Lue keskustelun säännöt.
Miten aiotte tulevaisuudessa järjestää vanhempienne hoivan kun julkisia palveluja ei ole enää?
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat kuolleet jo vuosia sitten. Hoidin itse heidät loppuun asti, asuivat kanssamme loppuvuotensa.
On ihan normaalia huolehtia läheisistään, nyky Suomi on vaan tullut niin kovaksi ja sydämettömäksi, että pitää normaalina kaikkien sulkemista laitoksiin.
Käytännössä se vaatii vain yhteistyötä koko perheeltä, työvuorojen jakoa ja silloin tällöin myös kaupungin hoitorinkiin turhautumista.
Mutta kun nykyvanhemmat uupuvat jo yhden tai kahden lapsen kanssa, kun pitää päästä toteuttamaan itseään ja miettimään kuka oikein onkaan, niin epätoivoiselta näyttää. Nykyajan ihmiset eivät taida koskaan kasvaa aikuisiksi?
Miten tämä sydämetön tapa korjataan jos vanhemmat asuvat monen sadan kilometrin päässä? Pitäisikö aikuisten lapsen muuttaa sinne myös, irtisanoutua työpaikastaan, entä minne oma perhe?
"Asuivat kanssamme loppuvuotensa." Ottakaa vanhuksenne omaan kotiinne asumaan! T. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä joku vanhustenhoitaja nyt älähtää, mutta oma huomioni on, että vanhusten hoivakodeissa on ylimitoitettu henkilöstömäärä. Enempi hoivapaikkoja voisi heti perustaa nykyisellä hoitajamäärällä.
Molemmat vanhempani olivat kunnallisissa hoivakodeissa. Henkilökunta istuskeli toimistossa aina kun iltapäivisin ja iltaisin vierailin siellä. Hoitajia näkyi vain silloin, kun ruoka-aikaan kävivät ruoat jakamassa. Sitten hävisivät taas toimistoonsa. Ei kukaan jäänyt edes vahtimaan ruokailua.
Aamu- ja iltatoimet voidaan suorittaa hoivakodeissa liukuvalla aikataululla, jolloin pärjätään pienemmällä henkilöstömäärällä. Vanhempani valittivat aina, että aamulla ei saa nukkua, kun herätetään aamutoimille. Ja että nukkumaan laitettiin liian varhain.
Kotihoitoon sen sijaan tarvitaan henkilökuntaa lisää. Tekevät aikamoisessa paineessa töitä joka päivä ja mahdollistavat kotonapärjäämisen. Arvostan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaista velvoitetta voi säätää, että lasten tulisi vanhempansa hoitaa. Käytännössä se on aivan mahdotonta toteuttaa.
Ei suoranaisesti voi pakottaa hoitamaan, mutta esimerkiksi Saksassa on laki, joka pakottaa aikuiset lapset maksamaan vanhempien hoivakotimaksut, jos vanhemmilla ei itsellä ole rahaa. Se voi olla pakote joutua hoitamaan vanhempansa itse.
Mutta ilmeisesti se lapsi saa päättää minkä hoitopaikan maksaa ja monet vanhukset on sijoitettu paljon edullisempaan Puolaan. Ehkä Suomesta hyödynnetään sitten Viroa, Latviaa tai Liettuaa tai jopa esimerkiksi kehitysmaita. Kannattaa miettiä mitä toivoo. Samoin kannattaa miettiä kuinka "mielellään" omat jälkeläiset ottaisivat hoitoonsa ja kuinka miellyttävää hoito sitten sen johdosta olisi ja kuinka kauan.
Esimerkiksi minulla on ihan ok vanhemmat mutta mieluummin jopa todellakin kuolisin kuin ottaisin heidät kotiini asumaan tai ravaisin heidän luonaan. Sellainen ei olisi minulle elämisen arvoista elämää. Onneksi lähdin Suomesta jo kauan sitten, vähän vaikeaa tulisi olemaan Suomen heitä tänne yrittää saada. Kuinka moni muu lähtisi jos mitään velvoitteita tulisi, keski-ikäisillä on tutkinnot ja kielitaitoa jne. joten lähteminen ei olisi kovinkaan vaikeaa. Siinä vaiheessa Suomi olisi oikeasti suossa. Itsekäimmänkin iäkkään kannattaa tosissaan miettiä vielä uudelleen mitä toivoo.
