Puhukaa mut ympäri: miksi ei kannata ottaa vanhempaa miestä?

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa, kun ihmiset miettiin niin pitkälle asioita. "Kun oot 50, toinen on jo melkein haudassa" -tyyliin. Elä tässä hetkessä ja nauti. Kokemusta on 15 ja 13 vuoden ikäerosta. Nykyinen on 68 v ja minä 55 v, mutta hän on paremmassa kunnossa kuin minä, vaikka olen liikunnallinen. Mutta minulla on se "the sairaus", mikä rajoittaa tekemisiä. Ikä on vain numeroita, usko tunteisiisi. Eli en yritä puhua sinua ympäri, kun ei ole syytä. 

Mutta näin ei-sairaan näkökulmasta tuo vaikuttaa vain siltä, että olet hakeutunut terveystasosi mukaiseen seuraan, eli olet tavallaan itse vanhempi kuin ikävuosien perusteella olisit. Se tekee teidän suhteesta tasapainoisen, mutta terveellä se ei toimisi noin, vaan hänelle se vanhempi olisi aidosti vanhempi.

"Onko itseä 15 vuotta vanhempi mies naiselle pitkässä juoksussa huonompi vaihtoehto kuin oman ikäinen? Olen 35+ ja miesehdokas lähestyy 50 ikävuotta. Nyt homma toimii ja kemiat kohtaa, mutta miten vaikka 15-25 vuoden päästä?"

Minne olet juoksemassa? Suomeksi jos haluat kommunikoida, kirjoitaan pitemmän päälle, tai pitkällä aikavälillä.

Mikä pakko olla jonkun ukon rähjäkkeen kanssa?

No jos on hoivaviettiä ja energiaa syöttää puuroa sille tärisevälle papalle sitten myöhemmin niin antaa palaa. Kai nyt itsekin osaat kuvitella tilanteen.

Kysyä Päivi Lipposelta kun aviomies jo sitten vanhus.

Älä tee virhettä, 15 vuotta on oikeasti liikaa. Suurin osa miehistä on esim 80-vuotiaina jo haudassa tai täysin hoidettavia, kun itse olisit vasta 65-vuotias. Jo seitsemänkymppisenä joka kolmannella tai neljännellä miehellä on elämää haittaavaa virtsankarkailua. Joka haluaa elää todella ankean keski-iän ja eläkeiän ottaa 15 vuotta vanhemman miehen. Niin joo ja saa selvitä omasta vanhuudesta yksin.

Vierailija kirjoitti:

Kysyä Päivi Lipposelta kun aviomies jo sitten vanhus.

Päivihän elää omien sanojensa mukaan omaa elämää. Siihen ei enää vanhuus kuulu.

Minun miesystävä on vanhempi. En halunnut ketään muuta. Kaikki muu olisi ollut tyytymistä ja en halua elämässäni tyytyä enää mihinkään tai elää muiden sanelemaa elämää. Elämän lanka on ohut, olen kokenut sen. Teen mitä tahdon, olkoon sitten järkevää tai ei. Haluan viimeinkin elää tunteella ja elän elämäni parasta aikaa.

Olen 70 v. , minulla on 12 vuotta nuorempi mies.  Meillä on mennyt hyvin kaikki nämä vuodet.  Eli jo pitkä avioliitto.

Mutta ajatuskin siitä, että mulla olisi 85-vuotias mies nyt, on kyllä kamala.

Olen itse kumminkin vielä aktiivinen ja terve.  Mieheni on komea.  Ollaan eläinrakkaita ja luonto ihmisiä sekä moottoripyörä harrastajia. En haluaisi itseäni noin paljon vanhempaa miestä tässä vaiheessa.  Köppööntyisin siinä itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 11v. vanhempi mies. Ei ole ongelmia.

Niin, ei vielä.

Hän on 60+ ja hyvässä kunnossa. Ja hoitajaksi en ala. En pysty sairauden takia

Mä tunnen yhden tyypin joka on 76v. ja tekee vielä töitä.

Kuvittele miehesi 65 vuotiaan puolisoksi, sellainen on ikäeronne. Kun mies on eläkeiässä sinä paahdat vielä 15 vuotta töissä eli yhteistä eläkeikää ei teillä juurikaan ole.

Moni eläkkeelle jäänyt kuus-seitsemänkymppinen ihminen elää todella hyvää aikaa. On vielä virtaa kulkea ja harrastaa ja hoivata lapsenlapsia. Tämän voi unohtaa  jos kumppani on 15 vuotta vanhempi. Työelämästä suoraan lähäriksi pissavaippaa vaihtamaan.

Seurauksena luultavasti ensinnäkin ongelmia sen vuoksi, että viisikymppisten asenteet naisten ja miesten elämäntehtävää ja rooleja koskien ovat vanhanaikaisemmat kuin sinun, eli odottaa sinulta piian roolia.

