Lue keskustelun säännöt.
Neuvokaa anoppi-ongelmassa
02.05.2024 |
Anoppini on käytännössä katkaissut välinsä minuun. Ei halua tavata, edes lapsiamme. Ei halua tulla käymään, ei halua meitä sinne. Poikaansa tapaa välillä, mutta vain niin, että minä ja lapset emme ole paikalla. Miehen vanhemmat on eronnut, miehen isä käy meillä kyllä välillä. Mutta syynä tähän välirikkoon on se, etten ole antanut anoppini päättää joistakin meidän kotiin ja perheeseen liittyvistä asioista. En esimerkiksi antanut hänen valita meille verhoja ja muutamia (isoja) sisustusesineitä, koska ne ei sopineet meidän kodin tyyliin (hänen sisustusmaku on aika erilainen) ja olivat myöskin käytettyinä jo vähän nuhjuisia. Ja en ole antanut hänen päättää mitään lapsiimme liittyviä asioita kuten missä iässä kiinteät aloitetaan, mikä syöttötuoli meillä on käytössä (ergonomialtaan hyvä), millaisia kenkiä meidän lapset käyttää (edellytän, että niissä on hyvä lesti), mitkä turvaistuimet meillä on autossa (edellytän että riittävän uudet ja plus-testatut, ei siis 10 vuotta vanhoja kirppislöytöjä). Listaa voisi jatkaa pitkäänkin. En ole kuitenkaan anopille sanonut pahasti näistä asioista, olen vain todennut ihan ystävälliseen sävyyn, että ikävä kyllä sinä et voi päättää tällaisista asioista meillä vaan minä teen nämä päätökset. Hän ei nyt tämän kaiken seurauksena halua siis olla kanssani tekemisissä, on kai loukkaantunut kun ei saa päättää meidän lasten asioita. Miten tätä asiaa pitäisi lähteä ratkomaan, kun itse en tunne tehneeni mitenkään väärin häntä kohtaan enkä aio myöskään muuttaa kantaani asiassa?
Kommentit (608)
Vierailija kirjoitti:
Mutta justhan sinä nsrsistia hokeva kerroit ettei sulla ome anoppia ollut 20 vuoteen.
Isäni, vanha maalaisjörrikkä, opetti että fiksumpi katsoo peiliin, ei pidä laskeutua samalle tasolle eikä idioottien kanssa kinastella. Miettikääs fiksut miniät sitä?
Täällä on useita kirjoittajia. Ja eihän me olla sun tasolle laskeuduttu. Me nauretaan sulle!
Narsistisanasta sinut tunnetaan. Täällä jauhat anopeista. Aina ja jatkuvasti.
Naura vaan, se tekee mielenterveydelle hyvää. Oletko kuullut nauruterapiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs tässä on ongelma? Hankala tyyppi ottaa etäisyyttä, soronoo. Mulla oli vaikea mummi johon vanhemmat pitivät väkipakolla yhteyttä, ei jäänyt hyviä muistoja.
Tätä minäkin ihmettelen. Mullakin anoppi katkoi välit kun tein selväksi, että hän ei ole perheemme jäsen, eikä hänellä ole eikä tule oikeutta puuttua perheemme elämään. Ihan käsittämättömistä asioista, esim kun mieheni vaihtoi autonsa "äidiltään salaa", ja mä en vaihtanut käyttämääni pyykinpesuainetta anopin suosittelemaan.
Paljon helpommalla pääsee, kun ei edes yritä pitää yhteyksiä. Mitä iloa ap ja lapset saisivat elämäänsä jyräanopin myötä.
&nbs
No kun se määräily jatkuu ja jatkuu, eikä ollenkaan rajoitu yhteen tuotteeseen. Maito on väärää, pyykit ripustetaan väärin, lapsella on huono nimi... ei ole asiaa, mitä se anoppi ei jätä kommetoinatta, kun nyt vanhempana ihmisenä tietää kaiken, ja pitää huolen että KOVAÄÄNISESTI ilmaisee nämä totuudet.
Ei muuten onnistu tuo kikka, kokeilin sitäkin.
Joko olette tehneet selväksi sen että äitienpäivänä muistetaan vain sinua ja sinun äitiäsi. Sille narsistiselle idiootille ei lähetetä kukkia, viestiä eikä soitella. Turhia puhelinkuluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs tässä on ongelma? Hankala tyyppi ottaa etäisyyttä, soronoo. Mulla oli vaikea mummi johon vanhemmat pitivät väkipakolla yhteyttä, ei jäänyt hyviä muistoja.
