Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Neuvokaa anoppi-ongelmassa
02.05.2024 |
Anoppini on käytännössä katkaissut välinsä minuun. Ei halua tavata, edes lapsiamme. Ei halua tulla käymään, ei halua meitä sinne. Poikaansa tapaa välillä, mutta vain niin, että minä ja lapset emme ole paikalla. Miehen vanhemmat on eronnut, miehen isä käy meillä kyllä välillä. Mutta syynä tähän välirikkoon on se, etten ole antanut anoppini päättää joistakin meidän kotiin ja perheeseen liittyvistä asioista. En esimerkiksi antanut hänen valita meille verhoja ja muutamia (isoja) sisustusesineitä, koska ne ei sopineet meidän kodin tyyliin (hänen sisustusmaku on aika erilainen) ja olivat myöskin käytettyinä jo vähän nuhjuisia. Ja en ole antanut hänen päättää mitään lapsiimme liittyviä asioita kuten missä iässä kiinteät aloitetaan, mikä syöttötuoli meillä on käytössä (ergonomialtaan hyvä), millaisia kenkiä meidän lapset käyttää (edellytän, että niissä on hyvä lesti), mitkä turvaistuimet meillä on autossa (edellytän että riittävän uudet ja plus-testatut, ei siis 10 vuotta vanhoja kirppislöytöjä). Listaa voisi jatkaa pitkäänkin. En ole kuitenkaan anopille sanonut pahasti näistä asioista, olen vain todennut ihan ystävälliseen sävyyn, että ikävä kyllä sinä et voi päättää tällaisista asioista meillä vaan minä teen nämä päätökset. Hän ei nyt tämän kaiken seurauksena halua siis olla kanssani tekemisissä, on kai loukkaantunut kun ei saa päättää meidän lasten asioita. Miten tätä asiaa pitäisi lähteä ratkomaan, kun itse en tunne tehneeni mitenkään väärin häntä kohtaan enkä aio myöskään muuttaa kantaani asiassa?
Kommentit (608)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annat olla, ja mies käy lasten kanssa kylässä äidillään. Tuskin se niitä lapsia oven taakse jättää, jos mies menee niiden kanssa äitiään tapaamaan.
Tiedän, että anoppini puhuu muille sukulaisilleen, että minä olen kamala miniä enkä kelpuuta häntä meidän elämään. (Eli antaa täysin väärän kuvan asioista muille, haukkuu minua selkäni takana eikä kerro omasta osuudestaan tilanteeseen mitään). Voin kai minä antaa tilanteen olla, mutta kyllähän tämä ikävältä tuntuu. Ap
Huom. Tästä meillä on vain sinun sanasi.
Puolustuksen puheenvuoro puuttuu.
Siksi en voi ottaa kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt anopilta miksi hän haluaisi päättää teidän asioistanne? Mikä syy siis hänellä on?
Anoppi on ehkä katsellut kaupoissa ja kertonut että siellä ja sen hintaista . Ehkä edullista, nuori äiti on loukkaantunut ja katsonut sen määräämiseksi.
En ole nuori äiti vaan olin 35 saadessani esikoisemme. Enkä ole erityisen herkkä loukkaantumaan. Ja kyse ei ole tuosta mitä luulit. Laitoin tuossa toisessa kommentissani muutaman esimerkin millaisia nuo tilanteet on olleet. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkojan se nyt asiallista suuttua jos anoppi sanoo mielipiteitään tai ehkä tarjoo vanhoja verhojaan. Voihan ihan asiallisesti keskustella eri tavaroiden merkeistä ja omista vaatimuksistaan tuotteiden kohdalla menemättä anopin silmille.
En ole koskaan käynyt poikani kotona, en ikinä ostanut heille mitään. Miniä jo varsin alussa sanoi että hänellä on vaativa maku, ei kannata rahoja tuhlata. Toki mielelläni ostaisin kauniita lastenvaatteita tai leluja mutta uskon puhetta. Kerran sain muikkarin kun kysäisin viestin lopuksi milloin tulette käymään. Edellisestä tapaamisesta noin vuosi, tiuskaisu viestissä, älä kysele, tullaan joskus .
Niinpä yhteydet tekstiviesteissä, rahalla muistan synttärit. Näin on sitten hyvä, en tyrkytä itseäni.
Ei kyse ole siitä että hän olis
Onkohan sulla ees lasta vai keksit vaan provon? Kakskuiselle vauvalle leivänpala käteen, älä naurata. Oletko kahden kuukauden ikäistä nähnytkään. Mummo jolla on kolme lasta kysäisee
Eihän se toimi, kun sekä miniä, että anoppi ovat molemmat kaikessa minä, minä, minä...
