Puhukaa mut ympäri: miksi ei kannata ottaa vanhempaa miestä?

Nykyään suhteiden ei varmaan edes oleteta kestävän kuin maks. viisi vuotta, eli ikäerolla ei ole mitään merkitystä. Jos lähtee siitä, wttä yhdessä oltaisiin loppuelämä, niin kyllä minä miettisin kahdesti, alkaisinko mihinkään noin paljon vanhemman ihmisen kanssa. 15 vuoden kuluttua mies on vanhus ja sinä vielä parhaassa iässä. Mutta jos tykkää papoista, mikäs siinä.

Ei kannata kuluttaa kehenkään ylimääräistä arvokasta aikaa elämässä, ellei todella ole varma että se kannattaa. Ja toinen on kiva. Ja jaksaako toisen ongelmia, esimerkiksi tukea toista.

Mä ihastun todella, todella harvoin. Olen itse 36 vuotias, mutta jos ihastuisin 50 vuotiaaseen mieheen, niin todennäköisesti haluaisin kyllä edetä pidemmälle asiassa, koska seuraava ihastuminen saattaa tulla vasta esim. 5 vuoden päästä.

Tietenkin vähän tuossa pelottaisi se, että mitä sitten kun itse olen 50v, ja mies alkaa olla lähemmäs seitesemänkymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Mä ihastun todella, todella harvoin. Olen itse 36 vuotias, mutta jos ihastuisin 50 vuotiaaseen mieheen, niin todennäköisesti haluaisin kyllä edetä pidemmälle asiassa, koska seuraava ihastuminen saattaa tulla vasta esim. 5 vuoden päästä.

Tietenkin vähän tuossa pelottaisi se, että mitä sitten kun itse olen 50v, ja mies alkaa olla lähemmäs seitesemänkymppinen.

Olette molemmat vanhoja pieruja

Mietipä juurikin sitä että olet itse elämäsi kunnossa 55 ja mies jo 70-vuotias eläkeläinen jolla kenties jo monia sairauksia. Entäpä kun olet itse 70 ja hoidat 85-vuotiasta vanhusta.

Tosin ei 15 vuotta vielä niin paha ole kuin 20-30 vuotta ikäeroa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään suhteiden ei varmaan edes oleteta kestävän kuin maks. viisi vuotta, eli ikäerolla ei ole mitään merkitystä. Jos lähtee siitä, wttä yhdessä oltaisiin loppuelämä, niin kyllä minä miettisin kahdesti, alkaisinko mihinkään noin paljon vanhemman ihmisen kanssa. 15 vuoden kuluttua mies on vanhus ja sinä vielä parhaassa iässä. Mutta jos tykkää papoista, mikäs siinä.

No onhan sillä merkitystä. Jos otetaan tuo sun 5 vuotta, niin siinä ajassa 35v nainen on vanhentunut nelikymppiseksi. Kummalla on parisuhdemarkkinoilla parempi menekki, 35v vai 40v?

Kannattaako hukata aikaa johonkin josta ei ole ihan satavarma että jaksaa katsella?

Silmät ne on päässä meillä naisillakin, vaikka miehet aina perustelevat sitä nuorempien naisten jahtaamista halullaan katsella nuorta ja kaunista.

Ajatelkaa joku mies miettimään ottaisko 15v vanhemman naisen? Joo, onhan niitäkin nyt joku olemassa jossain, mutta...

Mun mies on mua 10 vuotta vanhempi, ja ollaan oltu kymmenen vuotta yhdessä. Edelleen menee tosi hyvin, jaetaan samat arvot ja asenteet ja arki rullaa. Ei ikäeroa edes huomaa.

Aseksuaalille naiselle sopii 15-vuotta vanhempi mies. 👍

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli vuosia sitten itseäni 16-vuotta vanhempi miesystävä. Yleensä ovat olleet suunnilleen itseni ikäisiä.

Vanhempi mies on eri sukupolvea, eli ei ole yhteisiä kokemuksia nuoruudesta. Ei samoja musiikki-, elokuva- tai kirjasuosikkeja, ei ole katsottu samoja tv-sarjoja, on erilainen pukeutumis- ja sisustusmaku ja ruokamakukin eri.

Miten se ikä liittyy musiikki-, elokuva- tai kirjamakuun tai noihin muihinkaan?

