Tekeekö vastoinkäymiset ihmisestä vahvemman?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekee, tekee. Sitten elämä voi heitellä eteen jatkossakin pelkkiä vastoinkäymisiä, koska se ihminen on vahvistunut niistä niin valtavasti, että se kestää sitten enemmän ja yhä suurempia vastoinkäymisiä. "Kun sille on elämässä tapahtunut sellainen juttu, niin kyllä sille sitten voi tapahtua tämmöinenkin." toteaa kohtalo ja taas osuu paska tuulettimeen. 

Ja se on ihan paskapuhetta, ettei kenellekään anneta sen suurempaa kuormaa, kuin jaksaa kantaa. Kyllä "annetaan" ja moneen kertaan. Kun mikään ei riitä. Sitten kun ne vastoinkäymiset tuppaa tulemaan aina just pahimmalla mahdollisella ajoituksella, jotta niistä voi olla mahdollisimman paljon haittaa. Ei mitään kohtuutta eikä oikeudenmukaisuutta missään. Sit viel jos rupeaa masokistiksi, jotta olisi jotenkin helpompaa olla siinä sen kaiken paskan keskellä, niin sitten niitä vastoinkäymisiä vasta sateleekin. Koska se masokisti on niin

Mulle on opetettu, että elämä on vaaka ja jokainen saa saman verran hyvää ja pahaa. Tällä on menty ja lopulta elämä on aika mukavaa

Mites keskelle sotaa ja nälänhätää syntyvät lapset jotka kuolee 3-vuotiaana ripuliin? Vai koskiko tämä kuitenkin vain kivasti vakavaraisia perheitä länsimaissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

@153, mistä sä tiedät mitä niillä kiusaajilla on lapsuudessa ja elämässään ollut ja mitä ei? Itse ainakin tiedän monta hyvässä perheessä kasvanutta ja hyvän lapsuuden kokenutta, joista sitten kuitenkin tuli Turmiolan Tommeja. Elämänsä voi sössiä huolimatta siitä, minkälaiset lähtökohdat lapsuudesta sai elämään.

t. Leijat Helsingin yllä

No mistä sinäkään tiedät millaista niiden "hyvässä perheessä" kasvaneiden lapsuus on oikeasti ollut? Se että ulospäin vaikuttaa hyvältä perheeltä ei vielä takaa yhtään mitään.

Suuremmalla todennäköisyydellä hyvässä ehjässä ydinperheessä ja taloudellisesti turvatuissa olosuhteissa kasvaneet lapset ovat ehjempiä kuin perheessä, josta jo ulospäin näkee  että persiilleen menee...

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli pessimisti ja kyyninen vastoinkäymisten takia. Usko omaan onnistumiseen on heikko. 

Minulle kävi aivan päinvastoin. Tosin en ole optimisti, vaan pikemminkin realisti.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena ja nuorena koetut vastoinkäymiset voi vahvistaa tai heikentää. Siihen vaikuttaa monet asiat, kuten perhe, ihmissuhteet ja raha.

Minua ne vahvistivat. En tiedä, minkälainen pelokas hissukka ja nössö olisin ilman niitä vanhoja koettelemuksia.

Ei tee. Vastoinkäymiset vituttavat ja tekevät ihmisestä kyynisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena ja nuorena koetut vastoinkäymiset voi vahvistaa tai heikentää. Siihen vaikuttaa monet asiat, kuten perhe, ihmissuhteet ja raha.

Minua ne vahvistivat. En tiedä, minkälainen pelokas hissukka ja nössö olisin ilman niitä vanhoja koettelemuksia.

Millaisista vastoinkäymisistä oli kyse?

Vierailija kirjoitti:

Tilastollisesti hyvä ja turvallinen lapsuus tekee ihmisestä vahvan.

Miten tilastoosi on määritelty vahvuus jossain mitattavassa määreeseessä ja mitä se sisältää? Vahvuus on subjektiivinen käsitys.

Vierailija kirjoitti:

Toisista tekee, mutta toiset vain jäävät märehtimään traumojaan. Suhtautuminen riippuu täysin ympäristön reaktioista. Jos saat enemmän sääliä palautteena et todennäköisesti halua siitä säälin tuottamasta lämmöstä luopua. 

