Puhukaa mut ympäri: miksi ei kannata ottaa vanhempaa miestä?

Suhtautuisin epäilevästi noin paljon vanhempaan mieheen, koska ajatus siitä, että nuorempana naisena olisin pönkittämässä vanhemman miehen egoa ja kuviteltua nuoruutta, on todella vastenmielinen. Tätä tapahtui nuorempana jo viisi vuotta vanhempien miesten kanssa, jotta muistivat kertoa "nuoremmasta muijasta" kavereilleen. Sittemmin siirryin tapailemaan vain itseni ikäisiä tai hieman nuorempia miehiä, ja asetelma on tasapainoisempi. Nämä miehet eivät ole olleet niin pinnallisia. Nykyään olen onnellisessa parisuhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän meissä wanhemissa pojissa vikoja löytyy, mutta taatusti ymmärrämme kaikki pikku maalivirheet siskosessa. 

 

Voi helv tätä kevättä....

Kyllä niitä luistimen jälkiä ja kanjoneita on papparaistenkin pärstässä

Selvästi vanhempi mies voi olla raskas omaishoitovaiheessa.

0rpo ohjaa terveyshuollon veroparasiiteille.                                                                                                             dlb

Tämän ketjun perusteella passiiviset kotihiiret, työkyvyttömyyseläkeläiset, sairastelevat ja aseksuaalit introvertit viihtyvät itseään vanhempien miesten puolisoina. Mikäs siinä.

Mutta jos sinussa on vielä elämää, haluat mennä ja tehdä, maailma on auki ja kiinnostava, kaipaat kipinää ja intohimoa, niin älä missään nimessä ota vanhempaa miestä.

Mulla on 11v. vanhempi mies. Ei ole ongelmia.

Voit toki ottaa vanhemman miehen, mutta varaudu siihen ettei ole loppuelämän suhde tai siihen, että ollessasi vielä itse hyvässä iskussa joudut jarruttelemaan ja kenties loupumaankin omista haluistasi ja tarpeistasi ja voit myös joutua vanhuksen omaishoitajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 11v. vanhempi mies. Ei ole ongelmia.

Niin, ei vielä.

Vierailija kirjoitti:

Been there done that. Riippuu miehestä. Sanoisin kyllä että mieti vielä. Mulla ikäeroa miehen kanssa 14v. Seksiä ei enää halua eikä jaksa ja muutenkin asiat pitöisi mennä hänen tavallaan. Itsekäs kuin mikä. Tämä tietty luonnejuttu. Nyt aljaa tulla?sairauksia jotka vielä ei rajoita mutta mutes 10v kuluttua. Alettiin olla yhdessä juuri samassa iässä kuin AP. Silloin se ei tuntunut missään mutta nyt 10v ja 2 lasta myöhemmin... En voi suositella. Kyllä usein mietin jos mulla olus vaikka itseänib5v nuorempi mies niin elämä voisi olla erilaista. Lähinnä siis seksin ja jaksamisen suhteen. Miehelle kaikki asiat hankalia ja vaivalloisia. Haluaisin vielä kokea kunnon parisuhteen. T. 43v

Meillä ikäeroa 15v. Olen 42 ja mies 57. Seksiä meillä on 3-5x viikossa. Ei ole itsekäs, oikeastaan päinvastoin. On joitain sairauksia, mutta ei sellaista joka estäisi mitään tekemistä. Mies on aktiivinen ja energinen. Hyvin jaksaa meidän 11&13v. lasten kanssa touhuta ja hoitaa arkiset asiat.

Meidän nuoruuden kokemukset olisi olleet aivan toisista maailmoista vaikka oltaisiin päivälleen saman ikäisiä. Mä lähinnä dokailin, mies eon ollut kuulemma kerran humalassa koko elämänsä aikana. Ei kuunnella samanlaista musiikkia ollenkaan mutta harrastetaan mm.palapelejä ja liikuntaa yhdessä. Arvot on samanlaiset. Keskinäinen kunnioitus ja arvostus on suurta.