Vanhemmat ysikymppisiä ja pärjäävät hyvin ilman kotiapua, paitsi siivooja käy. Kyllä sitä kotihoitoa kumminkin sitten tarvittaessa saa tai sitten hoitokotiin jos dementia tulee. Ympärivuorokautisessa hoidossa eläke menee maksuksi, paitsi parisataa euroa kuussa jää käyttörahaksi. Nykyäänhän ei edes omaisuudella ole väliä, vain eläketulot ja mahdolliset pääomatulot lasketaan. Vanhempien luona me lapset käydään usein ja etenkin hoitokodissa pitäisi käydä pitämässä vähän silmällä sitä touhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat kuolleet jo vuosia sitten. Hoidin itse heidät loppuun asti, asuivat kanssamme loppuvuotensa.
On ihan normaalia huolehtia läheisistään, nyky Suomi on vaan tullut niin kovaksi ja sydämettömäksi, että pitää normaalina kaikkien sulkemista laitoksiin.
Käytännössä se vaatii vain yhteistyötä koko perheeltä, työvuorojen jakoa ja silloin tällöin myös kaupungin hoitorinkiin turhautumista.
Mutta kun nykyvanhemmat uupuvat jo yhden tai kahden lapsen kanssa, kun pitää päästä toteuttamaan itseään ja miettimään kuka oikein onkaan, niin epätoivoiselta näyttää. Nykyajan ihmiset eivät taida koskaan kasvaa aikuisiksi?
Miten tämä sydämetön tapa korjataan jos vanhemmat asuvat monen sadan kilometrin päässä? Pitäisikö aikuisten lapsen muuttaa sinne myös, irtisanoutua työpaikastaan, entä minne o
"Asuivat kanssamme loppuvuotensa." Ottakaa vanhuksenne omaan kotiinne asumaan! T. eri
Varmaan jokaisella onkin yksi huone tyhjillään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 262: ""Asuivat kanssamme loppuvuotensa." Ottakaa vanhuksenne omaan kotiinne asumaan! T. eri"
Tuo riippuu kyllä ihan niiden vanhusten kunnosta sekä siitä, millaisessa asunnossa itse asuu eli onko asunnossa tilaa vanhuksen/vanhusten sängyille ja muille tavaroille. Lisäksi siinä vaiheessa, kun vanhus tarvitsee ympärivuorokautista hoivaa, on vanhuksensa luokseen asumaan ottaneen jokatapauksessa irtisanouduttava työpaikastaan. Mä olen silloin tällöin ottanut äitiäni luokseni, kun isän on pitänyt päästä käymään lääkärissä tms, mutta voin sanoa, ettei karkailevan muistisairaan kanssa oikein etätyökään onnistu. Siis työnteosta ei tule yhtään mitään silloin, kun äiti on täällä.
On selvää, että onnekkaimmat lähtevät tästä maailmasta ennenkuin ovat sellaisessa kunnossa kuin mitä äitini nyt on. Meidän suvussa aiemmin ei kenelläkään ole ollut muistisairauksia, mutta eipä ole kukaan elänytkään vielä yhtä vanhaksi kuin äitini. Ei voi kuitenkaan tietää, miten omien vanhempiensa kanssa käy. Paitsi toki, jos on jo tiedossa esimerkiksi syöpä, johon annetaan enää vain palliatiivisia hoitoja. Silloin jäljellä oleva elinaika ei ole enää kovin pitkä ja mikäli vanhus on tällä hetkellä vielä ihan skarppi, tuskin ehtii dementoituakaan ennen kuolemaansa.
