Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, jotka ovat tyytyväisiä vaatimattomaan elämäänsä?
11.04.2024 |
En kaipaa paljoa rahaa, enkä olisi yhtään sen onnellisempi, vaikka asuisin jossain luksuslukaalissa hienoissa maisemissa. Olen ihan tyytyväinen siihen, että minulla on sen verran rahaa että saan välttämättömät asiat maksettua. Työelämässä ei ole minkäänlaista kunnianhimoa. Enkä myöskään tarvitse jatkuvasti uusia elämyksiä, matkustelua tai tavaroita, olen ihan tyytyväinen tavalliseen elämään.
Kommentit (128)
Vaatimattomasti ehkä, ainakin halvalla asuminen. Tehdään työpäivän vastapainona paljon asioita itse, sekä kotona ja mies perintömetsässään. Elämykset, matkustelu ei ole jokavuotista, mutta silloin tällöin. Työ on mielenkiintoista, tai mulla on, mies taitaa olla leipääntynyt omaansa, teknisellä alalla ollaan molemmat.
Se ero alkupään kirjoittajiin, että meillä on kyllä rahaa jemmassa ja kun kaivataan irtiottoa, se on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Rakastan yksinkertaista elämää. En osaa määritellä, onko se vaatimatonta, mutta yksinkertaista se on. Olen 40+, asun yksin omassa yksiössä Hgin ytimessä, olen karsinut tavaran määrän minimiin, käytän aikani nautiskeluun. Töitä teen sen minkä pitää (olen toimitusjohtaja pienehkössä oy:ssa). En saa mielihyvää kulutuksesta ja osittain tämän vuoksi varallisuutta on kertynyt sijoituksiin ja säästöön sen verran, että töitä ei olisi pakko tehdä. Jos ja kun käytän rahaa, se menee laatuun/designiin. Työ on rakas, suhtaudun siihen harrastuksena. Koulustaso FT, KTM.
Vaa Timo Ton,päivää mitä kuuluu,kukkuluuruu vai,nerokasta vai mitä?
Tosiaan vaatimaton elämä ei ole yhtä kuin köyhyys.
Itse tienaan oikein hyvin mutta usein mietin että liikaa kun ei tuolle rahalle ole niin käyttöä. En matkustele tai harrasta kodin ulkopuolella mitään. Suurin rahasyöppö on lemmikit. Onko se vaatimatonta elämää jos on lemmikkejä? Vai lasketaanko ne luksukseen.
Sikäli olen tyytyväinen siihen että voin auttaa veljeäni jolla mt haasteita, ei kykene töihin mutta ei pääse eläkkeelle. Liikaa joutunut taistelemaan tukien kanssa niin helpommaksi tulee kun maksan hänelle sen mitä saisi tukia. Välillä kyllä auttelee täällä pihahommissa. Etevä on varsinkin puutöissä. Sääli ettei enää ole sellaisia yksinkertaisia töitä johon veljeni kaltaiset ihmiset voisi vaan "mennä" haasteista huolimatta.
Minulla on omaisuutta, arvokas koti hyvällä paikalla, vuokratulot erinomaiset.
Asun miesystäväni tosi kivassa asunnossa. Vuokraan tyhjänä olevia huoneita airbnb.n kautta ja rahat käytetään tänä kesänä pihaan.
Arki on halpaa. Harrastan ilmaisia asioita, mm hiihtäminen, soutelu, kalastus, uinti. Mm tammikuussa aloin auttamaan naapuria, tyhjensin heidän kotia ja ja jne. 2 pakettiautollista lähti muiden tavaroita kirppikselle, eikä tästä kasasta jäänyt meidän kotiin yhtään tavaraa.
Olemme alkaneet käymään 2 viikon välein keskustassa. Saan viedä auton viikonloppuisin työpaikan autotalliin. Käydään museossa, museokortit käytössä, pyöritään esim Stockalla ja treffataan ystäviä, käydään syömässä.
Tämä me aloitettiin vasta tänä vuonna, kun tajuttiin miksei. Sitä ennen olin tyytyväinen kotihiiri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen iloisen proletaarin kampanjointi täällä oikein on menossa?
Totta helvetissä se olisi mukava asua omistamassaan tilavassa talossa poissa ihmisten ilmoilta ja matkustella kun sille tuntuu ympäri maailmaa. Ei tarvitsisi rämpiä paskaduuneissa ja laskea lantteja.
