Lue keskustelun säännöt.
Neuvokaa anoppi-ongelmassa
02.05.2024 |
Anoppini on käytännössä katkaissut välinsä minuun. Ei halua tavata, edes lapsiamme. Ei halua tulla käymään, ei halua meitä sinne. Poikaansa tapaa välillä, mutta vain niin, että minä ja lapset emme ole paikalla. Miehen vanhemmat on eronnut, miehen isä käy meillä kyllä välillä. Mutta syynä tähän välirikkoon on se, etten ole antanut anoppini päättää joistakin meidän kotiin ja perheeseen liittyvistä asioista. En esimerkiksi antanut hänen valita meille verhoja ja muutamia (isoja) sisustusesineitä, koska ne ei sopineet meidän kodin tyyliin (hänen sisustusmaku on aika erilainen) ja olivat myöskin käytettyinä jo vähän nuhjuisia. Ja en ole antanut hänen päättää mitään lapsiimme liittyviä asioita kuten missä iässä kiinteät aloitetaan, mikä syöttötuoli meillä on käytössä (ergonomialtaan hyvä), millaisia kenkiä meidän lapset käyttää (edellytän, että niissä on hyvä lesti), mitkä turvaistuimet meillä on autossa (edellytän että riittävän uudet ja plus-testatut, ei siis 10 vuotta vanhoja kirppislöytöjä). Listaa voisi jatkaa pitkäänkin. En ole kuitenkaan anopille sanonut pahasti näistä asioista, olen vain todennut ihan ystävälliseen sävyyn, että ikävä kyllä sinä et voi päättää tällaisista asioista meillä vaan minä teen nämä päätökset. Hän ei nyt tämän kaiken seurauksena halua siis olla kanssani tekemisissä, on kai loukkaantunut kun ei saa päättää meidän lasten asioita. Miten tätä asiaa pitäisi lähteä ratkomaan, kun itse en tunne tehneeni mitenkään väärin häntä kohtaan enkä aio myöskään muuttaa kantaani asiassa?
Kommentit (608)
Prisman pikkuhousut on muuten hyviä ja edullisia. Ostakas toki niitä eikä mitään kalliita pitsipöksyjä. Tyttäreni sanoo niitä epätoivon " mieheni ei huomaa minua enää " vaatekappaleeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja miten se itsenäisyyttä poistaa jos pitää yhteyttä vanhempiinsa tai sisaruksiinsa tai puolison vanhempiin. ( Miehillä yleensä pakko olla vaimon seurana.)
Pitäähän ihmiset yhteyttä lapsuuskavereihin, harrastuskavereihin, käyvät ilman puolisoa harrastuksissa jne.
Miksi juuri se lapsuuskoti on puolisolle se mustasukkaisuuden aihe? Jossa ei saa varttituntia kauemmin olla.
Sulle olis ok, että kaveri alkaa tuo uudet verhot ja alkaa ripustamaan niitä omin lupineen? Tai, että kaveri koittaa päättää milloin lapsesi alkaa syömään kiinteitä ruokia? Ongelmahan ap:lla ei ole anoppi sinänsä, vaan se, että joku ihminen rikkoo hänen rajojaan. Se joku vain sattuu olemaan anoppi.
Aloittaja pyysi neuvoja anoppiongelmaan, joka oli että tämänon ottanut liikaa etäisyyttä perheeseen. Syynkin aloittaja kertoi, eli omat "ystävälliset" sanomisensa anopille. Ja mitä neuvotte te? Suurin osa vastaajista puhuu ihan muuta, mutta neuvoa välien korjaamiseen ei tule.
Minä näen nyt näin: tilanne ei ole korjautunut, eikä korjaannu, koska ap ei ole kokeillut anteeksipyytämisen ja asian edessä nöyrtymisen tietä. Ja jos edelleen aikoo toimia samoin kuin tähän asti, muutosta on turha odottaa.
