Neuvokaa anoppi-ongelmassa
Anoppini on käytännössä katkaissut välinsä minuun. Ei halua tavata, edes lapsiamme. Ei halua tulla käymään, ei halua meitä sinne. Poikaansa tapaa välillä, mutta vain niin, että minä ja lapset emme ole paikalla. Miehen vanhemmat on eronnut, miehen isä käy meillä kyllä välillä. Mutta syynä tähän välirikkoon on se, etten ole antanut anoppini päättää joistakin meidän kotiin ja perheeseen liittyvistä asioista. En esimerkiksi antanut hänen valita meille verhoja ja muutamia (isoja) sisustusesineitä, koska ne ei sopineet meidän kodin tyyliin (hänen sisustusmaku on aika erilainen) ja olivat myöskin käytettyinä jo vähän nuhjuisia. Ja en ole antanut hänen päättää mitään lapsiimme liittyviä asioita kuten missä iässä kiinteät aloitetaan, mikä syöttötuoli meillä on käytössä (ergonomialtaan hyvä), millaisia kenkiä meidän lapset käyttää (edellytän, että niissä on hyvä lesti), mitkä turvaistuimet meillä on autossa (edellytän että riittävän uudet ja plus-testatut, ei siis 10 vuotta vanhoja kirppislöytöjä). Listaa voisi jatkaa pitkäänkin. En ole kuitenkaan anopille sanonut pahasti näistä asioista, olen vain todennut ihan ystävälliseen sävyyn, että ikävä kyllä sinä et voi päättää tällaisista asioista meillä vaan minä teen nämä päätökset. Hän ei nyt tämän kaiken seurauksena halua siis olla kanssani tekemisissä, on kai loukkaantunut kun ei saa päättää meidän lasten asioita. Miten tätä asiaa pitäisi lähteä ratkomaan, kun itse en tunne tehneeni mitenkään väärin häntä kohtaan enkä aio myöskään muuttaa kantaani asiassa?
Kommentit (608)
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap:lla ei ole tytärtä ettei tule uusia ongelmia sitten aikoinaan.
Aikoinaan viittaa edelleen menneeseen.
Vierailija kirjoitti:
SINÄ päätät turvaistuimet ja syöttötuoit sekä teidä kodin sisutuksen?! Miehelläsi ei ole mitään sananvaltaa noihin asioihin? Sinä sit vissiin maksatkin ne ihan yksinäsi sitten kaikki? Samaa mieltä siitä, että anopillehan nämä asiat ei kuulu, mutta eittä ei miehellekkään?
Tämä mietityttää minuakin. Jos olisin apn mies, olisin tosi harmissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SINÄ päätät turvaistuimet ja syöttötuoit sekä teidä kodin sisutuksen?! Miehelläsi ei ole mitään sananvaltaa noihin asioihin? Sinä sit vissiin maksatkin ne ihan yksinäsi sitten kaikki? Samaa mieltä siitä, että anopillehan nämä asiat ei kuulu, mutta eittä ei miehellekkään?
Tämä mietityttää minuakin. Jos olisin apn mies, olisin tosi harmissani.
Jos keskustelussa on paikalla anoppi ja miniä ja kyse on miniän kodin ja perheen hankinnoista, noista kahdesta se on tasan se miniä joka päättää, eikä anoppi.
Anoppi ei myöskään ole sama kuin poikansa, vaikka teillä se tuntuu jatkuvasti sekoittuvan.
Ap kertoo olevansa hyvätuloinen, eikä verhot ja turvaistuin mitään maltaita maksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SINÄ päätät turvaistuimet ja syöttötuoit sekä teidä kodin sisutuksen?! Miehelläsi ei ole mitään sananvaltaa noihin asioihin? Sinä sit vissiin maksatkin ne ihan yksinäsi sitten kaikki? Samaa mieltä siitä, että anopillehan nämä asiat ei kuulu, mutta eittä ei miehellekkään?
