Miten aiotte tulevaisuudessa järjestää vanhempienne hoivan kun julkisia palveluja ei ole enää?

Sovittu jo aikaa sitten, ettei lapset käytä aikaansa vanhempien hoitamiseen. Äiti tekee lähtönsä, miten itse haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuvittelet eutanasia-lakia suunniteltavan?

Kyllä ne mahdolliset eutanasian saavat potilaat ovat siaraalahoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Äitini ei koskaan hoitanut minua. Mummu hoiti päivät ja kouluiässä iltapäivät ja viikonloput olin usein yksin. Joten en aio hoitaa koskaan häntä. Kuntoilkoon ja pitäköön itsensä terveenä. On nyt terve 68 v. Niin makaa kuin petaa.

No hoiditko sitten mummuasi, kun hän oli hoidon tarpeessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan, että jatkossa dementikkovanhemman saa lukita huoneeseensa omaishoitajan palkkatyöpäivän ajaksi. Muuten sytyttävät keittiössä vahinkotulipaloja ja vaeltelevat vapaana kylillä ja metsissä onnettomuusmagneetteina.

Yksi dementikkovanhempansa kanssa asuva omainen aikoinaan naulasi talon ulko-oven ulkopuolelta laudoilla kiinni aina poistuessaan kotoa. Ei tullut sitten ajatelleeksi että vanhassa talossa voi esim. syttyä vaikka puuhellasta tai sähköjohdoista tulipalo jolloin toinen ei olisi päässyt mistään millään pihalle. Ulkopuolinen havaitsi asian ja ilmoitti sosiaalitoimeen joka järjesti samantien vanhuksen hoitopaikkaan.

Mun isä joutuu lukitsemaan ovet yöksi niin, että äiti ei pääse sieltä ulos. Mutta ei kyllä pääse sitten isäkään, jos kiire tulee. Isä liikkuu niin huonosti, että kestää aikansa ennenkuin pääsisi yläkerrasta alakertaan avainten kanssa avaamaan oven. Tämä on kieltämättä asia, joka mua vähän hirvittää. Tosin häkään kuoleminen on käsittääkseni aika nopeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin moniongelmainen köyhä pitkäaikaistyötön ja joudun asumaan vanhan, sairaan ja vihaisen  vanhempani luona ja toimimaan tahtomattani käytännössä tämän kodinhoitajana, avustajana ja omaishoitajana. Asun toki näin ilmaiseksi, mutta kaikki kouluni maksan itse ainoalla tuloillani työmarkkinatuella. En työllisty koskaan ja kuntakokeilu ja sosiaalityöntekijäkin ovat tämän myöntäneet. Työnhakuvelvoitteeni on ollut aina 0 työpaikkaa. Kuuluisin eläkkeelle mm. mt-ongelmien takia, mutta eläkkeelle en pääse. En pysty huolehtimaan edes itsestäni, mutta niin vaan olen joutunut huolehtimaan toisesta ihmisestä ja tässä se elämäni kuluu varmasti niin kauan kunnes vanhempani kuolee. 

Käytännössä menee juuri näin eli jos ei omaa perhettä onnistu perustamaan ja saamaan omaa talouttaan kuntoon niin joutuu huolehtimaan omista vanhemmistaan ja taloudellisista syistä asuma

No ei nyt sentään ihan välttämättä noinkaan.  Tässä maassa on vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka on perheettömiä ja talous ei kunnossa, mutta eivät silti asu vanhemmillaan eivätkä mitenkään ole velvoitettuja vanhemmistaan huolehtimaan.  Eikä mikään mahti maailmassa pakota sinne vanhempansa luo asumaan.  Voi asua vaikka tuhannen kilometrin päässsä vanhemmastaan ja ei viedä käsiraudoissa sinne vanhempansa kotiin.  Ei aikuista ihmistä voi mihinkään pakottaa, jos ei vaan itse halua.  

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset vanhukset ovat ennätyksellisen itsekäs ikäluokka.,

Ei sellaista lakia tule, että olisi pakko hoitaa vanhempansa. Nykyinen vanhusikäluokka poisti sellaisen velvoitteen ja nyt sitten saavat itse kärsiä tuosta. Halusivat itse päästä helpolla. Joten siinä nyt saavat kärsiä koloissaan yksin. 