Anoppia ei kuulu päästää huseeraamaan miniän talouteen, mutta voi esittää arvostuksensa kysymällä joskus neuvoa tai pyytämällä apua, jos sitä tarvitsee. Rajanveto toimii hyvin, kun sanoo sanottavansa asiallisesti ja "minä"- muodossa. Tässä ko. tapauksessa on virhe tehty käyttämällä "sinä"- muotoa, vaikkei tämän jutun "sinulla", eli anopilla kuulu olla mitään tekemistä asian kanssa. Rajat ovat jääneet vetämättä jo kenties ihan alkuvaiheessa.
Ja muistakaa kunnioittaa vanhempianne. Heillä kuitenkin on enemmän elämänkokemusta ja ikää. Monella on oppimista juuri siinä, miten luovitaan eri ikäisten ihmisten kanssa. Ei liene tarkoitus kukkoilla, vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni oli muuttanut 18-vuotiaana opiskelemaan ja ihan eli itsenäistä elämään, kun hänet tapasin. Laittoi ruokansa jne.
Silti anoppi viisi vuotta myöhemmin syöksyi meille ilmoittamatta tutkimaan keittiön kaappeja, että tapanko hänen poikansa nälkään, että onko kaapissa tarpeeksi ruokaa.
Anoppi oli kyllä sujuvasti vielä hanskannut sen, että poika muutti pois kotoa opiskelemaan, mutta kriisiytyi täysin, kun me muutimme avoliittoon. En tiedä oliko hänn siihen asti kuvitellut, että poikansa muuttaa sinne kotiseudulle takaisin essun helmaan, kuten hän oli tyttärensä sitonut perusteellisesti. Anoppi oli täydellisen sietämätön!
Jos olette avoliitossa niin ei sulla mitään anoppia ole. Anoppisuhde on naimisissa olevien herkkua.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja pyysi neuvoja anoppiongelmaan, joka oli että tämänon ottanut liikaa etäisyyttä perheeseen. Syynkin aloittaja kertoi, eli omat "ystävälliset" sanomisensa anopille. Ja mitä neuvotte te? Suurin osa vastaajista puhuu ihan muuta, mutta neuvoa välien korjaamiseen ei tule.
Minä näen nyt näin: tilanne ei ole korjautunut, eikä korjaannu, koska ap ei ole kokeillut anteeksipyytämisen ja asian edessä nöyrtymisen tietä. Ja jos edelleen aikoo toimia samoin kuin tähän asti, muutosta on turha odottaa.
Anoppia ei kuulu päästää huseeraamaan miniän talouteen, mutta voi esittää arvostuksensa kysymällä joskus neuvoa tai pyytämällä apua, jos sitä tarvitsee. Rajanveto toimii hyvin, kun sanoo sanottavansa asiallisesti ja "minä"- muodossa. Tässä ko. tapauksessa on virhe tehty käyttämällä "sinä"- muotoa, vaikkei tämän jutun "sinulla", eli anopilla kuulu olla mitään tekemistä asian kanssa. Rajat ovat jääneet vetämättä jo kenties i
On jo ketjun alkupäässä ehdotettu sovittelua ja anteeksi pyytämistä mutta ap oli sitä mieltä, että ei hänellä ole mitään anteeksipyydettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja pyysi neuvoja anoppiongelmaan, joka oli että tämänon ottanut liikaa etäisyyttä perheeseen. Syynkin aloittaja kertoi, eli omat "ystävälliset" sanomisensa anopille. Ja mitä neuvotte te? Suurin osa vastaajista puhuu ihan muuta, mutta neuvoa välien korjaamiseen ei tule.
Minä näen nyt näin: tilanne ei ole korjautunut, eikä korjaannu, koska ap ei ole kokeillut anteeksipyytämisen ja asian edessä nöyrtymisen tietä. Ja jos edelleen aikoo toimia samoin kuin tähän asti, muutosta on turha odottaa.
