Lue keskustelun säännöt.
Miten aiotte tulevaisuudessa järjestää vanhempienne hoivan kun julkisia palveluja ei ole enää?
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelta on omaistenhoito kielletty mielenterveydenongelmien takia joten se siitä
No en ole koskaan kuullutkaan.. Ehkä jos hakee omaishoitajuutta tai edunvalvojuutta tarkistetaan taustat. Mutta väitätkö että jos haluaa käydä auttamassa mummoa niin ovella on portsari joka katsoo ensin puhtaat paperit ennenkuin päästää mummon asuntoon imuroimaan lattioita?
Omasta halusta kait voi auttaa mutta viralliseksi omaishoitajaksi ei pääse mielenterveyspotilaat kun ovat yleensä itsekin hoidon tarpeessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahaa päivää nähnytkään tänä päivä..Oletteko miettineet sitä että ne tämän päivän hoivan tarvitsijat ovat eläneet sota-ajalla? Se on paha päivä.
Olen DI, eikä omalla nettopalkallani edes makseta nykyistenkään yksityisten sijoitusyhtiöiden omistamien hoitokotien kuukausimaksua, maksut ovat luokkaa 5000-6000 €/kk.
-ohiz
Joo en tiedä miten hoidettaisiin anoppi ja appiukko. Vielä ovat suht hyväkuntoisia, mutta asuvat 400km päässä eivätkä suostu muuttamaan minnekään omakotitalosta jossa hitosti pihatöitäkin. Eivät vaikka paikkakunnalla ei asu enää juuri ketään ystäviä, ja lapsenlapsia meillä olisi. Eivät edes lähde vierailulle vaan siellä pitäisi käydä ja sitten se on vaan valitusta silloinkin koska käydään niin harvoin. Eli tuskinpa on vaihtoehtona että asuisivat lähellä ja siellä kävisi päivittäin hoitamassa ja tilaisi tarvittavat muut palvelut kotiin.
Mä en tiedä mistä se käsitys syntyy että lähes kukaan ei pysty viimeisinä kuukausina tekemään mitään. Valtaosa pystyy, kaikki eivät halua vaikka pystyisikin vaan haluaa palvelua. Siinä että tehdään toisen puolesta myös niitä tilanteissa kun se ei ole välttämätöntä aiheutetaan pelkästään se että se toimintakyky laskee entisestään. Onneksi on olemassa myös heitä jotka sen ymmärtävät. Eräskin vaari totesi mummolle älä syötä mua että ei sun tarvitse tehdä sitä jatkossakin kun sitä syömiseen tarvittavaa toimintakykyä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ysikymppisiä ja pärjäävät hyvin ilman kotiapua, paitsi siivooja käy. Kyllä sitä kotihoitoa kumminkin sitten tarvittaessa saa tai sitten hoitokotiin jos dementia tulee. Ympärivuorokautisessa hoidossa eläke menee maksuksi, paitsi parisataa euroa kuussa jää käyttörahaksi. Nykyäänhän ei edes omaisuudella ole väliä, vain eläketulot ja mahdolliset pääomatulot lasketaan. Vanhempien luona me lapset käydään usein ja etenkin hoitokodissa pitäisi käydä pitämässä vähän silmällä sitä touhua.
100% yksityisiin hoivapalveluihin kun siirrytään niin siinä ei keskivertotallaajan eläke riitä alkuunkaan.
Se 100% hoivapalvelut on sitten jo täysi käänneltävä vuodepotilas. Siihen väliin mahtuu monenlaisia elämäntilanteita. Jos tarvitsee esimerkiksi kotipalveluja ja pientä sairaanhoidollista apua,
Se luetun ymmärtäminen sitten taas. 100% yksityinen, ei "100% hoivapalvelu". Ei tarvitse olla mikään vuodepotilas kun kyse on siitä että julkista rahaa hoitoon ei enää tipu eikä lirise. Kohtuullisessa kunnossakin olevan kohdalla puhutaan siinä vaiheessa tuhansista euroista kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaista apua se kohtuullisessa kunnossa oleva vanhus tarvitsee tuhansilla euroilla kuukaudessa?
Vierailija kirjoitti:
Millaista apua se kohtuullisessa kunnossa oleva vanhus tarvitsee tuhansilla euroilla kuukaudessa?
