus, saattavat joskus olla yönkin perheineen, käyvät kesämökillä ja vaikka ajavat ruohon, olen saanut lapsiinsa tutustua.
Olenpa vässyköitä kasvattanut.
Herää kysymys, miksi samaistut noin rajusti ja aggressiivisesti takertuvaan narsistiseen äitiin...
Tyhmänä yritän kartoittaa mikä on sairaalloista riippuvaisuutta. Monien mielestä kun se on täydellinen ero miehelle omasta suvustaan ettei ole vässykkä.
Ootko joku psyk.sh kun otat kan
Selitä sinä ensin miksi viihdyt anoppikeskusteluissa vaikkei sinulla koskaan ole ollut anoppia? Saadaksesi hokea sanaa narsisti?
Vierailija kirjoitti:
Ja miten se itsenäisyyttä poistaa jos pitää yhteyttä vanhempiinsa tai sisaruksiinsa tai puolison vanhempiin. ( Miehillä yleensä pakko olla vaimon seurana.)
Pitäähän ihmiset yhteyttä lapsuuskavereihin, harrastuskavereihin, käyvät ilman puolisoa harrastuksissa jne.
Miksi juuri se lapsuuskoti on puolisolle se mustasukkaisuuden aihe? Jossa ei saa varttituntia kauemmin olla.
Kun lapsuuskodissa puututaan siellä puolison kotona asuvien ja elävien ihmisten elämään kaikilla osa-alueilla ja yritetään tietämättään siten huonontaa sen ei-sukua olevan elämää siinä samalla..ihmisen, joka ei ole tilannut yhtään mitään puolisonsa sivulta, muuta kuin ymmärrystä ja ystävällisyyttä toivoo. Hirveä soppahan siitä syntyy, jos lastenlapset kun kärsivät lopulta. Yhteen sopantekoon ei sovi monta kokkia.
Sillä ei-sukua olevallakin on oma tahto ja maku, ja elämänhistiroa, perhe, ystävät. Ihan omat tavat ja halut. Se pitää hyväksyä, sitä ei voi viedä pois.
Harrastuskaverit eivät ole kiinnostuneita puuttumaan kenenkään elämään kodin sisällä. Joskus tosin joku valmentaja voi vähän sitäkin yrittää..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
erro minkälainen ihminen ei ole itsenäinen.
Poikani muuttivat kotoa 20 v, toinen 600 kmn päähän opiskelemaan, toinen 120 kmn päähän.
Siis he eivät ole itsenäisiä kuin soittelevat minulle joskus, saattavat joskus olla yönkin perheineen, käyvät kesämökillä ja vaikka ajavat ruohon, olen saanut lapsiinsa tutustua.
Olenpa vässyköitä kasvattanut.
Herää kysymys, miksi samaistut noin rajusti ja aggressiivisesti takertuvaan narsistiseen äitiin...
Tyhmänä yritän kartoittaa mikä on sairaalloista riippuvaisuutta. Monien mielestä kun se on täydellinen ero miehelle omasta suvustaan ettei ole vässyk
Siitä puhe mistä puute. Keittiöpsykologia harmittaa ettei hänellä ole anoppia jota voisi eritellä ja kaivella ja nimitellä.
Meinasin kysyä miten pojan perheen kissa voi kun on vanha ja sairastellut? Menee varmaan liian asioihin puuttumiseksi. Ehkä vaan vastaan viikonlopun toivotukseen lyhyesti kiitos!
Ja miten se itsenäisyyttä poistaa jos pitää yhteyttä vanhempiinsa tai sisaruksiinsa tai puolison vanhempiin. ( Miehillä yleensä pakko olla vaimon seurana.)
Pitäähän ihmiset yhteyttä lapsuuskavereihin, harrastuskavereihin, käyvät ilman puolisoa harrastuksissa jne.
Miksi juuri se lapsuuskoti on puolisolle se mustasukkaisuuden aihe? Jossa ei saa varttituntia kauemmin olla.