Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä johtuu, että ihmiset ikäänkuin "sivuutta minut aina" ja tunnen olevani suurimmaksi osaksi näkymätön?
29.04.2024 |
esimerkkinä, olen ollut nyt puoli vuotta eräässä paikassa töissä. Esimerkkinä: Joku ihminen haluaa alkaa jutella kanssani, sitten jos joku toinen ihminen sattuukin paikalle, niin he unohtavat minun kanssani juttelun ja alkavat jutella vain tuon toisen tyypin kanssa. Ja yhtäkkiä olenkin täysin sivuutettu. Tälläistä samanlaista käytöstä tapahtuu myös kaikissa ryhmissä, kouluissa, yms. Ihmiset voivat kysyä pari kysymystä minusta ja vastaan, mutta sitten he aina alkavatkin jutella jonkun toisen kanssa tai alkavat kaveerata jonkun toisen kanssa. Ja olen aina ystävällinen ja kysyn myös kysymyksiä takaisin heiltä...
Sitten jos on joku porukka niin kukaan ei yleensä katso minua silmiin tai kysy mitään, ja minut ikäänkuin halutaan sivuutta ja unohtaa. Ja en usko olevani hullu tämän tunteen kanssa, koska minulla ei ole koskaan esim ollut aikuisiän ystäviä ja olen jo päälle 30v. Kuulemma todella harvinaista.
Luonteeltani sanoisin olevani ujo, ja hiljainen mutta kuitenkin tunnollinen ja ystävällinen ihmisiä kohtaan. En sitten tiedä onko mulla jotain asperger piirteitä, että ihmiset aistivat outouden?
Kommentit (46)
AP, oon kamppaillu samojen asioiden kanssa, eikä sussa oo varmasti mitään vikaa. Tälleen kliseisesti, oo oma ittes niin löydät ihmiset kelle kelpaat sellasena kun oot. Tiiän, että on vaikeeta mut pyri esimerkiks kattomaan muita silmiin ja olemaan aidosti kiinnostunut muiden jutuista, tolla pitäs jo päästä pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP, oon kamppaillu samojen asioiden kanssa, eikä sussa oo varmasti mitään vikaa. Tälleen kliseisesti, oo oma ittes niin löydät ihmiset kelle kelpaat sellasena kun oot. Tiiän, että on vaikeeta mut pyri esimerkiks kattomaan muita silmiin ja olemaan aidosti kiinnostunut muiden jutuista, tolla pitäs jo päästä pitkälle.
kiitos :)
Olet jotenkin outo, et ota katsekohtaktia tai sitten se on tuijottavaa, karsastat pahasti tms? Vastauksesi on yhden sanan töksähtelyä, eikä luontevasti soljuvaa keskustelua?
Oon myös liian kiltti, ja sit jos ihmiset tietää että osaan tehdä jotain hienoa juttuja (esim osaan maalata jne) he ovat vain ystävällisiä minua kohtaa koska luulevat saavansa ilmaisen taideteoksen minulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteet aina tarttuvat enemmän tai vähemmän ja ihmiset kokevat jännittämisesi epämukavana ja etteivät itse pysty olemaan rentoja seurassasi/eivät saa luontevaa keskustelua aikaan kanssasi.
Eli en voi koskaan saada ihmissuhteita, koska olen syntynyt jännittäjäksi?
No voit toki, mutta se on vähän haastavampaa kuin niille, jotka ei jännitä, etkä välttämättä koskaan tule olemaan omimmillasi tuollaisissa ryhmätilanteissa. Silti voit esim. saada vaikka parisuhteen ja perheen jos haluat. Joskus voi löytyä jopa työpaikalta tai harrastuksesta joku jonka kanssa synkkaa ja löydät kaverin. Mutta useimmiten me ujot ja jännittäjät tosiaan ei löydetä ihmisiä ylenpalttisesti, mutta se on ihan ok. Jossain sanottiin, että ihmiselle riittää hyvinvointiin suhde 5 ihmiseen. Eikä kaikkien niistä tarvitse edes olla live-tuttuja, ja sukulaiset lasketaan. Näin laskien itsellenikin, vaikka olen aika erakko, löytyy riittävästi ihmissuhteita. Äiti, isä, veli, yhden naisen kanssa käyn töissä ruokalassa ja jutellaan, exän kanssa soitellaan pitkiä puheluita kavereina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka pitkään katsot silmiin yhtäjaksoisesti, kun silmiin katsot?