Niin, onhan se ihan käsittämätöntä että joku voi olla köyhä ja onnellinen. Tai vaikka ei olisi köyhäkään niin ei tarvitse kuluttaa kuin hullu ollakseen tyytyväinen. Se näet on loputon suo, kun aina tarvitaan uutta, hienompaa ja parempaa.
En minä tarvitse mitään "uutta, hienompaa tai kalliimpaa". Haluan olla vapaa, omassa rauhassa ja voida hyvin. Se onnistuu vain rahalla.
Mutta sillä rahalla et osta ( tai no voit ostaa, mutta et aitoja) rakkaita ja lähimmäisiä.
No ei kai, mutta vapauden ja kaikkinaisen paremman mielialan ansiosta noihinkin voi satsata enemmän kuin niukkuuden, rypemisen ja jaksamisen rajoilla ollessa huonolla tuulella jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Minä. Hemmottelua on pakastepizza tai kaupan pulla, yleensä leivon itte. Oluet terassilla. Pihasauna.
Eväsretki, jäätelö, ihan tavallinen elämä on parasta.
Vaatteita riittää kaapissa, ei mitään tarvetta ostaa uusia
Pärjään tosi vähällä ja ihan tyytyväisenä
Ove 50%
Oluet terassilla? Missä terassilla? Mikä pihasauna?
Rikkaiden elämäähän tuo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen iloisen proletaarin kampanjointi täällä oikein on menossa?
Totta helvetissä se olisi mukava asua omistamassaan tilavassa talossa poissa ihmisten ilmoilta ja matkustella kun sille tuntuu ympäri maailmaa. Ei tarvitsisi rämpiä paskaduuneissa ja laskea lantteja.
Niin, onhan se ihan käsittämätöntä että joku voi olla köyhä ja onnellinen. Tai vaikka ei olisi köyhäkään niin ei tarvitse kuluttaa kuin hullu ollakseen tyytyväinen. Se näet on loputon suo, kun aina tarvitaan uutta, hienompaa ja parempaa.
En minä tarvitse mitään "uutta, hienompaa tai kalliimpaa". Haluan olla vapaa, omassa rauhassa ja voida hyvin. Se onnistuu vain rahalla.
No kukaan tuskin voi elää täysin ilman rahaa. Mutta kyllä ihan työttömyyskorvauksella voi elää omassa rauhassa, voida hyvin ja olla vapaa jos ei haittaa tehdä työhakemuksia.
Monet elää myös leikatulla tt tuella onnellisesti.
Juu, kyllähän tuollainen meni hyvin kun oli vielä nuori. Vanhempana ei jaksaisi sitä nissuttelua ja ikuista kikkailua - saatika kurjissa rauhattomissa betoniyksiöissä nuhjaamista enää samalla lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen iloisen proletaarin kampanjointi täällä oikein on menossa?
Totta helvetissä se olisi mukava asua omistamassaan tilavassa talossa poissa ihmisten ilmoilta ja matkustella kun sille tuntuu ympäri maailmaa. Ei tarvitsisi rämpiä paskaduuneissa ja laskea lantteja.
Niin, onhan se ihan käsittämätöntä että joku voi olla köyhä ja onnellinen. Tai vaikka ei olisi köyhäkään niin ei tarvitse kuluttaa kuin hullu ollakseen tyytyväinen. Se näet on loputon suo, kun aina tarvitaan uutta, hienompaa ja parempaa.
En minä tarvitse mitään "uutta, hienompaa tai kalliimpaa". Haluan olla vapaa, omassa rauhassa ja voida hyvin. Se onnistuu vain rahalla.
Minä olen vapaa, saan olla rauhassa ja voin hyvin. Pienituloinen olen. Sen verran rah
Et ole köyhänä vapaa kulkemaan minne haluat ja tekemään mitä haluat, asumaan missä haluat. Tai viettämään aikaasi tai harrastamaan niin kuin haluat. Olet betonikoppilähiösi vanki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten vaatimaton elämä määritellään? Itse elän niin, että tuloni kattavat menot helposti. Itse elän mielestäni vaatimatonta elämää, sillä en mitenkään tavoittele oman elintasoni materiaalista maksimointia tällä tulotasolla. Voisin talouttani vaarantamatta tai tuhoamatta ostaa enemmän ja kalliimpia tuotteita, mutten saa niistä mitään iloa, joten en osta.
