Lue keskustelun säännöt.
Onko kaikki psykiatrit yhtä dorkia?Ei ymmärrä vertauskuvia?
14.04.2024 |
Kerrot että punainen väri on väri jota inhoat koska se on räikeä.
Pösilö pyytää esimerkin, ja kerrot että ostit punaisen takin mutta koska se on tulenpunainen et voi käyttää sitä. Pösilö kysyy no miksi et voi käyttää sitä. Sinä kerrot että se on niin punainen että tuntuu kuin olisi liekeissä.
Pösilö kirjaa: Potilas kokee olevansa tulessa. Takista eikä tilanteesta mitään mainintaa.
T. Iha liekeissä 🤮
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologeissa sitä onkin.
Ystäväni oli masentunut. Merkittävä syy olivat käsittelemättömät lapsuusiän traumat.
Ystäväni yritti itsemurhaakin.
Seurakunta tarjosi psykologin apua.
No, ystäväni kävi siellä, kerran.
Ystäväni, syntynyt 70- luvun alussa niin kuin minäkin, kertoi lapsuudestaan 70-80- luvun maaseudulla.
Psykologi keskeytti: "Sinä kerrot jostain heinänseivästystalkoista, käsität kai, että tuon olet nähnyt jostain vanhoista elokuvista, tuo on 50- lukua? Sovitaanko, ettet tuhlaa aikaani satuilemalla, täällä on oikeasti apua tarvitsevia!?"
Ja tämä varmasti tapahtui
Minulle on tapahtunut yhtä päättömiä, joten omien kokemusteni perusteella en näe mitään perustetta epäillä yllä olevaa kuvausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatreista en tiedä. Kolmen psykologin kanssa on meinannut räjähtää pää.
Mitäs näet tässä läiskässä. En mitään. Pitää nähdä. Läiskästä en edelleen näe mitään. Kolmannella kerralla kerron näkeväni psykologin typerällä virneellä. Elehtien tässä on jotain tärkeää.
Kolmas jatkoi kysymyspatteria. Vaikka jo alkuun sanottiin. Ettei kysymyspatteri toimi tässä asiassa. Ja se vastaus piti todeta kolme kertaa useamman henkilön sanomana.
Paranin kun pääsin kaikista noista eroon.
Muistaakseni minullekin on tehty musteläiskätesti ja jouduin vaan keksimään jotain päästäni, koska en saanut läiskistä mitään mielleyhtymiä.
Sama. Kun en keksinyt mitään niistä niin sanottiin että on pakko. Ja minähän sä
Tuttua 😄 Oikeasti välillä tuntuu, että psykologia on ihan huuhaata.
Niinhän se onkin. Ei psykologiassa pystytä mittaamaan asioita. Ja teoriatkin ovat vain päätelmiä, joita ei voi todistaa oikeiksi, koska ihmiskokeita niiden todistamiseksi ei eettisistä syistä voida tehdä.
Vierailija kirjoitti:
On selvä ongelma että jos ostaa ensin takin mutta ei voi käyttää sitä värin vuoksi. Tällainen on epäjohdonmukaista käyttäytymistä, ettei osaa ennakoida tekojensa merkitystä.
Joillekin värit on merkityksellisempiä ja niillä on vaikutusta. Itse olen aina pukeutunut lähinnä tummiin ja mustiin vaatteisiin. Joskus lukioaikana mietin, että ehkä mun pitäisi piristää olemustani ja ostin magentan värisen kauluspaidan. Ja yleensä vaatetta on kaupassa paria väriä, se musta ja joku muu. En pidä lainkaan ihmeellisenä, jos ostaa jonkun eikä sitä sitten voikaan pitää kun sen kokee vääränlaisena itselle. En itsekään pystynyt kyseistä paitaa pitämään vaan vein kirppikselle.
Yllä joku jo sanoikin, että kun asiakas tapaa terapeuttia, psykologia tai psykiatria, niin siinä tilanteessa ollaan kahdestaan suljettujen ovien sisällä. Ja jos asiakas kyseenalaistaa jotain ammattilaisen toimia, niin ammattilainen voi aina vedota asiakkaan ongelmiin ja niiden myötä puutteelliseen kykyyn ymmärtää asioita.