Ei kun se menee juuri niin, että jos saat läheisiltä tukea ja apua ja saat esim puhua asioista kunnolla heille niin se auttaa. Jos he tavallaan antavat sinulle sen kokemuksen, että olet arvokas ja saat "viallisenakin" ja "heikkona" olla tärkeä ihminen heille. Näin niistä asioista ei ehkä kasva mitään suuria ongelmia ja omaat vielä edes jonkun itsetunnon.

Sitten jos asioista ei voi puhua ja opit vaan pitämään asiat omana tietonasi sekä saat palautetta, että pitää kestää kaikki ja olet vaan heikko jos valitat niin se on monesti hajottava asia. Asiat jäävät käsittelemättä ja opit häpeämään heikkouttasi. Tulee se tunne, että pitää piilottaa asiat tai toiset eivät enää välitä sinusta jos välittävät muutenkaan.

Tämä itselläni kiusaamisen kokemuksiin liittyen. Voisin paremmin jos olisin saanut aikoinaan apua ja tukea eikä asiaa olisi "piilotettu" niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja minun olisi pitänyt hävetä heikkouttani. Tuollaisista asioista ei saisi tehdä tabuja joista ei voi puhua. Jossakin perheessä tuollaiset käsitellään ja lapsista kasvaa senkin myötä ehjempiä, vaikka olisi ikäviä kokemuksia. 

Olosuhteet on ne mitkä merkitsee. Silloin kun oli tsunami, niin Suomessakin tuli muutamia orpoja, silloin oli kovasti tapetilla miten heitä pitäisi tukea kaikin tavoin, taloudellisesti ja muuten. Jotkut taas oli sitä mieltä, että ihanko oikeasti sellaisten perheiden, joissa ei ainakaan taloudellisesti eletä missään kurjassa suossa, lapsia pitäisi suosia esimerkiksi muiden sosiaalipalveluja saavien lasten kustannuksella. Miksei itsemurhan tehneen vanhemman lapset saa ilmaisia terapioita yhteiskunnan kustannuksella?

No, toki suomalaisten olosuhteet oli kaikin puolin hyvät verrattuna niihin tuhansiin paikallisiin tsunamiorpoihin.

Vierailija kirjoitti:

Fiksu ottaa vastoinkäymiset kouluna, oppina, selviytymisenä, pakollisena osana elämää, josta jää sitten näkemystä, kokemusta ja viisautta tulevaan elämään.

Montako kertaa esimerkiksi omat vanhemmat voivat kuolla ja mitä siitä voi oppia seuraavaa omien vanhempien kuolemaa varten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiksu ottaa vastoinkäymiset kouluna, oppina, selviytymisenä, pakollisena osana elämää, josta jää sitten näkemystä, kokemusta ja viisautta tulevaan elämään.

Montako kertaa esimerkiksi omat vanhemmat voivat kuolla ja mitä siitä voi oppia seuraavaa omien vanhempien kuolemaa varten?

Tai mitä voi oppia esimerkiksi lapsena koetusta perheväkivallasta ja pelossa elämisestä, mikä on aiheuttanut ptsd:n?

Vierailija kirjoitti:

Ei tee. Vastoinkäymiset vituttavat ja tekevät ihmisestä kyynisen.

 

Tunsin erään nuoren miehen. Tutustuin häneen Thaimaan lomalla.

Kyseinen herra oli viettänyt luostarissa koko elämänsä. Hänet laitettiin monsuunisateiden ajaksi seisomaan syvään ratsastusasentoon ja molempiin käsiin isot punnukset. Välillä munkki kävi potkimassa poikaa kylkiin kovettaakseen tätä. Kun kolme vuotta oli mennyt ratsastusasennossa ja kovassa sateessa. Hänet opetettiin nyrkkeilemään. Hän nyrkkeili nyrkkeilysäkkiin, joka oli täytetty saunankivillä. Kädet olivat jotain uskomattoman näköistä materiaalia. Kuin norsun nahkaa.

Karusta kovasta elämästään huolimatta hän oli kuitenkin todella optimistinen ja väitti kolmen tuopin jälkeen että kykenee hakkaamaan ihan kenet tahansa ja voisi olla maailman mestari nyrkkeilyssä, vaparissa, thaioteluissa ja ihan missä vain, mutta munkkien vala estää häntä ottamasta kunniaa.

Eli hyvin vaatimaton ja optimistinen kaveri. Hieno mies kaikenkaikkiaan. Oli hauska ryypätä. Ei lainkaan katkera tai kyyninen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tee. Vastoinkäymiset vituttavat ja tekevät ihmisestä kyynisen.