Luulenpa, että aloittajalla on kenties nk. kallis maku ja miehen äiti on huolissaan tästä. Pelkää, että poika on maksumiehenä yli varojensa. Tästä syystä ehdotellut edullisempia vaihtoehtoja. Neuvoni aloittajalle on, että älä koskaan, ikinä pakota puolisoasi valitsemaan äitinsä ja sinun välillä. Miehen onneen kuuluu hyvä suhde molempiin naisiin. Anna pojan tavata äitiään, älä kysele, mistä keskusteltiin, äläkä kaiva negatiivisia asioita miehesi äidistä. Miehesi äiti on kasvattanut sinulle ihana, rakkaan miehen ja antanut hänelle elämän. Käsitä, missä suhteessa asiat ovat toisiinsa tässä elämässä! Kun tämän ymmärrät, että miehesi äiti on osa miehesi elämänhistoriaa ja lapsillasi on oikeus isoäitiin, vihasi ja epäkypsä vastuksesi vähenee ja voit itse paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt anopilta miksi hän haluaisi päättää teidän asioistanne? Mikä syy siis hänellä on?
Anoppi on ehkä katsellut kaupoissa ja kertonut että siellä ja sen hintaista . Ehkä edullista, nuori äiti on loukkaantunut ja katsonut sen määräämiseksi.
En ole nuori äiti vaan olin 35 saadessani esikoisemme. Enkä ole erityisen herkkä loukkaantumaan. Ja kyse ei ole tuosta mitä luulit. Laitoin tuossa toisessa kommentissani muutaman esimerkin millaisia nuo tilanteet on olleet. Ap
Nuori äiti on äiti joka on esikoisensa saanut. Se ei ole fyysinen ikä vaan mielentila
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä näita vauva-äitien ongelmia. Sanotaan napautellaan anopeille mitä sattuu, annetaan ymmärtää heidän olevan tyhmiä ja tunkeilevia ja ilkeitä. Eivät ymmärrä estetiikkaa ja hienoutta.
Anopit tekevät johtopäätöksen, vanhempina ja viisaampina, ja ottavat hajuraon.
Sitten alkaa vinkuminen, anoppi ei hoida lapsia, anoppi suuttui jostain, minulle , hienotunteiselle ja tahdikkaalle ja asioita ymmärtävälke ihmiselle.
En ole kyllä missään vinkunut tai valittanut, että anoppi ei hoida lasta tai anoppi ei auta jossain asiassa. Nytkään en vingu siitä että anoppi on suuttunut vaan kysyn neuvoja miten pitäisi ratkaista tilanne. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli nämä kaikki tilanteet (verhot, leivät yms.) ovat olleet YHDEN vierailun asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luettelemasi kotiinne ja lapsiinne liittyvät asiat eivät kuulu anopille pätkääkään. Kiukutelkoon keskenään. Mitä miehesi sanoo äitinsä sekoilusta?
Mies on puolellani asioissa sikäli kyllä, että ei hänenkään mielestä hänen äiti voi tuollaisia asioita päättää eikä ne äidilleen kuulu. Mutta mies ei halua keikuttaa venettä, ei aiheuttaa epäsopua, ei loukata äitiään niin siksi hän ei halua puuttua asiaan ollenkaan, välttelee siis koko aihetta ja antaa tilanteen olla sellaisena kuin se nyt on. Ap
Tyypillinen mies.
Olemalla "puolueeton", antaa äidilleen väärän kuvan elämänsä naisten arvojärjestyksestä.
Sillä lailla ne elinikäiset huonot suhteet pedataan ja pidetään yllä.
Vaikken kuulukaan mihinkään kirkkoihin, tässä kohtaa ehdottaisin hiljentymään hetkeksi Raamatun ääreen: Matteuksen evankeliumin 19. luku, olkaapa hyvät.
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, että aloittajalla on kenties nk. kallis maku ja miehen äiti on huolissaan tästä. Pelkää, että poika on maksumiehenä yli varojensa. Tästä syystä ehdotellut edullisempia vaihtoehtoja. Neuvoni aloittajalle on, että älä koskaan, ikinä pakota puolisoasi valitsemaan äitinsä ja sinun välillä. Miehen onneen kuuluu hyvä suhde molempiin naisiin. Anna pojan tavata äitiään, älä kysele, mistä keskusteltiin, äläkä kaiva negatiivisia asioita miehesi äidistä. Miehesi äiti on kasvattanut sinulle ihana, rakkaan miehen ja antanut hänelle elämän. Käsitä, missä suhteessa asiat ovat toisiinsa tässä elämässä! Kun tämän ymmärrät, että miehesi äiti on osa miehesi elämänhistoriaa ja lapsillasi on oikeus isoäitiin, vihasi ja epäkypsä vastuksesi vähenee ja voit itse paremmin.
En minä ole käskenyt miestä valitsemaan äitinsä ja minun välillä enkä valittanut hänelle koskaan siitä jos tapaa äitiään. Mistä tuollaisia keksit? Tietenkin mieheni saa tavata äitiään jos haluaa.