Milloinkas sellainen velvoite on ollut? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset vanhukset ovat ennätyksellisen itsekäs ikäluokka.,

Ei sellaista lakia tule, että olisi pakko hoitaa vanhempansa. Nykyinen vanhusikäluokka poisti sellaisen velvoitteen ja nyt sitten saavat itse kärsiä tuosta. Halusivat itse päästä helpolla. Joten siinä nyt saavat kärsiä koloissaan yksin. 

Milloinkas sellainen velvoite on ollut? 

Yritin googlettaa, mutta siis tuo velvoite muuttui joskus 1960-luvulla. 

Asumme liian kaukana vanhemmistamme  ja olemme kiinni töissämme, emme kykene hoitamaan ketään. Ei ole myöskään osaamista. Kummallakin on sisko, joka on sairaanhoitaja. Jos joku alkaa toimia vanhempien hoitajana, luonnollisesti nämä siskot. Siitä pitää tietysti saada korvaus ja aikanaan enemmän perintöä, eli tehdä jokin sopimus.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset vanhukset ovat ennätyksellisen itsekäs ikäluokka.,

Ei sellaista lakia tule, että olisi pakko hoitaa vanhempansa. Nykyinen vanhusikäluokka poisti sellaisen velvoitteen ja nyt sitten saavat itse kärsiä tuosta. Halusivat itse päästä helpolla. Joten siinä nyt saavat kärsiä koloissaan yksin. 

Milloinkas sellainen velvoite on ollut? 

Yritin googlettaa, mutta siis tuo velvoite muuttui joskus 1960-luvulla. 

Nyt löytyi jotain asiaan liittyvää eli: "Lapsen velvollisuus huolehtia vanhemmistaan oli aikoinaan myös Suomen laissa. Vuodelta 1922 peräisin ollut köyhäinhoitolaki kumottiin vuonna 1970."



https://yle.fi/a/3-7110400

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuvittelet eutanasia-lakia suunniteltavan?

Kyllä ne mahdolliset eutanasian saavat potilaat ovat siaraalahoidossa.

Eutanasiasta ei päätä kukaan muu, kuin se ihminen itse, joka siis haluaa kuolla.  Kukaan, edes hänen lapsensa, ei voi hakea vanhemmalleen eutanasiaa.  

On eri asia se, missä potilas on sellaisessa tilassa, että lähin omainen voi antaa luvan hänen hoitamatta jättämiseen, eli periaatteessa menehtymiseen.  Näitähän tapahtuu kyllä, eli ei ole järkeä pitää keinotekoisesti hengissä ihmistä, joka ei tajua enää mitään ja elää ns. kasvina.  Mutta silloin ei ole kyse eutanasiasta.  

Eihän itsemurhakaan ole laitonta, edes sitä yrittänyttä ei rangaista.  Mutta itsemurhassa avustaminen katsotaan rikokseksi, vaikka vainaja olisi itse sitä pyytänyt.  Ehkä tällä mahdollisella eutanasialailla pyritään hyväksymään ja laillistamaan tämä, mutta asia on erittäin vaikea ja arkaluonteinen.  Ja luulenpa vaan, että se pitää sitten aina tapahtua sairaalaoloissa ja lääkärin mukana ollessa.  Siinä on aina pystyttävä sitten poistamaan rikoksen mahdollisuus.

Heitänpä tähän yhden näkökulman lisää. Siinä missä 100 vuotta sitten vanhukselle riitti patja jossain nurkassa tai jos vähän "pröystäiltiin", niin hetekka tuvan nurkassa, tämän päivän vanhukset ja erityisesti tulevat hoivan tarpeessa olevat haluavat vähintäänkin oman huoneen. Suomessa asuminen on ihan hiivatin kallista, joten ei voi olettaa, että ihmisillä olisi yksi ylimääräinen tarpeeton huone, johon voisi ottaa vanhuksen asumaan. Ja entä, jos niitä vanhuksia olisi useampi? Pitäisikö oma äiti ja appiukko sijoittaa samaan huoneeseen? Ja ennenkaikkea: suostuisivatko vanhukset tällaiseen järjestelyyn? Nykyisin myös vanhuksilla on vaatimuksia eikä heille riitä patja keittiön lattialla tai vaatehuoneessa  ja silloin tällöin patjan viereen tuoto puurolautanen. 

Vierailija kirjoitti:

Toinen tuskin elää siihen asti, koska on ollut jo yli 20 vuotta jatkoajalla äkkilähdön riski jatkuvasti niskassa. 

