Puhukaa mut ympäri: miksi ei kannata ottaa vanhempaa miestä?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ikäeroa 1 vuosi. Ollaan kohta 60v.  En ymmärrä miksi kukaan 15v nuorempi haluaisi olla kummankaan meistä kanssa. Ihan hyvässä kunnossa ollaan, toistaiseksi, mutta kohtahan ne krempat alkaa, se on ihan selvä.

Sama täällä. Kyllähän myös habitus alkaa roikkua. Ehkä ei myöskään tajuta, kuinka helposti se omaishoitajuus napsahtaa kohdalle. Omien vanhempien jälkeen se ei hirveästi nappaa. Siinä menee sekä rakkaus että terveys.

Kannattaa kyllä miettiä tarkkaan. Olette nyt siinä iässä missä ikäero ei vielä näy mutta kyllä se alkaa näkymään. Oletko valmis olemaan työelämässä vielä 15 vuotta kun miehesi on jo eläkkeellä. Pahimmassa tapauksessa joudut heti omaishoitajaksi kun lopulta itse pääset eläkkeelle. Oletko valmis siihen ettei teille tule juurikaan kivoja aktiivisia eläkepäiviä yhdessä ettekä vanhene yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

15 ei ole vielä paha ikäero, jos se mies on hyväkuntoinen. 

On se siinä vaiheessa kun mies on 70 ja nainen 55.

Vierailija kirjoitti:

Äreys johtuu osittain heikentyneestä erektiosta, se tuo paineita, hyvin arka aihe monille. 

Kaikki verenpainelääkeet ovat viagroja. 

Katos - enkat! 8 alapeukkua! Ja nopeassa tahdissa! Hehee! 

Vierailija kirjoitti:

Miks trollauspaskaa? Kun ei oo vaan ihan oikee tilanne

Sinulla on selvästi peräsuolenlaskeuma, koska olet niin raskas ihminen. 

Niin.

Itse etsin kumppania pitkään ja tinder-treffeillä tuli käytyä. Ikää mulla 31v ja treffailin 30-35 vuotiaita, eli klassisesti sitä omaa segmenttiä näin naisena. Mutta kaiken maailman kummia tyyppejä tuli vastaan. Iskävatsaisia sohvalla makaajia, tuppisuita, huumeita käyttäviä ja kaikkea mahdollista live-roolipelaaja-velhoista äidin kanssa asuviin. Sitten menin pitkän harkinnan jälkeen treffeille 42v miehen kanssa. Ajattelin että onko liian vanha mulle. Mutta mitä vielä. Fiksu, menestynyt, erittäin urheilullinen, hyvännäköinen ja älykäs. Ikä todellakin oli vain numero. Alettiin seurustella ja se on ollut ihan parasta aikaa. Juhlittiin, treenattiin yhdessä, käytiin tapahtumissa, ravintoloissa syömässä, reissattiin Euroopassa ja rakastuin häneen ihan täysillä. Silloin ikää ei edes mieti. Nyt olen raskaana ja olemme katsomassa meille yhteistä kotia. Ja voin sanoa että en kyllä mieti sitä, että mitä kun olen seitsemänkymmentä, niin mies on kahdeksankymmentä. Ei ole kovin iso murhe se. 

Meillä 13 vuotta ikäeroa. Kyllähän se on ollut helpompaa, kun toinen on taloudellisesti sellaisessa tilanteessa, että voi pitää vapaata töistä yms.  Tärkeämpää kuitenkin on, että meillä on ajatus-ja arvomaailma käynyt alusta saakka yhteen. Tuntuu, että välillä "luetaan toistemme ajatuksia". 

Kun nyt noista eksistä ja appivanhemmista oli puhe, niin tässä anekdootti oman eksäni vanhemmista:

Entinen appiukko oli reilut kymmenisen vuotta vaimoaan vanhempi. Seurustellessamme ukko oli eläkkeellä, anoppi vielä vahvasti työelämässä. Molemmilla oli terveysvaivoja. Ukko oli kärtty ja laiska, ei tehnyt päivän aikana mitään. Akka paahtoi ensin päivän duunaritason töissä, mistä tuli sitten kotiin siivoamaan eläkkeellä notkuvan äijänsä sotkuja. Edes tiskikonetta ukko ei saanut tyhjennettyä, tai edes päälle. Vaimo sitten särkevin jäsenin töistä tultuaan latoi kippoja ja kuppeja kaappiin samalla kun ukorähjys kitisi sohvalla. Olin aivan järkyttynyt.

Teillä ei mahdollisen ihastumisen mentyä ole mitään yhteistä puhuttavaa, jaettavaa.  

Olette eri maailmoista.

Impotenssi! 

Mieti vielä kerran.

Meillä on ikäeroa 15v. ja mies on paremmassa kunnossa ja terveempi nyt kuuskymppisenä kuin minä 45v. En esimerkiksi kykene oikein mihinkään kotitöihin kivuiltani. Väsymyksen vuoksi en osallistu mihinkään työn ulkopuolella. Olen paljon vaan kotona enkä jaksa esimerkiksi matkustaa.