Anoppia ei kuulu päästää huseeraamaan miniän talouteen, mutta voi esittää arvostuksensa kysymällä joskus neuvoa tai pyytämällä apua, jos sitä tarvitsee. Rajanveto toimii hyvin, kun sanoo sanottavansa asiallisesti ja "minä"- muodossa. Tässä ko. tapauksessa on virhe tehty käyttämällä "sinä"- muotoa, vaikkei tämän jutun "sinulla", eli anopilla kuulu olla mitään tekemistä asian kanssa. Rajat ovat jääneet vetämättä jo kenties i
Ei ap ole se kenen pitää pyytää anteeksi ja nöyrtyä. Olet käsittänyt nyt tilanteen aivan väärin.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja pyysi neuvoja anoppiongelmaan, joka oli että tämänon ottanut liikaa etäisyyttä perheeseen. Syynkin aloittaja kertoi, eli omat "ystävälliset" sanomisensa anopille. Ja mitä neuvotte te? Suurin osa vastaajista puhuu ihan muuta, mutta neuvoa välien korjaamiseen ei tule.
Minä näen nyt näin: tilanne ei ole korjautunut, eikä korjaannu, koska ap ei ole kokeillut anteeksipyytämisen ja asian edessä nöyrtymisen tietä. Ja jos edelleen aikoo toimia samoin kuin tähän asti, muutosta on turha odottaa.
Anoppia ei kuulu päästää huseeraamaan miniän talouteen, mutta voi esittää arvostuksensa kysymällä joskus neuvoa tai pyytämällä apua, jos sitä tarvitsee. Rajanveto toimii hyvin, kun sanoo sanottavansa asiallisesti ja "minä"- muodossa. Tässä ko. tapauksessa on virhe tehty käyttämällä "sinä"- muotoa, vaikkei tämän jutun "sinulla", eli anopilla kuulu olla mitään tekemistä asian kanssa. Rajat ovat jääneet vetämättä jo kenties i
En ota tässä kommentissa nyt kantaa muuhun kuin tuohon että välillä pitää osoittaa arvostusta kysymällä neuvoa. Minun ainakin on vaikea keksiä missä voisin pyytää omalta anopiltani neuvoa. Lapsen suhteen hänen neuvot on jostain 1800-luvulta (kaikki täysin vastoin nykysuosituksia). Eli lapsen suhteen ei neuvoja häneltä todellakaan. Noin muuten niin itse olen korkeasti koulutettu (kaksi maisteritutkintoa) ja hän kansakoulun käynyt eläkeläinen, eli en keksi missä asia-asiassa voisin pyytää häneltä neuvoja. Eli mistä mitä neuvoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään nuorissa naisissa on valitettavasti vähän kilahtaneita yksilöitä. Täällä palstalla niihin törmää ja välillä livenäkin. On niitä toki ollut ennenkin mutta silloin ne osasivat vielä jonkunlaiset käytöstavat.
Vierailija kirjoitti:
Se on kuule ap nyt niin, että teidän kemiat anopin kanssa ei käy tippaakaan yksiin. Tuo tilanne ei ENÄÄ KOSKAAN tule parantumaan. Erimielisyyksiin tarvitaan aina kaksi. Olette molemmat aikuisia ihmisiä ja teillä on omat mielipiteenne. Et sinä , eikä anoppi tule muuttumaan.
Ei ole muuta mahdollisuutta ,kuin ette vaan ole lainkaan tekemisissä. En minä ainakaan olisi, jos olisin anoppisi tai olisin sinä.PAREMPI LAIHA SOPU,KUIN LIHAVA RIITA.
Hahahaha. Noin voi sanoa vain ihminen joka ei ole joutunut tekemisiin rajattoman ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni oli muuttanut 18-vuotiaana opiskelemaan ja ihan eli itsenäistä elämään, kun hänet tapasin. Laittoi ruokansa jne.
Silti anoppi viisi vuotta myöhemmin syöksyi meille ilmoittamatta tutkimaan keittiön kaappeja, että tapanko hänen poikansa nälkään, että onko kaapissa tarpeeksi ruokaa.
Anoppi oli kyllä sujuvasti vielä hanskannut sen, että poika muutti pois kotoa opiskelemaan, mutta kriisiytyi täysin, kun me muutimme avoliittoon. En tiedä oliko hänn siihen asti kuvitellut, että poikansa muuttaa sinne kotiseudulle takaisin essun helmaan, kuten hän oli tyttärensä sitonut perusteellisesti. Anoppi oli täydellisen sietämätön!
