Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä johtuu, että ihmiset ikäänkuin "sivuutta minut aina" ja tunnen olevani suurimmaksi osaksi näkymätön?
29.04.2024 |
esimerkkinä, olen ollut nyt puoli vuotta eräässä paikassa töissä. Esimerkkinä: Joku ihminen haluaa alkaa jutella kanssani, sitten jos joku toinen ihminen sattuukin paikalle, niin he unohtavat minun kanssani juttelun ja alkavat jutella vain tuon toisen tyypin kanssa. Ja yhtäkkiä olenkin täysin sivuutettu. Tälläistä samanlaista käytöstä tapahtuu myös kaikissa ryhmissä, kouluissa, yms. Ihmiset voivat kysyä pari kysymystä minusta ja vastaan, mutta sitten he aina alkavatkin jutella jonkun toisen kanssa tai alkavat kaveerata jonkun toisen kanssa. Ja olen aina ystävällinen ja kysyn myös kysymyksiä takaisin heiltä...
Sitten jos on joku porukka niin kukaan ei yleensä katso minua silmiin tai kysy mitään, ja minut ikäänkuin halutaan sivuutta ja unohtaa. Ja en usko olevani hullu tämän tunteen kanssa, koska minulla ei ole koskaan esim ollut aikuisiän ystäviä ja olen jo päälle 30v. Kuulemma todella harvinaista.
Luonteeltani sanoisin olevani ujo, ja hiljainen mutta kuitenkin tunnollinen ja ystävällinen ihmisiä kohtaan. En sitten tiedä onko mulla jotain asperger piirteitä, että ihmiset aistivat outouden?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti hiljaiset putoavat helposti keskustelusta, ihan siksi koska itse eivät aktiivisesti vie sitä eteenpäin. Onko vaikeaa yrittää puhua enemmän, siis jos haluat olla debatissa mukana?
"Perässävedettävät" on vähän haastavia, anteeksi vain. Itse yritän ottaa kaikki mukaan, hiljaisetkin. Mutta se raja tulee aina jossain kohtaa, ja yleensä juttu jatkuu luontevasti heidän kanssaan, jotka itsekin purpattavat paljon. Ei ole tahallista hiljaisen dissaamista, vaan niin se vaan menee. Eikä tarkoita, että olisit mitättömyys, olet vain hiljainen etkä halua olla suuna päänä, niin sitten vain on niin, että olet hiljaa kun muut puhuu.
No niinkuin sanoin, olen yrittänyt myös kysyä paljon kysymyksiä, mutta ei se auta jos paikalla sattuukin joku toinen joka on "luontevasti sosiaalinen".
Siis eikö sinun kysymyksiisi vastata ollenkaan, jos paikalla on puheliaampia? Entä jos korotat ääntäsi?
Itse olen vähän oppinut ottamaan paikkani, ja siihen kyllä liittyy vähän aggressiivinenkin tilan ottaminen. Harvoin sitä annetaan muualla kuin terapeuttisissa tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvin johtua keskustelutaitojen puutteesta. Erilaisten kysymysten esittäminen ei aina tarkoita sitä ettäkö se keskustelu olisi hyvä tai mielekäs. Hiljaisuus/ujous on vähän sellainen ominaisuus joka peittää kaikki muut persoonallisuuden piirteet alleen. Kaikilla aikuisilla ihmisillä ei vain ole mielenkiintoa tuntemattomasta ihmisestä lähteä etsimään millainen tyyppi sieltä hiljaisen kuoren alta löytyy.
Kyllä mä ajattelen, että jos ihminen jättää jonkun porukan hiljaisen huomiotta, hänen täytyy olla hieman yksinkertainen ja huonotapainen. Ei tee välttämättä tiedostaen tätä, mutta häneltä puuttuu ehkä jotain sosiaalisia taitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteet aina tarttuvat enemmän tai vähemmän ja ihmiset kokevat jännittämisesi epämukavana ja etteivät itse pysty olemaan rentoja seurassasi/eivät saa luontevaa keskustelua aikaan kanssasi.
Eli en voi koskaan saada ihmissuhteita, koska olen syntynyt jännittäjäksi?
Rukoile Jeesusta, hän poistaa kaikki ihmispelkosi ja muuttaa sinut ihan toisenlaiseksi. Etkä enää pelkää ketään.
Lähipiirissäni on eräs lievästi autismin kirjolla oleva nuori nainen, jolle käy noin. Hän ei itse ymmärrä miksi jää kaveritta, mutta näin sivusta katsojana hänen asia on helppo huomata.
Hänen suurin ongelmansa on tilannetajun puute. Hän ei jotenkin huomaa ihmisten eleistä ja olemuksesta asioita eikä siis osaa sopeuttaa toimintaansa sitä vastaavasti. Hän ei myöskään tajua mitä kannattaa missäkin tilanteessa sanoa.
Jos jossakin on joku porukka juttelemassa, hän vain menee siihen viereen eikä edes tervehdi. Jää odottamaan, että muut ottavat mukaan. Ja muut tietysti hämmentyvät, että miksi tuo on mykkänä. Että halusiko nyt keskusteluun vai ei?
Hän ei huomaa, jos joku on surullinen tai vaivautunut yms. eikä siis ota näitä huomioon. Usein myös huomaa tämän henkilön kanssa keskustellessa, että aidon keskustelun ja kuuntelun sijaan hän keskittyy siihen mitä hänen pitäisi sanoa tai miten olla. Tällaisesta tulee toiselle sellainen ole, että hän ei ole kiinnostunut kun miettii samalla vaan omiaan. Tämä on ikävä noidankehä. Kun vuorovaikutus on epäonnistunut, hän miettii vaan enemmän, että miten pitäisi olla ja sitä enemmän hän vaikuttaa siltä, ettei edes kiinnosta.
En tiedä onko näistä ap:lle nyt apua, kun et kovin paljon tilannetta avaa, mutta tässä jotain huomioita vastaavantyyppisestä.
Alue: Aihe vapaa
Niin oonkin kai, mutta tuo lähtee pois jos tutustun paremmin ihmiseen mutta ei kai ihmiset halua antaa mahdollisuuksia, heh