Tätä minäkin ihmettelen. Mullakin anoppi katkoi välit kun tein selväksi, että hän ei ole perheemme jäsen, eikä hänellä ole eikä tule oikeutta puuttua perheemme elämään. Ihan käsittämättömistä asioista, esim kun mieheni vaihtoi autonsa "äidiltään salaa", ja mä en vaihtanut käyttämääni pyykinpesuainetta anopin suosittelemaan.
Paljon helpommalla pääsee, kun ei edes yritä pitää yhteyksiä. Mitä iloa ap ja lapset saisivat elämäänsä jyräanopin myötä.
Muuttakaa itsenäisesti asumaan jos ilman anopin rahoja pärjäätte. Ja katsokaa lapsenne ilman anopin apua.
Voin yön yli olla miniöitten haittana mutta ettäkö asuisimme yhdessä? Ei kiitos!
Minulla on sama kokemus oman äitini kanssa, sillä erolla että olen tyytyväinen välillemme tulleeseen hajurakoon.
Ikävää hänestä on se että "itsekkäästi" en anna hänen päättää perheemme (olemme nelikymppinen pariskunta kahdella lapsella) ja kotimme asioista, ja hän on mököttänyt nyt jo useamman vuoden.
ja niille jotka vaativat, että äitini pitäisi päästä "perinnön" takia häärimään kotonamme, niin olemme ihan hyvin toimeentulevia. äitini käyttäköön rahansa itseensä ja tarvitsemiinsa palveluihin. Sillä välien viilennettyä emme myöskään me ole sekaantuneet hänen elämäänsä millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luettelemasi kotiinne ja lapsiinne liittyvät asiat eivät kuulu anopille pätkääkään. Kiukutelkoon keskenään. Mitä miehesi sanoo äitinsä sekoilusta?
Mies on puolellani asioissa sikäli kyllä, että ei hänenkään mielestä hänen äiti voi tuollaisia asioita päättää eikä ne äidilleen kuulu. Mutta mies ei halua keikuttaa venettä, ei aiheuttaa epäsopua, ei loukata äitiään niin siksi hän ei halua puuttua asiaan ollenkaan, välttelee siis koko aihetta ja antaa tilanteen olla sellaisena kuin se nyt on. Ap
Tyypillinen mies.
Olemalla "puolueeton", antaa äidilleen väärän kuvan elämänsä naisten arvojärjestyksestä.
Sillä lailla ne elinikäiset huonot suhteet pedataan ja pidetään yllä.
Vaikken kuulukaan mihinkään kirkkoihin
"Ja tyypillinen nainen. Mies pitää vetää omaan ja anopin väliseen riitaan. Lopputulos että mies saa kummankin vihat niskoilleen.
Ei ei, miesten on paras pysyä eroissa akkojen riidoista.
Nimimerkillä: kokemusta on"
Silloin, kun anoppi ei ns. tyydy kohtaloonsa, eli ei ymmärrä, että on aika päästää aikuinen poika elämään rauhassa aikuista elämäänsä puolisonsa kanssa, tuon pojan tulee tehdä asia selväksi äidilleen. Ei tarvita "akkojen riitoja", kun rajat ovat selvät. Ja ne rajat rajattomalle saisi asettaa ne hänen lähisukulaisensa.
Minullakin on kokemusta siitä, miten tuleva anoppi (olimme kihloissa) ilmoitti minulle (ei pojalleen) suunnitelmansa, että ostaa meille asunnon jne. Jne. tarkoitti, että "asunto" olisi hänen nukkekotinsa, joka sisustettaisiin hänen tavallaan ja rahoillaan. - Olimme nuoria opiskelijoita, joten pojalle tuo olisi saattanutkin mennä läpi, mutta ei minulle.
Perustimme perheen ja aikanaan myös hankimme oman ostokodin, kun olimme asianmukaisesti sitä varten säästäneet. Ei anopin rahoilla. Eipä meidän astiamme tai huonekalumme häntä sitten ikinä miellyttäneetkään. Ja talokin liian kaukana...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä liitot joissa vaimo väheksyy, halveksii miestään ja hänen sukuaan onko näissä mies mielestään saanut sen täyskympin ja ihannenaisensa? Ihanan anopin vielä vaimonsa arkeen avuksi.