Jos olette avoliitossa niin ei sulla mitään anoppia ole. Anoppisuhde on naimisissa olevien herkkua.
Harva menee naimisiin asumatta ensin yhdessä eli kyllä ihan anoppi on, valitettavasti.
Naimisiin mentyämme anoppi otti uuden vaihteen ja tyrkytti yhtäkkiä
- minulle jättimäistä listaa kaikista sukulaisista, näiden merkkipäivistä, osoitteet jne jotta alkaisin pyörittää jotain suhdetoimintatoimistoa miehen sukulaisiin, joista suurimman osan olin tavannut ehkä kerran jos sitäkään
- meille uskontoa, koska otti raskaasti maistraattivihkimisen, mikä sinällään hassua, koska sitä ennen ei mistään olisi mitään uskonnollisuutta voinut mitenkään päätellä
hän alkoi lähetellä todella vastenmielisiä paasauskirjeitä ja uskonnollisia elämänohjeita jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja pyysi neuvoja anoppiongelmaan, joka oli että tämänon ottanut liikaa etäisyyttä perheeseen. Syynkin aloittaja kertoi, eli omat "ystävälliset" sanomisensa anopille. Ja mitä neuvotte te? Suurin osa vastaajista puhuu ihan muuta, mutta neuvoa välien korjaamiseen ei tule.
Minä näen nyt näin: tilanne ei ole korjautunut, eikä korjaannu, koska ap ei ole kokeillut anteeksipyytämisen ja asian edessä nöyrtymisen tietä. Ja jos edelleen aikoo toimia samoin kuin tähän asti, muutosta on turha odottaa.
Anoppia ei kuulu päästää huseeraamaan miniän talouteen, mutta voi esittää arvostuksensa kysymällä joskus neuvoa tai pyytämällä apua, jos sitä tarvitsee. Rajanveto toimii hyvin, kun sanoo sanottavansa asiallisesti ja "minä"- muodossa. Tässä ko. tapauksessa on virhe tehty käyttämällä "sinä"- muotoa, vaikkei tämän jutun "sinulla", eli anopilla kuulu olla mitään tekemistä asian ka
Kaksi maisterin tutkintoa löytyy mutta et keksi miten osoittaa toiselle ihmiselle arvostusta ja ystävällisyyttä. Ei voi kuin ihmetellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja pyysi neuvoja anoppiongelmaan, joka oli että tämänon ottanut liikaa etäisyyttä perheeseen. Syynkin aloittaja kertoi, eli omat "ystävälliset" sanomisensa anopille. Ja mitä neuvotte te? Suurin osa vastaajista puhuu ihan muuta, mutta neuvoa välien korjaamiseen ei tule.
Minä näen nyt näin: tilanne ei ole korjautunut, eikä korjaannu, koska ap ei ole kokeillut anteeksipyytämisen ja asian edessä nöyrtymisen tietä. Ja jos edelleen aikoo toimia samoin kuin tähän asti, muutosta on turha odottaa.
Anoppia ei kuulu päästää huseeraamaan miniän talouteen, mutta voi esittää arvostuksensa kysymällä joskus neuvoa tai pyytämällä apua, jos sitä tarvitsee. Rajanveto toimii hyvin, kun sanoo sanottavansa asiallisesti ja "minä"- muodossa. Tässä ko. tapauksessa on virhe tehty käyttämällä "sinä"- muotoa, vaikkei tämän jutun "sinulla", eli anopilla kuulu olla mitään tekemistä asian ka
Voihan aina kysyä jotain vaikka itse tietääkin paremmin. ja tekee niinkuin tykkää . Aina ei yliopistossa opi sosiaalisia taitoja.
Olen kansakoulun käynyt 79. Lastenhoitotietouteni on 70-luvulta. Muutoksia on tullut vauvan hoitoon muttei ihan hirveesti. Varustelutaso on ihan toisa nykyisin vauvan hoidossa.