Lisäksi todennäköistä on  myös joko omaishoitajaksi joutuminen, tai suhteen katkeaminen ellet halua ryhtyä omaishoitajaksi. 

Voi se kauan toimiakin, kunnes ollaan tilanteessa, että toinen on jo vanhus ja itse vielä ihan nuorekas. 

Erään tuttavan vanhemmilla oli iso ikäero, n. 20v. Tekivät lapsetkin.

Lasten ollessa jo aikuisia nainen jätti miehen. Aluksi paheksuin, mutta sittemmin, miehen tavattuani ymmärsin häntä. Mies oli vanhuksen hajuinen vanhus ja alkanut jo höpsähtää. Kuusissakymmenissä oleva nainen oli vielä nuorekas ja hyvin säilynyt. Otti uuden miehen, ikätoverinsa.

Olen 45-vuotias mies, ja vaimo juuri lähdössä. Vaimoni on yli 40, ja ikä alkaa jo kovasti hänessä näkyä. Ajattelin alkaa hakea 18-25-vuotiasta nuorta naista tyttöystäväksi.

Huomaa että ihmiset ei treenaa aktiivisesti. Ei osata edes ajatella sitä, että kuuskymppinenkin voi olla ihan hyvässä fitissä ja paremmassa mitä se liikkumaton puoliso 45v. Ja murehditaan sitäkin, että toinen kuolee aikaisemmin. Ihan kuin kuoleminen olisi suoraan ikäkysymys. Kuka tahansa voi milloin tahansa saada diagnoosin vaikeasta syövästä tai mitä nyt tahansa. Se voi olla että se 60v on omaishoitajana 45-vuotiaalle, kun pamahtaakin lääkäristä joku vakava autoimmuunisairaus tai vastaava. Vain lapsi kuvittelee elämän olevan niin yksioikoista ja helppoa ennustaa, että iän perusteella voisi sanoa kuka on kunnossa, terve ja miten pitkään vielä elää. Nuoremmat sukupolvet on nimenomaan niitä, kellä elintavat on aikaisempia heikommat. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 45-vuotias mies, ja vaimo juuri lähdössä. Vaimoni on yli 40, ja ikä alkaa jo kovasti hänessä näkyä. Ajattelin alkaa hakea 18-25-vuotiasta nuorta naista tyttöystäväksi.

Saahan sitä aina ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että ihmiset ei treenaa aktiivisesti. Ei osata edes ajatella sitä, että kuuskymppinenkin voi olla ihan hyvässä fitissä ja paremmassa mitä se liikkumaton puoliso 45v. Ja murehditaan sitäkin, että toinen kuolee aikaisemmin. Ihan kuin kuoleminen olisi suoraan ikäkysymys. Kuka tahansa voi milloin tahansa saada diagnoosin vaikeasta syövästä tai mitä nyt tahansa. Se voi olla että se 60v on omaishoitajana 45-vuotiaalle, kun pamahtaakin lääkäristä joku vakava autoimmuunisairaus tai vastaava. Vain lapsi kuvittelee elämän olevan niin yksioikoista ja helppoa ennustaa, että iän perusteella voisi sanoa kuka on kunnossa, terve ja miten pitkään vielä elää. Nuoremmat sukupolvet on nimenomaan niitä, kellä elintavat on aikaisempia heikommat. 

No onhan tuo tässä keskustelussa huomioitu. Täällähän moni vanhemman kumppanin kanssa elävä on juurikin kertoneet, että ovat itse fyysisesti huonommassa kunnossa tai sairaita. Silloinhan se oma tila voi olla sellainen, ettei oman ikäiset oikein edes suhteeseen halua, mutta vanhemman kanssa fysiikka on tasapainossa.

Mitä tulee muuten tuohon, että nuorempikin voi vaikka sairastua, niin totta joo, mutta siinä vaiheessa harva mies alkaa toista hoivaamaan vaan lähtee. Ei nainen saa itselleen mitään hoivatakuuta parisuhteesta samaan tapaan kuin mies.

Anna palaa, jos ette aio hankkia yhteisiä lapsia. Mutta jos jossakin vaiheessa sinun tekee mielesi häippästä suhteesta, tee se. Juuri tuossa noin 50+ iässä, kun omat lapset ovat aikuisia, on usein hyvä taloudellinen tilanne ja virtaa tehdä kaikkea kivaa. Jos silloin on puoliso, jota vain sohva kutsuu, niin menetät yhden elämänvaiheen. Olen jostakin lukenut, että onnettomimpia parisuhteessa ovat 55-vuotiaat naiset, joilla on itseään 15-20 vuotta vanhempi puoliso. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä jollain mun ikäsellä oli 80v mies. Siis en ikinä voisi olla niin vanhan kanssa. Hyi yök. Oma äitini on 86v. Oma miesystävä on 51.

 

t. N58v

Ihmettelin myös tuota. Oikeastaan aika kuvottavaa kun miettii, ei mitenkään normaalia tuollainen.