Tämä mietityttää minuakin. Jos olisin apn mies, olisin tosi harmissani.
Monenko mies oikeasti on kovin kiinnostunut sisustamisesta? Kyllä mä meillä olen se, joka sisustaa. Kyllä, maksan myös suurimman osan. Kyllä, ennen isoja muutoksia keskustelen asioista mieheni kanssa. Kyllä, hänen mielipiteensä otetaan huomioon. Ei, anopin mielipidettä en kysy ennen enkä jälkeen hankintoja. Asia kun ei hänelle kuulu. Se ei toki anoppia estä suuttumasta ja syyttämästä vääränlaiseen sohvaan rahan tuhlaamisesta. En vaan ymmärrä miksi mun pitäisi omilla rahoillani ostaa mun kotiin anopille mieluisa sohva.
Kyllä ihmiset täälläkin taas kuvittelee omiaan. Ilmeisesti ei ole kokemusta anopista, joka on ns. rajaton. Lukekaa nämä ajatuksen kanssa ja miettikää, miltä tuntuisi omalla kohdallanne!
Olisin toiminut aivan samoin kuin sinä, ap, jos anoppi olisi syöttänyt 2 kk vanhalle leivänpaloja neuvolan ohjeista piittaamatta tai ripustellut olkkariimme verhoja meiltä kysymättä. Suuttuisin ja kunnolla suuttuisinkin!
Ei tämä ap ole sinun vikasi, vaan anopin, jolla puuttuu käytöstavat. Ja ilmeisesti asia on niin, että jos hän ei saa tahtoaan läpi, niin heittäytyy marttyyriksi. Ihan tyypillistä narsistista käytöstä. Pääset sekä sinä että lapset oikeastaan paljon helpommalla, kun hän ei teitä tapaa. Oma mummoni oli narsisti ja kyllä se melkoista tuhoa kylvi lapsiinsa, me lapsenlapset jo alta kouluikäisinä tajuttiin että tuo ei ole normaalia käytöstä. Ihan tutulta kuulostaa anoppisi määräily.....
Vierailija kirjoitti:
Mikäs tässä on ongelma? Hankala tyyppi ottaa etäisyyttä, soronoo. Mulla oli vaikea mummi johon vanhemmat pitivät väkipakolla yhteyttä, ei jäänyt hyviä muistoja.
Tätä minäkin ihmettelen. Mullakin anoppi katkoi välit kun tein selväksi, että hän ei ole perheemme jäsen, eikä hänellä ole eikä tule oikeutta puuttua perheemme elämään. Ihan käsittämättömistä asioista, esim kun mieheni vaihtoi autonsa "äidiltään salaa", ja mä en vaihtanut käyttämääni pyykinpesuainetta anopin suosittelemaan.
Paljon helpommalla pääsee, kun ei edes yritä pitää yhteyksiä. Mitä iloa ap ja lapset saisivat elämäänsä jyräanopin myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs tässä on ongelma? Hankala tyyppi ottaa etäisyyttä, soronoo. Mulla oli vaikea mummi johon vanhemmat pitivät väkipakolla yhteyttä, ei jäänyt hyviä muistoja.
Tätä minäkin ihmettelen. Mullakin anoppi katkoi välit kun tein selväksi, että hän ei ole perheemme jäsen, eikä hänellä ole eikä tule oikeutta puuttua perheemme elämään. Ihan käsittämättömistä asioista, esim kun mieheni vaihtoi autonsa "äidiltään salaa", ja mä en vaihtanut käyttämääni pyykinpesuainetta anopin suosittelemaan.
Paljon helpommalla pääsee, kun ei edes yritä pitää yhteyksiä. Mitä iloa ap ja lapset saisivat elämäänsä jyräanopin myötä.
Anopit, älkää puhuko mistään tuotteista mitään. Jos mainitsette että käytätte aine x tai prisman pikkuhousuja miniänne käsittää sen niin että hänenkin pitäisi tehdä niin.