Muistan kyllä alkuajoilta sen, että ikäeroa ei ajattele, mutta minulla se johtui ainakin siitä, että koskaan aiemmin ei ollut ollut kenenkään muun kanssa niin hyvä olla kaikin tavoin. En epäröinyt ollenkaan, koska kaikki oli vaan niin helppoa ja tuntui oikealta. En voi väittää ettenkö silti miettisi millaista elämä on, kun toinen on 60 ja toinen 75, mutta meillä on ollut upeat 15 vuotta yhdessä ja kaikki on hyvin just nyt. En koe "tuhlanneeni" omia parhaita vuosiani mihinkään, koska nämä vuodet mieheni kanssa on olleet ne.

Vierailija kirjoitti:

Äreys johtuu osittain heikentyneestä erektiosta, se tuo paineita, hyvin arka aihe monille. 

Saattoi se johtua pillun puutteestakin. Nykyisillä pillereillä saa kyllä hyvän erektion

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 11v. vanhempi mies. Ei ole ongelmia.

Niin, ei vielä.

11-vuoden ikäero tarkoittaa sitä,  että kun mies on vanhus, on nainenkin vähintään vanhuuden porteilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 48-vuotias, mies 62-. Vaikka ikäeroa on, niin olemme samaa x-sukupolvea. Itse olen vähän vanhana syntynyt ja jostain syystä aina pitänyt itseäni vanhemmista miehistä. Toistaiseksi ikä ei ole tullut rasitteeksi, toki niinkin voi käydä. Olemme molemmat kotihiiriä ja minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä, mies vielä työelämässä. Yhteisiä lapsia meillä ei ole, mutta miehen nuorin lapsi on nuorempi, kuin minun lapseni.

Sanoisin, että ikä ei ole se asia, joka ihmisiä yhdistää tai erottaa. Toki tullaan mahdolliseen hoivaan ja muuhun, mutta elämä on opettanut, että sitä ei ikinä tiedä, kuka täällä hoivattavaksi joutuu ja minkä ikäisenä, vai joutuuko.

Ei tiedä tietenkään, mutta useimmiten se on se vanheneva vanhus. 

Ei ole pitkä matka 35-vuotiaallakaan vanhuuteen.

Kannataakin siis miettiä, kannattaako niitä hyviä vuosia käyttää vielä reilusti vanhemman passaamiseen. 

Kukaan työssäkäyvä ei jaksa kauaa katsoa sitä eläkeläistä nurkissa. Pahimmassa tapauksessa käy niin kuin jotkut ovat täällä kertoneet, käyt töissä ja passaat sitä eläkeläistä päälle. Kun ihminen jää eläkkeelle tapahtuu parissa vuodessa. hänessä iso muutos, ajattelu ja toiminta hidastuu. Olen huomannut tämän omien vanhempien kanssa vaikka he jäivät eläkkeelle jo 60 vuotiaina. Saman ilmiön olen huomannut myös naapureissa ja tutuissa. Ilmeisesti töissä käyminen aiheuttaa sellaisen stressitilan että ihminen pysyy vireänä ja ajassa mukana. Kun tämä poistuu, tulee aika nopea rapistuminen joka kyllä sitten hidastuu alun jälkeen. 

Vaimo 46 v ja minä 55 v. Minä olen se puolisko kummalla on parempi fyysinen kunto ja aktiivisempi osapuoli. Henkinen ikä on varmaankin hyvin samalla tasolla ja ajatusmaailma hyvin samanlainen. Joskus se on näin päin, ja joskus toisin päin. Riippuu ihan yksilöstä. Ja muutenkin, tässä noin 50 vuoden iässä ei enää turhia hötkyillä ja asiat otetaan sopivan rauhallisesti eikä eletä enää impulsiivisesti. Toki nauretaan, ja välillä kummastakin löytyy tarvittaessa se pikkupojan ja pikkutytöt leikkisyys. Huumori ja kyky nauraa myös itselleen on lopulta kaiken perusta.

Vierailija kirjoitti:

Selvästi vanhempi mies voi olla raskas omaishoitovaiheessa.

0rpo ohjaa terveyshuollon veroparasiiteille.                                                                                                             dlb

Omaishoitaja ei aina ole se nuorempi osapuoli. Orposta sama näkemys.