Asiakkaan läheisillä on vielä vähemmän mahdollisuuksia puuttua ammattilaisen toimiin, vaikka heidän läheisensä eli asiakas taantuisi huomattavasti, muuttuisi väkivaltaiseksi, erakoituisi tms. hoidon aloittamisen myötä. Läheisten huolta ei kukaan kuuntele, sillä asiakkaan ja ammattiauttajan suhde on vain heidän välillään eikä läheisillä ole mihinkään valitusoikeutta. Ei vaikka asiakas menettäisi lopunkin toimintakykynsä ja kaikki kaatuisi läheisten niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Psykologeissa sitä onkin.
Ystäväni oli masentunut. Merkittävä syy olivat käsittelemättömät lapsuusiän traumat.
Ystäväni yritti itsemurhaakin.
Seurakunta tarjosi psykologin apua.
No, ystäväni kävi siellä, kerran.
Ystäväni, syntynyt 70- luvun alussa niin kuin minäkin, kertoi lapsuudestaan 70-80- luvun maaseudulla.
Psykologi keskeytti: "Sinä kerrot jostain heinänseivästystalkoista, käsität kai, että tuon olet nähnyt jostain vanhoista elokuvista, tuo on 50- lukua? Sovitaanko, ettet tuhlaa aikaani satuilemalla, täällä on oikeasti apua tarvitsevia!?"
Häh, onko tuo totta? Kommentoiko ystäväsi tuohon mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä menin kerran nuorena työvoimatoimiston ammatinvalinnanohjaukseen. Siellä oli joku outo kallonkutistajaukkeli, joka tuntui olevan ihan pihalla. Esim. se ei käsittänyt, kun mä sanoin, että yhtenä päivänä kiinnostaa joku ala, mut sit taas toisena päivänä joku muu. Ukkeli sanoi suoraan että ei ymmärrä.
No onhan tuo vähän outo vertauskuva.
Outo on kirjauskin.
Jäi mietityttämään miksi ylipäätään on tarve puhua väreistä psykiatrille ja mihin tuo keskustelu liittyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllä joku jo sanoikin, että kun asiakas tapaa terapeuttia, psykologia tai psykiatria, niin siinä tilanteessa ollaan kahdestaan suljettujen ovien sisällä. Ja jos asiakas kyseenalaistaa jotain ammattilaisen toimia, niin ammattilainen voi aina vedota asiakkaan ongelmiin ja niiden myötä puutteelliseen kykyyn ymmärtää asioita.
Asiakkaan läheisillä on vielä vähemmän mahdollisuuksia puuttua ammattilaisen toimiin, vaikka heidän läheisensä eli asiakas taantuisi huomattavasti, muuttuisi väkivaltaiseksi, erakoituisi tms. hoidon aloittamisen myötä. Läheisten huolta ei kukaan kuuntele, sillä asiakkaan ja ammattiauttajan suhde on vain heidän välillään eikä läheisillä ole mihinkään valitusoikeutta. Ei vaikka asiakas menettäisi lopunkin toimintakykynsä ja kaikki kaatuisi läheisten niskaan.
Ja päinvastoin myös. Edes läheisten avulla ei saa vääriä diagnooseja kumottua, vaikka läheiset tuntevat asiakkaan parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologeissa sitä onkin.
Ystäväni oli masentunut. Merkittävä syy olivat käsittelemättömät lapsuusiän traumat.
Ystäväni yritti itsemurhaakin.
Seurakunta tarjosi psykologin apua.
No, ystäväni kävi siellä, kerran.
Ystäväni, syntynyt 70- luvun alussa niin kuin minäkin, kertoi lapsuudestaan 70-80- luvun maaseudulla.
Psykologi keskeytti: "Sinä kerrot jostain heinänseivästystalkoista, käsität kai, että tuon olet nähnyt jostain vanhoista elokuvista, tuo on 50- lukua? Sovitaanko, ettet tuhlaa aikaani satuilemalla, täällä on oikeasti apua tarvitsevia!?"
Olen syntynyt 70 luvun lopulla ja olen ollut nostamassa lapsuudessani heiniä seipäälle. Mitä hemmettiä oikeasti?