Jos miniä on anoppivitsien kyllästämä on hankalaa tulla toimeen. Anoppi kun avaa suunsa vaikka huomenta sanoakseen se jo loukkaa, ei meillä aamulla puhuta, mitäs vinoilua taas anopilta
Anopit, älkää puhuko mistään tuotteista mitään. Jos mainitsette että käytätte aine x tai prisman pikkuhousuja miniänne käsittää sen niin että hänenkin pitäisi tehdä niin.
Jos miniä on anoppivitsien kyllästämä on hankalaa tulla toimeen. Anoppi kun avaa suunsa vaikka huomenta sanoakseen se jo loukkaa, ei meillä aamulla puhuta, mitäs vinoilua taas anopilta
Jaaha, vuoden turhimman uhripalkinnon voittaja on juuri löytynyt!
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä miehesi on tuollaisen kanssa tekemisissä???
Äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä miehesi on tuollaisen kanssa tekemisissä???
Äiti.
Häirikkösukulainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SINÄ päätät turvaistuimet ja syöttötuoit sekä teidä kodin sisutuksen?! Miehelläsi ei ole mitään sananvaltaa noihin asioihin? Sinä sit vissiin maksatkin ne ihan yksinäsi sitten kaikki? Samaa mieltä siitä, että anopillehan nämä asiat ei kuulu, mutta eittä ei miehellekkään?
Tämä mietityttää minuakin. Jos olisin apn mies, olisin tosi harmissani.
Monenko mies oikeasti on kovin kiinnostunut sisustamisesta? Kyllä mä meillä olen se, joka sisustaa. Kyllä, maksan myös suurimman osan. Kyllä, ennen isoja muutoksia keskustelen asioista mieheni kanssa. Kyllä, hänen mielipiteensä otetaan huomioon. Ei, anopin mielipidettä en kysy ennen enkä jälkeen hankintoja. Asia kun ei hänelle kuulu. Se ei toki anoppia estä suuttumasta ja syyttämästä vääränlaiseen sohvaan rahan tuhlaamisesta. En vaan ymm
Lapsen kotona tekivät ison pintaremontin ja pieniä muutoksia. En ole varmuuden vuoksi sanonut yhtään mitään, ikäänkuin en olisi huomannutkaan. Varmaan sekin ärsyttää miniää saati jos olisin sanonut että onpas kivan värinen maali. Se vasta olisi ollut vinoilua
Tosin en lasteni kanssa missään syndroomassa ole, aikuisten ihmisten. He elävät elämäänsä, minä omaani. Näin ei kuitenkaan näköjään ole kaikissa perheissä vaan normaali jutustelu jo on asioihin puuttumista.
Vierailija kirjoitti:
Anopit, älkää puhuko mistään tuotteista mitään. Jos mainitsette että käytätte aine x tai prisman pikkuhousuja miniänne käsittää sen niin että hänenkin pitäisi tehdä niin.
Jos miniä on anoppivitsien kyllästämä on hankalaa tulla toimeen. Anoppi kun avaa suunsa vaikka huomenta sanoakseen se jo loukkaa, ei meillä aamulla puhuta, mitäs vinoilua taas anopilta
Jaaha, vuoden turhimman uhripalkinnon voittaja on juuri löytynyt!
Nooooh. Kyllä erilaisia ihmisiä löytyy joka lähtöön. En nyt maalaisi noin mustaa ja valkoista, mitä te kaksi teette.
Vierailija kirjoitti:
Nämä liitot joissa vaimo väheksyy, halveksii miestään ja hänen sukuaan onko näissä mies mielestään saanut sen täyskympin ja ihannenaisensa? Ihanan anopin vielä vaimonsa arkeen avuksi.
Vai onko kummallekin ollut vain laiha tyytyminen, ei parempaakaan löytynyt.
