Puhukaa mut ympäri: miksi ei kannata ottaa vanhempaa miestä?

Ei kannata! Kuten on sanottu, miehen vanheneminen ei ole kivaa katsottavaa. Kremppaa, väsymystä, ärtyneisyyttä jne. Mihinkään ei lähdetä, saatikka lähtisit yksin. Mitään ei jakseta tehdä, valitusta päivästä toiseen. Ei ikinä.

Äreys johtuu osittain heikentyneestä erektiosta, se tuo paineita, hyvin arka aihe monille. 

Kyllähän meissä wanhemissa pojissa vikoja löytyy, mutta taatusti ymmärrämme kaikki pikku maalivirheet siskosessa. 

Voi helv tätä kevättä....

Vierailija kirjoitti:

Riippuu millainen ihminen. Jos olet jo valmiiksi epäileväinen, voi olla että ne epäilyksen aiheuttavat asiat pelkästään voimistuvat, kun mies vanhenee. Jos se on nyt esim. äreä ja jäykkä, se tulee iän myötä olemaan pelkästään äreämpi ja jäykempi. Jos sillä on jo nyt jotain terveysongelmaa, ne tulevat pahenemaan. Jos seksi on sinulle tärkeä osa parisuhdetta, vanhan miehen kanssa se todennäköisesti on huonoa ja vähäistä. Voit joutua omaishoitajaksi, mikä on todella raskas rasti. Mies voi kuolla jopa vuosikymmeniä ennen sinua.

 

Itse en ottaisi reilusti vanhempaa miestä, ellen sitten kokisi jotain perustavanlaatuista yhteyttä ja järisyttävää rakkautta. Suurten ikäerojen suhteiden normalisointi on yksi suuri historiallinen kusetus, joilla nuoret ja terveet naiset on saatu uhraamaan elämänsä vanhojen kääpien ylläpitoon.

Kuka ottaa äreän ja jäykän tyypin kumppanikseen minkä ikäisenä tahansa? Onko sinkkumarkkinat oikeasto näin vitu rikki? Siis jengi kelaa että ottaa jonkun jäykän kusipään kun ei muuta saa vai? Ja seksi vanhemmiten? Kunnon klishee! Viisikymppiset naiset ja miehet on taatusti irstaampia ja riettaampia mitä 19v itseään etsivä poika tai tyttö. Joku porukka on tässä ketjussa vaan niin nuoria tai sitten vaan muuten kujalla. Vähän että ku lapselta kysyy kuka on vanha, niin se sanoo että 30v. Saman tasoisia ajatuksia täällä. Mulla on omanikäinen kumppani, mutta jos sinkku olisin niin ei se ikä kovin merkityksellinen olisi. Ulkonäkö kyllä. Mutta vain lapsi luulee että noi kaksi asiaa menee käsi kädessä. Tai että yli 30v ei halua enää seksiä. 

En periaatteesta puhu sinua ympäri asian suhteen. M50

Vierailija kirjoitti:

Köyhä, ruma ja pieni muna ja lyhyt sekä lihava. Sanoi että ehkäisy on mutta pidin lapsen silti.

Hienosti kiteytetty. Loistavaa kielenkäyttöä.

Oikeasti- olet lahjakas.

Tuossa viisikymppisenä se rupsahtaminen on kyllä tosi nopeaa. 

Ja sitten jos ero tulee, niin sua kaduttaa että haaskasit ne nuoruusvuotesi vanhaan patuun, kun olisit voinut etsiä ikäistäsi miestä ja nauttia silmänruoasta ja pystyvästä kumppanista.

Jos seksi ei ole nuorelle naiselle tärkeää suhteessa ja tietää, ettei se yhtään enää itseä kiinnosta esim n. 15 vuoden kuluttua, kannattaa ottaa kolmevitosena viiskymppinen mies.

Muuten nainen joutuu jossain vaiheessa vaihtamaan vanhus nuorempaan mieheen.

Minä tykkäsin nuorempana itseäni hieman vanhemmista miehistä. Nyt nelikymppisenä huomaan, että tuo samaa ikäluokkaa oleva mieheni on lyhyessä ajassa alkanut pappaantua. Mitähän on 10 vuoden päästä?? Onneksi en ottanut vanhempaa miestä.

Ikäero ei tietenkään tunnu vielä ap:n tilanteessa, mutta lisää siihen 20 vuotta niin tilanne on eri: itse olet 55, työelämässä ja harrastat, matkustat, voit lähteä päiväpatikalle ja nautit elämästäsi. Mies 70v., nukkuu lääkedosetti yöpöydällä, päiväpatikka on postilaatikolle ja takaisin, ei energiaa. Kolotuksia ja vaivoja, suoli toimii vähän huonosti, joten ei voi lähteä vessan läheltä kovinkaan kauas. Kun itse olet lähestymässä eläkeikää niin hoidat miestäsi omaishoitajana. Eläkkeelle kun pääset niin 1.pvänä hautaat miehesi. Yksin sen jälkeen mietit miksi valitsinkaan liian vanhan miehen. 

Meillä kaikilla on yksi elämä, itseäni ei kiinnosta potentiaalinen omaishoitajuus. Juu poikkeuksiakin on, mutta enemmistö kyllä vanhenee normaalisti. Omanikäinen on parempi vaihtoehto, todennäköisesti pääsee nauttimaan eläkevuosistakin yhdessä.