Itselläni on ollut nuoresta pitäen vanhan ukon musiikkimaku, vanhan akan elokuvamaku jne. On ollut vähän vaikea löytää oman ikäistä kumppania noihin harrastuksiin enkä ole niitä edellyttänytkään toiselta. Nautin noista yksinkin. Silti harmittaa, kun nuo ovat monelle niin tärkeitä juttuja toisessa ja voi mennä hyvä kumppani joltain sivu suun sen vuoksi.

m44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa, kun ihmiset miettiin niin pitkälle asioita. "Kun oot 50, toinen on jo melkein haudassa" -tyyliin. Elä tässä hetkessä ja nauti. Kokemusta on 15 ja 13 vuoden ikäerosta. Nykyinen on 68 v ja minä 55 v, mutta hän on paremmassa kunnossa kuin minä, vaikka olen liikunnallinen. Mutta minulla on se "the sairaus", mikä rajoittaa tekemisiä. Ikä on vain numeroita, usko tunteisiisi. Eli en yritä puhua sinua ympäri, kun ei ole syytä. 

Mutta näin ei-sairaan näkökulmasta tuo vaikuttaa vain siltä, että olet hakeutunut terveystasosi mukaiseen seuraan, eli olet tavallaan itse vanhempi kuin ikävuosien perusteella olisit. Se tekee teidän suhteesta tasapainoisen, mutta terveellä se ei toimisi noin, vaan hänelle se vanhempi olisi aidosti vanhempi.

Hakeutunut seuraan. Ai jestas, mikä kommentti. Mistä sinä tiedät  sairastuinko ennen vai jälkeen tapaamisen???? Pointti oli, että kukaan ei tiedä, mitä tässä elämässä tapahtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 11v. vanhempi mies. Ei ole ongelmia.

Niin, ei vielä.

Hän on 60+ ja hyvässä kunnossa. Ja hoitajaksi en ala. En pysty sairauden takia

Mä tunnen yhden tyypin joka on 76v. ja tekee vielä töitä.

Isänikin teki töitä vielä 76-vuotiaana, haudassa oli 78-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli vuosia sitten itseäni 16-vuotta vanhempi miesystävä. Yleensä ovat olleet suunnilleen itseni ikäisiä.

Vanhempi mies on eri sukupolvea, eli ei ole yhteisiä kokemuksia nuoruudesta. Ei samoja musiikki-, elokuva- tai kirjasuosikkeja, ei ole katsottu samoja tv-sarjoja, on erilainen pukeutumis- ja sisustusmaku ja ruokamakukin eri.

Miten se ikä liittyy musiikki-, elokuva- tai kirjamakuun tai noihin muihinkaan?

Itselläni on ollut nuoresta pitäen vanhan ukon musiikkimaku, vanhan akan elokuvamaku jne. On ollut vähän vaikea löytää oman ikäistä kumppania noihin harrastuksiin enkä ole niitä edellyttänytkään toiselta. Nautin noista yksinkin. Silti harmittaa, kun nuo ovat monelle niin tärkeitä juttuja toisessa ja voi mennä hyvä kumppani joltain sivu suun sen vuoksi.

m44

Tämä. En ymmärrä miten naiset kuvittelevat musa- tai elokuvamaun olevan jokin sukupolvikysymys, että kaikki saman sukupolven ihmiset tykkäävät samoista asioista. Oikeassa elämässä nämä maut ja kiinnostuksen kohteet vaihtelevat hyvin sukupolven sisälläkin. Ehkä he projisoivat niitä omia toiveitaan puolison ominaisuuksista tällaisiin asioihin.

Kyse on siitä, että löytää henkilön jolla on samansuuntainen elämäntyyli tai kiinnostuksen kohteet. Sitä ei aina välttämättä määrittele ikä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli vuosia sitten itseäni 16-vuotta vanhempi miesystävä. Yleensä ovat olleet suunnilleen itseni ikäisiä.

Vanhempi mies on eri sukupolvea, eli ei ole yhteisiä kokemuksia nuoruudesta. Ei samoja musiikki-, elokuva- tai kirjasuosikkeja, ei ole katsottu samoja tv-sarjoja, on erilainen pukeutumis- ja sisustusmaku ja ruokamakukin eri.

Miten se ikä liittyy musiikki-, elokuva- tai kirjamakuun tai noihin muihinkaan?

