Lue keskustelun säännöt.
Onko kaikki psykiatrit yhtä dorkia?Ei ymmärrä vertauskuvia?
14.04.2024 |
Kerrot että punainen väri on väri jota inhoat koska se on räikeä.
Pösilö pyytää esimerkin, ja kerrot että ostit punaisen takin mutta koska se on tulenpunainen et voi käyttää sitä. Pösilö kysyy no miksi et voi käyttää sitä. Sinä kerrot että se on niin punainen että tuntuu kuin olisi liekeissä.
Pösilö kirjaa: Potilas kokee olevansa tulessa. Takista eikä tilanteesta mitään mainintaa.
T. Iha liekeissä 🤮
Kommentit (179)
Niistä tulee vaikutelma, että tekevät susta sen loppupäätelmän jo alkuvaiheessa ja yrittävät todistaa sitä itselleen vääristelemällä tahallaan sitä mitä sanot ja miten koet. Lisäksi eivät ns. kerro metodeitaan ja sitä, millä tavalla tässä nyt toimitaan. Potilaana sitten miettii, että onko tämä nyt osa jotain psykiatrista metodia vai onko tuo muuten vain niin outo, että vääntää nämä itselle kuitenkin selkeät asiat ihan solmuun ja tekee siitä omasta solmustaan sen kirjauksen. En ole kokenut voivani luottaa noihin. Opiskeluaikana kävin psykologilla juttelemassa raskaan lapsuuden aikaisista asioista ja rouva oli aina nukahtamaisillaan, hommaa ei ohjattu mihinkään suuntaan. Puhuin aina jotakin mitä mieleen tuli ja eukko näytti siltä, että on jo unessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niistä tulee vaikutelma, että tekevät susta sen loppupäätelmän jo alkuvaiheessa ja yrittävät todistaa sitä itselleen vääristelemällä tahallaan sitä mitä sanot ja miten koet. Lisäksi eivät ns. kerro metodeitaan ja sitä, millä tavalla tässä nyt toimitaan. Potilaana sitten miettii, että onko tämä nyt osa jotain psykiatrista metodia vai onko tuo muuten vain niin outo, että vääntää nämä itselle kuitenkin selkeät asiat ihan solmuun ja tekee siitä omasta solmustaan sen kirjauksen. En ole kokenut voivani luottaa noihin. Opiskeluaikana kävin psykologilla juttelemassa raskaan lapsuuden aikaisista asioista ja rouva oli aina nukahtamaisillaan, hommaa ei ohjattu mihinkään suuntaan. Puhuin aina jotakin mitä mieleen tuli ja eukko näytti siltä, että on jo unessa.
😂
Vierailija kirjoitti:
Itkin kerran tämmöisen vastaanotolla ja kirjauksessa oli, että "ilmeetön". Tyyppi oli itse just semmoinen vahakasvo.
Aivan. Tuovat omat mielen ongelmansa asiakassuhteeseen. Vaikka kuinka sanotaan, että heillä on oma terapia käytynä, niin kukaan ei valvo mitä uusia mielen ongelmia on sittemmin tullut. Ja onko yhdenkään asiakkaan valitus koskaan johtanut mihinkään...
On ne melkein kaikki järjestään noin tyhmiä. Tarvitsisivat itse hoitoa ja kunnon lääkkeet. Kuulevat mitä sattuu.
Se on sun subjektiivinen kokemus mitä kyseinen psykologi ei "tarkoituksellisesti" tajunnut oikein. Näin he toimivat ,usein. Anna asian olla ,jos ei psykka ole samoilla aalloilla voit vaihtaa toiseen tai olla menemättä. Mene vaikka metsäkävelylle ,istumaan luontoon hyvän kirjan pariin tai kahville ystävien kanssa > Saat pääkoppasi paremmin kuntoon ,ilmaiseksi ilman turhaa pykologin tuomaa lisästressiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatrinen hoitosuhde on sellainen suljettu tila, että ulkopuolisen tahon on äärimmäisen vaikea kyseenalaistaa kirjauksia. Samoin ei voida jälkikäteen mitenkään arvioida sitä, millainen se vuorovaikutustilanne on ollut, onko puhe ollut epäasiallista potilasta kohtaan jos/kun ammattilaisena pidetty kiistää ja jopa syyttelee potilaan mielenongelmia siitä, että tilanteessa olisi mukamas tehty virhetulkintoja. Potilas on oikeastaan täysin psyktrin armoilla. Jos nuo nauhoitettaisiin systemaattisesti, olisi tilanne eri ja potilas saa toki oman vastaanottonsa nauhoittaakin, mutta harvempi niin kai tekee.