Olisko ollut nuori, kaupungissa kasvanut psykologi. Ei suurimmalla osalla 90-luvulla syntyneistä ole tuollaisesta kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo vähän outo vertauskuva.
Outo on kirjauskin.
Jäi mietityttämään miksi ylipäätään on tarve puhua väreistä psykiatrille ja mihin tuo keskustelu liittyi.
Nuo tapaamiset on välillä sellaista eksyttämistä ettei asiakaskaan tiedä miksi psykiatri juuttuu johonkin asiaan tai alkaa jankata jostain epäoleellisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatreista en tiedä. Kolmen psykologin kanssa on meinannut räjähtää pää.
Mitäs näet tässä läiskässä. En mitään. Pitää nähdä. Läiskästä en edelleen näe mitään. Kolmannella kerralla kerron näkeväni psykologin typerällä virneellä. Elehtien tässä on jotain tärkeää.
Kolmas jatkoi kysymyspatteria. Vaikka jo alkuun sanottiin. Ettei kysymyspatteri toimi tässä asiassa. Ja se vastaus piti todeta kolme kertaa useamman henkilön sanomana.
Paranin kun pääsin kaikista noista eroon.
Muistaakseni minullekin on tehty musteläiskätesti ja jouduin vaan keksimään jotain päästäni, koska en saanut läiskistä mitään mielleyhtymiä.
Minä kyllä näin kaikenlaista (tonttuja jne), mutta sekään ei kelvannut, koska tulkitsija ei hahmottanut kuvioita samalla tavalla. Oli
Miten niin ei kelvannut? Jos psykologi kysyi, että missä näet sen ja pyytää näyttämään ja kuvaamaan tarkemmin, niin se testi nyt vaan kuuluu tehdä niin. Eli ei voi olettaa, vaan pitää varmistaa missä ja millä perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo vähän outo vertauskuva.
Outo on kirjauskin.
Jäi mietityttämään miksi ylipäätään on tarve puhua väreistä psykiatrille ja mihin tuo keskustelu liittyi.
Nuo tapaamiset on välillä sellaista eksyttämistä ettei asiakaskaan tiedä miksi psykiatri juuttuu johonkin asiaan tai alkaa jankata jostain epäoleellisesta.
Näinpä. Ja jos asiakas sattuu olemaan vielä luonteeltaan miellyttämishaluinen, voi jutut päätyä ihan kummallisiin sfääreihin.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkejä muutamasta tilanteesta jossa tehty diagnoosi kysymällä seuravaa:
1) Tiedätkö mikä päivä? Entä kellonaika?
2) Tiedätkö kuka on Suomen presidentti? (Tarja Halosen aika)
3) Ai siis koirasi PUHUU... (Mistä helvetistä tommosen keksi ja repi???))
Siis voiko olla mitään vielä päättömämpää? Hulluja koko lekuriporukka! Maailman ammattien turhuuksien turhuus ja pohjasakkaa. KÄSITTÄMÄTÖNTÄ VIELÄ SEKIN ETTÄ HEILLÄ SELLAINEN VALTA IHMISTEN TALOUDELLISIIN TILANTEISIIN.
Nuo kaksi ekaa on ihan peruskysymyksiä sen tarkistamiseen, että oletko tietoinen missä olet ja mitä aikaa eletään. Ei nuo kyllä pelkästään diagnoosiin riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä esimerkki siitä, miten asiat saa näyttämään ja kuulostamaan ihan miltä haluaa, kun irrottaa ne kontekstistaan, jättää oleellisen kertomatta ja leikkii lauserakenteilla sitten kun vielä ottaa värikynät ja alleviivaa sopivasti, niin todellisuus muuttuukin jo ihan toiseksi. Toki voi lisäksi myös ihan vaan valehdella, eihän se muusta ole kiinni, kuin omasta moraalista -onko sitä ylipäätään ja jos, niin kuinka paljon.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki siitä, miten asiat saa näyttämään ja kuulostamaan ihan miltä haluaa, kun irrottaa ne kontekstistaan, jättää oleellisen kertomatta ja leikkii lauserakenteilla sitten kun vielä ottaa värikynät ja alleviivaa sopivasti, niin todellisuus muuttuukin jo ihan toiseksi. Toki voi lisäksi myös ihan vaan valehdella, eihän se muusta ole kiinni, kuin omasta moraalista -onko sitä ylipäätään ja jos, niin kuinka paljon.