Liian pitkä kiinteä katse on epämiellyttävä ja ei kovinkaan sosiaalisesti hyväksyttävä, sillä kaikilla kädellisillä ihminen mukaan luettuna, sillä on vain kaksi merkitystä: Se on joko taisteluhaaste tai parittelukutsu.
Tässä tiedettä asiasta:
https://www.inc.com/lisa-calhoun/how-long-you-should-make-eye-contact-a…
Jos harrastat sellaisia katsekontakteja sosiaalisissa tilanteissa, joiden pituus on enemmän kuin 4-5 sekuntia, tulee muille ihmisille seurassasi outo ja vaivautunut olo, jonka syytäkään he eivät itse välttämättä tiedosta.
Etkä sinäkään ehkä tee sitä tahallasi, jos siis niin teet. Tämä mahdollinen vaikuttava tekijä kannattaa ainakin sulkea pois, ennen kuin pohtii muita juttuja.
Sen 4-5 sekunnin välein pitää välillä katsoa muualle hetkinen ennen kuin palaa katsomaan taas silmiin.
Ole tyytyväinen. Silmätikuksi joutuminen on kaikista ketuttavin kohtalo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ollakin, ei sitä täällä kukaan osaa sanoa sinua tuntematta.
Yleensä kun juttelen ihmisten kanssa,he vaikuttavat tosi kiusaantuneilta jos kyseessä ei ole todella joku vanha ihminen. Yleensä saan kuulla paljon tekosyitä esim "jooh, mun täytyy nyt tästä lähteä asioille" jne. Mutta sitten jos paikalla sattuukin joku toinen ihminen, niin he voivatkin jäädä juttelemaan tuon tyypin kanssa vaikka tunneiksi!
Tuttua. Voi miten tuttua. Toivon, että löydät sinulle sopivia ystäviä. Tai edes silloin tällöin juttuseuraa. Monet ihmiset haluavat nykyään olla vain sellaisten kanssa, joilla on juuri sama elämäntilanne kuin heillä itsellään ja jotka ovat kaikista asioista heidän kanssaan samaa mieltä ja yhdessä puhutaan yhdentekevistä ja tyhjänpäinäisistä asioista. Mitään ikäviä asioita ei sovi lausua ääneen ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhyy miksi en kelpaa! 😩
Hullu olet..tai perssu
Valitettavasti hiljaiset putoavat helposti keskustelusta, ihan siksi koska itse eivät aktiivisesti vie sitä eteenpäin. Onko vaikeaa yrittää puhua enemmän, siis jos haluat olla debatissa mukana?
"Perässävedettävät" on vähän haastavia, anteeksi vain. Itse yritän ottaa kaikki mukaan, hiljaisetkin. Mutta se raja tulee aina jossain kohtaa, ja yleensä juttu jatkuu luontevasti heidän kanssaan, jotka itsekin purpattavat paljon. Ei ole tahallista hiljaisen dissaamista, vaan niin se vaan menee. Eikä tarkoita, että olisit mitättömyys, olet vain hiljainen etkä halua olla suuna päänä, niin sitten vain on niin, että olet hiljaa kun muut puhuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan ei tule ottaa itse vastuulleen toisten käyttäytymistä. Yleensä on kyse siitä, että porukassa tai yhteisössä on joku "mielipidevaikuttaja / vaikuttajia", jotka tai joka "päättää", että millaisia kenellekkin ollaan ja ketä ei olla huomaavinaankaan. Yleensä yhteisön "keskushahmo", joka sen päätöksen tekee. Takanapäin on joku tai jotkut sanoneet jotain ja siitä se yleensä saa alkunsa. Hännystelijät seuraavat tätä keulahahmoa tai ovat sivustakatsojia. Kahdenkesken voivat jutella, mutta muiden tullessa kuvio tulee esiin.