Ilävä että olet saanut osaamistasi ja tasoasi alemman anopin. On kansakoulun käyneissä kestämistä.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja pyysi neuvoja anoppiongelmaan, joka oli että tämänon ottanut liikaa etäisyyttä perheeseen. Syynkin aloittaja kertoi, eli omat "ystävälliset" sanomisensa anopille. Ja mitä neuvotte te? Suurin osa vastaajista puhuu ihan muuta, mutta neuvoa välien korjaamiseen ei tule.
Minä näen nyt näin: tilanne ei ole korjautunut, eikä korjaannu, koska ap ei ole kokeillut anteeksipyytämisen ja asian edessä nöyrtymisen tietä. Ja jos edelleen aikoo toimia samoin kuin tähän asti, muutosta on turha odottaa.
Anoppia ei kuulu päästää huseeraamaan miniän talouteen, mutta voi esittää arvostuksensa kysymällä joskus neuvoa tai pyytämällä apua, jos sitä tarvitsee. Rajanveto toimii hyvin, kun sanoo sanottavansa asiallisesti ja "minä"- muodossa. Tässä ko. tapauksessa on virhe tehty käyttämällä "sinä"- muotoa, vaikkei tämän jutun "sinulla", eli anopilla kuulu olla mitään tekemistä asian kanssa. Rajat ovat jääneet vetämättä jo kenties i
Miten se anoppi oli kunnioittanut ap:ta? Mä antaisin ap:lle ohjeeksi, että anna tilanteen olla. Miksi yrittää korjata huonosti käyttäytyvään jyrään? Kyllä elämässä tulee hankaluuksia vastaan ilman että niitä väkisin itselleen hankkii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täsmennetään vielä. Mitä aapeen pitää pyytää näissä tilanteissa anteeksi?
1. Anoppi alkaa ilman lupaa syöttämään leipää vauvalle, joka on niin pieni että neuvolan ohjeiden mukaan kiinteitä ei voi vielä aloittaa.
2. Anoppi alkaa aapeen kodissa ilman lupaa ripustamaan ikkunaan itse hankkimiaan verhoja, jotka ei sovi aapeen kotiin.
3. Anoppi asentaa aspeen lapsia varten autoon kirpparilta ostetun turvaistuimen, jonka kolarihistoria ei ole tiedossa (koska kirppari) ja joka on niin vanha, että sitä ei lain mukaan enää saa käyttää.
Niin mitä tarkalleen ottaen aloittajan pitää nyt pyytää anteeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja pyysi neuvoja anoppiongelmaan, joka oli että tämänon ottanut liikaa etäisyyttä perheeseen. Syynkin aloittaja kertoi, eli omat "ystävälliset" sanomisensa anopille. Ja mitä neuvotte te? Suurin osa vastaajista puhuu ihan muuta, mutta neuvoa välien korjaamiseen ei tule.
Minä näen nyt näin: tilanne ei ole korjautunut, eikä korjaannu, koska ap ei ole kokeillut anteeksipyytämisen ja asian edessä nöyrtymisen tietä. Ja jos edelleen aikoo toimia samoin kuin tähän asti, muutosta on turha odottaa.
Anoppia ei kuulu päästää huseeraamaan miniän talouteen, mutta voi esittää arvostuksensa kysymällä joskus neuvoa tai pyytämällä apua, jos sitä tarvitsee. Rajanveto toimii hyvin, kun sanoo sanottavansa asiallisesti ja "minä"- muodossa. Tässä ko. tapauksessa on virhe tehty käyttämällä "sinä"- muotoa, vaikkei tämän jutun "sinulla", eli anopilla kuulu olla mitään tekemistä asian ka
Anoppisi on siis 98v ja puolisosi noin 72v?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja pyysi neuvoja anoppiongelmaan, joka oli että tämänon ottanut liikaa etäisyyttä perheeseen. Syynkin aloittaja kertoi, eli omat "ystävälliset" sanomisensa anopille. Ja mitä neuvotte te? Suurin osa vastaajista puhuu ihan muuta, mutta neuvoa välien korjaamiseen ei tule.
Minä näen nyt näin: tilanne ei ole korjautunut, eikä korjaannu, koska ap ei ole kokeillut anteeksipyytämisen ja asian edessä nöyrtymisen tietä. Ja jos edelleen aikoo toimia samoin kuin tähän asti, muutosta on turha odottaa.