Se, että en suostu olemaan tekemisissä narsistisen ja ilkeän anopin kanssa ei tarkoita sitä, että halveksisin miestäni. Se ei tarkoita myöskään sitä, että ongelmia olisi miehen muiden sukulaisten kanssa. Muiden kanssa vähintään asialliset välit. Itseasiassa parisuhteemme voi sitä paremmin mitä vähemmän on ulkopuolista (anoppi) häirintää.
Tosin en lasteni kanssa missään syndroomassa ole, aikuisten ihmisten. He elävät elämäänsä, minä omaani. Näin ei kuitenkaan näköjään ole kaikissa perheissä vaan normaali jutustelu jo on asioihin puuttumista.
Älä, hyvä ihminen, käytä sivistyssanoja, kun et kuitenkaan osaa!
Syndrooma on suomeksi oire. Haet sanaa SYMBIOOSI.
Kuolen nauruun!!!!
Vierailija kirjoitti:
Tosin en lasteni kanssa missään syndroomassa ole, aikuisten ihmisten. He elävät elämäänsä, minä omaani. Näin ei kuitenkaan näköjään ole kaikissa perheissä vaan normaali jutustelu jo on asioihin puuttumista.
Älä, hyvä ihminen, käytä sivistyssanoja, kun et kuitenkaan osaa!
Syndrooma on suomeksi oire. Haet sanaa SYMBIOOSI.
Kuolen nauruun!!!!
Ja vielä tarkennettuna se on oireyhtymä.
t. sama
Vierailija kirjoitti:
Tosin en lasteni kanssa missään syndroomassa ole, aikuisten ihmisten. He elävät elämäänsä, minä omaani. Näin ei kuitenkaan näköjään ole kaikissa perheissä vaan normaali jutustelu jo on asioihin puuttumista.
Älä, hyvä ihminen, käytä sivistyssanoja, kun et kuitenkaan osaa!
Syndrooma on suomeksi oire. Haet sanaa SYMBIOOSI.
Kuolen nauruun!!!!
Kiitos, emmepä me tyhmät anopit osaa oikein mitään. Sinä olet mukava ja älykäs ja osaava mutta anoppi-syndrooma sinulla on, oisko terapia mitään pakkomielteiseen anoppi-oireeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosin en lasteni kanssa missään syndroomassa ole, aikuisten ihmisten. He elävät elämäänsä, minä omaani. Näin ei kuitenkaan näköjään ole kaikissa perheissä vaan normaali jutustelu jo on asioihin puuttumista.
Älä, hyvä ihminen, käytä sivistyssanoja, kun et kuitenkaan osaa!
Syndrooma on suomeksi oire. Haet sanaa SYMBIOOSI.
Kuolen nauruun!!!!
Kiitos, emmepä me tyhmät anopit osaa oikein mitään. Sinä olet mukava ja älykäs ja osaava mutta anoppi-syndrooma sinulla on, oisko terapia mitään pakkomielteiseen anoppi-oireeseen.
Minun anoppini kuoli vuonna 2004 ennen kuin edes olin tavannut häntä, joten ei, ei ole minkäänlaista anoppiongelmaa minulla.
Vierailija kirjoitti:
Olisko omassa asenteessasi vikaa?
Samaa mietin tuosta kommentista: MINÄ PÄÄTÄN.
Voi sitä nätimminkin ilmaista asioita ja sanoa.
-taitolaji. Silti voi pitäminen päänsä, vaikka olisi ystävällinen.
Ei kai se ihminen niistä verhoista rumasti sanonut? Ehdotti jotain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä miehesi on tuollaisen kanssa tekemisissä???
Äiti.
Häirikkösukulainen.
Ihan kuin vaan.
Äiti joka tapuksessa.
Missä tuollainen mies on? Kaikissa on jotain vikaa, täydellistä ei olekaan. Opi elämään valitsemiesi ihmisten kanssa.