Riippuu ihan siitä, mikä osa vanhuksella on "kohtuullisessa kunnossa". Mun äidilläni fyysinen toimintakyky on ollut erinomainen, mutta päässä ei enää järjen häivää. Valitettavasti. Äiti ei pärjäisi yksin kotona, vaikka kotihoito kävisi tunnin välein. Isäni taas liikkuu erittäin huonosti. Sisällä jotenkuten kepin kanssa, kun asunnossa on useita paikkoja, mistä voi ottaa tukea ja yläkerran rappusissa on porrashissi. Ulkona liikkuu rollaattorin kanssa. Pää isällä kuitenkin toimii. Isä ei ole itsensä vuoksi tarvinnut muita palveluita kuin kahden viikon välein käyvän siivoojan sekä kerran viikossa ostosten kotiinkuljetuksen Citymarketista. Mitään lääkkeitä isä ei käytä, mutta äidille tilaa lääkkeet apteekista kotiinkuljetuksella. Kotihoitoa (yksityistä) oli ensin kerran viikossa, jolloin veivät äidin suihkuun. Isä kun ei pysty enää äitiä suihkuttamaan. Nyt, kun kotihoitoa aletaan tarvita äidille jo pari kertaa päivässä, summa nousee noin kolmeen tonniin kuukaudessa. Mutta en kuitenkaan sanoisi, että äitini on "kohtuullisessa kunnossa", isä sen sijaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä kuka hoitaa sinua, kun/jos vanhenet?
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä mistä se käsitys syntyy että lähes kukaan ei pysty viimeisinä kuukausina tekemään mitään. Valtaosa pystyy, kaikki eivät halua vaikka pystyisikin vaan haluaa palvelua. Siinä että tehdään toisen puolesta myös niitä tilanteissa kun se ei ole välttämätöntä aiheutetaan pelkästään se että se toimintakyky laskee entisestään. Onneksi on olemassa myös heitä jotka sen ymmärtävät. Eräskin vaari totesi mummolle älä syötä mua että ei sun tarvitse tehdä sitä jatkossakin kun sitä syömiseen tarvittavaa toimintakykyä ei ole.
Olet oikeassa. Nykynuoret luulevat, että kun tulee vanhaksi, niin automaattisesti ei enää pysty tekemään mitään itse. Kyllä moni yli 90-v pärjää vielä lähes yksin kotona.
Kun itsestään pitää huolta ja liikkuu, niin ei se toimintakyky mihinkään katoa, hidastuu vain vähän. Tietysti on sairauksia, jotka rajoittavat elämää, mutta sairauksia on nuorillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä kuka hoitaa sinua, kun/jos vanhenet?
Sen varaan ei kannata laskea että joku hoitaisi. Asiat pitää järjestää niin että mahdollisimman hyvin selviytyy ilman apua tai niiden apujen varassa joita on olemassa ja tarjolla. Oli se apu sitten sitä että ostan siivouspalvelua muutaman kerran kuukaudessa tai oli se esim. sitä että ruokakaupasta tuodaan kotiin ruuat. Ennalta suunnitteluun kuuluu sekin että huolehtii itsestään ja omasta kunnostaan mahdollisimman hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku päivämäärä, kun vanhusten hoitopaikat sulkeutuvat? Mieheni on hoivakodissa, mutta ei ole tullut mitään tietoa, että se suljettaisiin. Kertokaa joku, joka tietää.
1.6.2024
Ei ole sanallakaan kerrottu, ja hoitokodissa on noin 60 asukasta. Toiset ovat yksineläjiä toisilla on puoliso, joillaan kai lapsiakin. Ihan vasta tähän hoitopaikkaan otettiin uusi sairaanhoitaja. Kuka tulisi kahdeksi kuukaudeksi töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä kuka hoitaa sinua, kun/jos vanhenet?
