Miksi lukion käymistä edelleen juhlitaan niin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vanha perinne ja siirtymäriitti. 

Juuri näin. Koulunsa päättävä nuori ansaitsee juhlat, olivatpa he sitten ylioppilaita tai ammattiin valmistuneita. Jälkimmäisten juhliminen on tuoreempi perinne, mutta joskus sekin on vanha perinne.

Miten ihmeessä akateeminen ei oppisi lukemaan teknisiä piirroksia, laskemaan kulmia, käyttämään koneita tai ohjelmoimaan? Haluaisin kyllä nähdä amiksen omissa töissäni opettamassa lukion pitkää matematiikkaa ja fysiikkaa. 





Samalla logiikalla, miksi ihmeessä ammattikoulun käynyt ihminen ei oppisi matematiikkaa ja fysiikkaa?  Se on pelkkää teoriaa. Kädentaitoja joko on tai ei ole, siihen ei opettelu auta. Sinusta ei esimerkiksi koskaan välttämättä tule luokkahitsaajaa, vaikka teoriassa tietäisit miten se tapahtuu.

Yo on ihan normaali etappi elämässä ja aikuistumisessa. Sitä sietääkin juhlia.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Ja minua loukkasi todella paljon se että kun kuopuksella oli yo-juhlat, niin tuli kaikki kutsutut sedät ja täditkin paikalle ja voi miten mahtavaa, upea suoritus, onnea onnea! Kun taas esikoiseni, joka meni peruskoulun jälkeen opiskelemaan itselleen suoraan ammatin, kohdalla ei tullut sedät eikä tädit valmistujaisjuhliin ollenkaan, eikä mitään muistamista. Edes kummisetänsä ei välittänyt tulla! Käsittämätöntä.

No sait sentään kuopuksen ylioppilaaksi. Hienoa!

Vierailija kirjoitti:

Minulle pidettiin nolon megalomaaniset koko suvin yo-bileet aikoinaan ja fyffeäkin ropisi ihan mukavasti.

Nuorempi velipoika totesi esimerkin innoittamana että vaikka kuinka tulisi taloudellista penalttia, hänelle ei mitään kekkereitä järkätä - jos edes sellaisia peliliikkeitä yritetään niin hän katoaa taktisesti muutamaksi päiväksi. Eikä bileitä pidetty...

Ei juhlittu ollenkaan? Juhlat voi olla myös pienet. Meillä oli 12 juhlijaa ja mukavaa oli. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä nyt taas? Luuletko oikeasti, että opiskelijat, jotka oppivat lukiossa derivoimaan ja integroimaan, eivät millään oppisi leikkaamaan sipulia tai vääntämään mutteria? Toki olisi kiva ajatella, että joillain on lukupäätä ja joillain kädentaitoja, mutta todellisuus on toinen. Oppimiskykyiset oppivat melkein mitä vaan, jos vain haluavat ja sitten nämä, jotka hädin tuskin oppivat peruskoulussa lukemaan ja laskemaan, päätyvät amiksen jälkeen työttömäksi.

eri





Luuletko oikeasti, että kädentaidoilla tarkoitetaan sipulin leikkamista tai mutterin vääntämistä? Oletko todella noin pihalla siitä, mitä kaikkea vaatii, että pärjäät esim. metalliteollisuudessa. Luuletko, että esim telakalla laiva valmistuu pelkästään mutteria vääntämällä?  Akateeminen ehkä selviää juuri siitä mutterin kiristämisestä, mutta kaikessa muusa mitä kädentaidot vaativat hän olisi aivan pihalla. Tarvitaan teknisten pii

Se akateeminen narukäsi tosiaan on ainoastaan suunnitellut ne piirrokset, joita vaikkapa metalliteollisuudessa toteutetaan, että laiva valmistuisi, ja ne koneet, joita tässä työssä tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä akateeminen ei oppisi lukemaan teknisiä piirroksia, laskemaan kulmia, käyttämään koneita tai ohjelmoimaan? Haluaisin kyllä nähdä amiksen omissa töissäni opettamassa lukion pitkää matematiikkaa ja fysiikkaa. 





