Lue keskustelun säännöt.
Tekeekö vastoinkäymiset ihmisestä vahvemman?
Varsinkin lapsena ja nuorena koetut vastoinkäymiset?
Kommentit (286)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko sen toimivan niin kuin jotkut ilmeisesti ajattelee. Ensinnäkin vahvuus on hyvin suhteellinen käsite ja jokaisella on siitä oma kokemuksensa. Tähän kokemukseen taas vaikuttaa niin moni muuttuva tekijä, että eri henkilöiden kokemuksen vertailu on ihan turhaa. On myös erilaisia näkemyksiä, joidenkin mielestä kaikella on tarkoitus, toiset haluavat ajatella että vastoinkäymisistä on aina jotain opittavaa ja jotkut ajattelevat sattuman olevan hyvin vaikuttava tekijä.
Itse en koe että vastoinkäymiset olisivat tehneet minusta vahvempaa. Vastoinkäymiset on vaan niitä ikäviä asioita mitä joskus tapahtuu. Tosin olen huomannut, että kun esimerkiksi mummoni kuoli ollessani teini, niin ajattelin kaiken sen surun keskellä niitä hyviä asioita ja hetkiä hänen kanssaan, sitä iloa että just hän oli
Isovanhemmat on kuitenkin vaan isovanhempia. Huomaa ettet ole koskaan menettänyt ketään oikeasti läheistä etkä kokenut mitään oikeita vastoinkäymisiä. Silloin nimittäin et kehtaisi edes puhua mummoni kuolemasta. Itse menetin isän 15-vuotiaana ja äidin 26-vuotiaana.
Ikävää, mutta tuollainen toisten ihmisten vastoinkäymisten vähättely on typerää. Jokaisella menetyksellä on ainutlaatuiset taustat mistä sinä et voi tietää oikeastaan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ihmisestä, että miten osaa käsitellä asioitaan. Osalle jää traumat, ettei osaa mitenkään käsitellä asioita ja toisista sitten tulee henkisesti vahvempia ja voivat esim auttaa toisia vastaavissa tilanteissa. Kokemusasiantuntijoita tarvitaan ilman titteliä, kunhan on hyvät korvat.
Vastoinkäymiset nostaa sisua ja kiukkua. Oottakaanhan, kohta näytän taivaan merkit.
Ei apua mikä elämäm koulu -keskustelu. Vastoinkäymiset ei todellakaan vahvista ketään hyvinvoivaa ja elämäänsä tyytyväistä ihmistä, toki niillä voi yrittää kovistella toisille jos on kovin tylsä elämä. Täälläkin kirjoitetaan kuin joku vanhempien kuolema ja siitä "selviytyminen" olisi joku meriitti.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihmisestä, että miten osaa käsitellä asioitaan. Osalle jää traumat, ettei osaa mitenkään käsitellä asioita ja toisista sitten tulee henkisesti vahvempia ja voivat esim auttaa toisia vastaavissa tilanteissa. Kokemusasiantuntijoita tarvitaan ilman titteliä, kunhan on hyvät korvat.
Ei välttämättä ole kyse siitä miten "osaa" käsitellä asioita mikä ehkäisisi traumoja. Jotkut asiat vaan sellaisia että niistä todennäköisimmin jää jonkinlaisia traumoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko sen toimivan niin kuin jotkut ilmeisesti ajattelee. Ensinnäkin vahvuus on hyvin suhteellinen käsite ja jokaisella on siitä oma kokemuksensa. Tähän kokemukseen taas vaikuttaa niin moni muuttuva tekijä, että eri henkilöiden kokemuksen vertailu on ihan turhaa. On myös erilaisia näkemyksiä, joidenkin mielestä kaikella on tarkoitus, toiset haluavat ajatella että vastoinkäymisistä on aina jotain opittavaa ja jotkut ajattelevat sattuman olevan hyvin vaikuttava tekijä.
Itse en koe että vastoinkäymiset olisivat tehneet minusta vahvempaa. Vastoinkäymiset on vaan niitä ikäviä asioita mitä joskus tapahtuu. Tosin olen huomannut, että kun esimerkiksi mummoni kuoli ollessani teini, niin ajattelin kaiken sen surun keskellä niitä hyviä asioita ja hetk
Niin oliko niitä oikeasti kovia kokemuksia vai itketkö vaan mummon kuolemaa? Et varmaan pärjäisi päivääkään meidän elämää kun ei ole vanhempia tukena.