 

Tunsin erään nuoren miehen. Tutustuin häneen Thaimaan lomalla.

Kyseinen herra oli viettänyt luostarissa koko elämänsä. Hänet laitettiin monsuunisateiden ajaksi seisomaan syvään ratsastusasentoon ja molempiin käsiin isot punnukset. Välillä munkki kävi potkimassa poikaa kylkiin kovettaakseen tätä. Kun kolme vuotta oli mennyt ratsastusasennossa ja kovassa sateessa. Hänet opetettiin nyrkkeilemään. Hän nyrkkeili nyrkkeilysäkkiin, joka oli täytetty saunankivillä. Kädet olivat jotain uskomattoman näköistä materiaalia. Kuin norsun nahkaa.

Karusta kovasta elämästään huolimatta hän oli kuitenkin todella optimistinen ja väitti kolmen tuopin jälkeen että kykenee hakkaamaan ihan kenet tahansa ja voisi olla maailman mestari nyrkkeilyssä, vaparissa, thaioteluissa ja ihan missä vain

Tosi tervettä ja silleen. Omia valintoja myös.

Vierailija kirjoitti:

Ei tee. Vastoinkäymiset vituttavat ja tekevät ihmisestä kyynisen.

 

Totta. Niin ja jos elämässä kohtaa yhden onnistumisen ja parisataa vastoinkäymisiä johonkin tiettyyn ikään mennessä, niin on se aivan eri kuin se että on saanut kokea parisataa onnistumista, joiden joukossa on se yksi vastoinkäyminen. Siihen samaan ikään mennessä. Sitten vastoinkäymisten mittaluokka. Onko se sitä, että mökillä vasta huomattiin, että se nyt sitten unohtui ostaa sieltä marketista ja lähin kyläkauppa on kymmenen kilsan päässä ja siellä sitä tuotetta ei todennäköisesti ole. Vai onko se sitä, että työpaikka lähti alta ja nyt sitten koko talous romahtaa. Tää on just tärkeää, että missä mittakaavassa ne elämän vastoinkäymiset ovat. Se johtaa sitten siihen, millaisena elämän näkee, mitkä on asenteet, voiko ihminen kasvaa ja vahvistua jne. Joillekin pikku vastoinkäymisille illalla nauretaan ja isot vastoinkäymiset ovat tyyliin maailmanloppu, ettei siinä enää huomispäivää tule. Syöpäuutinen vastaan maidon pilaantuminen. Kumman sitä ihminen sitten mieluummin valitsee, jos voisi?

Vastoinkäymiset on suhteellisia ja olosuhteisiin vaikuttaa monta tekijää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stoalaiset uskoivat siihen, että mikä ei tapa, vahvistaa, ts. he uskoivat kärsimyksen jalostavaan voimaan. Stoalaisin opein rakennettiin aikanaan mahtava Rooman valtakunta. 

 

Ei kyllä pelkästään stoalaisin opein rakennettu Roomaa. Rooma oli liberaali ja monimuotoinen sulatusuuni ja Rooman kasvuun vaikutti monet eri kultuurit ja ideologiat. mm. buddhalaisuuteen liittyy äärimmäisiä muotoja kärsimyksestä. Stoalaisuus on lähinnä sopivuuden löytymistä, mitä myös buddhalaisuuskin voi kohtuullisuudessaan olla.

Kultainen keskitie.

Stoalaisuudella tai buddhalaisuudella ei ole tämän sanonnan kanssa mitään tekemistä keskenään.

Stoalaisuus kehittyi eräänlaisena main menuna tai settings ajatuksena omaan itseensä liiallisen hedonismin tulviessa automaattisiin arjen toistoihin. Huomattiin että erilaiset päivittäiset kuviot joita rikas ihminen toistaa jäädessään koukkuun nautintoihin on haitallista henkilön työlle ja persoonalle.

Vaikka todellisuudessa henkilön todellinen henkilöllisyys voikin olla hyvinkin hedonistinen, mutta ympäristö tarjoaa liikaa viiniä ja herkkuja tuhoon asti.

Stoalaisuus ja buddhalaisuus löytää keskitien kaiken tämän väliltä, mutta vain rikkaille. Köyhälle totaalinen köyhyys luo lähinnä vain aloitteettomuutta ja totaalista apatiaa ja valhetta, että vaatimattomuus pelastaa. "Lähinnä pelastaa hyvätuloisen kukkaroa."