Toista ei kukaan omista lapsistaan tule suostumaan hoitamaan. Voi olla, että serkuistani löytyisi joku, joka isovanhempieni, vanhempani sisarusten ja vanhempani manipuloinnin seurauksena suostuisi jo muutenkin mutta viimeistään rahan perässä joku tulee varmasti suostumaan. Tuossa rahan perässä juoksemisessa on vain se pieni riski, että jää ilman, jos jää odottelemaan perinnön kautta. Vanhempani on nimittäin satavarmasti järjestänyt asiansa niin, ettei kellekään jää mitään, koska ei halua lapsilleen jäävän mitään. Toki tuon pitäisi olla tiedossa, jos isovanhempani ja serkkujeni vanhemmat ovat hoitaneet hommansa. En kadehdi sitä urakkaa, joka jollain on edessä, että saa vanhempani siirtämään kaiken hänelle jo elinaikanaan, jotta me emme pääse mihinkään käsiksi. Sääliksi käy jo, kun kuvittelevat, että kuolema

Voi voi mitä katkeraa vuodatusta.  Kyllä tässä maassa on paljon katkeria ja laiminlyötyjä ja vaikka mitä kurjia kohtaloita kokeneita ihmisiä, jos tähän palstaan on uskominen.  Minä en ole saanut sitä enkä tätä ja kaikesta jäänyt vaille ja kamalaa on ollut.

Ainakin jauhaa jaksetaan, vaikka ollaankin sitä mieltä, että mitään ei tarvita ja mitään ei oteta!

Ei tämä elämä meille kenellekään mitään suurta herkkua ole ollut.  Enin osa meistä on joutunut ihan itse sen elämänsä rakentamaan ja hyvinvointinsa puolesta puurtamaan.  Suurin osa ei ole mitään perintöjä mistään ikinä saanut ja vähin eväin on kotoa lähdetty, jotkut jopa ajettu pois.  Eikä ole sitä pilvilinnaa saavutettu.  Ei ole omatkaan lähtökohtani häävit olleet.  Silti ei jaksaisi näitä alituisia valituksia.  

Maailmassa on muuten isompiakin vastoinkäymisiä, kuin se, että joku mummo tai pappa ei ole hoitanut lapsenlapsia.  Tai että heiltä ei ole tihkunut kovastikaan rahaa jälkeläisilleen.  Ei ne vanhemmatkaan mitään yli-ihmisiä ole.  Samanlaisia kuin itsekin olette.  

Nro 252: "Maailmassa on muuten isompiakin vastoinkäymisiä, kuin se, että joku mummo tai pappa ei ole hoitanut lapsenlapsia.  Tai että heiltä ei ole tihkunut kovastikaan rahaa jälkeläisilleen.  Ei ne vanhemmatkaan mitään yli-ihmisiä ole.  Samanlaisia kuin itsekin olette.  "

Juuri näin. Ja sen vuoksi ei voi olettaa, että ne lapset aikanaan hoitaisivat vanhempansa. Samanlaisia ihmisiä kun ovat itsekin kuin mitä ovat olleet vanhempansakin. Jos ei ole "tihkunut" mitään suvussa alaspäin, turha sitten kuvitellakaan, että mitään "tihkuisi" suvussa ylöspäin. 

Lapseni eivät ole pyytäneet päästä tähän maailmaan. Ei heillä ole velvoitetta hoitaa minua eikä lapsenlapsillani. Voisin käyttää varallisuuteni homehtumalla yksityisessä hoitolaitoksessa. Ei kiinnosta. 

Olen tehnyt ystävieni kanssa kommuuniasumisesta sopimuksen - muutamme isoon taloon yhdessä, autamme myös toisiamme  tältä pallolta pois pääsyyn. 

Kuulin että Turkissa myös aikuiset lapset saa menehtyneen vanhemman eläkkeen. Meillä Suomessa se menee joko leskelle tai sitten jää eläkeyhtiölle. Minusta reilu tuo turkkilainen systeemi. 