Olin kerran erikoistuvaan lääkäriin hoitosuhteessa ja hän halusi opintojaan varten nauhoittaa vastaanoton. Annoin luvan. Vastaanotto meni siten, että kyseinen lääkäri mielestäni jotenkin jäätyi aina kun kommentoin ja perustelin jotakin eikä toiminut niin ammatillisesti kuin olisi voinut olettaa. Vähemmän yllätten sitten totesikin seuraavalla kerralla, ettei nauhoitus muka ollut onnistunut ja se piti tehdä uudelleen. Tällä kertaa jotenkin oli jyräävä ja minut ylhäältä määrittelevä, kuten kunnon psyaktrian erikoislääkärin kai kuuluukin (sarkasmi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itkin kerran tämmöisen vastaanotolla ja kirjauksessa oli, että "ilmeetön". Tyyppi oli itse just semmoinen vahakasvo.
Aivan. Tuovat omat mielen ongelmansa asiakassuhteeseen. Vaikka kuinka sanotaan, että heillä on oma terapia käytynä, niin kukaan ei valvo mitä uusia mielen ongelmia on sittemmin tullut. Ja onko yhdenkään asiakkaan valitus koskaan johtanut mihinkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhoat punaista ja ostat punaisen takin? Ihmekös jos psykiatri pitää sinua kahelina
On, ei ne ymmärrä edes toisten lääkäreiden tai laboratorioiden tms tutkimuksia
T: Homealtistunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itkin kerran tämmöisen vastaanotolla ja kirjauksessa oli, että "ilmeetön". Tyyppi oli itse just semmoinen vahakasvo.
Miten voi olla ilmeetön, jos itkee?
Se onkin aika hämmästyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niistä tulee vaikutelma, että tekevät susta sen loppupäätelmän jo alkuvaiheessa ja yrittävät todistaa sitä itselleen vääristelemällä tahallaan sitä mitä sanot ja miten koet. Lisäksi eivät ns. kerro metodeitaan ja sitä, millä tavalla tässä nyt toimitaan. Potilaana sitten miettii, että onko tämä nyt osa jotain psykiatrista metodia vai onko tuo muuten vain niin outo, että vääntää nämä itselle kuitenkin selkeät asiat ihan solmuun ja tekee siitä omasta solmustaan sen kirjauksen. En ole kokenut voivani luottaa noihin. Opiskeluaikana kävin psykologilla juttelemassa raskaan lapsuuden aikaisista asioista ja rouva oli aina nukahtamaisillaan, hommaa ei ohjattu mihinkään suuntaan. Puhuin aina jotakin mitä mieleen tuli ja eukko näytti siltä, että on jo unessa.
Tämä selittäisi monen tässäkin ketjussa esittämiä kokemuksia. Ja itsekin koen, että oma kokemukseni voisi selittyä tällä. Tämä on kyllä ihmeellinen heikkous psykiatrian alalla, kun itse korkeakoulutettuna koen, että koulutus opettaa kyllä tarkastelemaan asioita kaikista näkökulmista objektiivisesti, ettei lähde menemään tunteen mukana. Siis ihan millä tahansa alalla! Ja psykiatrian alalla tämä eri näkökulmien huomioiminen on vielä erityisen tärkeä edellytys hyvän hoitotuloksen saavuttamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuossa nyt ensimmäinen täysin ilmeinen kysymys olisi ollut miksi helvetissä ostit punaisen takin kun kerran inhoat punaista väriä? Kai sinä näit minkä värinen takki on? Täydellinen impulssikontrollin puute?
Tieddätkö, varsinkin meille neurovähemmistön edustajille, tuo olisi paljon lähempänä sitä oikeaa kysymystä, josta saataisi jotain tuloksiakin, kuin takertuminen yksittäiseen sanaan mitä käytämme vertauskuvallisesti.
Tiede-lehdessä oli hyvä juttu Autisteilla on oma kieli. En yhtään ihmettele, että varsinkin autistinaisille on annettu virheellisesti skitsofreniadiagnooseja, kun lääkäri ja potilas puhuvat ihan eri kieltä.
Miksi ostit punaisen takin, jos et voi käyttää sitä? Miksi et osta vaikka vihreää takkia niin ei tarvitse käydä psykiatrillakaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itkin kerran tämmöisen vastaanotolla ja kirjauksessa oli, että "ilmeetön". Tyyppi oli itse just semmoinen vahakasvo.