Tekevät. Sitä oppii ymmärtämään maailman ja sitä kautta oman itsensä pimeyttä, ottamaan sen osan omaan valoonsa ja kehittymään/eheytymään ihmisenä.
Liikaa ei kuitenkaan lähes kukaan jaksa kerralla eikä murtumisesta ole mitään kaunista eikä ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että teki minusta kiitollisemman - osaan iloita kun arki kulkee ja asiat hyvin. En kaipaa yllätyksellistä elämää, vaan iloitsen normiarjesta.
Vierailija kirjoitti:
Tekevät. Sitä oppii ymmärtämään maailman ja sitä kautta oman itsensä pimeyttä, ottamaan sen osan omaan valoonsa ja kehittymään/eheytymään ihmisenä.
Liikaa ei kuitenkaan lähes kukaan jaksa kerralla eikä murtumisesta ole mitään kaunista eikä ihanaa.
En kuitenkaan koskaan anna kehuja pahoista teoistaan niille hurviöille, jotka itseni hajoittivat.
Itse myös olen itseni parsinut aina kasaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että teki minusta kiitollisemman - osaan iloita kun arki kulkee ja asiat hyvin. En kaipaa yllätyksellistä elämää, vaan iloitsen normiarjesta.
Tämähän oli hyvä asia että se havahdutti sinut kiitollisuuteen
Jotkut ihmiset vaikuttaa uskovan noin, mutta eivät ymmärrä että katsovat asiaa vaan siitä omasta kokemusnäkökulmastaan. Yksi kaveri menetti vanhempansa kouluikäisenä ja hän on vahvasti sitä mieltä että vastoinkäymiset vahvistaa, koska hän ilmeisesti koki vanhempien kuoleman myötä jonkun herätyksen että vanhempia pitää arvostaa kun he ovat elossa. Ennen vanhempiensa kuolemaa suhtautui vanhempiinsa ja kotioloihinsa itsestäänselvyytenä kuten monet muutkin lapset ja nuoret.
Oletan että monella on siellä taustalla joku tällainen ajatuksenkulku tai kokemus, että ne vastoinkäymiset nähdään vahvistavina tämän vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko sen toimivan niin kuin jotkut ilmeisesti ajattelee. Ensinnäkin vahvuus on hyvin suhteellinen käsite ja jokaisella on siitä oma kokemuksensa. Tähän kokemukseen taas vaikuttaa niin moni muuttuva tekijä, että eri henkilöiden kokemuksen vertailu on ihan turhaa. On myös erilaisia näkemyksiä, joidenkin mielestä kaikella on tarkoitus, toiset haluavat ajatella että vastoinkäymisistä on aina jotain opittavaa ja jotkut ajattelevat sattuman olevan hyvin vaikuttava tekijä.
Itse en koe että vastoinkäymiset olisivat tehneet minusta vahvempaa. Vastoinkäymiset on vaan niitä ikäviä asioita mitä joskus tapahtuu. Tosin olen huomannut, että kun esimerkiksi mummoni kuoli ollessani teini, niin ajattelin kaik
Niin oliko niitä oikeasti kovia kokemuksia vai itketkö vaan mummon kuolemaa? Et varmaan pärjäisi päivääkään meidän elämää kun ei ole vanhempia tukena.
Vaikuttaa joo olevan tosi rankkaa kun pitää joka käänteessä asiasta kiukutella ja tuoda tätä esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rikkinäisen, kokeneemman. Traumaterapiasta voi olla apua. Toisista tulee silti hyviä ihmisiä, toisista pahoja.
Moni myös sairastuu autoimmuunisairauksiin yms. Tai mt-ongelmiin, jos lapsuus karmea.