Hyvä kysymys, mutta ensin pitää kysyä, haluaako ylipäätään tulla hoidetuksi enää. On ihmisiä, joilla on suuri tarve elää mahdollisimman pitkään, mutta mulla ei ole. Mulle elämän laatu on tärkeämpi asia kuin elämän pituus. Mä olen koko aikuisikäni tottunut käyttämäään monenlaisia palveluita enkä usko, että myöhemminkään alkaisin vastustaa palveluiden käyttöä. Omasta vanhenemisestaan ei voi tietää etukäteen, mikä tulee suurimmaksi ongelmaksi ja mikä aiheuttaa mahdollisen avuntarpeen. Meneekö järki, näkö, liikuntakyky vai mikä menee. Jos mulla menee järki, en halua yhtään mitään hoitoa enkä apua. Olen nyt reilun vuoden seurannut äitini tilannetta enkä todellakaan halua samanlaista loppuelämää itselleni. Jos en enää muista syödä enkä juoda, kukaan ei saa mua edes kehottaa syömään tai juomaan. Puhumattakaan, että kukaan syöttäisi tai juottaisi mua. Jos lähden yöpaita päällä hortoilemaan pakkaseen, toivottavasti kukaan ei huomaa koko asiaa ennenkuin on liian myöhäistä. Loppujen lopuksi hypotermia on aika nopea ja armelias tapa kuolla. Jos taas multa lähtee näkö, niin näkövammaisena voi kyllä elää ihan hyvää elämää. Meinasin saada eilen halvauksen, kun painoin uuden telkkarini kaukosäätimestä jotain nappia ja siitä meni sellainen toiminto päälle, että olisin voinut ohjata telkkaria puheentunnistuksella. Näkövammaisena ei tietty telkkaria katsella, mutta voi kuitenkin kuunnella podcasteja. Puheentunnistus kehittyy koko ajan ja ilmeisesti tota mun robotti-imurianikin voi ohjata puheentunnistuksella. En ole perehtynyt vielä asiaan. Jo 1990-luvun lopulla oli sellainen ohjelmisto kuin Jaws, jolla pystyi ohjaamaan tietokonetta puheentunnistuksella. Siis melkein 20 vuotta sitten. En ole näihinkään nyt enempää perehtynyt, mutta ehkä Cittarin tilauksenkin voisi jo nyt tai ainakin tulevaisuudessa tehdä puheentunnistuksella. Liikuntakyky sitten. Jos pystyn kotonani edes jotenkin liikkumaan, mutta en enää ulkona, niin sekin olisi mulle ihan ok. Jos taas en pysty enää liikkumaan ollenkaan vaan makaan liikuntakyvyttömänä sängyssäni, toivon, että mut unohdetaan siihen viikoksi ja annetaan kuolla nestehukkaan. Siihen kuolee noin 3:ssa vuorokaudessa. Mun aikuiset lapseni ovat joutuneet seuraamaan mumminsa tilannetta ja tietävät oikein hyvin, että mä en halua omalle kohdalleni vastaavaa. Tietävät, että mitään sellaista, mikä ei paranna mun elämänlaatuani (ja minä itse määrittelen, mikä on mielestäni hyvää elämää), ei pidä tehdä.
Miksi oletetaan että vanhemmat/perhe ovat joku ikuinen yksikkö joka ei koskaan muutu vaikka nykyään avioliitoista päättyy yli puolet eroon, on lapsia sinne tänne ja tuonne ja maailmallakin osansa. Ei olla vuosikausiin tekemisissä.
Niin yhtäkkiäkö pitäisi kaikki nämä ihmiset majoittaa kattonsa alle ja ruveta heidän omaishoitajakseen? Sen isänkin, joka ei ole sinua nähnyt 50 vuoteen, niin yhtäkkiä olet vastuussa hänen vanhuudenpäivistään vaikkei edes elatusmaksuja saanut maksettua? Entä hänen uusi vaimonsa ja perheensä, jaetaanko ukkoa vuorovuosin eri lapsillaan vai mitenkä?
Eronneet vanhemmat pakotetaan lapsensa kotiin molemmat asumaan? Niinkö?
Miten tämä siellä Saksassa onnistuu uusperheissä?
Ymmärrätkö että lähes jokaisen ihmisen viimeiset vuodet/kuukaudet ovat sellaisia että juuri mitään ei käytännössä tehdä enää itse? Hyvin harva oikeasti lähtee täältä täysin saappaat jalassa. Jo pelkästään pari kertaa päivässä käyvä kotihoito maksaa itse kustannettua sen verran että siinä saa myydä koko omaisuutensa ne laskut maksaakseen.