Vai onko kummallekin ollut vain laiha tyytyminen, ei parempaakaan löytynyt.
Se, että en suostu olemaan tekemisissä narsistisen ja ilkeän anopin kanssa ei tarkoita sitä, että halveksisin miestäni. Se ei tarkoita myöskään sitä, että ongelmia olisi miehen muiden sukulaisten kanssa. Muiden kanssa vähintään asialliset välit. Itseasiassa parisuhteemme voi sitä paremmin mitä vähemmän on ulkopuolista (anoppi) häirintää.
Miksi
En mä koe laskeutuneeni samalle tasolle, kun en vaan yksinkertaisesti ole anopin kanssa tekemisissä. Ei ole pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama kokemus oman äitini kanssa, sillä erolla että olen tyytyväinen välillemme tulleeseen hajurakoon.
Ikävää hänestä on se että "itsekkäästi" en anna hänen päättää perheemme (olemme nelikymppinen pariskunta kahdella lapsella) ja kotimme asioista, ja hän on mököttänyt nyt jo useamman vuoden.
ja niille jotka vaativat, että äitini pitäisi päästä "perinnön" takia häärimään kotonamme, niin olemme ihan hyvin toimeentulevia. äitini käyttäköön rahansa itseensä ja tarvitsemiinsa palveluihin. Sillä välien viilennettyä emme myöskään me ole sekaantuneet hänen elämäänsä millään tavalla.
Muistathan sitten kun peritte, sinä et peri mitään vaan miehesi tai jos hän on kuollut, lapsesi. Ja ethän mene hautajaisiin nauramaan onnellisena vaikka nauru tekee naama/vatsalihaksille ja mielenterveydelle hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Joko olette tehneet selväksi sen että äitienpäivänä muistetaan vain sinua ja sinun äitiäsi. Sille narsistiselle idiootille ei lähetetä kukkia, viestiä eikä soitella. Turhia puhelinkuluja.
Kyllä mun mies vie jonkun ruusubegonian äidilleen. Viipyy vartin. Lapsia ei ota mukaan, kun anopilla on ikävä tapa kommentoida jopa lasten ulkonäköä. Kyllä on niin rumaa kun pojalla on pitkä tukka.
Mun mies ei mun äidille mitään viestejä tai kukkia hanki, vaan sen teen minä. Kumpikin huolehtii oman äitinsä.
Mueheni keskittyy lastemme kanssa juhlimaan minua, onhan hän valinnut minut lastensa äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama kokemus oman äitini kanssa, sillä erolla että olen tyytyväinen välillemme tulleeseen hajurakoon.
Ikävää hänestä on se että "itsekkäästi" en anna hänen päättää perheemme (olemme nelikymppinen pariskunta kahdella lapsella) ja kotimme asioista, ja hän on mököttänyt nyt jo useamman vuoden.
ja niille jotka vaativat, että äitini pitäisi päästä "perinnön" takia häärimään kotonamme, niin olemme ihan hyvin toimeentulevia. äitini käyttäköön rahansa itseensä ja tarvitsemiinsa palveluihin. Sillä välien viilennettyä emme myöskään me ole sekaantuneet hänen elämäänsä millään tavalla.
Muistathan sitten kun peritte, sinä et peri mitään vaan miehesi tai jos hän on kuollut, laps
Kirjoittaja kirjoittikin harvinaista kyllä äidistään. Tietysti hän on se perijätär. Ja tottakai hautajaisissa hurja suru päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs tässä on ongelma? Hankala tyyppi ottaa etäisyyttä, soronoo. Mulla oli vaikea mummi johon vanhemmat pitivät väkipakolla yhteyttä, ei jäänyt hyviä muistoja.
Tätä minäkin ihmettelen. Mullakin anoppi katkoi välit kun tein selväksi, että hän ei ole perheemme jäsen, eikä hänellä ole eikä tule oikeutta puuttua perheemme elämään. Ihan käsittämättömistä asioista, esim kun mieheni vaihtoi autonsa "äidiltään salaa", ja mä en vaihtanut käyttämääni pyykinpesuainetta anopin suosittelemaan.
Paljon helpommalla pääsee, kun ei edes yritä pitää yhteyksiä. Mitä iloa ap ja lapset sai
Hä? En asu anopin kabssa, mutta liian lähellä. Emme elä anopin rahoilla, eikä anoppi hoida lapsiamme ikinä. Ihan lasten turvallisuuden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko olette tehneet selväksi sen että äitienpäivänä muistetaan vain sinua ja sinun äitiäsi. Sille narsistiselle idiootille ei lähetetä kukkia, viestiä eikä soitella. Turhia puhelinkuluja.
