Miksi lukion käymistä edelleen juhlitaan niin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Lukion jälkeen voi valita lähteekö opiskelemaan ammattioppilaitokseen, ammattikorkeakouluun vai yliopistoon. Kaikkia heitä tarvitaan, että laiva saadaan valmiiksi.

Veljeni on DI, mutta hänellä on myös sähköasentajan oikeudet, vapaa-aikanaan hän korjaa moottoripyöriään ja koneistaa niihin osia.



 

Veljesi on siis hyvä esimerkki näihin keskusteluihin. Hän osoittaa, että ammattikoulusta valmistunut halutessaan voi opiskella DI:ksi. Vaikka monen mielestä se pitäisi olla mahdotonta.

Veljeni on käynyt lukion, jonka jälkeen opiskellut DI:ksi. 

"Mutta juuri tuota samaahan tehdään lukion pitkässä matematiikassa: käsitellään kappaleita avaruudessa. Itse olen harrastelijaompelija, ja kyllä matematiikka on auttanut minua myös kaavojen muokkaamisessa. Ei matemaattis-avaruudellinen ajattelu ole mikään sisäsyntyinen lahja, joka vain sattuu siunaantumaan ammattikoululaisille, kuten tuo aiempi väitti, vaan sitä juurikin opetellaan siellä yleissivistävässä lukiossa."

No juurikin tuo avaruudellinen ajattelu on se sisäsyntyinen lahja, mutta ne metodit millä sitä käsitellään, pitää kyllä opetella. Ne oikeasti aivan nerot tietenkin osaavat kehittää nuo metodit itse, mutta sellaisia tyyppejä nyt ei synny edes joka vuosisata.

Vierailija kirjoitti:

Sekä lukiossa että ammattikoulussa opettaneena voin kertoa sen vain olevan puhdas fakta, että ylioppilastutkinto on huomattavasti vaativampi tutkinto kuin ammattikoulun tutkinnot. Ammattikouluista pääsee ulos mitättömillä tiedoilla varsinkin kun puhutaan ns. yleissivistävistä yhteisistä oppiaineista (joita itse opetan) ja samaa sanovat myös ne varsinaisia ammattiin liittyviä opintoja opettavat. Näkeehän sen jo siitä, että jopa kehitysvammaiset selviävät pienillä muutoksilla ammattikoulun tutkinnoista mutta eivät pärjäisi lukiossa.Yleissivistyksen tasossa on huima ero lukiolaisen ja ammattikoululaisen välillä. On aivan yleistä, että peruskouluista hyvien keskiarvojen oppilaat ohjataan lukioon ja huonommat amikseen. 

Kauppaoppilaitoksen 90-luvulla käyneenä, voin sanoa että silloin se tosiaan oli paljon vaativampaa kuin nykyään ja opetusta oli meillä 8-16 ja myöhempäänkin joitain kursseja. Yleissivistävät aineet olivat hyvin laajoja ja matematiikassa käytiin käytännössä koko lyhyt matematiikka valinnaisine kursseineen. Myöhemmin kävin sitten lukion pitkällä matematiikalla. fysiikalla yms. ja menin yliopistoon.

"Valitettavasti olen törmännyt myös tähän. Iso ja hälyttävä ongelma suuressa mittakaavassa. On kuitenkin niin, että parhaat ovat entistä parempia ja ne heikoimmat - amikseen päätyvät - ovat entistä daijumpia."

Ovatko parhaat oikeasti entistä parempia, vai ovatko he vain vähemmän huonoja?

Vierailija kirjoitti:

Mä koen, että kasvatusvastuu päättyy siihen, kun lapsi painaa valkolakin päähänsä.

 

Mulle se on siis ihan yhtälailla vanhempien kuin sen lapsenkin juhla. 

Hieman naurahdin, eikö ammattiin valmistuvan kasvatusvastuu pääty samalla tavalla, ylioppilaaksi päästään ja ammattiin valmistutaan samanikäisinä :D lisäksi tulin hieman surulliseksi, eikö valmistujaisjuhlat ole myös sekä lapsen että vanhemman juhlia? Voit olla varma, että jatko-opintoihin menevää ylioppilasta joudut vielä rahoittamaan toisin ku ammattiin valmistuvaa, jolla todennäkösesti on jo työpaikkakin valmiina.

Lukiolaiset hxmopellet juhlikoot.

Oikea kysymys on kai, miksei muita valmistumisia juhlita samaan malliin.

Mediakin vouhkaa monta päivää lakkiaisista ?!

Oikeestaan pitäisi olla paljon juhlia joita voi viettää kun on 15-25 -vuotias eli usein hehkeimmillään ja komeimmillaan. Näyttää juhlavetimissä hyvältä ja on raikas ja iloinen. Ripillepääsy / muu nuoruusinitiaatio, tåysi-ikäiseksi tulo, valmistuminen koulusta ja toisestakin.

Eli ei ole kyse lukion liiallisesta juhlimisesta vaan siitä, että pitäisi lisätä muidenkin juhlintaa. Jos ei sukulaisia kiinnosta, voisivat vanhemmat järkätä jotain nuoren ja omille ystäville.