En hoida, asun monen tuhannen kilometrin päässä enkä ole muuttamassa takaisin Suomeen. Voin ostaa heille jotain palveluita ym. ja siinä se. Toivottavasti ymmärtävät järjestää asioitaan itse. Hoidan oman tulevan vanhuuteni itse mahdollisimman hyvin myös, mielestäni on ensisijaisesti ihmisen itsensä asia ja ihmettelen heitä, jotka eivät oikein mitään oman vanhuutensa eteen tee (asioista voi ottaa selvää vielä kun kykenee, voi tehdä muutoksia vielä kun kykenee, voi hankkia palveluita...).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan, että jatkossa dementikkovanhemman saa lukita huoneeseensa omaishoitajan palkkatyöpäivän ajaksi. Muuten sytyttävät keittiössä vahinkotulipaloja ja vaeltelevat vapaana kylillä ja metsissä onnettomuusmagneetteina.

Yksi dementikkovanhempansa kanssa asuva omainen aikoinaan naulasi talon ulko-oven ulkopuolelta laudoilla kiinni aina poistuessaan kotoa. Ei tullut sitten ajatelleeksi että vanhassa talossa voi esim. syttyä vaikka puuhellasta tai sähköjohdoista tulipalo jolloin toinen ei olisi päässyt mistään millään pihalle. Ulkopuolinen havaitsi asian ja ilmoitti sosiaalitoimeen joka järjesti samantien vanhuksen hoitopaikkaan.

No mutta sehän olikin sitten hyvä konsti saada vanhukselle hoitopaikka.  

 

Lähinnä kertoo siitä kuinka lopen uupunut kyseinen omainen oli tilanteeseen ja millainen hätä hänellä dementikkovanhempansa puolesta oli. Surullista on että asioiden pitää ajautua noin pitkälle ennen kuin hoitopaikka lopulta, silloinkin kirjaimellisesti pakon edessä, löytyy. Tämä on edessä tulevaisuudessa lisääntyvässä määrin kun hoitopaikkoja jatkuvasti vähennetään, jotain ikävää pitää aina ehtiä sattua ennen kuin paikka löytyy vaikka avun tarve on hyvin tiedossa.

- se jota lainasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat kuolleet jo vuosia sitten. Hoidin itse heidät loppuun asti, asuivat kanssamme loppuvuotensa.

On ihan normaalia huolehtia läheisistään, nyky Suomi on vaan tullut niin kovaksi ja sydämettömäksi, että pitää normaalina kaikkien sulkemista laitoksiin.

Käytännössä se vaatii vain yhteistyötä koko perheeltä, työvuorojen jakoa ja silloin tällöin myös kaupungin hoitorinkiin turhautumista.

Mutta kun nykyvanhemmat uupuvat jo yhden tai kahden lapsen kanssa, kun pitää päästä toteuttamaan itseään ja miettimään kuka oikein onkaan, niin epätoivoiselta näyttää. Nykyajan ihmiset eivät taida koskaan kasvaa aikuisiksi?

Olet siitä hyvä esimerkki. 

Olipahan harvinaisen typereä kommentti, perusteluja ei tietenkään, kuinka voisikaan.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Heitänpä tähän yhden näkökulman lisää. Siinä missä 100 vuotta sitten vanhukselle riitti patja jossain nurkassa tai jos vähän "pröystäiltiin", niin hetekka tuvan nurkassa, tämän päivän vanhukset ja erityisesti tulevat hoivan tarpeessa olevat haluavat vähintäänkin oman huoneen. Suomessa asuminen on ihan hiivatin kallista, joten ei voi olettaa, että ihmisillä olisi yksi ylimääräinen tarpeeton huone, johon voisi ottaa vanhuksen asumaan. Ja entä, jos niitä vanhuksia olisi useampi? Pitäisikö oma äiti ja appiukko sijoittaa samaan huoneeseen? Ja ennenkaikkea: suostuisivatko vanhukset tällaiseen järjestelyyn? Nykyisin myös vanhuksilla on vaatimuksia eikä heille riitä patja keittiön lattialla tai vaatehuoneessa  ja silloin tällöin patjan viereen tuoto puurolautanen. 

Minulla on outo huumori ja tämä näkökulma sai kyllä kunnon naurut aikaan! Olisi se ollut aikamoista meininkiä täällä, kun yksi Alzheimer-potilas ja kaksi erityyppisistä syövistä kärsivää täällä olisivat olleet samaa aikaa. Tilaa meillä periaatteessa olisi ollut, mutta eipä muistisairas toisten tilaa kunnioita. Vipelsi minkä kerkesi.

Hoidan vanhempieni kotona. Vähän niinkuin kotihoitokin tekee.  Eihän nekään muuta tee kuin piipahtavat 2 - 3 kertaa päivässä.