Aivan. Tuovat omat mielen ongelmansa asiakassuhteeseen. Vaikka kuinka sanotaan, että heillä on oma terapia käytynä, niin kukaan ei valvo mitä uusia mielen ongelmia on sittemmin tullut. Ja onko yhdenkään asiakkaan valitus koskaan johtanut mihinkään...
Ei kai psykiatrien tarvitse käydä läpi terapiaa, kun ovat lääkäreitä? Vain jos ovat myös terapeutteja. Korjatkaa, jos olen väärässä käsityksessä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ostit punaisen takin, jos et voi käyttää sitä? Miksi et osta vaikka vihreää takkia niin ei tarvitse käydä psykiatrillakaan?
Heh heh!
-sivusta
Semmostahan se on. Minä sain katkolta lähetteen psykiatrille, koska olin esittänyt hoitajan mielipiteestä eroavan mielipiteen ja itkenyt samalla. Mietin asiaa ja päätin, että jätän menemättä, koska en ennenkään ole oikein tullut mielenterveyspuolen ihmisten kanssa juttuun ja hoitokontaktit on vaan lisänneet stressiä ja ahdistusta.
Lääkäri kumminkin soitti minulle, kun olisi se vastaanotto, jonka olin onnellisesti unohtanut. Satuin olemaan lähistöllä, niin menin sinne sitten. En tiedä oliko se jo ennalta päätetty, että minulle annetaan skitsofreniadiagnoosi, mutta en alkuun vastustellut, koska kaikilla tutuillani, joilla on sellainen diagnoosi on myös pysyvä työkyvyttömyyseläke ja olin siinä vaiheessa niin väsynyt elämääni, ettei töihin meno kiinnostanut eikä tuntunut realistiselta. Eläke olisi kelvannut.
Tämän jälkeen alkoi kumminkin kirjaukset olemaan aika hassuja, juuri niin että ikäänkuin minusta vartavasten etsitään niitä hulluuden merkkejä sieltäkin, missä niitä ei ole.
Häippäsin hoitokontaktista, kun se alkoi muuttua ahdistavaksi. Muutin kotikonnuilleni toiselle puolen Suomea.
Kappas, kun menin terveyskeskukseen ekan kerran, niin se psykiatri olikin tullut sinne töihin terveyskeskuslääkäriksi.
Sitten mulle soitettiin TE-toimistosta, että haluaisivat jonkin lausunnon minun terveydentilasta. Soitin sitten terveyskeskukseen, että voisko tämä psykiatri ehkä tehdä sen lausunnon, koska hän on minua aiemmin tutkinut. Pyysin puhelinajan, koska olin juuri sairastanut ilmeisesti koronan ja ei ollut vielä ihan selkeitä ohjeita sen karanteenin keston suhteen.
Sain puhelinajan aika pian. Koitin sitten kysyä siltä lääkäriltä, että vääristeleekö hän tahallaan puheitani vai eikö pysy kärryillä, mitä kerron? "Väitätkö sinä, että minä valehtelen!?!" oli aika äkäinen vastaus, joten en saanut tarkennettua, että voihan hän ihan hyvillä aikeillakin vääristellä juttujani, jotta vaikuttaisin hullummalta ja minulle irtoaisi se eläke helpommin, jonka kyllä tarvitsisin, ainakin väliaikaisesti, päästäkseni rauhassa toipumaan vaikeuksistani.
En kumminkaan sitten uskaltanut mennä vastaanotolle, kun oli niin äkäinen sävy ja edelleen kuulemma sitä mieltä, että minun pitäisi mömmöjä vetää. Saattoi olla hyvissä aikeissa, mutta saattoi olla pahoissakin. Ihmisistä ei tiedä. Mukavan oloinen heppu, oikein symppis päällepäin, mutta ihmisistä ei voi tietää...
Minun lapsuudessakin meillä laitettiin heinää seipäille vielä 80-luvulla. Joten siinä tuo psykologi oli väärässä.
Mutta minulla on myös kaverin kautta kokemusta, miten terapiassa valehdellaan tapahtuneet ihan muuksi kuin mitä ne olivat. Joten on hyvä, jos psykologilla on tapana laittaa valehtelulle heti stoppi. On outoa, että on ammattilaisia, joille ei herää mitään ihmettelyä, vaikka asiakkaan tarinat ovat aivan ristiriitaisia ja siten selviä valheita.