Tavallisella kansalla on aina ollut omat ongelmansa ja stoalaisuus on vain elitistinen yritys olla hukkumasta nautintoihin.

Nykyään lääkkeksi olisi kova verotus ja sosialismi, mutta edelleen tosi monet ahneet ihmiset pitää kiinni saavutetuista eduistaan ja kokee että heillä on oikeus elää leveämmin kuin muilla ja lääketieteellisesti heidät mitattuna voidaan todeta että liika varallisuus vain heikentää heidän terveydentilaa ja kykyä itsekontrolliin.

Kova verotus on siis hyvä asia kaikille yhteisesti.

Tämän takia sano perustulo, kun tahdot hyvää kaikille, myös itsellesi. Taivuta niskasi taivaalle yläviistoon kallelleen, avaa suusi luonnollisesti ammolleen ja sano hiljaa äänettömästi: "perustulo, tule jo".

Vierailija kirjoitti:

 

Tosi tervettä ja silleen. Omia valintoja myös.

Kun lapsi otetaan johonkin huostaan ja häntä elätetään laitosmaisessa ympäristössä vuosikymmeniä ja tulee hetki, kun sanotaan että olet vapaa ja voit mennä, niin aika pitkälti on temperamentista kiinni lähteekö kesytetty lemmikki talon ulkopuolelle etsimään elämää. Omalla valinnalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa.

On vain luonnon valinta. Periaattessa sama pätee myös naiseen joka on tottunut tietyssä kultuurissa olemaan kotona hellan äärellä ja työelämä on pois ja no no.

Suomeen tultua tälle sanotaan että pitäisi mennä töihin ja ottaa vastuu omasta elämästä. Niin sehän on kauhistus hänelle. Pahempaa kuin mies hakkaisi häntä päivittäin.

Vähän olennon perimmäisestä karikatyyristä kiinni eikä niistä valinnoista joita on irrallaan ympäillämme..

Vierailija kirjoitti:

Olosuhteet on ne mitkä merkitsee. Silloin kun oli tsunami, niin Suomessakin tuli muutamia orpoja, silloin oli kovasti tapetilla miten heitä pitäisi tukea kaikin tavoin, taloudellisesti ja muuten. Jotkut taas oli sitä mieltä, että ihanko oikeasti sellaisten perheiden, joissa ei ainakaan taloudellisesti eletä missään kurjassa suossa, lapsia pitäisi suosia esimerkiksi muiden sosiaalipalveluja saavien lasten kustannuksella. Miksei itsemurhan tehneen vanhemman lapset saa ilmaisia terapioita yhteiskunnan kustannuksella?

No, toki suomalaisten olosuhteet oli kaikin puolin hyvät verrattuna niihin tuhansiin paikallisiin tsunamiorpoihin.

Ei Suomessa ollut tsunamiorpoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tee. Vastoinkäymiset vituttavat ja tekevät ihmisestä kyynisen.

 

Tunsin erään nuoren miehen. Tutustuin häneen Thaimaan lomalla.

Kyseinen herra oli viettänyt luostarissa koko elämänsä. Hänet laitettiin monsuunisateiden ajaksi seisomaan syvään ratsastusasentoon ja molempiin käsiin isot punnukset. Välillä munkki kävi potkimassa poikaa kylkiin kovettaakseen tätä. Kun kolme vuotta oli mennyt ratsastusasennossa ja kovassa sateessa. Hänet opetettiin nyrkkeilemään. Hän nyrkkeili nyrkkeilysäkkiin, joka oli täytetty saunankivillä. Kädet olivat jotain uskomattoman näköistä materiaalia. Kuin norsun nahkaa.

Karusta kovasta elämästään huolimatta hän oli kuitenkin todella optimistinen ja väitti kolmen tuopin jälkeen että kykenee hakkaamaan ihan kenet tahansa ja voisi olla maailman mestari nyrkkeilyssä, vaparissa, thaioteluissa ja ihan missä vain

Jos tuo mies olisi ollut introvertti, niin et olisi koskaan kuullut hänen tarinaansa ja joutunut maksamaan tälle oluista jotka joitte yhdessä sinä helteisenä päivänä pölyisellä kadulla.

Hän ei olisi yksinkertasesti lähestynyt sinua, koska sisäinen koodi olisi ollut erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi tervettä ja silleen. Omia valintoja myös.

Perustulo lisäisi oman valinnan mahdollisuutta paljon Thaimaa tarvitsisi myös perustulon.