Työpaikka (pomot) on ärsyyntyneitä kun minulla on lapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yksi lapsen takia saikuttelija ja kyllähän se turhauttaa koko porukkaa ja laskee yleistä motivaatiota. Yritetään saada se savustettua ulos.

Pitää etsiä joku kohta nyt sieltä helpotetuista irtisanomis-päätöksistä, että näistä päästään lopullisesti.

Tai sitten voit muuttaa Amerikkaa. Te työelämässä olevat kitisette aina kaikesta.

Järjestelmässä pitäisi olla perheverotus mahdollinen, jos vaaditaan työelämässä työntekoa ja lapsien hoitoa samaan aikaan.

Näin jokainen perhe voisi halutessaan valita, että toinen vanhempi on kotona lapsia hoitamassa ja toinen tienaa.

Sitten työkkäri alkaa ahdistelemaan

Työkkäriä kiinnostavat vain ne, jotka saavat työttömyyskorvausta. Tässä mallissa ei tietysti sitä saisi, kun ei kerran ole valmis ottamaan vastaan kokopäivätyötä. Tässähän on kyse koti-isistä ja -äideistä, joita puoliso elättää palkallaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut saman kohteeksi ja sama ala kyseessä, ei hoitoala vaan sosiaaliala. Kun Lenin esikoisen vanhempainvapaan jälkeen töihin 78% työaikaan, minulle sanottiin, että se on sitten viidelle päivälle jaettava työaika. Eli antoivat luvan tehdä 78% työaikaa siten, että jokainen työpäivä on lyhyempi. Ei sopinut minun ehdotus, että olisin poissa yhden päivän viikosta. Minä ajattelin, että sama se sitten minulle, koska kokoaikatyötä en aikonut tehdä ainakaan vuoteen. 

Kun toinen lapsi oli syntynyt, taloudellisista syistä menin kokoaikatyöhön, kun hän täytti yhden vuoden. Meillä oli kaksi lasta päiväkodissa, mikä oli kallista hoitomaksujen suhteen ja laskin, ettei 80% työaika kannata. Kun vauva meni päiväkotiin, hän alkoi sairastella. Flunssaa ha mahatautia lähinnä. Myöhemmin toki meille selvisi, että päiväkodin rakennus oli mikrobivaurioitunut ja homeitiöt saattoikin olla se syy, miksi oli vähän väliä flunssassa. Minulta kysyt

Mutta eihän teillä molemmilla ole oikeutta olla 3pv hoitamassa sairasta lasta. Jos mies on jo ollut 3pv, niin ei sinulla ole enää oikeutta jäädä palkallisena kotiin, vaikka se sama sairaus jatkuisi viikon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sua harmittaa, ettei mies osallistu. No niin harmittaa sun työnantajaakin. Olisko aika tehdä sille asialle jotain? Saikutatte miehen kanssa 50-50, niin ei enää harmita sua eikä sun pomoa.

Tämä. Meilläkin on onnistunut ja monella muullakin, miksi teillä ei onnistu? Jos lapsella/ lapsilla on 2 huoltajaa, lasten hoidot kuuluu jakaa tasan. En itsekään katsoisi hyvällä tuollaista.

Minusta olisi ihan perusteltua, että kummallakin vanhemmalla olisi x määrä päiviä vuodessa, jolloin voisi olla palkallisella tilapäisellä hoitovapaalla. Tämä pakottaisi jakamaan vastuuta sairaan lapsen hoidosta molemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sua harmittaa, ettei mies osallistu. No niin harmittaa sun työnantajaakin. Olisko aika tehdä sille asialle jotain? Saikutatte miehen kanssa 50-50, niin ei enää harmita sua eikä sun pomoa.

Tämä. Meilläkin on onnistunut ja monella muullakin, miksi teillä ei onnistu? Jos lapsella/ lapsilla on 2 huoltajaa, lasten hoidot kuuluu jakaa tasan. En itsekään katsoisi hyvällä tuollaista.

Minusta olisi ihan perusteltua, että kummallakin vanhemmalla olisi x määrä päiviä vuodessa, jolloin voisi olla palkallisella tilapäisellä hoitovapaalla. Tämä pakottaisi jakamaan vastuuta sairaan lapsen hoidosta molemmille.

Näin yrittäjän vaimona aika ikävä idea sinulta. Yrittäjämieheni voi toki välillä periaatteessa olla pois, mutta sen päivän tulot jäävät nollaan euroon koska ei asiakkaat maksa jos yrittäjä ei tee sovittua työtä.

Argghh. 

Aika erikoista, koska itsekin olen sote-alalla ja lähes ikinä ei ole minulla ollut työpaikkaa, jossa jatkuvat sairaspoissaolot olisivat ongelma työnantajalle.

Meillä ei koskaan kukaan ole valittanut siitä, että joku on lapsen takia pois... Suurimmalla osalla meidän työporukasta on lapsia. Se nyt on fakta, että näin tapahtuu, kun lapset ovat päikyssä/koulussa. Ja meillä siis on isejä ja äitejä, jotka ovat kipeitä lapsiaan hoitamassa kotona.

Christiiina kirjoitti:

Aika erikoista, koska itsekin olen sote-alalla ja lähes ikinä ei ole minulla ollut työpaikkaa, jossa jatkuvat sairaspoissaolot olisivat ongelma työnantajalle.