Samalla logiikalla, miksi ihmeessä ammattikoulun käynyt ihminen ei oppisi matematiikkaa ja fysiikkaa?  Se on pelkkää teoriaa. Kädentaitoja joko on tai ei ole, siihen ei opettelu auta. Sinusta ei esimerkiksi koskaan välttämättä tule luokkahitsaajaa, vaikka teoriassa tietäisit miten se tapahtuu.

Sähköpuolellahan opiskellaan matematiikkaa ja fysiikkaa. Jos olen ymmärtänyt oikein, se on vaativuudeltaan lukiotasoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän on tämä mystinen hahmotuskyky, jota ei ole lukiosta hyvät paperit kirjoittaneella, mutta jota on ammattikoulun kädentaitajalla? Itse olen liittänyt hahmotuskyvyn aina matematiikkaan, erityisesti spatiaaliseen matematiikkaan. 

Montako laskutoimitusta joudut tekemään pystyäksesi hahmottamaan, että pöydälläsi on tietokone?

Aika hyvä esimerkki. Amis ajattelee hahmottamisen olevan sitä, että tajuaa että pöydällä on tietokone. Akateeminen ajattelee hahmottamisen olevan sitä, että ymmärtää mitä sillä koneella voi ja kannattaa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä nyt taas? Luuletko oikeasti, että opiskelijat, jotka oppivat lukiossa derivoimaan ja integroimaan, eivät millään oppisi leikkaamaan sipulia tai vääntämään mutteria? Toki olisi kiva ajatella, että joillain on lukupäätä ja joillain kädentaitoja, mutta todellisuus on toinen. Oppimiskykyiset oppivat melkein mitä vaan, jos vain haluavat ja sitten nämä, jotka hädin tuskin oppivat peruskoulussa lukemaan ja laskemaan, päätyvät amiksen jälkeen työttömäksi.

eri





Luuletko oikeasti, että kädentaidoilla tarkoitetaan sipulin leikkamista tai mutterin vääntämistä? Oletko todella noin pihalla siitä, mitä kaikkea vaatii, että pärjäät esim. metalliteollisuudessa. Luuletko, että esim telakalla laiva valmistuu pelkästään mutteria vääntämällä?  Akateeminen ehkä selviää juuri siitä mutterin kiristämisestä, mutta kaikessa muusa mitä kädentaidot vaativat hän olisi aivan pihalla. Tarvitaan teknisten pii

Lukion jälkeen voi valita lähteekö opiskelemaan ammattioppilaitokseen, ammattikorkeakouluun vai yliopistoon. Kaikkia heitä tarvitaan, että laiva saadaan valmiiksi.

Veljeni on DI, mutta hänellä on myös sähköasentajan oikeudet, vapaa-aikanaan hän korjaa moottoripyöriään ja koneistaa niihin osia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän on tämä mystinen hahmotuskyky, jota ei ole lukiosta hyvät paperit kirjoittaneella, mutta jota on ammattikoulun kädentaitajalla? Itse olen liittänyt hahmotuskyvyn aina matematiikkaan, erityisesti spatiaaliseen matematiikkaan. 

Tämä mystinen hahmotuskyky on esimerkiksi kykyä nähdä kaksiulotteinen kaava tai mallipiirros valmiina kolmiulotteisena tuotteena. Ja tietysti piirtää itse se kaava tai mallipiirros. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että vaatteen muotolaskosten sijoittelu tai muotoilu ei ole yksinkertaista. Ja kun mennään standardikaavasta oikeaan kroppaan ja mittojen mukaan tehtyyn kaavaan ja vaatteeseen, hahmotuskykyä tarvitaan entistä enemmän. Vaaditaan myös silmää mittasuhteisiin, vartalon huonompien puolien peittämiseen ja parempien korostamiseen. On siis paljon mitä voi oppia pelkästään samanlaisilla metodeilla kuin vaikka biologiaa, mutta myös paljon sella

Mutta juuri tuota samaahan tehdään lukion pitkässä matematiikassa: käsitellään kappaleita avaruudessa. Itse olen harrastelijaompelija, ja kyllä matematiikka on auttanut minua myös kaavojen muokkaamisessa. Ei matemaattis-avaruudellinen ajattelu ole mikään sisäsyntyinen lahja, joka vain sattuu siunaantumaan ammattikoululaisille, kuten tuo aiempi väitti, vaan sitä juurikin opetellaan siellä yleissivistävässä lukiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä akateeminen ei oppisi lukemaan teknisiä piirroksia, laskemaan kulmia, käyttämään koneita tai ohjelmoimaan? Haluaisin kyllä nähdä amiksen omissa töissäni opettamassa lukion pitkää matematiikkaa ja fysiikkaa. 