Jos ikääntyvä ihminen toivoo, että hänen lapsensa olisivat jollain tavalla apuna sitten, kun vanhus apua tarvitsee, vanhuksen kannattaa muuttaa lähemmäksi lapsiaan. Hankkia sellainen asunto, joka on esteetön tai johon voidaan teettää tarvittavat muutostyöt ja jossa palvelut ovat lähellä. En näe tarpeellisena asua samassa asunnossa ennenkuin aikaisintaan sitten, kun vanhus on jo ympärivuorokautisen hoivan tarpeessa. Ja siinä vaiheessa voi sitten miettiä, viettääkö itse aikaansa lähellä asuvan vanhuksensa esteettömässä asunnossa vai ottaisiko vanhuksen omaan kotiinsa. Samalla tavalla sitä olisi "vankina" kuitenkin eikä voisi poistua vanhuksen asunnosta( eikä omasta kodistaankaan, jos vanhus asuisi siellä) ilman, että joku tulee siksi aikaa vanhuksen luokse. Mä en ottaisi omia vanhempiani mun kotiini asumaan, koska vanhempieni omassa kodissa on tehty kaikki tarvittavat järjestelyt, jotta siellä pystyy huonokuntoinenkin asumaan. En myöskään haluaisi vuokrata jotain varastotilaa siihen asti, että vanhempani kuolevat, ja voisin sitten hakea varastosta omia tavaroitani, jotka olisin joutunut siirtämään vanhusten tavaroiden tieltä varastoon. Pitäisin mieluummin oman kotini omana kotinani ja majailisin itse vanhempieni asunnossa vaikka patjalla lattialla. Kävisin kotona silloin, kun joku tulisi päästämään mut hetkeksi aikaa pois. Työnteko mun olisi pakko lopettaa, jos joutuisin huolehtimaan 24/7 vanhemmistani. Ja vaikka mä majailisinkin vanhempieni luona, silti siellä täytyisi käydä kotihoito ja lisäksi olla turvapalvelu. En pysty nostamaan kaatunutta vanhusta ylös lattialta ja äiti on viime aikoina kaatuillut 2-3 kertaa viikossa, joten tammikuussa hankitulle turvapalvelulle on ollut jo useita kertoja käyttöä. Enkä pysty huolehtimaan äitini suihkutuksista yms. Jos pystyisin, olisin edelleen sairaanhoitajan hommissa.
Summa summarum: niin kauan, kun vanhus ei tarvitse ympärivuorokautista hoivaa, ihan riittää, että vanhus asuu lähellä - mieluiten kävelymatkan päässä - lapsiaan. Jos on läheiset välit ja lapset haluavat huolehtia vanhemmistaan, ei ole ihan kohtuuton rasite käydä vaikka kerran päivässä tsekkaamassa, että vanhuksella on kaikki hyvin. Vaikka samalla reissulla, kun tulee töistä kotiin. Vanhuksen asumisella rintamamiestalossa 300 km päässä lapsistaan ja lapsensa luona asumisen väliin mahtuu muitakin vaihtoehtoja. Minusta järkevin ratkaisu on vanhuksille oma asunto lähelle lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat kuolleet ajat sitten. Itse toki autoin mahdollisimman paljon.
Siis kuolemisessako autoit?
Hyvinvointialue ei jatka määräaikaisten hoitajien töitä eikä ota eläköityvien tilalle ketään.
Hallitus leikkasi niiltä rahaa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi herran jestas! Eikö niitä julkisia sote-palveluja nyt juuri koiteta saada kuntoon! Että ei olisi enää tulevaisuudessa..ihmisten tahtotila jos on tuota luokkaa niin ei sitten varmaan olisikaan palveluja.
Aika monella vanhuksella on tuhti pankkitili, metsää ja osakkeita. Siitä vaan myyntiin. Pahan päivän varalle ei kannata säästää, kun paha päivä on tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ysikymppisiä ja pärjäävät hyvin ilman kotiapua, paitsi siivooja käy. Kyllä sitä kotihoitoa kumminkin sitten tarvittaessa saa tai sitten hoitokotiin jos dementia tulee. Ympärivuorokautisessa hoidossa eläke menee maksuksi, paitsi parisataa euroa kuussa jää käyttörahaksi. Nykyäänhän ei edes omaisuudella ole väliä, vain eläketulot ja mahdolliset pääomatulot lasketaan. Vanhempien luona me lapset käydään usein ja etenkin hoitokodissa pitäisi käydä pitämässä vähän silmällä sitä touhua.
