Onko täällä muita, jotka ovat tyytyväisiä vaatimattomaan elämäänsä?

Waatimaton. Ainakin lepo on tärkeää, että jaksaa taas. Ja lämpö.

Kyllä! Minulle riittää aivan hyvin peräsuolenlaskeuma.

Alle 1000€/kk riittää minulle.

kyllä Kela Gold kortti

Minä elän vaatimattomasti ja vanhassa talossa kaukana palveluista. Mutta itselleni rikkaasti, metsä ympärillä ja kaikki luonnoneläimet, tähtitaivas, revontulet, auringonlaskut ja -nousut.. luen kirjoja, liikun luonnossa, syksyllä marjastan ja sienestän, lämmitän pihasaunaa, työtön olen ja onnellinen!

Minä ainakin olen ja en ymmärrä kesämökkejä, karavaani elämää jne... kun ei siihen kuitenkaan työ-ikäisellä aikaa ja rahaakin vie, Turhaa stressiä. Myyn heti omakotitalon hyvissä ajoin pois kun ei enää jaksa itse tehdä huolto töitä. Ostan tai vuokraan kirkolta kämpän. Se on helppo myydä ja kaikki lähellä. Turhaa itseään väsyttää kaikella turhalla. Se on eri asia jos voittaa lotossa. En tee yhtään laajennusta taloon, ehkä autotalli. Aina on helpompi myydä mitä vähemmän rakennettu ja pienempi kiinteistövero 

Minä olen. Kun vain saa pakolliset laskut maksettua, lämpöä, vettä ja ruokaa riittää niin kaikki on hyvin.

Kyllä. Olen tyytyväinen elämääni.  Ei ulkomaanmatkoja, ei omakotitaloa, ei koiraa... En havittele merkkituotteita.  Vaatteet hankitaan rikkinäisten tilalle ja suositaan kirpputoria.  Sisustusta ei väännetä uudeksi joka vuosi. En raaski vaihtaa antiikkihuonekalua pois, kun tilalle tarvittaisiin 5 uutta korvaamaan yksi. 

Onni tulee perheen yhteisestä ajasta, toistemme tukemisesta ja kannustamisesta, ystävistä, luonnosta, harrastuksista, joissa pääasia on tehdä itse.  Intoa riittää kouluttautua ja rohkeutta lähteä kohti omia unelmia, vaikka merkitsi tulotason putoamista reilusti 

Sama juttu täällä. Olen kasvanut ihan duunariperheessä, mutta olin aina hyvä koulussa ja minua jotenkin nostettiin liikaa jalustalle sen vuoksi. Ajattelin nuorempana, että minun on ''pakko'' mennä yliopistoon ja ryhtyä akateemiselle uralle, vaikka kotona ei siihen koskaan painostettu millään lailla, identiteetti oli vaan muodostunut niin vahvasti sen koulussa pärjäämisen ympärille. 

Nyt olen sairaanhoitaja ja oikein tyytyväinen elämääni. Saan merkityksellisyyden tunteita työstäni ja erityisesti ajatuksesta, että saan olla ns. ruohonjuuritasolla tekemässä niitä yhteiskunnassa tarvittavia perusasioita. Kunnianhimoa tai menestystoiveita ei ole, muuta kuin toive jatkokouluttautua joskus kätilöksi. Rahaa en kaipaa tämän enempää.

Vapaa-ajalla tykkään kävellä lähimetsässä perheeni kanssa (erityisesti siksi, että tuolla on todella hieno maja, jonka joku on rakentanut ja josta lapseni tykkää), käydä koirapuistossa, käydä kirjastossa, lukea kirjoja ja kuunnella radio-ohjelmia kotona. Matkustelu ei ole koskaan kiinnostanut ihmeemmin enkä ole koskaan käynyt yökerhossa tai muutenkaan bileissä. Elämä on oikein seesteistä ja hyvää, jonkun mielestä ehkä tylsää. Itse haen vielä merkittävämpää yksinkertaistamista tulevaisuudessa, mutta kaikki ajallaan.

N29

Olen. Tänäänkin ulkoilin merenrannalla, luin kirjaston kirjoja, virkkasin kirpputorilta ostetulla langalla huivia, kuuntelin Areenan podcastia. Ilmaista tai halpaa kaikki. Vuokran ja laskut saan maksettua. En kaipaa muuta. Ikää jo niin ettei menojalkaa vipata. 

Olen työtön ja tyytyväinen. Asiakkaat ei vit tuile enää. Kellonajasta ei ole mitään väliä, nukun kun nukuttaa, syön kun on nälkä jne. Rahaa ei paljoo ole mut ei haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen. Tänäänkin ulkoilin merenrannalla, luin kirjaston kirjoja, virkkasin kirpputorilta ostetulla langalla huivia, kuuntelin Areenan podcastia. Ilmaista tai halpaa kaikki. Vuokran ja laskut saan maksettua. En kaipaa muuta. Ikää jo niin ettei menojalkaa vipata. 