Elän kohtuullisen vaatimattomasti, osaan olla kiitollinen siitä, että on lämmin siisti asunto ja sisävessa ja kylppäri ja voin kaupasta ostaa hyviä aineksia, joista laitan ruokaa. On myös televisio, läppäri ja puhelin ym nykyajan ihmeitä kuten pakastin.
Aina ei ole ollut näin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko nämä vähään tyytyväiset usein työhaluttomia?
Ei mutta eläkeläiset ovat.
Itse elän kuin eläkeläinen vaikka olen vasta 30. Aiemmin paiskin töitä kuten muutkin mutta pitkään jatkuneen työpaikkakiusaamisen vuoksi päätin että mieluummin elän vaatimattomasti kuin mietin kuolemaa joka päivä. En ole työkyvyttömyyseläkkeellä mutta niin sanon kaikille jotka kysyvät.
Miten eletään "kuin eläkeläinen" ?
Itse ajattelen tuon elämäntavan sopeuttamisena ehkä max 1500 tassuun elintasoon. Jos on halpa asuminen niin tuossahan on jo pelivaraakin. Nautin kun ei tarvitse murehtia mistään ylimääräisestä pienituloisena, esim auto syö rahaa joskus harmittavasti.
Jos elettäisiin vaikka kasarin infoköyhyydessä niin rahaköyhyys saattaisi olla oikeasti ankeampaa. Muistan nuo hiirenhiljaiset tuvat, mykät ihmiset ja kaappikellojen raksutuksen. Maalla ei todellakaan tapahtunut muuta kuin marjojen poimintaa, lehmien silittämistä ja pyöräilyä. Ei riittäisi ihan tuo, mutta sitten taas, ehkä pitäisi kokeilla sitä vielä.
Viisas mummoni sanoi, että ruman on helppo olla siveä.
Sama juttu tässä. On helppo pitää hyveenä yksinkertaisua asioita kun varaa muuhun ei ole.
Samoin kuin on helppo pitää yllä korkeaa moraalia kun ei ole asemassa jossa olisi mahdollista mistään päästä hyötymään.
Melko tekopyhää hymistelyä tässä ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen iloisen proletaarin kampanjointi täällä oikein on menossa?
Totta helvetissä se olisi mukava asua omistamassaan tilavassa talossa poissa ihmisten ilmoilta ja matkustella kun sille tuntuu ympäri maailmaa. Ei tarvitsisi rämpiä paskaduuneissa ja laskea lantteja.
Niin, onhan se ihan käsittämätöntä että joku voi olla köyhä ja onnellinen. Tai vaikka ei olisi köyhäkään niin ei tarvitse kuluttaa kuin hullu ollakseen tyytyväinen. Se näet on loputon suo, kun aina tarvitaan uutta, hienompaa ja parempaa.
En minä tarvitse mitään "uutta, hienompaa tai kalliimpaa". Haluan olla vapaa, omassa rauhassa ja voida hyvin. Se onnistuu vain rahalla.
No kukaan tuskin voi elää täysi
Aina tämä sama virsi että työttömät asuu betoniyksiöissä. Olen aina asunut omakotitalossa, olin työtön tai töissä. Niitäkin kun sattuu olemaan jopa halvempia kuin kerrostaloyksiöt
Samoilla linjoilla mennään. Pärjään, en elä leveää elämää. Ihmettelen vierestä kun osa kavereista tuntuu elävän yli varojen ja aina on jotain uutta projektia vireillä ja rahat loppu.... Nytkin seuraan, kuinka ystäväperhe rakensi upean talon ja sitten voivotellaan kun ei tullutkaan sisustuslehden mukaista. Nyt elelevät luotolla ja hankki kalliin rotukoiran. Kas sekään ei tuonut onnea niin valitetaan ja mietitään mitä seuraavaksi.
milavida kirjoitti:
Sama juttu täällä. Olen kasvanut ihan duunariperheessä, mutta olin aina hyvä koulussa ja minua jotenkin nostettiin liikaa jalustalle sen vuoksi. Ajattelin nuorempana, että minun on ''pakko'' mennä yliopistoon ja ryhtyä akateemiselle uralle, vaikka kotona ei siihen koskaan painostettu millään lailla, identiteetti oli vaan muodostunut niin vahvasti sen koulussa pärjäämisen ympärille.
