Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, jotka ovat tyytyväisiä vaatimattomaan elämäänsä?
11.04.2024 |
En kaipaa paljoa rahaa, enkä olisi yhtään sen onnellisempi, vaikka asuisin jossain luksuslukaalissa hienoissa maisemissa. Olen ihan tyytyväinen siihen, että minulla on sen verran rahaa että saan välttämättömät asiat maksettua. Työelämässä ei ole minkäänlaista kunnianhimoa. Enkä myöskään tarvitse jatkuvasti uusia elämyksiä, matkustelua tai tavaroita, olen ihan tyytyväinen tavalliseen elämään.
Kommentit (128)
Vaatimaton riittää hyvin. Se ei ole sama kuin kurja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin olen ja en ymmärrä kesämökkejä, karavaani elämää jne... kun ei siihen kuitenkaan työ-ikäisellä aikaa ja rahaakin vie, Turhaa stressiä. Myyn heti omakotitalon hyvissä ajoin pois kun ei enää jaksa itse tehdä huolto töitä. Ostan tai vuokraan kirkolta kämpän. Se on helppo myydä ja kaikki lähellä. Turhaa itseään väsyttää kaikella turhalla. Se on eri asia jos voittaa lotossa. En tee yhtään laajennusta taloon, ehkä autotalli. Aina on helpompi myydä mitä vähemmän rakennettu ja pienempi kiinteistövero
No mikset myy jo heti ja muuta pikkuruiseen vuokra-asuntoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin olen ja en ymmärrä kesämökkejä, karavaani elämää jne... kun ei siihen kuitenkaan työ-ikäisellä aikaa ja rahaakin vie, Turhaa stressiä. Myyn heti omakotitalon hyvissä ajoin pois kun ei enää jaksa itse tehdä huolto töitä. Ostan tai vuokraan kirkolta kämpän. Se on helppo myydä ja kaikki lähellä. Turhaa itseään väsyttää kaikella turhalla. Se on eri asia jos voittaa lotossa. En tee yhtään laajennusta taloon, ehkä autotalli. Aina on helpompi myydä mitä vähemmän rakennettu ja pienempi kiinteistövero
Nyt en ymmärtänyt:
Kirkolta. Mitä tarkoitat?
Eikös maalaiset tarkota jotain kirkonkylää kun puhuvat kirkosta noin?
Juuri näin. Eli paikallisesta keskustasta puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen parin viime vuoden aikana tajunnut, kuinka paljon vapaampaa elämä on ilman omaisuutta. Ei tarvitse olla huolissaan vesivahingoista eikä talon kunnossapidosta tai mistään tuollaisista. Olisin varmaan hermoraunio, jos minulla olisi kiinteistö. En haluaisi sen arvon laskevan. Lisäksi olisi epämukavaa olla sidottu yhteen rakennukseen.
Tässä on selvät puolensa.
Olisi samalla hyvä, jos sijoitusasuntoja ostavia ei kritisoitaisi niin rankasti, koska he tarjoavat vuokra-asuntoja ja niin mahdollistavat osaltaan vapaan asumismuodon.
Olen ja en ole. Olen siinä mielessä että olen lapseton yksinasuva, matalapalkkaisessa työssä, ostan mitä tarvitsen,en shoppaile juurikaan, elän vaatimattomasti, en käy oikein missään muualla kuin töissä. Toisaalta en kun ei ole kavereita joita tapaisi ja elän aika yksinäistä elämää. Eli sosiaalisuutta haluan muualtakin kuin töissä, toisaalta työ on ollut se henkireikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen. Tänäänkin ulkoilin merenrannalla, luin kirjaston kirjoja, virkkasin kirpputorilta ostetulla langalla huivia, kuuntelin Areenan podcastia. Ilmaista tai halpaa kaikki. Vuokran ja laskut saan maksettua. En kaipaa muuta. Ikää jo niin ettei menojalkaa vipata.
Ei kirjaston kirjat ja Areenan podcastit ole ilmaisia. Ne on kustannettu verovaroin.
Aikamoista kirpun nussimista...
Minä olen. Tärkeintä elämässä on minimaalinen stressin määrä ja luonnon rauha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vaatimaton elämä määritellään? Itse elän niin, että tuloni kattavat menot helposti. Itse elän mielestäni vaatimatonta elämää, sillä en mitenkään tavoittele oman elintasoni materiaalista maksimointia tällä tulotasolla. Voisin talouttani vaarantamatta tai tuhoamatta ostaa enemmän ja kalliimpia tuotteita, mutten saa niistä mitään iloa, joten en osta.
Tuossahan aikaisemmin sen tuolla joku kirjoitti: "olet onnelinen, etkä omista mitään".
Käytännössä kaikki ihmiset Suomessa omistavat vähintään vaatteet, jotka heillä ovat päällä ja jotain muutakin pikkutavaraa. Tuon määritelmän mukaan täytyisi olla aika äärimmäinen askeetti, jotta voisi sanoa elävänsä vaatimatonta elämää.
Vierailija kirjoitti:
Minä elän vaatimattomasti ja vanhassa talossa kaukana palveluista. Mutta itselleni rikkaasti, metsä ympärillä ja kaikki luonnoneläimet, tähtitaivas, revontulet, auringonlaskut ja -nousut.. luen kirjoja, liikun luonnossa, syksyllä marjastan ja sienestän, lämmitän pihasaunaa, työtön olen ja onnellinen!
Olet siis loinen, joka elää muiden rahoilla. Toivottavasti tukileikkuri osuu myös sinun kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä. Hemmottelua on pakastepizza tai kaupan pulla, yleensä leivon itte. Oluet terassilla. Pihasauna.