Samalla logiikalla, miksi ihmeessä ammattikoulun käynyt ihminen ei oppisi matematiikkaa ja fysiikkaa?  Se on pelkkää teoriaa. Kädentaitoja joko on tai ei ole, siihen ei opettelu auta. Sinusta ei esimerkiksi koskaan välttämättä tule luokkahitsaajaa, vaikka teoriassa tietäisit miten se tapahtuu.

Sähköpuolellahan opiskellaan matematiikkaa ja fysiikkaa. Jos olen ymmärtänyt oikein, se on vaativuudeltaan lukiotasoa.

Niin. Kun sähköasentaja on opiskellut lukiotason verran matematiikkaa, se on aplodien paikka, mutta kun lastentarhanopettaja on opiskellut saman verran matematiikkaa paremmalla arvosanalla, ivataan häntä hattarapääksi. Tässä on se ongelma, kun ei ymmärretä yleissivistyksen arvoa.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä akateeminen ei oppisi lukemaan teknisiä piirroksia, laskemaan kulmia, käyttämään koneita tai ohjelmoimaan? Haluaisin kyllä nähdä amiksen omissa töissäni opettamassa lukion pitkää matematiikkaa ja fysiikkaa. 





Samalla logiikalla, miksi ihmeessä ammattikoulun käynyt ihminen ei oppisi matematiikkaa ja fysiikkaa?  Se on pelkkää teoriaa. Kädentaitoja joko on tai ei ole, siihen ei opettelu auta. Sinusta ei esimerkiksi koskaan välttämättä tule luokkahitsaajaa, vaikka teoriassa tietäisit miten se tapahtuu.

Sähköpuolellahan opiskellaan matematiikkaa ja fysiikkaa. Jos olen ymmärtänyt oikein, se on vaativuudeltaan lukiotasoa.

Vertaatko sitä lukion pitkään matematiikkaa? Ammattikoulun matematiikkaa ei ole lukiotasoa eikä ammattikorkeakoulun matematiikka ole yliopistotason. 

Lukion jälkeen voi valita lähteekö opiskelemaan ammattioppilaitokseen, ammattikorkeakouluun vai yliopistoon. Kaikkia heitä tarvitaan, että laiva saadaan valmiiksi.

Veljeni on DI, mutta hänellä on myös sähköasentajan oikeudet, vapaa-aikanaan hän korjaa moottoripyöriään ja koneistaa niihin osia.



 

Veljesi on siis hyvä esimerkki näihin keskusteluihin. Hän osoittaa, että ammattikoulusta valmistunut halutessaan voi opiskella DI:ksi. Vaikka monen mielestä se pitäisi olla mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Lukion jälkeen voi valita lähteekö opiskelemaan ammattioppilaitokseen, ammattikorkeakouluun vai yliopistoon. Kaikkia heitä tarvitaan, että laiva saadaan valmiiksi.

Veljeni on DI, mutta hänellä on myös sähköasentajan oikeudet, vapaa-aikanaan hän korjaa moottoripyöriään ja koneistaa niihin osia.



 

Veljesi on siis hyvä esimerkki näihin keskusteluihin. Hän osoittaa, että ammattikoulusta valmistunut halutessaan voi opiskella DI:ksi. Vaikka monen mielestä se pitäisi olla mahdotonta.

Teknisellä alalla on perinteisesti ollut väylä asentajasta diplomi-insinööriin saakka, ja sitä väylää on käytetty. Kaikilla aloilla sellaista ei ole, ja olisi erittäin vaikea sellaista luoda, koska ammattikoulutus ei anna sopivia tai riittäviä valmiuksia. Tekninen ala on tässä suhteessa pikemminkin poikkeus kuin sääntö.

Se akateeminen narukäsi tosiaan on ainoastaan suunnitellut ne piirrokset, joita vaikkapa metalliteollisuudessa toteutetaan, että laiva valmistuisi, ja ne koneet, joita tässä työssä tarvitaan.