Kyllä mun mies vie jonkun ruusubegonian äidilleen. Viipyy vartin. Lapsia ei ota mukaan, kun anopilla on ikävä tapa kommentoida jopa lasten ulkonäköä. Kyllä on niin rumaa kun pojalla on pitkä tukka.
Mun mies ei mun äidille mitään viestejä tai kukkia hanki, vaan sen teen minä. Kumpikin huolehtii oman äitinsä.
Mueheni keskittyy lastemme kanssa juhlimaan minua, onhan hän valinnut minut lastensa äidiksi.
Mahtaakohan häntä koskaan kaduttaa niinkuin varmaan häntä joka miestään luonnehti opetettavaksi ja kadvatettavaksi vässykäksi.
Mutt kyllä se begonia on ihan turhaa tuhlausta ja se varttikin sinulta pois, sydämensä valtiattarelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama kokemus oman äitini kanssa, sillä erolla että olen tyytyväinen välillemme tulleeseen hajurakoon.
Ikävää hänestä on se että "itsekkäästi" en anna hänen päättää perheemme (olemme nelikymppinen pariskunta kahdella lapsella) ja kotimme asioista, ja hän on mököttänyt nyt jo useamman vuoden.
ja niille jotka vaativat, että äitini pitäisi päästä "perinnön" takia häärimään kotonamme, niin olemme ihan hyvin toimeentulevia. äitini käyttäköön rahansa itseensä ja tarvitsemiinsa palveluihin. Sillä välien viilennettyä emme myöskään me ole sekaantuneet hänen elämäänsä millään tavalla.
Muistathan sitten kun peritte, sinä et peri mitään vaan miehesi tai jos hän on kuollut, laps
Siis äskeinen kirjoittaja kertoi omasta äidistään, eli perii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko omassa asenteessasi vikaa?
Samaa mietin tuosta kommentista: MINÄ PÄÄTÄN.
Voi sitä nätimminkin ilmaista asioita ja sanoa.
-taitolaji. Silti voi pitäminen päänsä, vaikka olisi ystävällinen.
Ei kai se ihminen niistä verhoista rumasti sanonut? Ehdotti jotain?
Ap oli niellyt sitä törkeää häiriökäytöstä vaikka kuinka pitkään. Miten kauniisti asiat pitää törkeälle häirikölle ilmaista? Kun mikään ei näytä silti menevän perille.
Mikä se ihminen?
Mä aikoinaan yritin sanoa kauniisti. Sitten tiukemmin. Kun ei mennyt perille, jouduin jo korottamaan ääntä. Ei mennyt perille vieläkään. Kun vika on kuulijan korvassa (tai ymmärryksessä), niin mahdotonta siinä on kommunikoida ja etsiä kompromissia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimot suhtautuu näköjään miehiinsä kuin lapsiinsa , koulien ja opettaen pitäen itseään elämäntaidon mestareina, valita kenen kanssa mies saa puhua ja ketä tavata samaan tapaan kuin lastensa leikkikavereita.
Tänne vauvalle ei kirjoita tasavertaisessa avioliitossa elävät miniät vaan miehiänsä alistavat päällepäsmärit.
Hyvää harjoitusta sitä anoppiutta varten ja omia aikuisia lapsiaan.
Olet kännissä. Mitään tuollaista ei täällä lue.
No sehän noissa teksteissä, luetun ymmärtäminen, hei! On vaatinut työtä että mies irtaantui äidistään, joku kirjoitti. Toinen hyppinyt tasajalkaa, joko minä tai sukuasi tapaa, valitse.
En oikein käsitä tuollaista "irtaantumista.". Mistä kaikesta pitää irtaantua, kun perustaa perheen?
Minun pojat on kaikki muuttaneet omilleen jo ennen mitään seurustelukumppaneitakaan. Jokainen on elänyt itsenäistä elämäänsä ja pärjänneet hyvin.
Mitään napanuorien rikkomisia ja suhteitten katkaisemisia lapsuuden perheeseen ei ole tarvittu, välit on pysyneet hyvinä ja normaaleina joka suuntaan. Pitäisikö pojan unohtaa, että hänellä on äiti ja isä?