En ottaisi vanhaa ukkoa vaivoikseni. Olen mieheni kanssa melkein saman ikäinen. Yhdessä vanhenemme toinen toistamme tukien.

35 ja 50

40 ja 55

45 ja 60

50 ja 65

55 ja 70

60 ja 75

65 ja 80

70 ja 85

75 ja 90

80 ja 95

..paitsi, että miesten keskimääräinen elinikä on 76 vuotta

..paitsi, että seksi nuupahtaa mieheltä rajusti 55 v hujakoilla minuuttimunaksi 0-3 min tai ei seiso kunnolla ollenkaan enää. Rakastelua se ei enää ole. Olet tyhjennyspussi.

Jos pitää miettiä, ei ole rakkautta.

Jos on rakkautta, kestää ongelmat sitoutumalla.

Ihmisiä ei "oteta". Ehkä oli trollaus huonolla asenteella.

Jos on lapseton älä ota. Harva oikeasti hyvä mies on yli 30v ja sinkku.

En todellakaan ottaisi. Sukulaispapparaisella (80v) on n. 60v naisystävä, ja ihmettelen suuresti että miksi ihmeessä nainen jaksaa pappaa katsella. On jo nyt tavallaan omaishoitaja itsekkäälle vanhukselle, ja käy vielä samalla töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 48-vuotias, mies 62-. Vaikka ikäeroa on, niin olemme samaa x-sukupolvea. Itse olen vähän vanhana syntynyt ja jostain syystä aina pitänyt itseäni vanhemmista miehistä. Toistaiseksi ikä ei ole tullut rasitteeksi, toki niinkin voi käydä. Olemme molemmat kotihiiriä ja minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä, mies vielä työelämässä. Yhteisiä lapsia meillä ei ole, mutta miehen nuorin lapsi on nuorempi, kuin minun lapseni.

Sanoisin, että ikä ei ole se asia, joka ihmisiä yhdistää tai erottaa. Toki tullaan mahdolliseen hoivaan ja muuhun, mutta elämä on opettanut, että sitä ei ikinä tiedä, kuka täällä hoivattavaksi joutuu ja minkä ikäisenä, vai joutuuko.

Ei tiedä tietenkään, mutta useimmiten se on se vanheneva vanhus. 

Ei ole pitkä matka 35-vuotiaallakaan vanhuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Ei se homma ihan aikuisten oikeasti ole iästä kiinni, kun puhutaan kuitenkin ihan aikuisista ihmisistä. Tuo 15v toki voisi olla ongelma jos toinen on 19v ja toinen 34v. Eli toinen opiskelee ja toinen on kiireellä perhettä perustamassa. Mutta sen jälkeen se ei enää ole niin merkityksellistä. Se että toinen on fyysisesti huonossa kunnossa tai henkisesti mummo/pappa, niin on hyvin yksilöllistä. Moni 50v on ihan oikeasti paremmassa kunnossa ja paremman näköinen, kuin joku 30-vuotias. Ihan kiinni elintavoista, että miten syö, juo ja urheilee. Jotkut on päälle parikymppisenä jo kotihiiriä, kun taas jotkut nelikymppiset bailaa ja juhlii kuin viimeistä päivää. Näissä oikeasti yksilölliset erot on huomattavasti suurempia, kuin ikäryhmien väliset erot. Ja jos aina vain miettii sitä, että "no miten sitten vanhana", niin mitä sä tässä elämässä oikein voit tehdä? Aina joka euro pitäisi laittaa säästöön vanhuuden varalle ja ties mitä muuta. Kannattaa e

Enpä tiedä. Elämä on niin lyhyt ja menee niin nopeasti. Itsellä on myös tuo tilanne että vähän molemmin puolista kiinnostusta vanhemman miehen kanssa. Itse olen 45 v. ja mies noin 15 vuotta vanhempi. Ei hänessä tällä hetkellä mitään vikaa ole. Mutta aika kuluu niin nopeasti. Se vanhuus tulee sieltä oikeasti niin nopeasti. 

 

Elämä ei ole sillä tavalla reilua. Välillä sitä huomaa syntyneensä liian eri aikaan jonkun ihmisen kanssa. Toinen tuttavuuteni on n. 25 v. mies ja hänenkin kanssaan olisi ehkä jotain, mutta minusta tuntuu väärältä ajatus että noin nuori alkaisi elämään minun kanssa tätä keski-ikäisen elämää, vaikka hänkin on ikäistään vanhemman oloinen. Kuitenkin hänellä edessä vielä mahdollinen perheen perustaminen, koko ura, asuntohaaveet,,, ja ihan samoin suhtaudun tuohon tilanteeseen vanhemman miehen kanssa. Hänellä ei oikeastaan ole oikeutta viedä minua sinne ennen aikaiseen vanhuksen elämään. Olen itselleni velkaa sen etten suostu siihen.