Minä olen kuusikymppinen ja mies on minua kolme vuotta vanhempi. Seurustelun alussa ikäero mietitytti ja nyt iän myötä oen iloinen, ettei sitä ole tuota enempää. Olisi ihan kauheaa, jos mies olisi nyt 70-75-vuotias.

Meillä on 18 vuotta ikäeroa ja mies on nyt kuusikymppinen. Suhteemme on muuttunut täysin platoniseksi miehen toimesta. Eli seksi eikä läheisyyskään häntä ei enää kiinnosta. Muutoin on kyllä hyvässä kunnossa ja aktiivinen. En halua tulla kohdelluksi kaverina parisuhteessa, joten ero tässä taitaa olla edessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vaimo 46 v ja minä 55 v. Minä olen se puolisko kummalla on parempi fyysinen kunto ja aktiivisempi osapuoli. Henkinen ikä on varmaankin hyvin samalla tasolla ja ajatusmaailma hyvin samanlainen. Joskus se on näin päin, ja joskus toisin päin. Riippuu ihan yksilöstä. Ja muutenkin, tässä noin 50 vuoden iässä ei enää turhia hötkyillä ja asiat otetaan sopivan rauhallisesti eikä eletä enää impulsiivisesti. Toki nauretaan, ja välillä kummastakin löytyy tarvittaessa se pikkupojan ja pikkutytöt leikkisyys. Huumori ja kyky nauraa myös itselleen on lopulta kaiken perusta.

Niin no itse haluan hötkyillä, haluan toimia extempore ja haluan kokeilla kaikenlaista uutta koko ajan. Toki ei tuo siinä mielessä ole ikäjuttu, että monet itsenikin ikäiset miehet ovat lähinnä hidastamassa elämässä kaikkea. Jos ikäerosuhdetta erityisesti kaipaisin niin itselleni sopisi varmaan paremmin n. 10 vuotta nuorempi mies.

n44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo 46 v ja minä 55 v. Minä olen se puolisko kummalla on parempi fyysinen kunto ja aktiivisempi osapuoli. Henkinen ikä on varmaankin hyvin samalla tasolla ja ajatusmaailma hyvin samanlainen. Joskus se on näin päin, ja joskus toisin päin. Riippuu ihan yksilöstä. Ja muutenkin, tässä noin 50 vuoden iässä ei enää turhia hötkyillä ja asiat otetaan sopivan rauhallisesti eikä eletä enää impulsiivisesti. Toki nauretaan, ja välillä kummastakin löytyy tarvittaessa se pikkupojan ja pikkutytöt leikkisyys. Huumori ja kyky nauraa myös itselleen on lopulta kaiken perusta.

Niin no itse haluan hötkyillä, haluan toimia extempore ja haluan kokeilla kaikenlaista uutta koko ajan. Toki ei tuo siinä mielessä ole ikäjuttu, että monet itsenikin ikäiset miehet ovat lähinnä hidastamassa elämässä kaikkea. Jos ikäerosuhdetta erityisesti kaipaisin niin itselleni sopisi varmaan paremmin n. 10 vuott

Nuori mies- vanhempi nainen on useimmiten todella toimiva yhdistelmä. Tosi outoa, että patriarkaatti on onnistunut myymään juuri vanha mies - nuori nainen -kombon muka normaalina. Vanhat miehet ovat pelkkiä taakkoja, sen sijaan nuorempien miesten kanssa naisilla mätsää seksuaalisuus, psykologia, arvot jne. huomattavasti paremmin.

Huvittaa, kun ihmiset miettiin niin pitkälle asioita. "Kun oot 50, toinen on jo melkein haudassa" -tyyliin. Elä tässä hetkessä ja nauti. Kokemusta on 15 ja 13 vuoden ikäerosta. Nykyinen on 68 v ja minä 55 v, mutta hän on paremmassa kunnossa kuin minä, vaikka olen liikunnallinen. Mutta minulla on se "the sairaus", mikä rajoittaa tekemisiä. Ikä on vain numeroita, usko tunteisiisi. Eli en yritä puhua sinua ympäri, kun ei ole syytä. 

Jokaisen meistä pitää tehdä omat erehdykset itse.