 

Suunnitteluun ei tarvita akateemista pohjaa. Mikään sunnitelma, ei koskaan sellaisenaan valmistu, kuin se suunnittelijan pöydältä lähtee. Se on ainoastaan runko ja ammattilnsa osaavat laivanrakentajat korjaavat niissä olevia virheitä sitä mukaa, kun rakentavat laivaa.  Vuosia laivanrakentajana työskentelevä ammattilainen kykenee suunnittelemaan laivan myös itse, hän tietää mitä pitää ottaa huomioon ja mikä ei toimi. Sitä ei pelkästään suunnitteluohjelmalla laivaa suunnitteleva akateeminen opi koskaan.

Ei se laivaa rakentava duunari mitenkään voi tietää, toimiiko se valmis laiva vai ei. Kyllä ainoa henkilö, joka osaa rakentaa laivan alusta pitäen, on laivan kapteeni!

Vierailija kirjoitti:

Ei se laivaa rakentava duunari mitenkään voi tietää, toimiiko se valmis laiva vai ei. Kyllä ainoa henkilö, joka osaa rakentaa laivan alusta pitäen, on laivan kapteeni!

Tai vielä askel pidemmälle: laivanrakennuksen suurin asiantuntija on matkustaja.

Aika hyvä esimerkki. Amis ajattelee hahmottamisen olevan sitä, että tajuaa että pöydällä on tietokone. Akateeminen ajattelee hahmottamisen olevan sitä, että ymmärtää mitä sillä koneella voi ja kannattaa tehdä.



"Ymmärtää mitä sillä koneella voi ja kannattaa tehdä"   Akateeminen ihminen siis joutuu hahmottamaan asioita, jotka ovat itsestään selviä. Tietokonetta ei ole hankittu, jos ei tajua mitä sillä tehdään. Logiikallasi akateemiselle on siis ihan sama sijaitseeko tietokone lattialla vai pöydällä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta juuri tuota samaahan tehdään lukion pitkässä matematiikassa: käsitellään kappaleita avaruudessa. Itse olen harrastelijaompelija, ja kyllä matematiikka on auttanut minua myös kaavojen muokkaamisessa. Ei matemaattis-avaruudellinen ajattelu ole mikään sisäsyntyinen lahja, joka vain sattuu siunaantumaan ammattikoululaisille, kuten tuo aiempi väitti, vaan sitä juurikin opetellaan siellä yleissivistävässä lukiossa.

Sori nyt, mutta lukion matemaattisella osaamisella ei pärjää automaattisesti kaavoituksessa. Siinä pitää huomioida niin paljon erilaisia muuttujia. Esimerkiksi materiaalit, rakenne, työjärjestys. Sen voi oppia jos on siihen suuntautuvaa hahmotuskykyä, mutta pelkkä matemaattinen lahjakkuus ei riitä. Esimerkiksi siskoni on kirjoittanut L:n pitkästä matematiikasta, mutta ei kykenisi kaavoittamaan iltapukua, toisin kuin minä joka olen lahjakas kaavoittaja, mutta en olisi ikinä selvinnyt lukion matematiikasta. Akateeminen voi hyvinkin olla taitava harrasteompelija, moni onkin, mutta ei heillä silti ole samaa osaamista kuin alaa opiskelleilla. On typerää vähättelyä väittää, että olisi.

Eikä tietenkään pelkkä kaavaosaaminen riitä, vaan pitää hallita materiaalit, tietää mitä mihinkin voi käyttää, mitä voi yhdistellä, millaisia tukimateriaaleja tarvitaan. Ja sitten tietysti pitää osata ommellakin. Yllättävän moni harrasteompelija ei kykene saamaan aikaan suoraa tikkiä. Tai ei osaa säätää lankojen kireyttä tai piston pituutta juuri optimaaliseksi. Tai ommella piilovetoketjua niin, että se tosiaan on piilossa. Eikä näitä osaa läheskään kaikki vaatesuunnittelijatkaan. Eipä sillä, eivät osaa kaikki ompelijaksi opiskelevatkaan, koska heillä ei ole tarvittavaa lahjakkuutta.

Kun itse juhlii, tuottaa suurta tyydytystä todistaa kateellisten valitusta.