Kuulostaa erittäin tutulta! Olen itsekin ujo ja hiljainen ja jotain autismikirjon piirteitä ja huomaan että ihmiset karttavat minua. Ja se yleistä, että jos palaverissa esihenkilö juttelee alaisille, niin pomo ikäänkuin ohittaa/hyppää minut yli kun juttelee meille ja ottaa muihin katsekontaktin. Ihan kuin en olisi edes olemassa.... Ja ei minullakaan ystäviä näin aikuisiällä enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP, oon kamppaillu samojen asioiden kanssa, eikä sussa oo varmasti mitään vikaa. Tälleen kliseisesti, oo oma ittes niin löydät ihmiset kelle kelpaat sellasena kun oot. Tiiän, että on vaikeeta mut pyri esimerkiks kattomaan muita silmiin ja olemaan aidosti kiinnostunut muiden jutuista, tolla pitäs jo päästä pitkälle.
Minusta kyse ei ole kelpaamisesta, vaan siitä, miten asiat itsestään menee. Sillä hiljaisella voi hyvin olla tärkeä paikkansa, mutta ei huomion keskipisteenä.
Vai haluaako hiljainen salaisesti olla keskipiste, jossa kaikki kysyvät koko ajan häneltä kaikkea?
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti hiljaiset putoavat helposti keskustelusta, ihan siksi koska itse eivät aktiivisesti vie sitä eteenpäin. Onko vaikeaa yrittää puhua enemmän, siis jos haluat olla debatissa mukana?
"Perässävedettävät" on vähän haastavia, anteeksi vain. Itse yritän ottaa kaikki mukaan, hiljaisetkin. Mutta se raja tulee aina jossain kohtaa, ja yleensä juttu jatkuu luontevasti heidän kanssaan, jotka itsekin purpattavat paljon. Ei ole tahallista hiljaisen dissaamista, vaan niin se vaan menee. Eikä tarkoita, että olisit mitättömyys, olet vain hiljainen etkä halua olla suuna päänä, niin sitten vain on niin, että olet hiljaa kun muut puhuu.
No niinkuin sanoin, olen yrittänyt myös kysyä paljon kysymyksiä, mutta ei se auta jos paikalla sattuukin joku toinen joka on "luontevasti sosiaalinen".
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa erittäin tutulta! Olen itsekin ujo ja hiljainen ja jotain autismikirjon piirteitä ja huomaan että ihmiset karttavat minua. Ja se yleistä, että jos palaverissa esihenkilö juttelee alaisille, niin pomo ikäänkuin ohittaa/hyppää minut yli kun juttelee meille ja ottaa muihin katsekontaktin. Ihan kuin en olisi edes olemassa.... Ja ei minullakaan ystäviä näin aikuisiällä enää ole.
Joo mulla tapahtunut täysin samaa. Muistan kun oli joku ryhmätyötilaisuus missä piti esitellä joku juttu niin jopa se opettaja sanoi nopeasti että "noniin ja seuraava!" vaikka en ollut kerenyt edes sanoa mitään. Muilta kuitenkin kyseli paljon kysymyksiä... Tuli kummallinen olo. Olen myös aika herkkä ja tälläiset tapahtuneet jää mietityttymään todella pitkään.
Ehkä vaikutat vaivaantuneelta, niin vastapuoli olettaa tekevän palveluksen sillä, että jättää sinut huomiotta
Ihmissuhteissa pyritään aina omien etujen maksimointiin. Eli Sinussa ei ole mitään vikaa, mutta muut haluavat vahvistaa keskinäisiä suhteitaan eikä Sinulle riitä huomiota. Niin se vaan menee. Aina valitaan mahdollisimman hyödyllinen juttukaveri, jonka kautta voi oppia tai saavuttaa uusia asioita tai välittää ainakin kuulumisia siitä, mitä on shoppailtu ja missä on matkusteltu. Puheenaineet täytyisi olla iloisia ja pinnallisia ja rivien välistä pitäisi kuulua pirtsakkuus ja yltäkylläisyys. Siitä yleensä on ihmisten kevyt jutustelu tehty. Vanhat ihmiset ja lapset ovat poikkeus, he ovat yleensä oma itsensä. Työikäisillä on yleensä pää täynnä omia asioita ja huomio keskittyy omaan touhottamiseen. Itsekeskeisyys on melko suurta eikä pitkiä juttuja jaksa nykyään kuunnella kukaan.
Mitä käy, kun kaksi vastaavaa keskustelee keskenään. Tulevatko loistavasti juttuun, vai molemmat ovat hiljaa?
Alue: Aihe vapaa
Huutavan dominoivan mölisijän ja sen epävarman flegmaattisen tyypin joka ei uskalla ilmaista itseään välillä ei ole mielestäsi mitään välimaastoa?