Perheen perustaminen tuo vain lisäarvoa elämään, ei se entistä poista eikä vanhempia ja sisaruksia mihinkään kadota. Missä ihmeen miniän kuplassa sen miehen pitäisi elää?
Minun lähipiirissäni kaikkien äidit, isät ja isovanhemmat kuuluvat niihin lähiomaisiin, joiden kanssa ollaan tilanteesta riippuen tekemisissä joskus enemmän, joskus vähemmän.
Jos joku käyttäytyy vaikeasti ja hankalasti, sitten on eri asia, miten hänen kanssaan menetellään, mutta ihan normaalissa kanssakäymisessä ei kyllä mitenkään voi vaatia ketään täysin irtautumaan omista omaisistaan. Eikä kukaan sitä halua tehdäkään, kuka nyt äitinsä olemassaolon unohtaisi ja hänet hylkäisi?
Pitäisin miestäni julmana ja kylmänä, jos hän olisi minut tavattuaan hylännyt äitinsä. Sehän kertoisi vain siitä, että tällä miehellä ei olisi tunteita ja hyvin helposti pystyisi jättämään minutkin ja lapsensakin.
Ei minunkaan äitini ihanneäiti ollut ja paljon sain hammastakin purra hänen kanssaan, mutta ikinä en häntä hylännyt. Hän oli kuitenkin äitini ja minulle loppuun asti äärettömän rakas.
Mitäkö on irtaantuminen?
https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/elamaa-nuor…
Ap:n anoppi ei ole päästänyt poikaansa irtaantumaan, vaan hän on opettanut poikansa omaksi jatkeekseen ja kannattelemaan omia tunteita. Ap:n anoppi ei hahmota (kuten moni tässä ketjussakaan), missä hän itse loppuu ja missä poika alkaa. Siksi täälläkin kysellään, että eihän se miniä voi päättää yksin, koska on se mies ja lähtökohtaisesti mies on sitten samaa mieltä kuin äitinsä, koska onhan hän edelleen yhtä äitinsä kanssa.
Ap:n mies ei osaa myöskään millään tavoin puolustaa itseään ja omaa perhettään, vaan jatkaa edelleen siinä äitinsä tunne-elämän kannattelussa, vaikka äidistä on haittaa hänelle ja hänen perheelleen.
Miksi naisten ei tarvitse irtaantua äidistään ja sisaristaan? He ovat monessa perheessä läsnä aika paljon, äidin kanssa suunnitellaan sisustusta ja matkoja jne.
Poikani asuivat kumpikin yli 10 v itsenäisesti omilla paikkakunnillaan, samoin miniät itsenäisiä naisia avioituessaan.
Kysyn samoin kuin joku aloittaa aina aloituksensa. Minkälainen ihminen ei ole aikuinen ja itsenäinen avioituessaan?
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisten ei tarvitse irtaantua äidistään ja sisaristaan? He ovat monessa perheessä läsnä aika paljon, äidin kanssa suunnitellaan sisustusta ja matkoja jne.
Poikani asuivat kumpikin yli 10 v itsenäisesti omilla paikkakunnillaan, samoin miniät itsenäisiä naisia avioituessaan.
Kysyn samoin kuin joku aloittaa aina aloituksensa. Minkälainen ihminen ei ole aikuinen ja itsenäinen avioituessaan?
Tietenkin tarvitsee. Onhan tässäkin ketjussa kirjoittaneet ongelmistaan myös narsististen äitien tyttäret. No esimerkiksi tämä ap:n mies ei ole.
Ap, ei tuossa auta mikään. Olen itsekin joutunut sanomaan tiukasti rajojani toistuvasti ylittävälle ihmiselle. Hän suuttui verisesti ja katkaisi välit. Ainoa tapa tulla juttuun olisi antaa periksi ja antaa hänen määrätä minunkin elämästäni. Mutta tämä välirikko on paljon parempi vaihtoehto. Valitettavasti ihan kaikkien kanssa sellainen normaali kunnioittava kanssakäyminen ei ole mahdollista.
Anna olla ap. Ne juorut on jo levinny, joten parempi olla hissukseen. Jos yrität jotain anopin suhteen, se vain lisää bensaa liekkeihin. Pershäiriöiset kääntää kaiken ja tyhmät uskoo. Ei sille voi mitään, osta pop corneja ;)
Sä oot tilanteesa voittaja, pääsit eroon häiriköstä helpolla.