Etenkin lapsuudessa koettu on kyllä rikkovaa ja voi olla että on ongelmia tai huono terveys läpi elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko sen toimivan niin kuin jotkut ilmeisesti ajattelee. Ensinnäkin vahvuus on hyvin suhteellinen käsite ja jokaisella on siitä oma kokemuksensa. Tähän kokemukseen taas vaikuttaa niin moni muuttuva tekijä, että eri henkilöiden kokemuksen vertailu on ihan turhaa. On myös erilaisia näkemyksiä, joidenkin mielestä kaikella on tarkoitus, toiset haluavat ajatella että vastoinkäymisistä on aina jotain opittavaa ja jotkut ajattelevat sattuman olevan hyvin vaikuttava tekijä.
Itse en koe että vastoinkäymiset olisivat tehneet minusta vahvempaa. Vastoinkäymiset on vaan niitä ikäviä asioita mitä joskus tapahtuu. Tosin olen huomannut, että kun esimerkiksi mummoni kuoli ollessani teini, niin ajattelin kaik
No hyvinpä näyttääkin menevän kun iiukuttelet täällä siitä että muiden vanhemmat on elossa.
Vierailija kirjoitti:
Ei apua mikä elämäm koulu -keskustelu. Vastoinkäymiset ei todellakaan vahvista ketään hyvinvoivaa ja elämäänsä tyytyväistä ihmistä, toki niillä voi yrittää kovistella toisille jos on kovin tylsä elämä. Täälläkin kirjoitetaan kuin joku vanhempien kuolema ja siitä "selviytyminen" olisi joku meriitti.
Varsinkin kun sosiaaliviranomaiset viimeistään huolehtii kyllä näistäkin. Ei Suomessa lapsista tule mitään hädänalaisia orpoja.
No omalla kohdallani mennyt näin:
-Lapsena mitätöintiä ja kaltoinkohtelua. Adoptiolapsi olen, joten en ollut minkään arvoinen.
-Koulukiusaamista, 17-vuotiaaksi astii
-Neljä hyvää työpaikkaa mennyt alta tuotannollis-taloudellisten syiden vuoksi. Työttömyyttä AMK-tutkinnosta huolimatta.
-Joutuminen aiheetta lastensuojelun hampaisiin. Rumba kesti pari vuotta ennen kuin sossut uskoivat että sadut eivät ole totta.
-Kaksi vakavaa sairastumista, toisessa hengenlähtö muutaman tunnin päässä, onneksi fiksu lääkäri tajusi tilanteen.
Olen vahva. En jaksa kuunnella kenenkään valituksia pikkuasioista, isommat ymmärrän kokemustasolla koska tiedän miltä tuntuu kun ei mene hyvin.
Kolikon kääntöpuolena viha ja katkeruus. Olisi voinut mennä toisin. Mutta viha auttaa joissakin tilanteissa jaksamaan. Voisi verrata Suomalaiseen sisuun. Sanotaan usein että "en toivo kellekään samaa". No minä toivon. Se on ainoa tie joka opettaa.
Vierailija kirjoitti:
No omalla kohdallani mennyt näin:
-Lapsena mitätöintiä ja kaltoinkohtelua. Adoptiolapsi olen, joten en ollut minkään arvoinen.
-Koulukiusaamista, 17-vuotiaaksi astii
-Neljä hyvää työpaikkaa mennyt alta tuotannollis-taloudellisten syiden vuoksi. Työttömyyttä AMK-tutkinnosta huolimatta.
-Joutuminen aiheetta lastensuojelun hampaisiin. Rumba kesti pari vuotta ennen kuin sossut uskoivat että sadut eivät ole totta.
-Kaksi vakavaa sairastumista, toisessa hengenlähtö muutaman tunnin päässä, onneksi fiksu lääkäri tajusi tilanteen.
Olen vahva. En jaksa kuunnella kenenkään valituksia pikkuasioista, isommat ymmärrän kokemustasolla koska tiedän miltä tuntuu kun ei mene hyvin.
Kolikon kääntöpuolena viha ja katkeruus. Olisi voinut mennä toisin. Mutta viha auttaa joissakin tilanteissa jaksamaan. Voisi verrata Suomalaiseen sisuun. Sanotaan usein että "en toivo kellekään samaa". No minä toivon.
Mikä sitten on pikkuasioista valittamista?
Eivät tee, tekevät ennemminkin heikomman. Toisaalta todennäköisesti myös empaattisemman. Ja voi olla helpompaa nähdä asiat perspektiivissä, pikkuasiat ei välttämättä paina, jos on ollut isompia huolia.
Niin