100% yksityisiin hoivapalveluihin kun siirrytään niin siinä ei keskivertotallaajan eläke riitä alkuunkaan.
Pahaa päivää nähnytkään tänä päivä..Oletteko miettineet sitä että ne tämän päivän hoivan tarvitsijat ovat eläneet sota-ajalla? Se on paha päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ysikymppisiä ja pärjäävät hyvin ilman kotiapua, paitsi siivooja käy. Kyllä sitä kotihoitoa kumminkin sitten tarvittaessa saa tai sitten hoitokotiin jos dementia tulee. Ympärivuorokautisessa hoidossa eläke menee maksuksi, paitsi parisataa euroa kuussa jää käyttörahaksi. Nykyäänhän ei edes omaisuudella ole väliä, vain eläketulot ja mahdolliset pääomatulot lasketaan. Vanhempien luona me lapset käydään usein ja etenkin hoitokodissa pitäisi käydä pitämässä vähän silmällä sitä touhua.
100% yksityisiin hoivapalveluihin kun siirrytään niin siinä ei keskivertotallaajan eläke riitä alkuunkaan.
Aika harva siirtyy mihinkään ympärivuorokautiseen hoitoon vasn ostaa kotiin ne palvelut joita tarvitsee. Muuttavat ehkä pienempää asuntoon (siivouskustannukset yms on pienemmät) tai asuntoon jossa pystyy liikkumaan apuvälineitä käyttäen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ysikymppisiä ja pärjäävät hyvin ilman kotiapua, paitsi siivooja käy. Kyllä sitä kotihoitoa kumminkin sitten tarvittaessa saa tai sitten hoitokotiin jos dementia tulee. Ympärivuorokautisessa hoidossa eläke menee maksuksi, paitsi parisataa euroa kuussa jää käyttörahaksi. Nykyäänhän ei edes omaisuudella ole väliä, vain eläketulot ja mahdolliset pääomatulot lasketaan. Vanhempien luona me lapset käydään usein ja etenkin hoitokodissa pitäisi käydä pitämässä vähän silmällä sitä touhua.
100% yksityisiin hoivapalveluihin kun siirrytään niin siinä ei keskivertotallaajan eläke riitä alkuunkaan.
Se 100% hoivapalvelut on sitten jo täysi käänneltävä vuodepotilas. Siihen väliin mahtuu monenlaisia elämäntilanteita. Jos tarvitsee esimerkiksi kotipalveluja ja pientä sairaanhoidollista apua, esim. lääkkeet, pistokset, haavanhoito yms. riittää että hoitaja käy päivittäin kotikäynnillä. Ei sellainen palvelu tuhottomasti maksa.
Monelta on omaistenhoito kielletty mielenterveydenongelmien takia joten se siitä
Meillä mummot ja papat asutetaan lähelle ja otetaan filipiineiltä au pair, joka sitten hoitaa ringissä vanhuksia. Tarvittaessa kaksi. Asunto on muutettavissa siten, että toiseen päähän tulee yksiö.
Tähän on varauduttu.
Vierailija kirjoitti:
Monelta on omaistenhoito kielletty mielenterveydenongelmien takia joten se siitä
No en ole koskaan kuullutkaan.. Ehkä jos hakee omaishoitajuutta tai edunvalvojuutta tarkistetaan taustat. Mutta väitätkö että jos haluaa käydä auttamassa mummoa niin ovella on portsari joka katsoo ensin puhtaat paperit ennenkuin päästää mummon asuntoon imuroimaan lattioita?
Vierailija kirjoitti:
Kenellä on oikeasti aikaa hoitaa vanhuksia, hoitaa lapsia jotka etäopiskelee kotona koska koulut lakkautetaan säästösyistä JA käydä itse kokoaikaisesti töissä??? Mission impossible mutta sehän ei menoa haittaa.
Lapsenlapset saavat katsoa vanhusten perään. Nyt on turha puhua enää "lasten oikeuksista" jne koska kaikkea ei voida noudattaa/saada ja teinit töihin tienaamaan vaikka lastenhoidolla jotta saavat opiskeltua ammatin äkkiä itselleen ja oman perheen perustettua pikaisesti.
Ei voi olla omaishoitajana, jos on palkkatyössä.