Kuulostaa melkein ylelliseltä.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin olen ja en ymmärrä kesämökkejä, karavaani elämää jne... kun ei siihen kuitenkaan työ-ikäisellä aikaa ja rahaakin vie, Turhaa stressiä. Myyn heti omakotitalon hyvissä ajoin pois kun ei enää jaksa itse tehdä huolto töitä. Ostan tai vuokraan kirkolta kämpän. Se on helppo myydä ja kaikki lähellä. Turhaa itseään väsyttää kaikella turhalla. Se on eri asia jos voittaa lotossa. En tee yhtään laajennusta taloon, ehkä autotalli. Aina on helpompi myydä mitä vähemmän rakennettu ja pienempi kiinteistövero 

Mitä? Kesämökillä sitä vasta vaatimattomasti voikin elää, ilman sähköä ja juoksevaa vettä.

Vierailija kirjoitti:

Olen. Tänäänkin ulkoilin merenrannalla, luin kirjaston kirjoja, virkkasin kirpputorilta ostetulla langalla huivia, kuuntelin Areenan podcastia. Ilmaista tai halpaa kaikki. Vuokran ja laskut saan maksettua. En kaipaa muuta. Ikää jo niin ettei menojalkaa vipata. 

Ei kirjaston kirjat ja Areenan podcastit ole ilmaisia. Ne on kustannettu verovaroin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen. Kun vain saa pakolliset laskut maksettua, lämpöä, vettä ja ruokaa riittää niin kaikki on hyvin.

Tässäpä ne. Laskeskelin, että harrastukset ja viihde vievät 50 euroa kuukaudessa. Kai niistäkin voisi nipistää, mutta en niiden lisäksi kuluta oikein mihinkään muuhun kuin noihin mainitsemiisi. Muutaman vaatekappaleen ostan vuodessa ja kodinkoneet korjaan, jos hajoavat. Haaveena onkin oikeastaan työnteon lopettaminen. FIRE ei ole kaukana tällä elämäntyylillä.

Joo minä olen vaatimaton ja tyytyväinen

Olet kuin minä. Kuukaudessa jää käyttöön vähän alle 600e ja sillä elän juuri sopivasti. Asun kaukana kaikesta ja en omista edes autoa. Minulle onni on se kun menen ovesta ulos ja näen vain luontoa, ei saastetta eikä melua.

Paras päätös oli jäädä pois työelämästä. Se ottaa aina enemmän kuin antaa. Voisin tietysti tehdä vaikka osa-aikaista mutta ei ole ajokorttia eikä autoa. Aika mahdotonta täältä metsästä olisi päästä töihin. Ja toisaalta, miksi tarvitseekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. Tänäänkin ulkoilin merenrannalla, luin kirjaston kirjoja, virkkasin kirpputorilta ostetulla langalla huivia, kuuntelin Areenan podcastia. Ilmaista tai halpaa kaikki. Vuokran ja laskut saan maksettua. En kaipaa muuta. Ikää jo niin ettei menojalkaa vipata. 

Kuulostaa melkein ylelliseltä.

Mukavalla, kadehdittavalla tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin olen ja en ymmärrä kesämökkejä, karavaani elämää jne... kun ei siihen kuitenkaan työ-ikäisellä aikaa ja rahaakin vie, Turhaa stressiä. Myyn heti omakotitalon hyvissä ajoin pois kun ei enää jaksa itse tehdä huolto töitä. Ostan tai vuokraan kirkolta kämpän. Se on helppo myydä ja kaikki lähellä. Turhaa itseään väsyttää kaikella turhalla. Se on eri asia jos voittaa lotossa. En tee yhtään laajennusta taloon, ehkä autotalli. Aina on helpompi myydä mitä vähemmän rakennettu ja pienempi kiinteistövero 

Nyt en ymmärtänyt:

Kirkolta. Mitä tarkoitat?

Täällä. Nykyään olen tyytyväinen. Aikaisemmin oli hirveä paine, että pitää menestyä ja "tulla joksikin", pitää olla hyvän näköinen ja sivistynyt ja varakas ja kaikesta perillä. Se teki onnettomaksi. Jonkin aikaa kipuiltuani olen hyväksynyt tämän oman nukkavierun elämäni ja tullut onnelliseksi. Asun maalla, en osta paljon mitään, en jaksa enää kiinnostua mistä tahansa vouhotuksesta enkä välitä käydä missään tai nähdä kuin paria ihmistä.