Nyt olen sairaanhoitaja ja oikein tyytyväinen elämääni. Saan merkityksellisyyden tunteita työstäni ja erityisesti ajatuksesta, että saan olla ns. ruohonjuuritasolla tekemässä niitä yhteiskunnassa tarvittavia perusasioita. Kunnianhimoa tai menestystoiveita ei ole, muuta kuin toive jatkokouluttautua joskus kätilöksi. Rahaa en kaipaa tämän enempää.
Vapaa-ajalla tykkään kävellä lähimetsässä perheeni kanssa (erityisesti siksi, että tuolla on todella hieno maja, jonka joku on rakentanut ja josta lapseni tykkää), käydä koirapuistossa, käydä ki
Tämä oli kiva lukea, tuli hyvä mieli. Kunpa enemmän sinun kaltaiset hoitajat olisivat äänessä, niin varmaan sotealalle olisi enemmän tuljoita. Siis keskusteluhan ei koskenut tätä, mutta oli vaan kiva lukea, että on etes joku hoitaja, joka on tyytyväinen työhönsä ja palkkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Viisas mummoni sanoi, että ruman on helppo olla siveä.
Sama juttu tässä. On helppo pitää hyveenä yksinkertaisua asioita kun varaa muuhun ei ole.
Samoin kuin on helppo pitää yllä korkeaa moraalia kun ei ole asemassa jossa olisi mahdollista mistään päästä hyötymään.
Melko tekopyhää hymistelyä tässä ketjussa.
Kyllähän sitä voisi hankkiutua vaikka parempipalkkaisiin töihin, tai tehdä enemmän töitä mutta minkä takia? Mitä lisäarvoa se tuo elämään että onko vanha talo vai uusia talo, tai käykö metsässä kävelyn sijasta shoppailemassa uusia vaatteita, tai ostaako huonekalunsa uutena vai käytettynä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä. Hemmottelua on pakastepizza tai kaupan pulla, yleensä leivon itte. Oluet terassilla. Pihasauna.
Eväsretki, jäätelö, ihan tavallinen elämä on parasta.
Vaatteita riittää kaapissa, ei mitään tarvetta ostaa uusia
Pärjään tosi vähällä ja ihan tyytyväisenä
Ove 50%
Oluet terassilla? Missä terassilla? Mikä pihasauna?
Rikkaiden elämäähän tuo on.
Ei kai tämä keskustelu ollutkaan rikkaat vs. köyhät, vaan vaatimattomasta elämästä. Oma pihasauna on vaatimatonta vaikkapa verrattuna kylpylälomiin.
Vierailija kirjoitti:
Viisas mummoni sanoi, että ruman on helppo olla siveä.
Sama juttu tässä. On helppo pitää hyveenä yksinkertaisua asioita kun varaa muuhun ei ole.
Samoin kuin on helppo pitää yllä korkeaa moraalia kun ei ole asemassa jossa olisi mahdollista mistään päästä hyötymään.
Melko tekopyhää hymistelyä tässä ketjussa.
Tekopyhää hymistelyä kun ihmiset nauttivat yksinkertaisesta elämästä? Minä muutin maalle yhdestä suomen isoimmista kaupungeista, sinne jäi ravintolat, kulttuuririennot ja muu mitä kaupunki tarjoaa. Kymmenen vuotta olen elänyt näin, pari vuotta sitten myin kaupunkiasuntoni kun ei ollut enää epäilystäkään että sinne en palaa. Minulla on velaton omakotitalo, sisävessa, suihku, pesukone, (aluksi olin vuosia mökissä johon ei tullut vettä ja oli ulkohuussi, siihen väsyin talvisin ja ostin tämän) puusauna, idyllinen koti ja se moneen kertaan mainittu luonto. Täällä riittää puuhasteltavaa ja voi olla tekemättä mitään jos ei huvita. Tilillä rahaa ja sijoituksia niin että voisin lähteä takaisin kaupunkiin jos mieli muuttuisi, ei tämä ole mikään pakon sanelema tilanne vaan täysin oma valinta. Mutta todellakin, en ostele mitään turhaa vaan taloudellisesta turvasta huolimatta elelen vaatimattomasti.
Itseasiassa kyllä rahalla voi ostaa rakkaita. Ja kyllä koiran rakkaus on aitoa. Minulla ei ole mitään läheisiä ihmisiä ja olen siitä huolimatta todella onnellinen. Koira maksoi melkein 2000e :D