Itselläni on ollut nuoresta pitäen vanhan ukon musiikkimaku, vanhan akan elokuvamaku jne. On ollut vähän vaikea löytää oman ikäistä kumppania noihin harrastuksiin enkä ole niitä edellyttänytkään toiselta. Nautin noista yksinkin. Silti harmittaa, kun nuo ovat monelle niin tärkeitä juttuja toisessa ja voi mennä hyvä kumppani joltain sivu suun sen vuoksi.

m44

Tämä. En

Meillä on mieheni (13 vuotta vanhempi) eri musiikkimaku. Itseasiassa en ole kiinnostunut musiikista ollenkaan. Minä katselen TV-sarjoja, hän katso ikinä koko töllöä. Mutta arvomaailma on sama, samoin liikunnalliset harrastukset ja muu vapaa-ajanvietto. Ja hyvin menee :).

Ai että, olisi kiva kuulla näiden nuorten ihmisten ajatuksia, kun ovat itse 60-vuotiaita "sairaita ikäloppuja".  Ihan pihalla ovat kaikki, eikä mitään tajua vanhenemisesta. Aika kuplassa elätte.

Vierailija kirjoitti:

Ai että, olisi kiva kuulla näiden nuorten ihmisten ajatuksia, kun ovat itse 60-vuotiaita "sairaita ikäloppuja".  Ihan pihalla ovat kaikki, eikä mitään tajua vanhenemisesta. Aika kuplassa elätte.

Mutta onhan se elämä erilaista kuuskymppisellä kuin nelikymppisellä, ainakin keskimäärin? 

Miesystäväni vanhemmilla on 10v ikäero (mies vanhempi). Ovat nyt jotain 65 ja 75v. Tuo mies on jo ihan papparainen, liikkuu huonosti jne. 65v nainen olisi vielä hyvässä iässä tekemään mitä vain, reissaamaan jne., vasta jäänyt eläkkeelle. Tuo vanha mies itsekin sanoo, että hän on taakka vaimolleen, ja näin se vähän taitaa olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 11v. vanhempi mies. Ei ole ongelmia.

Niin, ei vielä.

Hän on 60+ ja hyvässä kunnossa. Ja hoitajaksi en ala. En pysty sairauden takia

Mä tunnen yhden tyypin joka on 76v. ja tekee vielä töitä.

Isänikin teki töitä vielä 76-vuotiaana, haudassa oli 78-vuotiaana.

Niin? 

Danny on ainoa vaihtoehto taikka Renny,muut on ajantuhlausta.

Miksi stressata siitä mitä on 15 vuoden päästä, ainakaan jos ei aio lapsia hankkia? Sitten voi erota myöhemmin jos siltä tuntuu sitten. 

Mun vanhemmilla oli 16 vuotta ikäeroa. Lapsia tuli kolme, äiti oli synnyttäessään 36v, 38v ja 39v ja isä vastaavasti 52v, 54v ja 55v. Isä sai sydäninfarktin ollessaan noin 57v ja joutui jäämään työkyvytömyyseläkkeelle. Joutui sellaiseen rooliin, joka oli hänelle aluksi vieras ja ehkä vastenmielinenkin, mutta kyllä hän siihen ajan myötä sopeutui.

Minulle selvisi vasta aikuisena, miten vaikeaa koululaisten perheessä on kesälomat, kun vanhempien lomat ovat lyhyitä ja koulujen kesäloma on pitkä. Minun ei tarvinnut koskaan koulusta mennä tyhjään kotiin, siellä oli aina isä mannapuuron kanssa odottamassa. Myöhemmin oppi tekemään muitakin ruokia. Kesälomat eivät olleet ongelma, kun isä oli aina kotosalla. Sain olla mökilläkin pitkiä aikoja, vaikka äidin piti mennä loman jälkeen töihin.

Äidille isä oli hänen elämänsä rakkaus. Ei hän varmaan muuten olisi tuollaiseen ryhtynyt. Ikinä ei valittanut siitä, kun piti vanhempana isää hoitaa. 

Minä pelkäsin jo lukiolaisena isän kuolemaa, mutta lopulta hän eli 86-vuotiaaksi asti. Äiti kuoli 9 vuotta isän jälkeen, 79-vuotiaana. Ehtivät olla 30 vuotta naimisissa.