Tätä tehdään paljon tositv-ohjelmissa. Ei pitäisi olla kellekkään yllätys, että värittäminen on inhimillistä. Nykyinen prosessi jättää liikaa tulkinnanvaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi- vainajan epikriisesistä näkyy kyllä yhtä dorkia kirjauksia.
"Nähnyt kun venäläinen meni uunin päälle, josta huitonut sirpillä"
Näin oli kirjannut anoppini painajaisunen mainitsematta sen olleen unta.
Toki anoppini ulosanti oli huono, mutta silti.
Minusta tuo vaikuttaa ihan vain kirjoitusvirheeltä. Jäänyt pois sana "unta" tuosta "nähnyt" sanan jälkeen. Lääkärit tekee tuollaisia sanelu ja kirjoitusvirheitä usein ja niistä on taidettu joskus joku kirjakin julkaista.
Paljon mahdollista.
Epikriisiä lukiessa kuitenkin saa ihan eri vaikutelman painajaisista kärsivä vai psykoottinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologeissa sitä onkin.
Ystäväni oli masentunut. Merkittävä syy olivat käsittelemättömät lapsuusiän traumat.
Ystäväni yritti itsemurhaakin.
Seurakunta tarjosi psykologin apua.
No, ystäväni kävi siellä, kerran.
Ystäväni, syntynyt 70- luvun alussa niin kuin minäkin, kertoi lapsuudestaan 70-80- luvun maaseudulla.
Psykologi keskeytti: "Sinä kerrot jostain heinänseivästystalkoista, käsität kai, että tuon olet nähnyt jostain vanhoista elokuvista, tuo on 50- lukua? Sovitaanko, ettet tuhlaa aikaani satuilemalla, täällä on oikeasti apua tarvitsevia!?"
Häh, onko tuo totta? Kommentoiko ystäväsi tuohon mitään?
Kun psykologi ei kertakaikkiaan uskonut hänen puhuvan totta, tulivat yhdessä siihen johtopäätökseen, etteivät enää tuhlaa toistensa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatreista en tiedä. Kolmen psykologin kanssa on meinannut räjähtää pää.
Mitäs näet tässä läiskässä. En mitään. Pitää nähdä. Läiskästä en edelleen näe mitään. Kolmannella kerralla kerron näkeväni psykologin typerällä virneellä. Elehtien tässä on jotain tärkeää.
Kolmas jatkoi kysymyspatteria. Vaikka jo alkuun sanottiin. Ettei kysymyspatteri toimi tässä asiassa. Ja se vastaus piti todeta kolme kertaa useamman henkilön sanomana.
Paranin kun pääsin kaikista noista eroon.
Muistaakseni minullekin on tehty musteläiskätesti ja jouduin vaan keksimään jotain päästäni, koska en saanut läiskistä mitään mielleyhtymiä.
Minä kyllä näin kaikenlaista (tonttuja jne), mutta sekään ei kelvannut, koska tul
No tämä on tietysti vain oma kokemukseni, mutta EN kokenut tulevani kuulluksi. Mieluiten olisin tosiaan vain piirtänyt hahmot kuvioiden päälle, koska sanoilla on vaikeampi osoittaa.
Esimerkkejä muutamasta tilanteesta jossa tehty diagnoosi kysymällä seuravaa:
1) Tiedätkö mikä päivä? Entä kellonaika?
2) Tiedätkö kuka on Suomen presidentti? (Tarja Halosen aika)
3) Ai siis koirasi PUHUU... (Mistä helvetistä tommosen keksi ja repi???))
Siis voiko olla mitään vielä päättömämpää? Hulluja koko lekuriporukka! Maailman ammattien turhuuksien turhuus ja pohjasakkaa. KÄSITTÄMÄTÖNTÄ VIELÄ SEKIN ETTÄ HEILLÄ SELLAINEN VALTA IHMISTEN TALOUDELLISIIN TILANTEISIIN.