Minulla on kyllä kallis maku sikäli, että haluan ostaa laadukkaita tuotteita (siis ergonomialtaan, materiaaleiltaan jne, ei tarvitse olla trendikkäitä merkkituotteita kuitenkaan). Mutta minulla on kyllä varaa ihan hyvin ostaa laadukkaita tuotteita. Omasta palkastani ja omista varoistani, en ole mikään miehen lompakolla elelevä nainen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkojan se nyt asiallista suuttua jos anoppi sanoo mielipiteitään tai ehkä tarjoo vanhoja verhojaan. Voihan ihan asiallisesti keskustella eri tavaroiden merkeistä ja omista vaatimuksistaan tuotteiden kohdalla menemättä anopin silmille.
En ole koskaan käynyt poikani kotona, en ikinä ostanut heille mitään. Miniä jo varsin alussa sanoi että hänellä on vaativa maku, ei kannata rahoja tuhlata. Toki mielelläni ostaisin kauniita lastenvaatteita tai leluja mutta uskon puhetta. Kerran sain muikkarin kun kysäisin viestin lopuksi milloin tulette käymään. Edellisestä tapaamisesta noin vuosi, tiuskaisu viestissä, älä kysele, tullaan joskus .
Niinpä yhteydet tekstiviesteissä, rahalla muistan synttärit. Näin on sitten hyvä, en tyrkytä itseäni.
Ei kyse ole siitä että hän olis
Tämä verhotarina on niin ikivanha että se on menettänyt jo teränsä. Muutenkin juttu on kuin jonkun maalaistalon miniän, vanha emäntä köpöttelee omalta puoleltaan neuvomaan ja antamaan leipäkannikan lapsen käteen. Jostain 50-luvun kirjasta.
Enhän tiedä vaikka oikeesti on tommosta mutta itse ja tututkin käyvät lastensa kotona kylässä ja päinvastoin. Minä en puutu lasten asioihin eivätkä he minun. Avaimia ei ole toisten koteihin.
Miehen pitäisi nyt ryhdistäytyä ja kasvaa aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelman ratkaisuhan oli jo ensimmäisessä lauseessa.
Ei anopillani ole meille avaimia, ei ole koskaan ollutkaan. Mistähän te senkin keksitte että olisi. Verhoja hän ripusti meille kun oli käymässä ja itse olin silloin makuuhuoneessa imettämässä vauvaa, hän muualla kodissamme. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä näita vauva-äitien ongelmia. Sanotaan napautellaan anopeille mitä sattuu, annetaan ymmärtää heidän olevan tyhmiä ja tunkeilevia ja ilkeitä. Eivät ymmärrä estetiikkaa ja hienoutta.
Anopit tekevät johtopäätöksen, vanhempina ja viisaampina, ja ottavat hajuraon.
Sitten alkaa vinkuminen, anoppi ei hoida lapsia, anoppi suuttui jostain, minulle , hienotunteiselle ja tahdikkaalle ja asioita ymmärtävälke ihmiselle.
En ole kyllä missään vinkunut tai valittanut, että anoppi ei hoida lasta tai anoppi ei auta jossain asiassa. Nytkään en vingu siitä että anoppi on suuttunut vaan kysyn neuvoja miten pitäisi ratkaista tilanne. Ap
Ole tyytyväinen siihen mitä saavutit. Anoppi ei häiritse sinua, ei syötä lapsillesi mitään väärää eikä puhu väärin kun ei niitä näe.
Miksi enää valitat?
Mitä ihmeen neuvoja kaipaat? Anopin haukkumistako?
Selvästikin teillä ei kemiat kohtaa, eikä kumpikaan osapuoli ole valmis joustamaan omista periaatteista. Niin kuin itsekin totesit " ikävä kyllä sinä et voi päättää tällaisista asioista meillä"
Onhan tuo melko kovasti sanottu, jos on keskusteltu verhoista ja anoppi ehdottanut omaa mielipidettään.
Kävin vastaavan keskustelun ystäväni kanssa ja kerroin, kuinka olisi kiva vaihtaa uudet verhot ja hän heti kertoi, kuinka oli nähnyt jossakin verhot, jotka sopisi meidän kotiin. Ja ei, ei tullut mieleen loukkaantua.
Vierailija kirjoitti:
Miehen pitäisi nyt ryhdistäytyä ja kasvaa aikuiseksi.
Lakata tapaamasta äitiään?
Missä vika? Olisitko onnellisempi jos olisit antanut hänen pitää päänsä ja nyt hän kävisi joka toinen päivä arvostelemassa valintasi ja tuomassa parempaa tilalle. Oikeasti, ole tyytyväinen. Anoppisi vaikuttaa ihmiseltä jonka kanssa ei voi tulla asiallisesti toimeen.
Koska et voi muuttaa mitään, nauti tilanteesta ja rauhasta.
Alue: Aihe vapaa
Joo joo. Ja omilla avaimilla. Kaikki stooritko pitäisi uskoa?