Anoppia ei kuulu päästää huseeraamaan miniän talouteen, mutta voi esittää arvostuksensa kysymällä joskus neuvoa tai pyytämällä apua, jos sitä tarvitsee. Rajanveto toimii hyvin, kun sanoo sanottavansa asiallisesti ja "minä"- muodossa. Tässä ko. tapauksessa on virhe tehty käyttämällä "sinä"- muotoa, vaikkei tämän jutun "sinulla", eli anopilla kuulu olla mitään tekemistä asian ka
Huonon naimakaupan olet tehnyt. Ei löytynyt akateemisen sivistyskodin miestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja pyysi neuvoja anoppiongelmaan, joka oli että tämänon ottanut liikaa etäisyyttä perheeseen. Syynkin aloittaja kertoi, eli omat "ystävälliset" sanomisensa anopille. Ja mitä neuvotte te? Suurin osa vastaajista puhuu ihan muuta, mutta neuvoa välien korjaamiseen ei tule.
Minä näen nyt näin: tilanne ei ole korjautunut, eikä korjaannu, koska ap ei ole kokeillut anteeksipyytämisen ja asian edessä nöyrtymisen tietä. Ja jos edelleen aikoo toimia samoin kuin tähän asti, muutosta on turha odottaa.
Anoppia ei kuulu päästää huseeraamaan miniän talouteen, mutta voi esittää arvostuksensa kysymällä joskus neuvoa tai pyytämällä apua, jos sitä tarvitsee. Rajanveto toimii hyvin, kun sanoo sanottavansa asiallisesti ja "minä"- muodossa. Tässä ko. tapauksessa on virhe tehty käyttämällä "sinä"- muotoa, vaikkei tämän jutun "sinulla",
Missä maassa kävit kansakoulun? Suomessa et ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämän ongelman pitäisi puhumalla selvitä.
Pyydä anoppi kahville ja miehesi vaikka välittäjäksi ja keskustelkaa asia auki, huutamatta ja syyttelemättä.
Ei konflikteja välttelevää ihmistä voi ottaa välittäjäksi. Hän ei yksinkertaisesti pysty siihen. Konfliktien rakentava ratkaiseminen ja konfliktin välttely ovat kaksi hyvin eri asiaa ja ihminen joka pelkää riitaa ja kokee tarvetta vältellä konflikteja viimeiseen asti ei pysty kohtaamaan tuollaista välitystilannetta. Tunnen kaksi tällaista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja pyysi neuvoja anoppiongelmaan, joka oli että tämänon ottanut liikaa etäisyyttä perheeseen. Syynkin aloittaja kertoi, eli omat "ystävälliset" sanomisensa anopille. Ja mitä neuvotte te? Suurin osa vastaajista puhuu ihan muuta, mutta neuvoa välien korjaamiseen ei tule.
Minä näen nyt näin: tilanne ei ole korjautunut, eikä korjaannu, koska ap ei ole kokeillut anteeksipyytämisen ja asian edessä nöyrtymisen tietä. Ja jos edelleen aikoo toimia samoin kuin tähän asti, muutosta on turha odottaa.
Anoppia ei kuulu päästää huseeraamaan miniän talouteen, mutta voi esittää arvostuksensa kysymällä joskus neuvoa tai pyytämällä apua, jos sitä tarvitsee. Rajanveto toimii hyvin, kun sanoo sanottavansa asiallisesti ja "minä"- muodossa. Tässä ko. tapauksessa on virhe tehty käyttämällä "sinä"- muotoa, vaikkei tämän jutun "sinulla",
Ei hän niin sanonut vaan sanoi ettei keksi mitään mistä kysyä anopiltaan neuvoa.
Todella veemäisesti olet kyllä anopille puhunut. Vaikka mielestäsi olet ollut kohtelias niin ei tuollaista ikävä kyllä voi ottaa kuin veetuiluna. Olisit vain nyökytellyt ja sanonut että päätimme nyt kuitenkin toisin.