Jep. Sama sotealalla. Ei ainakaan lasten sairastelujen takia kukaan urputa. Toki on aina näitä, jotka jäävät saikulle, kun eivät saa aina joulua/juhannusta vapaaksi, kaikkia kesän festariviikonloppuja vapaaksi tms., niin se saa kyllä monen veren kiehumaan ja esimieskin on joutunut puuttumaan... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sua harmittaa, ettei mies osallistu. No niin harmittaa sun työnantajaakin. Olisko aika tehdä sille asialle jotain? Saikutatte miehen kanssa 50-50, niin ei enää harmita sua eikä sun pomoa.

Tämä. Meilläkin on onnistunut ja monella muullakin, miksi teillä ei onnistu? Jos lapsella/ lapsilla on 2 huoltajaa, lasten hoidot kuuluu jakaa tasan. En itsekään katsoisi hyvällä tuollaista.

Minusta olisi ihan perusteltua, että kummallakin vanhemmalla olisi x määrä päiviä vuodessa, jolloin voisi olla palkallisella tilapäisellä hoitovapaalla. Tämä pakottaisi jakamaan vastuuta sairaan lapsen hoidosta molemmille.

Näin yrittäjän vaimona aika ikävä idea sinulta. Yrittäjämieheni voi toki välillä periaatteessa olla pois, mutta sen päivän tulot j

Yrittäjämiehesi voi palkata sijaisen niille päiville, kun on itse pois sairaan lapsen takia. Niinhän sinunkin työnantajasi joutuu tekemään. Ikävää se on sinunkin työnantajallesi, kun sinä jäät pois töistä ja siitä aiheutuu kustannuksia firmalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sua harmittaa, ettei mies osallistu. No niin harmittaa sun työnantajaakin. Olisko aika tehdä sille asialle jotain? Saikutatte miehen kanssa 50-50, niin ei enää harmita sua eikä sun pomoa.

Tämä. Meilläkin on onnistunut ja monella muullakin, miksi teillä ei onnistu? Jos lapsella/ lapsilla on 2 huoltajaa, lasten hoidot kuuluu jakaa tasan. En itsekään katsoisi hyvällä tuollaista.

Minusta olisi ihan perusteltua, että kummallakin vanhemmalla olisi x määrä päiviä vuodessa, jolloin voisi olla palkallisella tilapäisellä hoitovapaalla. Tämä pakottaisi jakamaan vastuuta sairaan lapsen hoidosta molemmille.

Näin yrittäjän vaimona aika ikävä idea sinulta. Yrittäjämieheni voi toki välillä periaatteessa olla pois, mutta sen päivän tulot j

Eikös lapsi kuitenkin ansaitse kummankin aikaa ja hoivaa yhtä lailla? Minun yrittäjäisäni jäi pois vähintään yhtä usein kuin äiti ja haki lähes joka päivä päiväkodista. Kysehän on priorisoinnista. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei koskaan kukaan ole valittanut siitä, että joku on lapsen takia pois... Suurimmalla osalla meidän työporukasta on lapsia. Se nyt on fakta, että näin tapahtuu, kun lapset ovat päikyssä/koulussa. Ja meillä siis on isejä ja äitejä, jotka ovat kipeitä lapsiaan hoitamassa kotona.

Tämä on varmasti totta silloin kun useammalla työntekijällä on pieniä lapsia. Ymmärrystä ja myötätuntoa riittää sairaiden lasten vanhemmille, jotka usein vielä itsekin sairastuvat.

Toinen tilanne voi olla silloin, kun työyhteisössä olet ainoa tai ainoita, jolla on pieniä lapsia. Yhtä-äkkiä myötätunto katoaa ja tilalle tulee epäilyksiä ja kyräilyä. Huolimatta siitä, vaikka jokaisesta poissaolosta olisi terveydenhuollon todistus. Huolimatta siitä, että jokainen sairastuminen hoidetaan puoliksi puolison kanssa.

Vaihdoin työpaikkaa, kun minulla oli pieniä lapsia. Lähin, pian eläkkeelle siirtyvä, kollegani kertoi aivan avoimesti, että oli toivonut, että työhön valittu työntekijä ei ole liian nuori (eli kokematon). Ei saa olla kolmikymppinen, koska hän voi jäädä pian äitiyslomalle, eikä nelikymppinen, jolla on mahdollisesti vielä pieniä lapsia, kun lapset sairastavat. Mutta ei saa myöskään olla liian vanha, että pystyy hoitamaan hänenkin tehtävänsä siinä vaiheessa kun hän jää eläkkeelle. Luonnollisesti tälläinen suunnitelma eläkkeelle jäävän tehtävien hoitamisesta tuli rekrytoinnin jälkeen. Kollegoillani ja esihenkilöllä oli kyllä lapsia, mutta he olivat jo aikuisia. Ymmärrystä ei todellakaan tullut, aika oli kehystänyt kullalla muistot omien lasten lapsuusajasta ja sairasteluista ja minä sain niskaani jatkuvaa negatiivista huomauttelua ja syyttelyä poissaoloista. No, niin makaa kuin petaa. Arvaatte varmaan, että en kovin kauaa tehtävässä viihtynyt vaan siirsin osaamiseni muualle. Ja tämä kaikki vielä julkisessa organisaatiossa. Olen pienten lasten äitinä niin pettynyt ja turhautunut nykyiseen työelämään, sen kovuuteen ja vaativuuteen. Tämä on vain lyhyt hetki elämässä, kun lapset ovat pieniä.

Up!