Eväsretki, jäätelö, ihan tavallinen elämä on parasta.
Vaatteita riittää kaapissa, ei mitään tarvetta ostaa uusia
Pärjään tosi vähällä ja ihan tyytyväisenä
Ove 50%
Oluet terassilla? Missä terassilla? Mikä pihasauna?
Rikkaiden elämäähän tuo on.
Asutaan maalla 100v vanhassa talossa, muuta saunaa ei ole. Ei omaa terassia, kyläkaupan yhteydessä on baari ja terassi... kuulostaako rikkaalta?
suomalaisen naisen haave on kotona kaapu päällä nyrkin ja hellan välissä synnytyskoneena
huomaa miten kannattavat muslimi miesten maahan muuttoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä elän vaatimattomasti ja vanhassa talossa kaukana palveluista. Mutta itselleni rikkaasti, metsä ympärillä ja kaikki luonnoneläimet, tähtitaivas, revontulet, auringonlaskut ja -nousut.. luen kirjoja, liikun luonnossa, syksyllä marjastan ja sienestän, lämmitän pihasaunaa, työtön olen ja onnellinen!
Olet siis loinen, joka elää muiden rahoilla. Toivottavasti tukileikkuri osuu myös sinun kohdalle.
Ai sinulle automaattisesti työtön = loinen. Tiesitkö että moni elää säästöillään tai herranjumala perinnöllä tai lottovoitolla.
Kyllä hyvin menee tämä läpi että kaikki työttömät ovat pummeja.
T.Perinnöllä elävä TYÖTÖN
Olen. En ole kateellinen kenellekään. En halua viedä toisilta mitään, tai saada itselleni lisää,. Elän vaatimatonta omanlaistani elämääni tyytyväisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koin jonkinlaisen uupumuksen vastuullisessa työssä ja en ole sen jälkeen enää kestänyt oikein stressiä. Vaihdoin suorittavaan työhön, josta ei paljon tienaa, mutta palkalla elää täällä pikkukaupungissa, kun on kohtuullisesti lainaa ja pienet asumiskustannukset.
Tärkeintä on aika perheen, lemmikin ja ystävien kanssa, hyötykasvien kasvatus, luonnossa liikkuminen, hyvä kahvi, itselaitettu ruoka ja saunan lämmitys kerran viikkoon. Ennen juoksin elämysten, matkojen ja tavaran perässä, mutta aina kun saavutin jotain tuli taas tyhjä olo. Nyt olen kiitollinen siitä mitä on ja koen onnellisuutta vähän joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Olen tyytyväinen elämääni. Ei ulkomaanmatkoja, ei omakotitaloa, ei koiraa... En havittele merkkituotteita. Vaatteet hankitaan rikkinäisten tilalle ja suositaan kirpputoria. Sisustusta ei väännetä uudeksi joka vuosi. En raaski vaihtaa antiikkihuonekalua pois, kun tilalle tarvittaisiin 5 uutta korvaamaan yksi.
Onni tulee perheen yhteisestä ajasta, toistemme tukemisesta ja kannustamisesta, ystävistä, luonnosta, harrastuksista, joissa pääasia on tehdä itse. Intoa riittää kouluttautua ja rohkeutta lähteä kohti omia unelmia, vaikka merkitsi tulotason putoamista reilusti
Sama täällä. Tosin automatkailua harrastetaan, Suomessa ja Virossa kesäisin. Vaatteita on ihan liikaakin, lähinnä alusvaatteita tarvii ostaa joskus. Asutaan vuokralla 80- luvun mukavassa luhtitalossa lähellä keskustaa, kumminkin metsän reunalla. No mökki, kotipaikka koneineen on jäänyt edellisestä elämästä. Ei tässä enää tarvitse uutta uraa miettiä, kunhan elellään ja harrastellaan.Elämä on kyllä aika mukavaa ilman työ- ynnä muita paineita.
Sille joka väittää työttömien asuvan betonilähiöyksiössä. Olen työttömänä asunut: omassa omakotitalossa, vuokratalossa maalla, rivitalossa taajamassa ja kaksiossa hyvällä alueella ison kaupungin keskustassa. Ja elän muuten vaatimattomasti, tyytyväisenä elämääni.
Vaatimattomuus on aika suhteellista, ja moneen muuhun verrattuna elän suorastaan luksuselämää. Siinä mielessä elän kuitenkin vaatimattomasti, että en kaipaa tavaraa, kalliita elämyksiä tai enempää rahaa. Asustelen täysin tyytyväisenä vaatimattomassa omakotitalossa, ajan parikymmentä vuotta vanhalla autolla, en juuri matkustele, ja ostan tavaraa vain tarpeeseen. Minulla ei ole mitään kunnianhimoa työstatuksen tai palkan suhteen, vaan pyrin pikemminkin jatkuvasti karsimaan menojani ja vähentämään työntekoa. Tienaan yksinyrittäjänä ehkä 800-1200€ netto, ja se riittää minulle hyvin.
En tietenkään. Elämä vähävaraisena on jatkuvaa tuskaa ja ilottomuutta. Pelkkää samaa harmautta päivästä toiseen.
Olen parin viime vuoden aikana tajunnut, kuinka paljon vapaampaa elämä on ilman omaisuutta. Ei tarvitse olla huolissaan vesivahingoista eikä talon kunnossapidosta tai mistään tuollaisista. Olisin varmaan hermoraunio, jos minulla olisi kiinteistö. En haluaisi sen arvon laskevan. Lisäksi olisi epämukavaa olla sidottu yhteen rakennukseen.