Been there done that. Riippuu miehestä. Sanoisin kyllä että mieti vielä. Mulla ikäeroa miehen kanssa 14v. Seksiä ei enää halua eikä jaksa ja muutenkin asiat pitöisi mennä hänen tavallaan. Itsekäs kuin mikä. Tämä tietty luonnejuttu. Nyt aljaa tulla?sairauksia jotka vielä ei rajoita mutta mutes 10v kuluttua. Alettiin olla yhdessä juuri samassa iässä kuin AP. Silloin se ei tuntunut missään mutta nyt 10v ja 2 lasta myöhemmin... En voi suositella. Kyllä usein mietin jos mulla olus vaikka itseänib5v nuorempi mies niin elämä voisi olla erilaista. Lähinnä siis seksin ja jaksamisen suhteen. Miehelle kaikki asiat hankalia ja vaivalloisia. Haluaisin vielä kokea kunnon parisuhteen. T. 43v

Olen 48-vuotias, mies 62-. Vaikka ikäeroa on, niin olemme samaa x-sukupolvea. Itse olen vähän vanhana syntynyt ja jostain syystä aina pitänyt itseäni vanhemmista miehistä. Toistaiseksi ikä ei ole tullut rasitteeksi, toki niinkin voi käydä. Olemme molemmat kotihiiriä ja minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä, mies vielä työelämässä. Yhteisiä lapsia meillä ei ole, mutta miehen nuorin lapsi on nuorempi, kuin minun lapseni.

Sanoisin, että ikä ei ole se asia, joka ihmisiä yhdistää tai erottaa. Toki tullaan mahdolliseen hoivaan ja muuhun, mutta elämä on opettanut, että sitä ei ikinä tiedä, kuka täällä hoivattavaksi joutuu ja minkä ikäisenä, vai joutuuko.

"Mutta vain lapsi luulee että noi kaksi asiaa menee käsi kädessä. Tai että yli 30v ei halua enää seksiä."

Voipa olla niinkin että täällä on asian omakohtaisesti kokeneita. Usealla 50+ ei enää oikein pelitä. Tietysti on niitäkin jotka vuosikymmeniä sitäkin vanhempina touhuavat kuin kanit, mutta moni hyytyy.

Viisikymppinen voi olla vielä nuorekkaan oloinen, mutta kohta tuo on jo vanha ukko. Haluaako sitä vaikka neljävitosena katsella (tai koskea) jotain kuusikymppistä. 

Yhden eksäni isä oli ollut melkein kuusikymppinen eksäni syntyessään. Oli todella outoa mennä tapaamaan appiukkoa, joka asui hoitolaitoksessa (vanhemmat olivat eronneet eksäni olessa pieni). Eksäni ja isänsä välit olivat todella etäiset ja lapsuusmuistot eivät olleet ns. normaaleja, koska isä oli ollut vain kiikkustuolissa istuva pappa. Kun vertaan omaan reilut parikymppisenä minut saaneeseen isääni, joka oli terve ja aktiivinen koko lapsuusikäni, harrasti urheilua kanssani jne., niin ajatus luutuneesta vanhuksesta isähahmona on aika surullinen. Minua säälitti eksäni silloin, ja säälittää joskus vieläkin. Emme ole olleet yli kymmeneen vuoteen tekemisissä, entinen appi on mitä todennäköisimmin jo kuollut.

Jos siis etsit miestä lastesi isäksi, vanha mies on monilla tavoin huono vaihtoehto.

En etsi isäksi, meillä molemmilla jo lapsia aiemmista liitoista. Omat lapset nuorempia ja miehen lapset nuoria aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Olen 48-vuotias, mies 62-. Vaikka ikäeroa on, niin olemme samaa x-sukupolvea. Itse olen vähän vanhana syntynyt ja jostain syystä aina pitänyt itseäni vanhemmista miehistä. Toistaiseksi ikä ei ole tullut rasitteeksi, toki niinkin voi käydä. Olemme molemmat kotihiiriä ja minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä, mies vielä työelämässä. Yhteisiä lapsia meillä ei ole, mutta miehen nuorin lapsi on nuorempi, kuin minun lapseni.

Sanoisin, että ikä ei ole se asia, joka ihmisiä yhdistää tai erottaa. Toki tullaan mahdolliseen hoivaan ja muuhun, mutta elämä on opettanut, että sitä ei ikinä tiedä, kuka täällä hoivattavaksi joutuu ja minkä ikäisenä, vai joutuuko.

Ei tiedä tietenkään, mutta useimmiten se on se vanheneva vanhus. 

Ap tuhannen taalan vinkki sulle:

Mene vaikka vapaaehtoistyöhön vanhusten hoitoon siellä näet tulevaisuutesi mikäli senioriin päädyt, voi ajatuksesi kirkastua asiassa kerta heitolla

15 ei ole vielä paha ikäero, jos se mies on hyväkuntoinen. 

Meillä on ikäeroa 1 vuosi. Ollaan kohta 60v.  En ymmärrä miksi kukaan 15v nuorempi haluaisi olla kummankaan meistä kanssa. Ihan hyvässä kunnossa ollaan, toistaiseksi, mutta kohtahan ne krempat alkaa, se on ihan selvä.